KARVALAPSET

Ihmisemoja ja reviirieläimiä

2012-01-21T12:09:00.021+02:00

Karvalapset ovat melkoisen osallistuvaa ja tarkkaavaista sakkia. Tiedot reviirin kaikista maisemallisista yksityiskohdista ja tapahtumista pidetään ajankohtaisina, ja kaikkia muutoksia seurataan hetki hetkeltä ettei mitään jäisi huomaamatta. Alla olevassa kuvassa esimerkki Karvalasten Remonttitarkastuspalvelun toiminnasta uusien kattovalaisimien asennusprojektin parissa.

Ammattitaitoiset remonttitarkastajat huolehtivat mielellään tavanomaisen tarkistustoiminnan lisäksi niin pienien kuin suurienkin remonttitarvikkeiden, -työkalujen ja -materiaalien laaduntarkastuksesta.

Erityisesti Morris on erikoistunut istumaan ihmisiskän seurana olohuoneen lattialla hoitamassa kärsivällisesti esineiden nuuhkaisutehtävät kaikenlaisten nikkarointiprojektien aikana.

Pilvi ja Santtu tuuraavat välillä Morrista, mutta Pilvi kyllästyy yksitoikkoiseen istumatyöhön yleensä nopeasti ja juoksee touhuilemaan jotain vauhdikkaampaa. Santun vuorostaan yllättää useimmiten nälkä niin, ettei se useinkaan malta pysyä työmaalla kovin pitkään.

Morris ja ihmisiskä ovat kuitenkin hommassa melko löymätön tiimi. Morris istuu asemissa nenä valmiina ihmisiskän nikkaroidessa. Työn lomassa ihmisiskä ojentaa erilaisia esineitä Morrikselle. Morris nuuhkaisee niitä ja antaa katseellaan hyväksynnän niiden käyttökelpoisuudesta, jotta työtä voi taas jatkaa turvallisin mielin. Jos Morris huomaa tarkistustiheydessä huolestuttavia puutteita, se muistuttaa ammattilaisnenän olemassaolosta ojentelemalla kuonoaan ihmisiskää kohti tai kommentoimalla asiasta.

Joko Morris kokee kaiken tämän poikkeuksellisen viihdyttäväksi leikiksi - - tai se on vihdoin keksinyt ratkaisun peukalottomuuden aiheuttamaan, kaikkia keksijäkissoja piinaavaan ongelmaan: työkalujen käyttöesteellisyyteen - ja toimii todellisuudessa näin koko nikkarointiprojektin kaikkivaltiaana ohjailijana.

Reviirin tarkistukseen kuuluu meillä myös aamuin illoin tapahtuva pikkutarkka pihareviirintarkistusrutiini, jossa Karvalapset käyvät arvioimassa valtakuntansa piha-alueet eri suuntiin aukeavista ikkunoista. Viimeisenä tarkistusvuorossa on makuuhuoneen ikkuna, josta siirrytään yleensä lopuksi omien ihmisten turvaksi sänkyyn nukkumaan.

Vaikka tarkka tieto reviirin tilasta on kissaeläimille ymmärrettävästi tärkeää, mietin silti joskus, miten suuri osa kissojen osallistumista onkin silkkaa sosiaalista uteliaisuutta ja yhdessä olemisesta nauttimista?

Liittyykö siihen kenties myös tavoitteellista yhteyteen pyrkimistä tai jopa jossain muodossa oppimista / ymmärtämään pyrkimistä? Jotain samansuuntaista kuin pienten ihmislasten viehtymys tarkkailla ja matkia, mitä isi tai äiti tekee, vaikka lapsi ei itse tekemisestä tai tekemisen motiivista mitään ymmärtäisikään?

Erityisesti Morriksen suhteen tätä ei voi meillä olla pohtimatta. (Kaikki Morrikseen kunnolla tutustumaan päässeet tietävät taatusti, mitä tarkoitan) :)

Jotkut sanovat, että oma ihminen on kissan näkökulmasta sen emo. Karvalasten kodissa väite tuntuu tosiaan pitävän paikkansa monella tasolla. Entä teillä?

Kerro kommenteissa tai vaikkapa oman blogisi päivityksessä asioista, jotka ovat oman kissasi / kissojesi toiminnassa laittaneet sinut pohtimaan kissan aivoituksia tai suhdetta sinuun, omaan ihmiseensä.

Tilataidetta osa 2

2012-01-17T17:00:00.002+02:00

Eräänä aamuna henkilökunnan aamuvirkumman osapuolen saapuessa olohuoneeseen, odotti häntä siellä jälleen uusi taide-elämys:

Tarkempaa tietoa siitä, mistä tässä oikein on kyse, löydät tilataidesarjan osasta 1.

Tunnustus

2012-01-15T14:20:00.002+02:00

Karvalapset saivat Pilvin siskolta ja siskontytöltä, Viiviltä ja Säteeltä taannoin tunnustuksen, johon sisältyvä haaste on jäänyt suorittamatta. Siispä vähintä, mitä voimme tehdä tilanteen korjaamiseksi, on kiittää tunnustuksesta ja korjata laiminlyöntimme palatessamme samalla blogosfääriin pitkän tauon päätteeksi.

Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Ensimmäisenä kiitos Viiville ja Säteelle!

Ja sitten ne satunnaiset Karvalapsismit:

1) Tiskaaminen ja pyykkääminen on kivaa ja rentouttavaa puuhaa. Parasta on koneen päällä makaaminen koko porukalla. Koneesta huokuva lämpö, sen rauhoittava tärinä ja tasainen hurina vaivuttaa kaikki Karvalapset auvoiseen nirvanaan alta aikayksikön.

2) Ruoka on saatava kuppiin tietyssä järjestyksessä. Ensimmäisenä Morris, sitten Santtu ja lopuksi Pilvi. Jos järjestys menee väärin, koko porukka hämmentyy, eikä enää tiedä, mistä kupista kenenkin nyt oikein pitäisi käydä ateroimaan!

3) Pomous on Karvalapsilla koosta kiinni. Mitä isompi kissa, sitä pienempi pomo.

4) Tiski- ja pyykkikoneen lisäksi kaikki pöytäpinnat ja ikkunalaudat, joihin osuu kirkas, lämmin auringonpaiste, ovat paikkoja, joihin mahdumme ongelmitta kaikki kolme pepukkain edellyttäen, että kukaan ei keksi yllättäin purra ketään hännästä tai kankusta.

5) Henkilökunnan maireaksi muuttuva ääni ei koskaan tiedä hyvää. Älä usko, vaikka sanottaisiinkin, ettei ole mitään hätää.... paitsi, jos luvassa on namitahnaa!

6) Meillä on todellisuudessa kissankieliset nimet. Mutta, kuten kaikki kissat hyvin tietävät, niitä ei kuulu käyttää ihmisten läsnäollessa. Olemme pitäneet salaisuuden - paitsi Santtu, joka on pari kertaa pöhköyksissään vahingossa lipsauttanut Morriksen kissanimen ääneen ihmisten kuullen. Ihmiset ovat tuskin kuitenkaan tajunneet, mistä on ollut kyse.

7) Sähkökatkot ovat hyvää aikaa huolehtia oman ihmisen huomiontarpeesta.

8) Näin vaalien alla olemme yksimielisiä siitä, että olipa tuleva presidentti kuka tahansa, hänen tulisi varmistaa, että tästedes jokaiseen kissakotiin toimitettaisiin talvisin vaikkapa postitse riittävä määrä yö-öttiäisiä estämään kylmyydestä johtuvan öttiäispulan aiheuttama mielipaha. --- joko se, tai vaihtoehtoisesti namitahna-automaatit, joista saa itse hakea namitahnaa loputtomiin.

Ja lopuksi tunnustus lähtee eteenpäin seuraaville blogeille:
Wilma
Kissakoti Kattila
Kolmen kissan kopla
Lulu, Lea ja Lotta
Tuutusen basaari
Maunon ja Epun maukuja
Wauhtitassut
ja viimeisenä vaan ei vähäisempänä, jospa saisimme toisenkin tauolla olleen blogin henkilökunnan takaisin linjoille... eli tunnustuksen saa Tassunjälki.

Akupunktio - kun kissasta tuli siili

2011-07-21T21:57:00.009+02:00

Pilvi on kartuttanut kulttuurikokemuksiaan ottamalla kunnon selkätuntumaa kiinalaiseen lääketieteeseen. Tänään käytiin toista kertaa akupunktiossa.

Akupunktioneuloja aseteltiin akupisteisiin
Pilvin selkään ja takajalkoihin.

Ensimmäisellä akupunktiokerralla viikko sitten paparazzi kunnioitti neidin oikeutta nauttia häiriöttä uusista tuntemuksista. Ensimmäisestä hoidosta ei siis ole kuvamateriaalia.

Selässä ja jaloissa törröttelevät neulat rentouttivat mukavasti ja nukkumatti taisi tuolloin jo koputella hoitohuoneen ovella, kunnes hoitsu hätyytti sen matkoihinsa saapuessaan huoneeseen akupunktioneuloja poistamaan.

Toisella kerralla kaikkinainen hienotunteisuus heitettiinkin sitten kankkulan kaivoon.

Aiemmin käytössä ollut rauhallinen toimenpidehuone oli varattu, joten uutta ihanaa spa-kokemustaan viikon ajan odotellut kissaneito koki hienoisen pettymyksen. Hoitoelämystä ja rentoutumista häiritsivät ikkunan läpi kantautunut liikenteen melu sekä oven takana odotushuoneessa läähättäneet koirapotilaat. Plääh!

Kaikesta huolimatta, sekä Pilvi että neulat pysyivät kiltisti paikoillaan. Välillä oli kuitenkin aivan pakko päästä silmälasien akuutin pesemistarpeen varjolla puskemaan omaa ihmistä. Eiväthän ne oikeatkaan siilit täysin liikkumatta pötköttele.

