30.5.09

Päivä koekaniinina

Kuten monet valveutuneet kanssa-kissat ja -koirat, Pilvikin kävi jokin aika sitten kantamassa oman kortensa kekoon lääketieteellisen tutkimustyön hyväksi luovuttamalla tuubillisen vertaan kissojen dna-pankkia varten. Verinäytteenotto hoitui kätevästi samalla, kun Pilvi kävi lääkärintarkastuksella lääkereseptinsä uusimista varten.

Pieni lisäverinäyte luovutettiin myös sinne tänne lääkärin toimenpidepöydälle Pilvin todettua normaalin verenluovutusasennon olevan tasapainottelun suhteen kolmijalkaisille kissoille pidemmän päälle hieman tukalahko. Pakkohan sitä välillä on asentoa muuttaa, kun joutuu pitkään takajaloillaan seisomaan piikin, näyteputkilon ja lääkärin roikkuessa tiiviisti kiinni ainukaisessa etukoivessa.

Pieni mielikuvallinen virhearvio lääkärin hamuaman verimäärän suhteen herätti Pilvissä lievää närkästystä. Mistä pienen kissan olisi muka pitänyt tietää, kuinka suuri määrä 5 ml noin käytännössä oikein on? Dna on pikkuriikkistä tavaraa, joten Pilvin mielestä 3 ml on vallan mainio määrä verta yhdellä seisomalla tuubiin loroteltavaksi - - - ja lopulta lääkärikin taipui myöntämään tämän todeksi (olihan puuttuvat 2 ml luovutettu auliisti sentään jo pöydälle saakka...) ;)

Tietoa kissojen dna-pankista löydät kissojen geenitutkimus -sivulta, josta löytyy myös ohjeet näytteenottoa ja näytteen lähettämistä varten. Lisätietoja ja yhteisiä näytteenottotilaisuuksia voit tiedustella myös alueesi rotukissayhdistykseltä tai omalta rotujärjestöltä.

Nyt vain kaikki kynnelle kykenevät karvakaverit verta luovuttamaan! :)

29.5.09

25 asiaa minusta: osa Morris

1. Olen päivälleen 2 vuotta vanhempi kuin karvakaverini Pilvi. Synnyimme molemmat 26.4., minä vuonna 2004 ja Pilvi vuonna 2006. Hauskan sattuman lisäksi pidän siitä, miten päivämäärien kakkoset, neloset ja kuutoset vaihtelevat syntymä-aikojemme päivämäärissä.

2. Rakastan action-elokuvia! Mitä enemmän räjähdyksiä ja räiskettä, sitä parempi. Varsinkin nuorempana juoksin usein heti elokuvan alkaessa sohvalle, jotta en missaisi mitään ja katsoa tapitin innoissani koko leffan alusta loppuun saakka vaikka kuinka olisi hiekkis välillä kutsunut. Lempileffani on Total Recall.

3. Olen lähes musta kissa. Todellisuudessa, haluaisin olla kokonaan musta, mutta siellä täällä turkissani asustaa edelleen muutama oikukas valkoinen karva. Voin vakuuttaa, että toisin kuin yleinen uskomus antaa ymmärtää, me mustat kissat olemme suuren onnen alkulähde.

4. Rakastan kaikkia moottoroituja härveleitä. Erityisesti haluaisin päästä lähemmin tutkimaan asuntoyhtiömme suuren ruohonleikkurihärvelin toimintamekanismeja. Vahvoja kakkosia ovat naapurin leikkuupuimuri ja silloin joskus taannoin ulkoillessa viereemme laskeutunut helikopteri. Tykkään myös rakennella ihmisiskän kanssa kaikenlaisia juttuja.

5. Olen kärsivällinen. Voin istua myyränkolon äärellä yhtäjaksoisesti vaikka kokonaisen tunnin.

6. Olen luontainen johtaja. Olen diplomaattinen ja muiden hyvinvoinnista huolehtiva. Annan tilaa muille, mutta osaan vetää tiukat ja selkeät rajat tarpeen vaatiessa. Useimmat luulevat, että olen porukan pohjimmainen, mutta todellisuudessa olen keskeisin joukkoamme ohjaava ja koossapitävä voima.

7. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta!

