21.1.12

Ihmisemoja ja reviirieläimiä

Karvalapset ovat melkoisen osallistuvaa ja tarkkaavaista sakkia. Tiedot reviirin kaikista maisemallisista yksityiskohdista ja tapahtumista pidetään ajankohtaisina, ja kaikkia muutoksia seurataan hetki hetkeltä ettei mitään jäisi huomaamatta. Alla olevassa kuvassa esimerkki Karvalasten Remonttitarkastuspalvelun toiminnasta uusien kattovalaisimien asennusprojektin parissa.


Ammattitaitoiset remonttitarkastajat huolehtivat mielellään tavanomaisen tarkistustoiminnan lisäksi niin pienien kuin suurienkin remonttitarvikkeiden, -työkalujen ja -materiaalien laaduntarkastuksesta.

Erityisesti Morris on erikoistunut istumaan ihmisiskän seurana olohuoneen lattialla hoitamassa kärsivällisesti esineiden nuuhkaisutehtävät kaikenlaisten nikkarointiprojektien aikana.

Pilvi ja Santtu tuuraavat välillä Morrista, mutta Pilvi kyllästyy yksitoikkoiseen istumatyöhön yleensä nopeasti ja juoksee touhuilemaan jotain vauhdikkaampaa. Santun vuorostaan yllättää useimmiten nälkä niin, ettei se useinkaan malta pysyä työmaalla kovin pitkään.

Morris ja ihmisiskä ovat kuitenkin hommassa melko löymätön tiimi. Morris istuu asemissa nenä valmiina ihmisiskän nikkaroidessa. Työn lomassa ihmisiskä ojentaa erilaisia esineitä Morrikselle. Morris nuuhkaisee niitä ja antaa katseellaan hyväksynnän niiden käyttökelpoisuudesta, jotta työtä voi taas jatkaa turvallisin mielin. Jos Morris huomaa tarkistustiheydessä huolestuttavia puutteita, se muistuttaa ammattilaisnenän olemassaolosta ojentelemalla kuonoaan ihmisiskää kohti tai kommentoimalla asiasta.


Joko Morris kokee kaiken tämän poikkeuksellisen viihdyttäväksi leikiksi - - tai se on vihdoin keksinyt ratkaisun peukalottomuuden aiheuttamaan, kaikkia keksijäkissoja piinaavaan ongelmaan: työkalujen käyttöesteellisyyteen - ja toimii todellisuudessa näin koko nikkarointiprojektin kaikkivaltiaana ohjailijana.

Reviirin tarkistukseen kuuluu meillä myös aamuin illoin tapahtuva pikkutarkka pihareviirintarkistusrutiini, jossa Karvalapset käyvät arvioimassa valtakuntansa piha-alueet eri suuntiin aukeavista ikkunoista. Viimeisenä tarkistusvuorossa on makuuhuoneen ikkuna, josta siirrytään yleensä lopuksi omien ihmisten turvaksi sänkyyn nukkumaan.


Vaikka tarkka tieto reviirin tilasta on kissaeläimille ymmärrettävästi tärkeää, mietin silti joskus, miten suuri osa kissojen osallistumista onkin silkkaa sosiaalista uteliaisuutta ja yhdessä olemisesta nauttimista?

Liittyykö siihen kenties myös tavoitteellista yhteyteen pyrkimistä tai jopa jossain muodossa oppimista / ymmärtämään pyrkimistä? Jotain samansuuntaista kuin pienten ihmislasten viehtymys tarkkailla ja matkia, mitä isi tai äiti tekee, vaikka lapsi ei itse tekemisestä tai tekemisen motiivista mitään ymmärtäisikään?

Erityisesti Morriksen suhteen tätä ei voi meillä olla pohtimatta. (Kaikki Morrikseen kunnolla tutustumaan päässeet tietävät taatusti, mitä tarkoitan) :)

Jotkut sanovat, että oma ihminen on kissan näkökulmasta sen emo. Karvalasten kodissa väite tuntuu tosiaan pitävän paikkansa monella tasolla. Entä teillä?