Illalla kotiin saapuessa oli jännitys jo tipotiessään ja olo virkistyneen vetreä. Ja mitä tekee Pilvi? Pinkaisee tietenkin päätä pahkaa parvekkeelle yö-öttiäisten kimppuun, kuinkas muutenkaan! :)

Tilataidetta osa 1

2011-07-01T12:27:00.005+02:00

Blogissa vähemmän huomiota saanut erikoisuus on karvalasten - tai oikeastaan porukan älykön, Morriksen - taiteelliset kyvyt.

Insinööris- ja nikkarointisuuntautuneen kastraattikollimme sopeutuessa vastentahtoisesti siihen tosiasiaan, että ruuvimeisseleiden ja porakoneiden käyttö jäänee jatkossakin ihmisolentojen yksinoikeudeksi, on poika kanavoinut luovuutensa helpommin toteutettavaan rakenteluun.

Selkeällä kissankielellä kovaan ääneen selostaen, nuori taiteilija ahkeroi öiseen aikaan reviirinsä keskeisimmillä kulkureiteillä, tuottaen toinen toistaan mielikuvituksellisimpia tilataideteoksia aamuhämärissä liikkeelle lähtevän yleisön iloksi.

Ihmisten harmiksi suuri taiteilija ei ole paljastanut teostensa teemaa, motiivia, symboliikkaa eikä liiemmin nimiäkään. Pyydämmekin siis kissalukijoidemme apua teosten tulkitsemiseen. Mitä sinä näet kuvassa?

Selkäkipu - saa helliä!

2011-06-13T18:14:00.007+02:00

Kun kolottaa, on syytä käydä tohtoritädillä katsastuksessa.

Niinpä lähti Pilvikin tänään Helsingin Mevetiin tervehtimään lempilääkäriään, Anu Saikku-Bäckströmiä.

Raisulityttö oli satuttanut selkänsä joko kavereitten kanssa riehuessaan tai yö-ötöjä parvekkeella metsästäessään. Tarkkaa tietoa aiheuttajasta ei ole, mutta eräänä aamuna oli kävely selvästi tavallista matalampaa eikä kunnon asentoa tuntunut löytyvän. Välillä selän lihakset olivat selvästi krampissa, ja vaikka Pilvi jatkoi touhujaan entiseen tapaansa, tekivät tietyt liikkeet välillä kipeää.

Kolmijalkaisen kissan kohdalla kotiväki huolestui tietysti kovasti, nivelet ja selkäranka kun ovat Pilvillä puuttuvan etujalan vuoksi tavallista kovemmalla rasituksella.

"Tuttua huttua", totesi Pilvi ja meinasi käydä nukkumaan
tutkimuspöydälle röntgeniin pääsyä odotellessa.
Taustalle varistetut karvat paljastavat hienoisen jännityksen.

Onneksi uutiset olivat pelkoja hälventäviä. Mitään vakavia hermostollisia vaurioita tai tuntoaistimusten muutoksia ei löytynyt ja nivelten liikkeet olivat normaalit.

Pilvistä otettiin vielä röntgenit selän nikamien asennon ja etujalan kyynärnivelen kunnon tarkistamiseksi - sekä samalla Pilvin keuhkojen tilanteen tarkistamiseksi.

Neiti ei ollut aivan innostunut pöydälle pötköksi venyttämisestä, mutta rauhoittui molempiin kuviin heti, kun oman ihmisen pää laskeutui siihen oman nenun jatkeeksi. Siinä sitten killiteltiin toisiamme silmiin hiljaa paikallamme hengittellen ja odoteltiin kuvakoneen naksahduksia. <3

"Älä hätäile! Kato nyt, mulla kääntyy tää pääkin jo näin hyvin"

Röntgenkin näytti huojentavalta pahimpien pelkojen suhteen. Mitään nivelrikkoon viittaavaa ei ollut ja selkäranka näytti siistiltä ja selkärangan nivelvälit hyviltä. Kaunis on Pilvi siis sisäisestikin! ;)

Odotetusti keuhkoissa oli astman merkkejä, ei kuitenkaan mitään järkyttävää, joten jatketaan inhaloitavalla ylläpitolääkkeellä.

Erityismainintaa sai Pilvin mahtava rintalihas! :D Ja tottatosiaan, Pilvin keho on mainiosti vahvistunut tasapainottaakseen toisen etujalan puuttumista.

Pilvin mukana kotiin lähti - - huojentuneiden palvelijoiden lisäksi - - tulehduskipulääkekuuri ja suositukset hyvistä fysioterapeuteista. Kunhan selän lihakset rauhoittuvat, suuntaamme seuraavaksi siis osteopaatille sekä fysioterapiaan ja akupunktioon.

Hottis misut helteellä

2011-06-11T15:25:00.013+02:00

Helteiden saavuttua on Karvalasten luona käynnistetty jälleen JÄÄPULLOTEHDAS. Tämä viilennyskeino sai viime kesän kuumuudessa kissoilta täydet pisteet ja suosio ei tunnu lainkaan hiipuneen. Karvalasten mielestä siis ehdoton ykkönen!

"Reippaana" poikana Morris on laatinut kommentaarin muutamista muista käytössä olleista jäähdyttelyjipoista (yleiseen mukavuuteen helteillä - eivät riitä lämpöhalvaustilanteessa).

Jääpalat vesiastiassa

Eivät lisää meillä juurikaan juomista, mutta ovat hurjan hauskat kaivaa astiasta lattialle. Täydelliset kesähelteiseen jääkiekkopeliin (hehe - JÄÄkiekko - tajuuksä! eheh).

Pelin tavoitteena on luikutella jääpalaa olohuoneen tai eteisen poikki mahdollisimman pitkälle (lue: pois muilta). Taidokkaista luistelukuvioista saa lisäpisteitä.

Voittaja saa syödä kiekon - joka lisää ainakin voittajan nesteensaantia.

"Jäätelö"

Tämä on variaatio "jääpalat vesiastiassa" -metodista. Pieneen määrään vettä lisätään jauhelihaa, verta tms ja neste/mössö pakastetaan jääpalarasiassa. Helteellä "lihajäätelöt" laitetaan ruokakuppiin, jossa niitä voi käydä nuolemassa tai syömässä niiden hiljalleen sulaessa. Jokainen voi itse säädellä, miten paljon ja miten kylmänä jäätelönsä haluaa syödä.

Varsin maukas viilennyskeino. Jäätelöt toimivat myös oivallisesti verisempänä versiona aiemmin mainitusta jääkiekkopelistä, mutta jostain syystä se on meillä kiellettyä...?

Lihapaloista tehdyt "jäätelöt" lähdössä pakastimeen.
(Ensimmäiseen kokeiluun kannattaa käyttää jauhelihaa,
jotta pala maistuu ja haisee heti lihalle.)

Kissan kasteleminen
tai kostealla pyyhkeellä sively

Märät pyyhkeet eivät ole saaneet täällä suurta suosiota. Tästä on varmasti eri mielipiteet eri kissoilla. Jotkut kuulemma viihtyvät esim. kostean pyyhkeen alla, mutta karvalapsilla kosteus pestään nopeasti pois ennen kuin se ehtii turkkia viilentämään, joten muut keinot ovat osoittautuneet tehokkaammiksi. Kastutteluun on suostuttu vasta tosihelteillä. Huom! Lämpöhalvauksessa tämä on ensiapuna paras ja nopein!

Suoja suoralta auringolta

Tarkoittaa varjoisia ja viileitä oleilupaikkoja (esim. pahvilaatikkoidea yllä olevassa jääpullolinkissä) sekä verhojen pitämistä suljettuna auringonpuoleisissa ikkunoissa.

Ilmanvaihto

Kissat ovat koiria herkempiä vedolle. Puhaltimista ja tuulettimista eivät karvalapset ole erityisesti innostuneet ja niiden ilmavirtaa vältellään, mutta toki ne parantavat sisätiloissa ilman liikkumista painostavan kuumina kesäpäivinä.

Raikas luonnollinen kesätuuli sen sijaan aikaansaa yleensä nautinnollista massukarvojen vilvoittelua, joten parvekkeen verkotus on ollut ehdottoman pop!

"Tää on sitten tällainen tää verkko.
Saanko mä nyt sen jäätelön?"

Vesiastioita lisää

Tämä on sekä hyvä että huono. On kivaa, että laiskana kattina ei tarvitse lähteä kauas veden hakuun - - mutta kipot ja kupit (lue: vesimiinat) sinne tänne siroteltuina haittaavat tuntuvasti normaalia riekkumista.

Furminator / Harjaaminen

Tämän halusi joukkoon lisätä Santtu, jolla on porukan paksuin aluskarva.

Kuumalla säällä ei ole kiva ahdistua liian paksusta turkista ja karvaa täynnä olevasta massusta. Ylimääräisen alusvillan poistaminen esim. Furminaattorilla keventää oloa ja viilentää ihoa - ja tietystikin - tuntuu niiiiiiiiiiiiin ihanalle!

Mites teillä?

Coolina kattina pysyttelyyn on monia muitakin keinoja. Omat suosikit voi lisätä kommentteihin. Ideoita otetaan ilolla vastaan. :)

Sehän meni ihan kuin Strömsössä!

2011-02-22T21:31:00.012+02:00

Karvalapset ylpeänä ilmoittavat ideoimansa lampun
saavan julkisuutta tulevana sunnuntaina, kun karvalasten
ihmisiskä esiintyy televisiossa Strömsö-ohjelman vieraana.

Iloista ystävänpäivää!

2011-02-14T17:50:00.002+02:00

Karvalapset toivottavat sinulle
rakkaudentäyteistä ja onnellista ystävänpäivää!