8. Pienenä leikin ihmisäipän kanssa hippapiilosta. Se oli lempileikkini. Oli loputtoman hauskaa nähdä ihmisäipän hämmästynyt ilme, kun löysin hänet ja täpäytin pehmeästi tassulla häntä jalkaa hipaksi ennen kuin juoksin itse piiloon.

9. Meidän ihmiset ovat aika kivoja - joskin välillä hieman yksinkertaisia.

10. Inhoan sitä, kun Santtu puree minua takamukseen >:[

11. Minua harmittaa valtavasti, ettei minulla ole peukaloita. Ne olisivat olleet tarpeen niin monissa tilanteissa.

12. En ole sylikissa - paitsi tilanteissa, jossa syli liikkuu joko jalan tai autolla. Pelkkä ihmisen päällä istuminen on tylsää ja turhauttavaa puuhaa. Astinlaudaksi tai korokkeeksi ihminen sen sijaan kelpaa paremman puutteessa.

13. Ihmisiskä on ihan paras rapsuttelija!!!

14. Minulla on aika vahva metsästysvietti.....

15. Olen aika rohkea, mutta pienenä pelkäsin ihan hirveästi variksia.

16. Toivoisin, että voisin tulla heilutetuksi vastapestyissä lakanoissa aina, kun siltä tuntuu. Olen harkinnut ostavani netistä itselleni jonkinlaisen riippukeinun, mutta jällen ongelmaksi koituvat ne puuttuvat peukalot ja näinollen riippukeinun kiinnitys parvekkeelle...

17. Tykkään leikkiä Pilvin kanssa, mutta joskus minua häiritsee hieman se, kun Pilvi juoksee yhtäkkiä kesken kaiken hurjaa vauhtia vatsani alitse. Tiedän, että olen paljon isompi kuin Pilvi, mutta rajansa kaikella.

18. Minulla on kauniit hampaat. Harjaan niitä päivittäin pahvilaatikoilla. Minulla on valloittava hymy, ja eläinlääkäritkin ylistävät hammaskalustoani.

19. Leiki leluillani, lainaa hiekkistäni, loikoile sohvallani, natusta vaikka naksujani - - - mutta pakastetipuuni älä koske!!!

20. Tahtoisin matkustella ja nähdä maailmaa. Hypätä autoon ja ajaa sen kummempia suunnittelematta minne nokka ohjaa.

21. En puhu paljoa, mutta ajattelen sitäkin enemmän.

22. Ymmärrän sujuvasti suomenkieltä ja joskus huvittelen ihmisteni kustannuksella antamalla heille pieniä vihjeitä siitä, että olen kuunnellut heidän keskustelunsa. Tiedän, että se on ilkikurista, mutta minusta on hupaisaa seurata heidän kummasteluaan ja pohdiskeluaan käsityskykyni oletetusta rajallisuudesta.

23. Osaan pukea itse valjaat, mutta ihmismokomat säilyttävät ne ulottumattomissani, joten joudun ehdottamaan yhteisiä valjasteluhetkiä koputtamalla ulko-ovea tai hieman hienovaraisemmin, vienolla "wauwah?"-kysymyksellä

24. Nautin suunnattomasti hellittelystä, mutta hellyydenosoitusten kerjääminen on mielestäni lähinnä koirien hommaa.

25. Jos joku keksii, miten saisin ilman ihmisten avustusta kotimme ovenkahvat käännetyiksi takaisin niin päin, että saan ne omin avuin auki, lupaan lähettää hänelle viipymättä koko kissanminttuvarastoni.

(Linkki alkuperäiseen haasteeseen)

27.5.09

Haaste tulossa

Veispuukista ynnä muista hömppäpömppäsivustoista tuttu: "25 asiaa minusta" -haaste rantautukoon täten myös kissabloggaajien keskuuteen. Tehtävänähän on siis: kirjoita 25 erilaista randomia faktaa, salaisuutta, erikoisuutta tai muuta yleisen tietouden piiriin kantautumatonta seikkaa itsestäsi, ajatuksistasi, haaveistasi tai mielipiteistäsi. Ja tällä kertaa osallistujina vain ja ainoastaan kaikenkarvaiset blogeja ylläpitävät kissaeläimet.

