24.10.07

Syvä, piiiiitkä hiljaisuus

Viimeiset kuukaudet karvalasten blogi on jäänyt vaille uusia uutisia, koska jouduimme yllättäen evakkoreissulle kotoamme ja kissojemme pääsy internetiin on ollut vähintäänkin rajoitettua ja satunnaista.

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua tällä välin - lisää siitä sitten tulevissa teksteissä, mutta näin blogin henkiinpaluun kunniaksi suotakoon kaikille kimarallinen kuvasaastetta evakkoretkemme (lue: kissojemme kesälomailun) varrelta.

Aamuauringonpalvojat
Ensimmäinen etappimme oli vuokrahuone viehättävässä vanhassa kartano/huvila -rakennuksessa aivan meren rannan tuntumassa. Isosta ikkunasta oli mukava tarkkailla puutarhan lintupopulaation arkea ja illantullen saalistaa verkon läpi sisälle eksyviä pullukoita ja ilmeisen maukkaita yöperhosia.

Vuoristoleijona
Pieni Pilvi-piipertäjämme pääsi tutustumaan evakkokämpän ulkopuoliseen luontoon. Erityisen kiinnostavia olivat rannan männyt ja kuuset käpyineen. Salmella kulkevat veneet herättivät pelonsekaista ihmetystä, mutta äipän sylistä varovasti tarkkailtuna niidenkin pörinä tuli ajan myötä tutuksi ilmiöksi.

Rantaleijona(tar)
Suurensuuri loiskuva märkä - eli tuttavallisemmin meri - oli samalla kertaa lumoava ja äärimmäisen uhkaava. Rohkeana tyttönä Pilvi uskaltautui eräänä iltana näinkin lähelle omituista hengittävää vesimassahirviötä, mutta tässä leikissä ennätyspokaalin vei Morris, joka uskaltautui niin lähelle vedenrajaa, että onnistui kastelemaan tassuvarpaat.

Minivuoristoleijonan vaanintapaikat
Ensimmäinen evakkopaikkamme ympärillä oli loistavat ulkoilumaastot. Ilmatkin suosivat, joten karvalapset saivat nauttia päivittäin jopa useiden tuntien ulkoilulenkeistä. Kissojen kannalta etenkin tämä osuus evakkoelämäämme olikin kai lähinnä verrattavissa unelmakesälomamatkaan. :)

Evakkokoti nro 2
Jossain vaiheessa siirryimme toiseen evakkokämppään aivan ensimmäisen lähistölle. Tännekin "iskä" näppäränä miehenä rakensi ikkunaan hienon kuikuiluverkotuksen, josta oli kattimuksille suuri ilo. Ylhäältä ikkunasta oli upea näkymä merelle ja alapuolella olleeseen omenapuutarhaan, jossa liikkui jos jonkinlaista lintua ja muuta mukavaa tarkkailtavaa.

Painiharjoitukset jatkuvat
Huojentuneina karvakakarat saivat huomata, että vaikka olimmekin poissa kotoa vieraassa paikassa, iskä ja äiskä olivat kuitenkin muistaneet pakata mukaan myös aurinkosumopainimaton! HipHurraa ja ei kun riehumaan ;D

Lean on me...
Iloisena yllätyksenä saimme todeta, että pikkuinen Santtu-tyttömmekin selvisi muutoista loistavasti. Uudet paikat otettiin aina rohkeasti omaksi pienen tutustumiskierroksen jälkeen. Näyttäisi siltä, että asiat ovat kunnossa pikkuisella erityistarvelapsellamme, kunhan karvakaverit, iskä (ja vähän ehkä äiskäkin) sekä omat rakkaat lelut ja kiipeilypuu ovat matkassa mukana.

Evakkokoti nro 3
Nyt olemme jo jonkin aikaa olleet kolmannessa ja toivottavasti viimeisessä evakkokodissamme aivan oman koti-kotimme lähistöllä. Ulkoilumahdollisuudet ovat täällä heikommat, mutta onneksi ympäristön tarkkailu onnistuu mainiosti myös ikkunoista ja verkotetusta takaovesta. Tämä viimeinen kuva on otettu pian Norjasta palaamisemme jälkeen - - mutta se onkin sitten jo toinen stoori ;)