Kissanminttukisat 2011

2011-02-10T20:49:00.008+02:00

Vuoden 2011 Kissanminttukisojen voimistelun finaalin voittaja:
FIN*Redcheetah's Pilvi !!!
*aplodeja*

Oikeammin siis - - Saksasta saapunut ruokapaketti piti sisällään myös (ilmeisesti nestemäiseen kissanminttuun äskettäin upotetun) Kong Kickeroo:n, joka saavutti oitis ennennäkemättömän suosion perheemme maatiaisköörin taholta.

Onnellisena uutta potkuleluaan riepottaen, kaverukset toimivat yleisönä tavaroita kantaneessa pahvilaatikossa järjestetylle, laatikon sisuksiin tarttuneen kissanminttuhajun innoittamalle maailmanmestarin voimistelunäytökselle.

Katalaa!

2011-02-08T20:31:00.004+02:00

Eteisen remontti eteni tasaista tahtia,
kunnes - - - seinästä löytyi yllättäen REIKÄ!

Morris: "Outoa. Mitä luulet, Pilvi? Mihin tämä tunneli johtaa?
Teknisten piirustusten mukaan tässä ei pitäisi olla reikää lainkaan."

Pilvi: "Ehkä se on HIIRENkolo!"

Morris: "Joo. No just niin. *rolleyes* Se on varmaan hiirenkolo.
Oho! Katos kehveliä! Siellä se hiiri nyt menee..."

Pilvi: "Oikeesti? Kuulitko Mamma!!! Me löydettiin HIIRENKOLO!!!"

Pilvi: "Kukkuuuuu! Hiiii-riiiiiiiii! Missä sinä ooo-leeeeet?"

Pilvi: "Hetkinen - - - Ei täällä mitään hiirtä ole!"

Pilvi: "MORRIS! Senkin ketku katinkuvatus!
Katala kohtalo koittaa, kunhan sinut kynsiini saan!"

Rentouttavaa joulua!

2010-12-24T23:53:00.010+02:00

Iloista ja rentouttavaa joulua kaikille!
Huolehtikaahan kissat omista ihmisistänne
erityisesti näin joulun aikaan. :)

Iskän tyttö

2010-12-04T13:24:00.002+02:00

Kaikkein rakkainta maailmassa on oma ihminen.

Liikettä niveliin - eli Pilvin päivä osteopaatilla

2010-11-10T17:09:00.014+02:00

Pilvi on melkoinen tyttö riekkumaan. Välillä hirvittää salamana sinkoilevan kissan juostessa asuntoa ympäriinsä, että mitä mahtaakaan kolmen jalan varassa oleva selkä tykätä moisesta.

Kolmijalkaisella kissalla liikeradat ja asennot ovat normaalista poikkeavat, jolloin lihakset ja tukiranka joutuvat työskentelemään rankemmin ja ajan kanssa kehoon voi tulla monenlaista jumia, jännitystilaa ja kipua, vaikka ei hurjia ralleja harrastaisikaan.

Päätimme siis kysellä aikaa eläinfysioterapeutti/-osteopaatti Leena Piiralta, jonka kuulimme lukeutuvan Suomen huippuihin alallaan. Asiakastyytyväisyys ainakin on ilmeisen hyvää, sillä ensimmäiset vapaat ajat hänen kalenterissaan olivat vasta seuraavalle vuodelle. Onneksemme saimme kuitenkin pian kuulla vapautuneesta peruutusajasta ja niinpä lähdimme tänä aamuna kohti Halikkoa Pilvi boksissaan makoillen.

Vaikkei mitään ilmiselvää Pilvin olemuksesta ole päälle päin huomannutkaan, löytyihän sieltä kuitenkin kipupisteitä. Kyllä kirpaisi itselläkin sydänalasta kun mietin, että olisi varmaan sittenkin pitänyt käydä tutkimassa tilanne jo aikaisemmin.

Hoitohuoneen koirahajut kiinnostivat Pilviä niin, että neiti ei meinannut malttaa pysytellä paikoillaan. Ymmärrettäväähän tuo - kukapa mieluummin seisoisi hievahtamatta paikallaan kipeitä paikkoja kaivatuttamassa kuin vapaasti liikkeellä jännän uuden tilan tuoksuja tutkimassa?! Osansa sai myös huoneessa ollut kaappi, jonka alle piti tietenkin tunkeutua nopealle tutkimusretkelle. Olihan kaappi sentään ainakin kahdeksan senttiä irti maasta.

Ensikertalaisen hoito tehtiin rauhallisesti, välillä taukoja pitäen. Osteopaatin työskennellessä, pidin (yritin ainakin) Pilviä paikallaan ja samalla tunsin käsissäni hyvin sen reaktiot. Joissain kohdissa pää painui kämmeneeni tai lihakset jännittyivät väristen selkää manipuloivien sormien osuessa kipeään kohtaan. Toisina hetkinä tuntui kuin koko kissa olisi rentoutunut kerralla aivan veteläksi.

Turvallisimmalta Pilvistä taisi tuntua, kun otsani oli pehmeästi sen otsaa vasten (pienikokoisen kissan seistessä lattialla, helpommin sanottu kuin tehty). Otsa otsaa vasten se rentoutui ja pysytteli hiljaa paikallaan. Aivan täydellisesti ei Pilvi vielä hoidolle antautunut, mutta näytti loppuvaiheessa jo rentoutuvan tunnustelemaan, mistä tässä nyt oikeastaan on kyse.

Vaikka syvissä lihaksissa jännittyneisyyttä löytyikin, osteopaatin mukaan Pilvin liikkuminen on joustavaa ja sujuvaa, sen pystyessä myös hyppäämään sulavasti ylös ja alas (todettiin käytännössä Pilvin ponkaistessa työpöydälle tavaroita tutkimaan).

Kotiin saimme käsittelyohjeet, joiden avulla voimme lisätä rintarangan liikkuvuutta ja selän syvien lihasten rentoutumista. Koska kissojen sietokyky pitkälliselle kipulääkehoidolle on huono, sovimme selkäkipuun homeopaattisen valmisteen käytön ja ongelmien ennaltaehkäisyyn seraquinin käytön aloittamisesta. Lisäksi osteopaatti suositteli lämpimien makuupaikkojen tarjoamista, josta saimmekin heti muutamia uusia ideoita (niistä lisää myöhemmin).

Näillä siis eteenpäin seuraavaa vapautuvaa aikaa odotellessa. Nyt kun saisimme tuon elohopean vielä kehittämään itselleen terveen itsesuojeluvaiston. :)

Muutamasta tiedustelusta johtuen tarkennetaan (tammikuu 2012):

Kävimme osteopaatilla kokeilemassa, josko siitä olisi Pilville ennaltaehkäiseväksi hoidoksi. Osteopaatti ei ehdottanut jatkokäyntejä. Pyysimme kuitenkin päästä jonotuslistalle mutta tarvetta uusintakäynnille ei ainakaan toistaiseksi ole ollut.

Jälkimmäinen kuva ei ole Pilvin tavallinen asento vaan se on joskus kesken venytyssession napattu otos. Selkä ei siis ole amputoiduilla kissoilla köyryssä muulloin kuin niiden venyttäessä itseään ylöspäin samalla tavalla kuin tavallisetkin kissat.

Parvekeverkko

2010-09-18T13:47:00.007+03:00

Karvalasten puuhaparvekkeelle saatiin kesällä lisää verkkopinta-alaa. Verkkolaajennus oli osa blogissakin taannoin mainittua kuumuuden karkotusprojektia. Lasitetulla parvekkeella on ollut tähän saakka vain yhden lasiruudun kokoinen verkotus, mutta nyt verkotettiin kerralla 170cm x 170cm seinämä.

TARVIKKEET
- metrin levyistä 20mm x 20mm muovitettua puutarhaverkkoa
- muovitettua rautalankaa (sama paksuus kuin verkossa)
- 4 parimetristä alumiiniputkea
- kasa nippusiteitä
- sivuleikkurit
- metalliviila
- rautasaha

VERKKO

Koska kaupasta ei löytynyt riittävän leveää verkkoa, leikattiin verkkorullasta kaksi pitkää pätkää, jotka sidottiin toisiinsa rautalangalla pitkittäissuunnassa niin, että niistä muodostui 2-metrinen verkko. Yhdistetyt verkot leikattiin lopulliseen kokoonsa sivuleikkureilla ja leikattujen rautalankojen päät viilattiin haavereitten estämiseksi.

PUTKET

Alumiiniputket, joiden tehtävänä on tukevoittaa verkkoa ja vähentää tarvittavien kiinnityskohtien määrää, sahattiin verkon reunojen pituisiksi. Sen jälkeen putket pujoteltiin verkon reunimmaiseen reikäriviin kuvassa näkyvällä tavalla. Näin verkko pysyy kauttaaltaan siististi kiinni eikä matkan varrella tarvita ylimääräisiä kiinnikkeitä tai teräviä rautalanganpätkiä.

KIINNITYKSET

Lopuksi koko komeus nostettiin paikalleen parvekeikkunakiskojen ulkopuolelle. Kohta, johon verkko laitettiin rajautuu sivuilta ja alhaalta metallipalkkeihin ja ylhäältä ylemmän parvekkeen lattiapohjaan.

Niinpä kiinnityksiksi riitti sivuista 3 kiinnityskohtaa (ylös, alas ja keskelle) ja ylä-alasuunnassa 1 kiinnityskohta keskelle (alhaalla kaidepalkkiin ja ylhäällä ikkunakiskoon).
Karvalapset eivät ole osoittaneet kiinnostusta verkoissa kiipeilyyn - yläreunan kiinnityksiä voi lisätä tarvittaessa, jos tilanteeseen tulee muutos.

Lopuksi nippusiteiden leikatut kulmat käännettiin ulospäin varmuuden vuoksi, etteivät uteliaat karvalapset satuta varpaitaan testaillessaan kiinnitysten kestävyyttä.

LOPPUTULOS

Karvalasten mielestä uusi verkko on ollut mahtava juttu. Nyt on mukava kytätä myös etupihalla liikkuvia naapureita ja ilmanvaihto parvekkeella on parempi kuin koskaan.