Kerro kommenteissa tai vaikkapa oman blogisi päivityksessä asioista, jotka ovat oman kissasi / kissojesi toiminnassa laittaneet sinut pohtimaan kissan aivoituksia tai suhdetta sinuun, omaan ihmiseensä.

17.1.12

Tilataidetta osa 2

Eräänä aamuna henkilökunnan aamuvirkumman osapuolen saapuessa olohuoneeseen, odotti häntä siellä jälleen uusi taide-elämys:


Tarkempaa tietoa siitä, mistä tässä oikein on kyse, löydät tilataidesarjan osasta 1.

15.1.12

Tunnustus

Karvalapset saivat Pilvin siskolta ja siskontytöltä, Viiviltä ja Säteeltä taannoin tunnustuksen, johon sisältyvä haaste on jäänyt suorittamatta. Siispä vähintä, mitä voimme tehdä tilanteen korjaamiseksi, on kiittää tunnustuksesta ja korjata laiminlyöntimme palatessamme samalla blogosfääriin pitkän tauon päätteeksi.


Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Ensimmäisenä kiitos Viiville ja Säteelle!

Ja sitten ne satunnaiset Karvalapsismit:

1) Tiskaaminen ja pyykkääminen on kivaa ja rentouttavaa puuhaa. Parasta on koneen päällä makaaminen koko porukalla. Koneesta huokuva lämpö, sen rauhoittava tärinä ja tasainen hurina vaivuttaa kaikki Karvalapset auvoiseen nirvanaan alta aikayksikön.

2) Ruoka on saatava kuppiin tietyssä järjestyksessä. Ensimmäisenä Morris, sitten Santtu ja lopuksi Pilvi. Jos järjestys menee väärin, koko porukka hämmentyy, eikä enää tiedä, mistä kupista kenenkin nyt oikein pitäisi käydä ateroimaan!

3) Pomous on Karvalapsilla koosta kiinni. Mitä isompi kissa, sitä pienempi pomo.

4) Tiski- ja pyykkikoneen lisäksi kaikki pöytäpinnat ja ikkunalaudat, joihin osuu kirkas, lämmin auringonpaiste, ovat paikkoja, joihin mahdumme ongelmitta kaikki kolme pepukkain edellyttäen, että kukaan ei keksi yllättäin purra ketään hännästä tai kankusta.

5) Henkilökunnan maireaksi muuttuva ääni ei koskaan tiedä hyvää. Älä usko, vaikka sanottaisiinkin, ettei ole mitään hätää.... paitsi, jos luvassa on namitahnaa!

6) Meillä on todellisuudessa kissankieliset nimet. Mutta, kuten kaikki kissat hyvin tietävät, niitä ei kuulu käyttää ihmisten läsnäollessa. Olemme pitäneet salaisuuden - paitsi Santtu, joka on pari kertaa pöhköyksissään vahingossa lipsauttanut Morriksen kissanimen ääneen ihmisten kuullen. Ihmiset ovat tuskin kuitenkaan tajunneet, mistä on ollut kyse.

7) Sähkökatkot ovat hyvää aikaa huolehtia oman ihmisen huomiontarpeesta.

8) Näin vaalien alla olemme yksimielisiä siitä, että olipa tuleva presidentti kuka tahansa, hänen tulisi varmistaa, että tästedes jokaiseen kissakotiin toimitettaisiin talvisin vaikkapa postitse riittävä määrä yö-öttiäisiä estämään kylmyydestä johtuvan öttiäispulan aiheuttama mielipaha. --- joko se, tai vaihtoehtoisesti namitahna-automaatit, joista saa itse hakea namitahnaa loputtomiin.


Ja lopuksi tunnustus lähtee eteenpäin seuraaville blogeille:
Wilma
Kissakoti Kattila
Kolmen kissan kopla
Lulu, Lea ja Lotta
Tuutusen basaari
Maunon ja Epun maukuja
Wauhtitassut
ja viimeisenä vaan ei vähäisempänä, jospa saisimme toisenkin tauolla olleen blogin henkilökunnan takaisin linjoille... eli tunnustuksen saa Tassunjälki.