Tänään on ollut sadepäivä, joten tekemistä on ollut huononlaisesti. Karvalapset ovat siis touhunneet kukin oman 25 kohdan listansa kimpussa ja tulokset julkistetaan yksitellen lähiaikoina.

Tällä kertaa jätämme haasteen eteenpäin laittamisen kunkin lukijan oman inspiraation varaan. Haasteen saa vapaasti vastaaanottaa ken tahtoo. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, ketkä kaikki innostuvat omat salaisuutensa ja erikoisuutensa kaikelle karvakansalle paljastamaan. Jätäthän siis kommentteihin linkin omaan listaukseesi, jotta voimme kaikki tutustua sinuun paremmin :)

25.5.09

Uusia kavereita

Karvalapsilla on ollut kovasti kiireitä. Pihapiiriin on nimittäin ilmestynyt iso liuta uusia kavereita, joihin kolmikko on innokkaana tutustumassa lähemmin.

Ensimmäinen ja ehkä suurinta viehtymystä aikaansaava kamujoukkio ovat kevään uudet oravanpoikaset napakoine vanhempineen. Suoraan kissojen parvekkeen ulkopuolella on iso vanha hopeapaju (?!), joka toimii oivallisesti pikku-oravien kirmailurakennelmana. Kurret roikkuvat kuka mitenkin päin ja kipittävät hurjaa hippaleikkiä runkoa ympäri ämpäri, kunnes emo tulee ja tukistaa vallattomimmat vekarat kuriin ja nuhteeseen hännästä (tai mistä nyt onnistuukin ohi vilahtavasta pennusta otteen saamaan).


Oravaperheet ovat myös oivaltaneet pikkulintujen syöttöautomaatin, jonka sijainti on kissojen mieleen - sehän on siis kiinnitetty optimaaliseen tähystelysijaintiin suoraan parvekkeen kaiteeseen.

Innokaat luontotarkkailijamme joutuvat pysymään kuitenkin tiukasti parvekelasituksen ja -verkotuksen tällä puolen. Tämä takaa turvallisuuden lasin molemmin puolen. Luonnoneläimet ovat nopeasti oppineet välttämään parvekkeen verkotettua osaa ja oravalapsoset seurailevat kissoja vähintään yhtä uteliaina kuin kissat niitä. Onpa joku niistä välillä uskaltautunut Santun kanssa lasin läpi jopa nenuttelunuuhkuttelutuokioon.


Oravaperheiden lisäksi kissoja ovat viime aikoina käyneet viihdyttämässä mitä erilaisimmat linnut syöttöpaikan ohilentomatkallaan.

Rakkaimmat tipuset kaikista ovat kuitenkin pieni sinitiaisperhe, joka asustaa tuohon samaiseen puuhun kiinnitetyssä kamerapöntössä. Innokkaasti on seurattu pikkuisten munien hautomis- ja kääntelypuuhia ja vihdoin viimein viikonlopun aikana munista kuoriutui hassunkurisia pieniä "muhkuramatosia", joilla on tavattoman suurena ammottavat suut. Touhotus lintuperheen kodissa ja pihamaalla siis jatkuu...

Tänään Pilvi oli todistamassa dramaattista tilannetta, jossa eräs läheisen naakkaparven rohkeimmista jäsenistä päätti yrittää kurkkia pönttöön, josko siellä olisi jotain mielenkiintoista. Tomera (kuvassa yllä) isukki räkytti jättiläismäiselle naakalle vihaisesti, emon hyökkiessä pesässä kohti pöntön suuaukkoa. - - - Niinhän se on - - - ei parane ryttyillä pikkutinteille!

Kohta taitaa olla niin, että karvalapset saavat kokoon riittävästi ornitologista tutkimusaineistoa vaikkapa kirjan julkaisemiseksi (taatun kansainvälisen kysynnän vuoksi het'alkuun englanniksi). Miltä kuulostaisi: "Every Cat's Guide to the Behaviour of Edible Birds" tai "Small Bird Husbandry for Felines" tai miksei yksinkertaisimmille pelkkä "Tweets for Dummies - the Kitty Version"...?

(...ja ei, Morris, sitä ei ruveta kirjoittamaan latinaksi!!!)