Sateella ikkunat saa kätevästi ja nopeasti kiinni verkon jäädessä ikkunoiden ulkopuolelle. Työkalut ja nippusiteet löytyivät kotoa ennestään, joten projektin kustannukset jäivät muutamaan kymppiin.

Ukkos-Pilvi

2010-08-29T20:54:00.008+02:00

Pienestä koostaan huolimatta Pilvi on perheemme valpas vahti ja ponteva poliisi. Vähintäänkin tiukkaan puhutteluun ja kurinpidoliseen murahteluun joutuvat niin liioiksi riehaantuneet karvasisarukset, rapussa räyhäämään erehtyvät koiraeläimet kuin oikullisesti käyttäytyvät leluhiirulaisetkin.

Eipä siis ihme, että ulkoa kantautuva äänekäs ukkosen jylinä sai pikkupoliisin liikekannalle. Tilannetta oli siirryttävä seuraamaan parvekkeen korkeimmalle tasolle. Uskottavuushan siitä kärsii, jos alaviistosta yrittää ärhäkkääksi äitynyttä sääilmiötä pitää kurissa ja nuhteessa.

Tilanne pysyikin aisoissa hyvin, kunnes salamat ja ukkonen toivat tuekseen rankkasateen. Kolme yhtä vastaan on melkoisen ylivoimainen asetelma kokeneimmallekin kurinpitäjälle. Lopulta oli Pilvinkin vetäydyttävä sisätiloihin uusiin asemiin kissanluukun ääreen varmistamaan, ettei myrsky sentään röyhkeydessään pyri siitä sisään.

Kuuma!

2010-08-06T12:34:00.007+03:00

Morriksen kuva kissakuvahaasteeseen aiheella KUUMA:

Aiheesta inspiroituneina, karvalapset haluavat esitellä yhden monista keinoista, joiden avulla tukahduttavat hellepäivät muutettiin tänä kesänä leppoisan kesäisiksi kissanpäiviksi karvalasten kodissa.

Helleaallon iskiessä henkilökunta asetettiin hälytystilaan ja sota kuolettavaa kuumuutta vastaan alkoi. Keittiön nurkkaan viattomanoloisesti pinotut tyhjät limukkapullot paljastuivatkin salaiseksi asevarastoksi. Pullot täytettiin vedellä ja aseteltiin kylmäkallejen kavereiksi pakastimiin jäätymään.

Karvalasten salainen ase: JÄÄPULLO

Pakkasherran suoritettua tehtävänsä, umpijäiset helteenkarkoitusohjukset saatiin käyttöön ja karvalasten oloa helpottamaan seuraavalla tavalla: Jäinen pullo kääräistiin kierroksen verran pyyhkeen sisään ja jätettiin sopivan varjoisaan lepäilypaikkaan. Ylijäävästä pyyhkeenosasta sai kätevän makuupehmusteen, jolla maatessa jäähdyttelijä voi itse säätää viilennysastetta asentoaan tai loikoiluetäisyyttään muuttamalla.

Asearsenaalia oli runsaasti, kiitos palveluskuntaan kuuluvan limonaadin suurkuluttajan, joten viileät makuupaikat olivat auki 24h ilman jonotusta. Käytössä olevan jäämassan sulaessa ja jäähdytystehon laskiessa alle hyväksyttävän rajan, vaihtui pullo lennossa toiseen pakastimessa vuoroaan odottelevaan.

Pilvi näyttää, miten mukavaa jääpullon käyttö voi olla.
Tässä viilennyksen kohteena oikeanpuoleinen kankku & kylki:

Pilvin makuupaikan alla oleva pahvilaatikko toimi samalla myös mainiona vilvoitteluluolana. Pahvilaatikon sisänurkkaan asetettu jääpullo viilensi miellyttävästi laatikon sisällä olevan ilman ja muodosti karvalapsille oivallisen chillailumestan, jossa nämä kävivät piipahtamassa kuumaa pakoon.

Kerrostaloasunnosta puuttuva ilmastointi / jäähdytyslaitteisto korvattiin varsin edullisella ja yllättävän toimivalla innovaatiolla. Joukko jääpulloja aseteltiin keilaradan keilojen tapaan pystyyn lattialle. Näin syntyneen jäähdytyskennon eteen puhkumaan pieni pöytätuuletin, toiselle puolelle sopivasti vapaata pötköttelytilaa ja avot! Loistava jäähdytyslaite valmiina vilvoittamaan ja virkistämään väsyneimmänkin helleraadon. Kyhäelmä ei toki ollut estetiikan mestarinäyte, mutta tarkoitukseensa varsin toimiva ja karvalasten lämpimästi (no pun intended) suosittelema.

Kerräämme mieluusti lisää uusia ideoita tulevien kesien varalle, joten jätä kommentti ja kerro, millä keinoilla palvelusväkesi huolehtii mukavuudestasi kesäkuumilla.

Mustaa & Valkoista: Siluetti / Profiili

2010-01-01T17:03:00.007+02:00

Siluetti / Profiili

Mustien kissojen lippua korkealla pitävä Morris
aloittaa uuden vuoden osallistumalla uuteen
Mustaa & Valkoista -valokuvahaasteeseen.

Tervetuloa 2010

2010-01-01T14:58:00.008+02:00

Onnellista ja tapahtumarikasta uutta vuotta!
T: Santtu, Pilvi & Morris

Karvalapset vastaanottivat uuden vuoden riehakkaasti ilakoiden ja naapuruston rakettisaldon räiskintää mielenkiinnolla seuraten. Harmikseen kukaan ei tänäkään vuonna onnistunut saalistamaan kaukana taivaalla singahtelevia tulikärpäsiä, joten sakin oli tyytyminen pelkkään värikkäiden kipinöiden tarkkailuun ikkunalasin takaa.

Tinoja eivät karvalapset valaneet, mutta ainakin Pilvi on täysin vakuuttunut, että mikäli niin olisi tehty, olisi koko porukalle tullut tuhansittain pieniä tinaötököitä, tinaherkkutahnatuubeja sekä tietenkin tinarapsuttelusormia.

Jouluenkeli Nemolle

2009-12-31T16:51:00.008+02:00

Blogimme sai äskettäin Christmas Spirit-tunnustuksen Kossilta & ihmiseltään Sannalta Kunnian kultaama-blogista. Iso kiitos siitä. Ihan häkellyttiin, kun huomasimme sellaisen saaneemme.

Koska kyse on nimenomaan jouluntoivotuksiin liittyvästä tunnustuksesta, emme laita sitä enää joulumielen toivotuksena eteenpäin.

Sen sijaan haluamme lähettää jouluenkelin ja runsain määrin voimia suuren surun keskelle Perditan jengille.

Herttainen ja suurisydäminen herrasmies, Nemo, on poissa. Järkytyksen keskellä on vaikea kuvitella uutista todeksi ja kyyneleiden siivittämänä lähetämme koko perheelle syvimmät osanotot. Nemo elää varmasti lämpimissä ajatuksissa monen sydämessä.

Vauvojen syntymäpäivä!

2009-11-26T19:14:00.015+02:00

Tasan 2 vuotta sitten, meillä näytti tältä:

Pikkuiruiset kissavauvat kasvoivat ja muuttivat ikiomiin koteihinsa, joissa ne elävät onnellisia kissanpäiviä omien perheittensä rakkaina lemmikkeinä. Silloin tällöin ollaan tavattu ja on ollut ilo nähdä, miten hienoja ja reippaita kissoja vaaveleista on kasvanut.

Ikuisesti tulee olemaan aivan erityinen paikka sydämissämme varattuna jokaiselle näistä ihanista kissapersoonista.

Terveiset pentujen perheille ja hurjat onnittelut 2-vuotiaille synttärisankareille!

Chili:

Milo:

Pyry:

Wilma:

P.S. Lisää kuvia ja juttuja pentueen lapsuusvaiheista
löydät c-pentue -kategoriahaun kautta.

Kissaeläin

2009-11-16T22:40:00.005+02:00

Kun Morris kuuli tämänkertaisen kissakuvahaasteen aiheen, oli sen aivan PAKKO päästä osallistumaan eräällä vanhalla kuvallaan.

Aiheena on siis "kissaeläin" ja tavoitteena kuva, jossa kissasta paljastuu sen villi ja alkukantainen kissapersoona.

Arktinen musta pantteri: Morris

Uusia tuttavuuksia

2009-11-04T19:19:00.012+02:00

Olemme ilahtuneina huomanneet Karvalasten "25 asiaa minusta" -haasteen saaneen siivet ja lennähtäneen elämään omaa elämäänsä blogosfäärissä :)

Saamme siis kunnian esitellä haasteeseen vastanneita kissoja. Hienoa tutustua entistä paremmin vanhoihin kavereihin ja samalla löytää myös uusia tuttavuuksia. Karvalapsilta terveiset kaikille upeille blogikissoille henkilökuntineen!

LULU, LEA JA LOTTA
Lulu
Lea
Lotta

TASSUNJÄLKI
Chili
Salsa
Mambo

KUN KISSA TULI TALOON
Kärppä
Oppu

KOKOLAILLA KISSAMAISESTI
Cisu ja Toto

VIIVI o.s. REDCHEETAH'S POUTA
Säde
Viivi

BALINEESIPRINSSI
Elliot
Amos

IVANOFF SHEVCHENKO
Piu & Mau

Jos huomaat jonkun haasteeseen vastanneen blogin puuttuvan listalta, jätäthän siitä kommentin. Olisi hienoa saada kaikki osallistujat mukaan linkkiluetteloon.

Karvalasten omat esittelyt löydät: Morris, Santtu, Pilvi.

Pilvi pieni pyykkäri

2009-11-02T21:25:00.006+02:00

Pikkuiselle Pilville on kuulunut hyvää. Lääkekuurit tehosivat nopeasti, yskä hävisi ja aknekin on pysynyt kurissa. Omat ihmiset ovat kylläkin olleet turhan kiireisiä, eikä pikku "potilas" ole saanut ihan niin paljon sylittelyjä kuin olisi toivonut - - niinpä parantavaa lohtua on täytynyt hakea leikeistä ja muusta riehumisesta...

Vielä on kortisonikuurin viimepillerit odottamassa, mutta Pilviä ei lannista enää mikään, sillä hetki sitten pikkuinen kissa sai kauan kaipaamansa lahjan, unelmiensa täyttymyksen, ensimmäisen ikioman kodinkoneensa! Mitäpä sitä pieni kodinhengettärenä häärivä kissatyttönen enempää kaipaisikaan kuin kunnon pyykkäyskoneistoa, eikös niin?!

Mitä? Näenkö unta? Onko tämä kokonaan minulle?!

Suuri uutisemme kaivannee pientä selvennystä. Tilannehan on nimittäin ollut se, että karvalasten omat ihmiset ovat aina pesseet pyykkejään ongelmitta.

Tai ainakin, kunnes kävi ilmeiseksi, että mukiinmenevästä ilmanvaihdon määrästä huolimatta, pesuhuoneessa kuivuvan pyykin aikaansaama ilmankosteus ärsyttää Pilvin keuhkoja. Seurauksena tästä oli taannoin jopa astmakohtauksia. Niinpä pyykit roikotettiin armotta pihalle auringon kuivatettaviksi.

Tai ainakin, kunnes saapui syksy ja syksyn mukana syysilmat. Aurinko muutti etelään ja pyykit eivät enää kuivuneet ahkerasta roikkumisestaan huolimatta.

Siispä ihmiset päättivät lopulta luopua pyykkien syyssateessa kuivattelusta (sekä tinkiä hieman omasta ekoajattelustaan) ja marssivat kodinkoneliikkeeseen ostamaan kissalleen pyykinkuivauskoneen.

Koskapa vanhan pesukoneenkin oli aika päästä manalan majoille, matkaan tarttui myös kuivurille kaveriksi uusi pesukone. Myyjälle ei sentään ihan kehdattu koneiden todellista omistajaa paljastaa. ;)

Lahjat otettiin vastaan innolla ja hetken taisi onnellinen omistaja luulla saaneensa uudet futuristisilla metallipesillä varustetut kiipeilypömpelit. *hurraa!*

Koneiden päälle asetetut pehmustetyynyt osoittautuivat onneksi kuitenkin mitä mainioimmiksi kompromisseiksi täydellisten tärinän- ja lämmönjakautumisominaisuuksiensa ansiosta.

Kesällä odottaa taas aurinko märkiä pyykkivuoria, mutta siihen saakka hyrisemme kaikki tyytyväisyydestä pyykkien kuivuessa ilman yskän yskäisyä.

Lääkäreitä, lääkkeitä ja luurankoja

2009-10-04T18:27:00.010+02:00

Tässä kurkistus pikkuisen Pilvi-kissan sisimpään eli yksi toissapäivänä otetuista röntgenkuvista.

Pilvin astma on viimeaikoina oireillut vähän enemmän kuin toivoisimme ja samalla myös akne äityi ikävän näköisesti ja suussakin vaikutti olevan jotain outoa. Yleiskunto tytöllä on kuitenkin hyvä ja virtaa riittää kuten ennenkin. Mutta koska oireilua oli useaa sorttia, varasimme ajan Mevetiin luottolääkärillemme, Anu Saikku-Bäckströmille, joka aikanaan suoritti Pilvin jalan hoidon ja amputaation.

Aika oli vasta illalla, joten Pilvi joutui varmuuden vuoksi olemaan päivän ilman ruokaa. Tästä ei pieni kissa tietenkään ollut lainkaan mielissään ja matka lääkäriin sujuikin kopasta kuuluvien "MIKSI EN SAA RUOKAA? MINULLA ON NÄLKÄ! VAADIN SAADA RAVINTOA! ETTEKÖ TE KUULE?" -vaatimusten siivittämänä.

Koukkasimme Espoon eläinsairaalasta mukaan vanhat röntgenkuvat ja pian olimme perillä. Lääkärinpöydän tutkittuaan, Pilvi päätti muitta mutkitta edetä valloitusretkillään ja loikkasi lukuisista estely-yrityksistä huolimatta lopulta korkean kaapin päälle irroittamaan siellä olleelta koiran luurangolta pään.

Muilta osin Pilvi käyttäytyi kyllä esimerkillisesti vaikka olisikin selvästi mieluummin lähtenyt tutkimusretkelle kuin istunut pöydällä kuunneltavana ja katseltavana. Röntgenkuvienkin ottaminen sujui paremmin kuin osasimme odottaa.

Olin varma, että Pilvi vastustelisi kuvausta, mutta tyttö jaksoi pysytellä hankalassa asennossa jopa selällään liikkumatta, kunhan vain ihmismamin nenänpää oli omassa nenänpäässä kiinni. Palahan siinä nousi kurkkuun, kun huomasi, miten tärkeää oman mamin läsnäolo pikkuiselle on.

Pilviltä siis kuunneltiin ja kuvattiin keuhkot. Suu ja hampaisto tarkistettiin silmämääräisesti, koska rauhoittaminen on Pilville tavallista suurempi riski (tarkemmat tutkimukset siis tarvittaessa). Akne tutkittiin ja tehtiin teippitesti hiivan aiheuttaman tulehduksen poissulkemiseksi.

Kotiin lähti hyvien ja kattavien ohjeiden kera lyhyt kortisonikuuri keuhkojen tilan vakauttamiseksi, antibiootit sekä antibakteerinen voide aknen hoitoon. Lisäksi kotona jatketaan normaalia inhalaattorihoitoa ja pohditaan Pilvin kanssa sitä, miten herkkunamihammastahna saataisiin pysymään hammasharjassa riittävän kauan, jotta se ja harja saisivat suoritettua tehtävänsä Pilvin hammaskalustossa.

Vaikka lääkekuurien välttämättömyys ei tietysti ole mikään ilonaihe, lähdimme kuitenkin klinikalta helpottuneina ja hyvillä mielin. Kiitos siitä hienolle lääkärille, jonka ansiosta tilanne tuntuu nyt paljon selkeämmältä.

Nyt pidämme peukkuja, että lääkkeet tepsivät ja kotihoito onnistuu. Pilvi puolestaan on tyytyväinen siitä, että ruokahuolto pelaa taas entiseen malliin.

iCat

2009-09-28T15:52:00.002+02:00

"The ultimate all-in-one":
Pilvi! :)

10 minuuttia

2009-09-07T20:50:00.005+02:00

Kissakuvahaasteen aiheena on: 10 minuuttia.

Uinuvaa kissaa katsellessa,
aika katoaa yhtä tehokkaasti kuin huoletkin.
On vain kissa, hiljaisuus ja raukea tyytyväisyys.

Univenytys
(kuvan saa isommaksi klikkaamalla)

Maissia laatikossa

2009-08-21T17:34:00.012+02:00

Menina kysyi äskettäin maissihiekkakokeilusta, josta kerroimme jokunen aika sitten. Kokeilun tulokset ovat jääneet raportoimatta lähinnä sihteerin saamattomuuden vuoksi. Kiitos siis muistutuksesta! :)

Täysin aiheen vierestä oleva kuvituskuva lötköpötkökissasta.

Maissipohjaisen kissanhiekan kokeilu on toistaiseksi tauolla yllättävien havaintojen vuoksi, joten lopulliset tulokset saamme vasta myöhemmin, mutta tässä tähän mennessä saavutetut kokemukset.

PÖLY

Maissihiekasta lähti käytössä vähän kellertävää "jauhoa", mutta vähemmän kuin esim. pölyä laadukkaasta mikrohiekasta. Jauhon määrä hiekassa lisääntyi hieman ajan kanssa, mutta pysytteli lähinnä hiekka-astian pohjalla, hiekan alla, ei ilmassa tai muilla pinnoilla.

KULKEUTUMINEN

Siitä pääsemmekin maissihiekan kulkeutumiseen, nimittäin maissihiekka pysytteli hiekka-astiassa ihan ok. Mutta jostain syystä edellä mainittu "jauho", joka ei siirtynyt suihkuhuoneen pinnoille, matkustikin varsin kätevästi kissan tassuissa suoraan ihmisäipän mustan paidan rinnuksille kissan siirtyessä vessakäynnin jälkeen syliin nukkumaan. Vaikka kyseessä oli täysin puhdas hienojakoinen "jauho" eikä siis pissainen hiekka tms - - - silti - - - urgh!

PAAKUT & HAJUT

Paakut pysyivät tiiviinä koko ajan ja hajunsitomiskyky oli ok. Tuoreiden paakkujen haju ei ollut aivan yhtä huomaamaton kuin savihiekassa, mutta paakkujen tiiviyden takia hiekkaan ei jäänyt kuitenkaan haisevia murusia.

Sen sijaan hiekan oma maissimainen ominaishaju alkoi ajan kanssa hieman pistämään nenään. Tämä todennäköisesti siksi, että maissinhaju ei noin ylipäätään lukeudu palvelusväen lempituoksuihin.

SUOSIO & KÄYTTÖ

Ahkerin maissipohjaisen hiekan käyttäjä oli selvästi Pilvi. Muut kävivät kokeilemassa ja jatkoivat sen jälkeen savihiekan käyttöä. Tämä ei haitannut, sillä ennen kaikkea Pilviä varten uusi hiekka hankittiinkin.

Ongelmaksi koitui kuitenkin lopulta se, että jostain syystä Morris ja Santtu ryhtyivät pikkuhiljaa selvästi vähentämään vessakäyntejään maissihiekan lisäksi myös savihiekassa. Pisupanttaus alkoi näyttää vähitellen sen verran huolestuttavalta, että maissihiekka päätettiin laittaa vähäksi aikaa kokonaan pois ja pian pisuhädät tulivatkin taas normaalitahtiin.

... Siispä ...

Lopputuloksena siis oletus jostain Santun ja Morriksen vierastamasta maissihiekan ominaisuudesta siinä määrin, että se vaikutti jopa muiden hiekkojen käyttöön. Asian varmistamiseksi on tarkoitus ottaa maissihiekka vielä uudelleen kokeiluun myöhemmin ja seurata, päädymmekö taas samaan tilanteeseen.

Todennäköisyys sille, että 2/3 karvalapsista olisi samaan aikaan kehittänyt joko stressipohjaisen tai tulehduksellisen virtsaamisvaikeuden yhtä aikaa ja myös päässyt siitä nopeasti ja samanaikaisesti maissihiekan hävittyä, on melko pieni, joten luultavimmin ongelma johtui jostain maissihiekkaan liittyvästä seikasta.

Maissipohjainen kissanhiekka on varmasti hyvää ja toimivaa sellaisille kissoille, jotka eivät sitä vierasta ja suostuvat sitä mielellään käyttämään.

Meidän kohdalla jatketaan kuitenkin vielä etsintöjä sen OIKEASTI maailman parhaan kissanhiekan löytämiseksi.

Lintubongarit

2009-08-12T01:22:00.005+03:00

Karvalasten ornitologisen bongausseuran rakennuttaman uuden tähystystornin näköalakerrosten testailua. Havannoinin kohteena Herra Viherpeippo.

25 asiaa minusta: osa Pilvi

2009-08-06T22:58:00.011+03:00

1. Olen maailman ehdoton voittamaton HÖPÖHYPPYMESTARI numero uno!

2. Olen humoristinen hedonisti tai hedonistinen humoristi - enkä ole turhantarkka, joten kumpikin käy.

3. Olen mummu. Nuorekas ja söpö sellainen.

4. Minulle on mahdotonta olla vihainen. Tätä piirrettäni hyödynnän aina kun voin.

5. Minulla on usein ikävä meidän seeprahiiriä. Mihin ne katosivat?

6. Olen perheen pienin, mutta olen siitä huolimatta paikan pomo. Hallitsen valtakuntaani hellällä tassulla.

7. En pidä ulkoilusta, mutta rappuun on joskus livahdettava ihan vain, jotta huoltohenkilökunta pysyy kuosissa. Odottelen sopivaa omakotitaloa, johon voisin rakennuttaa oman ulkotarhan. Haluaisin ulkotarhan, jossa olisi vakiovarusteena yö-öttiäistehdas.

8. Olen pelottava, kun murisen. Jos murina ei tehoa, se rapussa haukkuva koira saa tuta ÄRINÄÄNI.

9. Ihmisten vasemmat posket soveltuvat tassuttamiseen paljon paremmin kuin oikea. Oikeat posket ovat ihan "PLÄÄH". Tämän täytyy olla jossain tieteellisestikin todistettu.

10. Olen voittanut kerran missikisat. Se oli joskus vuosia sitten, kun olin paljon, paljon nuorempi enkä läheskään yhtä kaunis kuin nyt ;)

11. Nenänjuuren kevyt, pehmeääkin pehmoisempi lipaisu kertoo, miten syvästi rakastan.

12. Kissojen entsymaattinen hammastahna on taatusti maailman ihaninta herkkua!!! NAM!

13. Tykkään vaania ja metsästää, mutta en ota sitä kovin vakavasti.

14. Jos Morris tekee jotain, mistä kielletään, sen täytyy olla jotain mielettömän kivaa. Tottakai sitä täytyy kokeilla!

15. Minulla on haamujalka, jolla pystyy saalistamaan seinien, ovien ja muiden esteiden läpi, mutta jolla en jostain syystä onnistu peittelemään pisujani.

16. Kolmijalkaisuus on ehdoton etu painileikeissä. Olen maailman nopein sivuttaiskuperkeikkaaja!

17. Ainoa huono puoli kolmijalkaisuudessa on se, että isossa juomakulhossa olevan veden tassuttaminen on hurjan hankalaa.

18. Haluan nukkua pimeässä. Auringossa makaaminen on lepäämistä.

19. Miksi lavuaaria ja suihkukaivoa ei saa nuolla?

20. Santtu on ihan kiva, kun se pesee mua - mutta ihan tyhmä, kun se ei sitten ikinä lopeta.

21. Me ollaan iskän kanssa samanlaisia. Me molemmat rakastetaan yhtä tiettyä vanilja-vanukasta. Ja me molemmat syödään sitä salaa äiskältä - - - yhdessä.

22. Nukun aina mamman polvitaipeessa. Se on juuri sopiva käpertymiseen. Joskus, jos polvitaive ei ole ajoissa paikalla tai asettunut oikein, pieni mutta napakka hampailla suoritettu peiton tai vaatteen läpi ravistus korjaa epäkohdan.

23. Minusta ei koskaan tulisi säveltäjää, mutta olen aika hyvä sanoittaja, vaikka itse sanonkin (ks. twitter sivuni).

24. Puhtaus on kaiken A ja O. Varpaiden puhtaus onkin sitten BCDEFGHIJKLM ja joskus ehkä vähän N:kin.

25. "Lopulta kaikki kääntyy parhain päin."

(Linkki alkuperäiseen haasteeseen)

Suurriistan metsästäjät

2009-08-05T00:18:00.004+03:00

Kesäpäivien ratoksi karvalapset ovat aloittaneet metsästys-harrastuksen. Valjastellessa vaanitaan heinikossa myyriä, öisin parvekkeella jos jonkinlaisia öttiäisiä ja elävän ravinnon puuttuessa, saaliiksi kelpaa lähes mikä vaan. Saalistuksessa karvalasten mielikuvitus ei tunne rajoja.

Täydellisesti keskivertokissan hammaskalustoon sopivaksi todettu ikea-hiiru.
Heti saalistettavissa - ei koottavia osia.

Viime aikoina erityissuosiota on saanut ikeasta mukaan tarttunut harmaa hiirulainen. Tavanomaisen metsästyksen lisäksi Morris on päättänyt perehtyä syvemmin myös saaliseläinten kuljetuksiin.

Edellämainittu ikea-hiiru tekee Morriksen hampaissa päivittäisiä matkoja asunnon eri kohteisiin, Morriksen selostaessa samalla kovaan ääneen jotain hyvin tärkeän kuuloista - - mutta mitä?

Kenties matkan varrella vastaan tulevia nähtävyyksiä? Vai pohdintoja ikean hiirulakannan jalostamiseksi? Tai ehkä Morris vain ilmoittaa löytäneensä TAAS sen saman vanhan lelun parvekkeelta lorvimasta. Valitettavasti suu täynnä pulleaa pehmoleluhiirtä on omiaan hankaloittamaan tiedonvälistystä siinä määrin, että viesti jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.

Jo viimeiseen oljenkorteen tarttuessaan, hiiri tiesi päivänsä olevan luetut.

Vaikka ikea-hiiru onkin mieluisa viihdyke, Pilvi on kunnostautunut viime aikoina ennen kaikkea yöperhosten ynnä muiden yömölliäisten keräämisessä. Neiti on innostunut uudesta harrastuksestaan siinä määrin, että yöunet uhkaavat unohtua kokonaan.

Suurimmat yökiitäjät ovat sen verran hauskoja leikkikavereita, että niitä ei syödä - kunnes Santtu ehtii paikalle ja popsii tyytyväisenä Pilvin sisälle tuoman saaliin. Ja jälleen palaa pikkuinen Pilvi parvekkeelle, vastoinkäymisistä lannistumatta, odottamaan seuraavaa suurta saalistaan kuin uhkapeliaddikti konsanaan.

Karvalapset hydroilee

2009-07-26T18:24:00.004+03:00

Karvalapset ovat päättäneet, että kotimme kaipaa lisää viherkasveja viihtyisyyttä ja sisäilmanlaatua parantamaan. Ihmisasukit siispä ottivat selvää kissoille vaarattomista kasvilajeista sekä astmaatikoille sopivimmista kasvatustavoista.

Päädyimme siis kokeilemaan hydrokasvatusta, eli vesiviljelyä, eli hydrokulttuuria, eli passiivista hydroponiikkaa, eli vesikasvatusta eli, eli, eli. Eli totesimme ainakin, että kyseisellä kasvien kasvatusmenetelmällä on tuhottoman monta nimeä...

Suihkupuhdas minibanaani valmiina uuteen seikkailuun.

Lyhykäisyydessään kasvatusmenetelmän idea on, että kasville ei käytetä multaa vaan kasvi saa ravintonsa vesijuurien avulla suoraan ravintoliuoksesta (vesi + vesiviljelylannoite). Multaahan kasvi ei varsinaisesti tarvitse muuta kuin pystyssä pysymiseen, ja vesiviljelyssä saman tehtävän hoitaa vesiviljelyyn tarkoitettu kevysora.

Kevytsoran etuja ovat mm. muuttumaton koostumus ja hygienisyys. Siinä ei kasva sen enempää ötöt kuin itiötkään. Kissojen ja ihmisten keuhkot kiittävät! :) Lisäplussana helppohoitoisuus ja kasvit kiittää, kun eivät enää tukahdu veteen tai kuihdu janoon!

Helpoin tapa aloittaa vesiviljely olisi juurruttaa kasvi alunperin suoraan veteen, mutta meillä päädyttiin siirtämään kasvit suoraan mullasta vesiviljelyyn. Netistä löytyi onneksi hyviä ohjeita, miten homma etenee. Prosessi vaatii hieman työtä (mm. juurten pesemistä mullasta täysin puhtaaksi) ja uusien vesijuurien kasvu kestää hetken aikaa (joten kasvit saattavat kärsiä muutosvaiheessa hieman).

Malttamattomina, emme myöskään jaksaneet odottaa sisäruukkutilausta nettikaupasta, joten askartelimme itse läpinäkymättömiin ulkoruukkuihin sisäruukut vanhoista muoviruukuista ja vesitasomittarit vanhasta pvc-putkenpätkästä (muutama vesitasomittari meni kyllä tilaukseen, mutta niitä odotellessa siis...)

Saniainen juuripesussa. Taustalla "ahkera" apulainen.

Lisätiedosta kiinnostuneille netistä löytyy ainakin seuraavat hyödylliset sivustot:
Get growing with hydroculture
Näppärät ohjeet multakasvin siirtämisestä hydroviljelyyn. (engl.)
Water Roots
Ohjeita ja vinkkejä hydrokasvatukseen (engl.)
Houseplant Hydroculture
Ohjeita ja tee-se-itse vinkkejä hydrokasvatukseen (engl.)
Leni Markkinointi
Vihersisustusyritys. Kasveja ja tietoa - perustietoa jakava ladattava esite: "hydrokasvatusopas"
Viherstudio
Vihersisustusyritys, jonka sivuilla on hyvin tietoa (mm. allergia- ja astmaliiton vesiviljelyopas)
Luwasa Oy
Vihersisustusyritys, joka myy ja liissaa vesiviljelykasveja (linkki vesiviljelykasvien hoito-sivulle)
Viherpeukku
Vesiviljelytarvikkeiden nettikauppa

Herkkuhiekkaa kaukomailta

2009-07-22T19:33:00.007+03:00

Ovikello sanoi pimpelipom. Karvaisa kolmikko kirmasi eteiseen vastaanottamaan vierailijat, mutta ovella seisoikin joulupukki harmaaseen haalariin pukeutuneena - - ja ilman partaa. Oivallinen kesäkauden valeasu, tuumailivat kissat miehen kantamaa suurta pahvilaatikkoa malttamattomina silmäillen. Äipän harakanvarpaat lappuseen, joulupukki matkoihinsa ja laatikko olohuoneeseen kattimusten syyniin.

Laatikon avaus sujui saksilla sutjakkaasti, kunhan ensin saatiin vitkuteltua Morriksen pää pois laatikosta, johon se oli ehtinyt sen tunkemaan teippauksista löytämästään pikkuruisesta rakosesta. Pian oli koko sakki enemmiltä osiltaan laatikossa innokkaasti tuliaisia tutkimassa.

Saalis oli porukan mieleen: sapuskaa, herkkunameja, ah-niin-ihania-minttu-hiiriä ja lisää sapuskaa. Löytyipä kasanpohjalta myös uusi tuttavuus, jonka vuoksi tilaus ennen kaikkea tehtiinkin: Maailman Paras Kissanhiekka. Niin. Vaatimattomuus kaunistaa - - paitsi kissojen maailmassa.

Lieneekö syynä ollut hiekkapussia ympäröineiden herkkuruokien aiheuttama hullaantuminen vai maissihiekan erehdyttävästi raksunaksuja muistuttava aromi - - mutta koko kolmikko kävi välittömästi perforoimassa pussinreunan täyteen pieniä kulmurinjälkiä.

Hyökkäystä voisi tietysti luulla pussin mukana karvalasten reviirille saapuneen vieraan kissan näköisvedoksen murhayritykseksi, mutta se olisi melko epätodennäköistä. Jos karvalapset eivät erottaisi 2-ulotteista kuvaa todellisuudesta, leukaperien kohteena olisi taatusti ihan ensimmäisenä ollut vasemmalla oleva kuva lusikalla tarjoiltavasta valtavankokoisesta naksupallerosta!

Herkkunaksumaissirouheen kaataminen vessalaatikkoon herätti kissoissa suurta hämmennystä ellei peräti lievää järkyttyneisyyttä. Mieli olisi tehnyt jyväsiä maistella, mutta siivottomalta se tuntuisi nyt, kun koko annos oli heitetty jäteastiaan. Maisteluun ei hiekka kelvannut enää pussista ulos tultuaan.

Illan saldo oli 2 pissapaakkua. Muut pisut ja kikkurat ilmestyivät vielä savipohjaisella hiekalla varustettuihin laatikoihin. Tassutestissä maissihiekka sai ainakin Morrikselta täyden kympin. Oli pehmoista ja mukavaa tassuteltavaa eikä kuopsutteluominaisuuksissakaan ollut valittamista (ainakaan kissoilla).

Täysin pölyttömäksi mainostetusta rouheesta tarttui sormiin jonkin verran maissijauhoa, joka ei kuitenkaan noussut pölypilvenä ilmaan tai peittänyt hiekkalaatikon reunoja (tai hiekkalaatikon täyttäjän naamaa) pölykerrokseen, kuten joidenkin savihiekkojen pölyn on tapana tehdä. Hiekassa on lievä maissimainen haju, mutta ei mitenkään häiritsevissä määrin - edes hajuallergikon nenällä tarkistettuna.

Kulkeutuminen on suunnilleen samaa luokkaa kuin savipohjaisessakin hiekassa - ainakin toistaiseksi. Samoin paakkuuntuminen. Paakut ovat hyviä ja tiiviitä, ja sitovat hajut siinä, missä savihiekkakin. (Vertailukokemukset meillä siis lähinnä Super Carino ja Odour Buster).

Toiveissa olisi, että löytäisimme paakkuntuvan hiekan, joka ei olisi bentoniitti/silika-pohjaista. Erityisesti Pilvin astman vuoksi olisi mukava löytää hiekka, joka olisi sekä toimivaa, että mahdollisimman vähän keuhkoja kuormittavaa. Silika/Kvartsipölyn yhteydestä astmaan ja muihin keuhkosairauksiin kiistellään niin eläin- kuin ihmislääketieteenkin puolella, mutta itse tuumailen, että eipä tuo ainakaan terveellistä voi olla, joten jos jokin parempi pissauspohjuste löytyy, hyvä niin.

Nyt kokeilussa olevan maissipohjaisen hiekan miinuksia ovat ennen kaikkea hankala saatavuus (täytyy tilata ulkomailta, meille tuli zooplussalta) sekä melko korkea kilohinta. Maissipohjaisen hiekan väitetään olevan savipohjaista riittoisampaa. Se jää vielä nähtäväksi.

Aiheesta lisää esim.:
- Detection of Silica Particles in Lung Wash Fluid from Cats with and without Respiratory Disease (Journal of Holistic Veterinary Medicine, October 2001)
- Feline Asthma - Triggers (tietoa ja vinkkejä erilaisista astmaan vaikuttavista tekijöistä)
- World's Best Cat Litter maissipohjaisen kissanhiekan mainossivut (mm. ostosTV-henkinen mainosvideo)
- Googlettamalla sanoja: Bentonite, Silica, Silicosis, Kvartsipöly, Silikoosi ym.

Kissa sanoo: "Tweet, tweet"

2009-06-29T12:17:00.007+03:00

Tai ainakin melkein... Karvalapset ovat nimittäin liittyneet Twitter-palvelun käyttäjiksi. Sen myötä myös blogissa on tapahtunut pieniä muutoksia. Suurimpana näistä on mahdollisuus seurata Morriksen, Santun ja Pilvin twitter-viestejä koottuna virtana blogin oikeassa sivupalkissa:

Karvalapset eivät mene takuuseen viestisisältöjen uutiskynnyksen korkeudesta. Viestit heijastelevat kirjoittajansa senhetkistä mielialaa, vireystasoa sekä ennen kaikkea ravitsemuksen laatua ja määrää (kunkin kirjoittajan subjektiivisten kriteerien mukaisesti arvotettuna tietenkin). Epäilyksiä pikkukissojen sirkutuksen kiinnostavuudesta ei karvalapsilla itsellään ole - kissahan on kaiken keskipiste. ;)

Jos sinulla on jo twitter käytössä, saat Karvalasten tuumailut suoraan omaan twitteriisi liittämällä heidät seurantalistallesi. Profiileihin pääset näppärästi suoraan sivupalkissa olevien kuvalinkkien kautta.

Jotta viesteihin vastaaminen ja muu viestintä kävisi helposti, todettakoon vielä, että karvalapsilla on käytössään nimimerkit (jonkun jo tökerösti napattua kaikki karvalasten kutsumanimet asianomaisilta lupaa tiedustelematta): Morris = mensacat, Santtu = santtukisu, Pilvi = tripodcat

Kuis teillä kesä menee?

2009-06-25T11:06:00.005+03:00

25 asiaa minusta: osa Santtu

2009-06-10T18:13:00.012+03:00

1. Olen tyttökissa.

2. Olen isin tyttö. Ihmisiskä on parasta maailmassa!

3. Tykkään syödä hyvää ruokaa...

4. ... ja oikeastaan ei sen niin väliä, onko se aina niin hyvääkään - tykkään syödä.

5. Tykkäisin olla ammattitervehtijä. Olen tosi hyvä siinä!

6. Tykkään kaikista pihan naapureista. Ja niitten koirista. Ja ohikulkijoista. Ja niitten koirista. Tykkään kaikista.

7. Paitsi, en tykkää yhden naapurin kissasta, koska se on vihainen ja vaanii minua puskista.

8. En halua enää ikinä joutua metsästämään ruokaani. Metsästäminen on joskus mukavaa, mutta en ole kovin hyvä siinä.

9. Olen kaunis, mutta häpeilen joskus käpristyneitä korviani.

10. Joskus olen vähän ujo ja joskus taas tosi rohkea.

11. Tykkään kaikesta pehmeästä ja lämpöisestä. Sylit on kivoja. Paleleminen on kamalaa.

12. Huolehdin muista ja olen aika äidillinen.

13. Rakastan riehumista. Kaikkein parasta on se, kun saan riehua ihan itse kenenkään häiritsemättä.

14. Olen maailman paras hieroja! Hieron omia ihmisiäni säännöllisesti. Olen hyvä löytämään selän kipupisteet ja hoitamaan ne kuntoon.

15. Minulla on vahvat tassut.

16. Rakastan kaikenlaisia vauvoja - - niin kissojen kuin ihmistenkin.

17. Kiipeilypuissa pitäisi olla selkeät merkinnät siitä, mikä taso kuuluu millekin kissalle. Inhoan sitä, kun tasolleni hypitään juuri, kun yritän keskittyä johonkin.

18. Dewey Readmore Books on idolini! Vähänkö olisi hienoa olla kirjastokissa! (Ainakin, jos siis ihmisiskä asuisi kirjastossa...)

19. Minulla on nauru herkässä - erityisesti riehuessa meinaan usein tikahtua nauruun.

20. Tällaisten listojen kirjoittaminen on vaikeaa. Osittain ehkä siksi, että on olemassa asioita, joita en halua muistella.

21. Haluaisin tutustua alueemme kahteen oravaperheeseen. Ne tuntuvat kivoilta, mutta ne pelkäävät minua, koska ne eivät tiedä, että en ole kiinnostunut metsästyksestä.

22. Vaatimattomuus kaunistaa.

23. Olen kuvauksellinen, mutta hämmennyn, kun minua kuvataan.

24. En ymmärrä, miksi mun ihmiset menee suihkuun. Se pelottaa minua enkä uskalla jättää niitä sinne yksikseen vaan jään vahtimaan niitä. Toisaalta en osaisi auttaa, jos jotain sattuisi. En osaa muuta kuin huutaa niille, että äkkiä pois sieltä suihkusta! Mitä tuollaisessa tilanteessa oikein pitäisi tehdä?!

25. "Pääasia, että on söpö!"

(Linkki alkuperäiseen haasteeseen)

Päivä koekaniinina

2009-05-30T13:34:00.006+03:00

Kuten monet valveutuneet kanssa-kissat ja -koirat, Pilvikin kävi jokin aika sitten kantamassa oman kortensa kekoon lääketieteellisen tutkimustyön hyväksi luovuttamalla tuubillisen vertaan kissojen dna-pankkia varten. Verinäytteenotto hoitui kätevästi samalla, kun Pilvi kävi lääkärintarkastuksella lääkereseptinsä uusimista varten.

Pieni lisäverinäyte luovutettiin myös sinne tänne lääkärin toimenpidepöydälle Pilvin todettua normaalin verenluovutusasennon olevan tasapainottelun suhteen kolmijalkaisille kissoille pidemmän päälle hieman tukalahko. Pakkohan sitä välillä on asentoa muuttaa, kun joutuu pitkään takajaloillaan seisomaan piikin, näyteputkilon ja lääkärin roikkuessa tiiviisti kiinni ainukaisessa etukoivessa.

Pieni mielikuvallinen virhearvio lääkärin hamuaman verimäärän suhteen herätti Pilvissä lievää närkästystä. Mistä pienen kissan olisi muka pitänyt tietää, kuinka suuri määrä 5 ml noin käytännössä oikein on? Dna on pikkuriikkistä tavaraa, joten Pilvin mielestä 3 ml on vallan mainio määrä verta yhdellä seisomalla tuubiin loroteltavaksi - - - ja lopulta lääkärikin taipui myöntämään tämän todeksi (olihan puuttuvat 2 ml luovutettu auliisti sentään jo pöydälle saakka...) ;)

Tietoa kissojen dna-pankista löydät kissojen geenitutkimus -sivulta, josta löytyy myös ohjeet näytteenottoa ja näytteen lähettämistä varten. Lisätietoja ja yhteisiä näytteenottotilaisuuksia voit tiedustella myös alueesi rotukissayhdistykseltä tai omalta rotujärjestöltä.

Nyt vain kaikki kynnelle kykenevät karvakaverit verta luovuttamaan! :)

25 asiaa minusta: osa Morris

2009-05-29T17:46:00.006+03:00

1. Olen päivälleen 2 vuotta vanhempi kuin karvakaverini Pilvi. Synnyimme molemmat 26.4., minä vuonna 2004 ja Pilvi vuonna 2006. Hauskan sattuman lisäksi pidän siitä, miten päivämäärien kakkoset, neloset ja kuutoset vaihtelevat syntymä-aikojemme päivämäärissä.

2. Rakastan action-elokuvia! Mitä enemmän räjähdyksiä ja räiskettä, sitä parempi. Varsinkin nuorempana juoksin usein heti elokuvan alkaessa sohvalle, jotta en missaisi mitään ja katsoa tapitin innoissani koko leffan alusta loppuun saakka vaikka kuinka olisi hiekkis välillä kutsunut. Lempileffani on Total Recall.

3. Olen lähes musta kissa. Todellisuudessa, haluaisin olla kokonaan musta, mutta siellä täällä turkissani asustaa edelleen muutama oikukas valkoinen karva. Voin vakuuttaa, että toisin kuin yleinen uskomus antaa ymmärtää, me mustat kissat olemme suuren onnen alkulähde.

4. Rakastan kaikkia moottoroituja härveleitä. Erityisesti haluaisin päästä lähemmin tutkimaan asuntoyhtiömme suuren ruohonleikkurihärvelin toimintamekanismeja. Vahvoja kakkosia ovat naapurin leikkuupuimuri ja silloin joskus taannoin ulkoillessa viereemme laskeutunut helikopteri. Tykkään myös rakennella ihmisiskän kanssa kaikenlaisia juttuja.

5. Olen kärsivällinen. Voin istua myyränkolon äärellä yhtäjaksoisesti vaikka kokonaisen tunnin.

6. Olen luontainen johtaja. Olen diplomaattinen ja muiden hyvinvoinnista huolehtiva. Annan tilaa muille, mutta osaan vetää tiukat ja selkeät rajat tarpeen vaatiessa. Useimmat luulevat, että olen porukan pohjimmainen, mutta todellisuudessa olen keskeisin joukkoamme ohjaava ja koossapitävä voima.

7. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta!

8. Pienenä leikin ihmisäipän kanssa hippapiilosta. Se oli lempileikkini. Oli loputtoman hauskaa nähdä ihmisäipän hämmästynyt ilme, kun löysin hänet ja täpäytin pehmeästi tassulla häntä jalkaa hipaksi ennen kuin juoksin itse piiloon.

9. Meidän ihmiset ovat aika kivoja - joskin välillä hieman yksinkertaisia.

10. Inhoan sitä, kun Santtu puree minua takamukseen >:[

11. Minua harmittaa valtavasti, ettei minulla ole peukaloita. Ne olisivat olleet tarpeen niin monissa tilanteissa.

12. En ole sylikissa - paitsi tilanteissa, jossa syli liikkuu joko jalan tai autolla. Pelkkä ihmisen päällä istuminen on tylsää ja turhauttavaa puuhaa. Astinlaudaksi tai korokkeeksi ihminen sen sijaan kelpaa paremman puutteessa.

13. Ihmisiskä on ihan paras rapsuttelija!!!

14. Minulla on aika vahva metsästysvietti.....

15. Olen aika rohkea, mutta pienenä pelkäsin ihan hirveästi variksia.

16. Toivoisin, että voisin tulla heilutetuksi vastapestyissä lakanoissa aina, kun siltä tuntuu. Olen harkinnut ostavani netistä itselleni jonkinlaisen riippukeinun, mutta jällen ongelmaksi koituvat ne puuttuvat peukalot ja näinollen riippukeinun kiinnitys parvekkeelle...

17. Tykkään leikkiä Pilvin kanssa, mutta joskus minua häiritsee hieman se, kun Pilvi juoksee yhtäkkiä kesken kaiken hurjaa vauhtia vatsani alitse. Tiedän, että olen paljon isompi kuin Pilvi, mutta rajansa kaikella.

18. Minulla on kauniit hampaat. Harjaan niitä päivittäin pahvilaatikoilla. Minulla on valloittava hymy, ja eläinlääkäritkin ylistävät hammaskalustoani.

19. Leiki leluillani, lainaa hiekkistäni, loikoile sohvallani, natusta vaikka naksujani - - - mutta pakastetipuuni älä koske!!!

20. Tahtoisin matkustella ja nähdä maailmaa. Hypätä autoon ja ajaa sen kummempia suunnittelematta minne nokka ohjaa.

21. En puhu paljoa, mutta ajattelen sitäkin enemmän.

22. Ymmärrän sujuvasti suomenkieltä ja joskus huvittelen ihmisteni kustannuksella antamalla heille pieniä vihjeitä siitä, että olen kuunnellut heidän keskustelunsa. Tiedän, että se on ilkikurista, mutta minusta on hupaisaa seurata heidän kummasteluaan ja pohdiskeluaan käsityskykyni oletetusta rajallisuudesta.

23. Osaan pukea itse valjaat, mutta ihmismokomat säilyttävät ne ulottumattomissani, joten joudun ehdottamaan yhteisiä valjasteluhetkiä koputtamalla ulko-ovea tai hieman hienovaraisemmin, vienolla "wauwah?"-kysymyksellä

24. Nautin suunnattomasti hellittelystä, mutta hellyydenosoitusten kerjääminen on mielestäni lähinnä koirien hommaa.

25. Jos joku keksii, miten saisin ilman ihmisten avustusta kotimme ovenkahvat käännetyiksi takaisin niin päin, että saan ne omin avuin auki, lupaan lähettää hänelle viipymättä koko kissanminttuvarastoni.

(Linkki alkuperäiseen haasteeseen)

Haaste tulossa

2009-05-27T15:25:00.008+03:00

Veispuukista ynnä muista hömppäpömppäsivustoista tuttu: "25 asiaa minusta" -haaste rantautukoon täten myös kissabloggaajien keskuuteen. Tehtävänähän on siis: kirjoita 25 erilaista randomia faktaa, salaisuutta, erikoisuutta tai muuta yleisen tietouden piiriin kantautumatonta seikkaa itsestäsi, ajatuksistasi, haaveistasi tai mielipiteistäsi. Ja tällä kertaa osallistujina vain ja ainoastaan kaikenkarvaiset blogeja ylläpitävät kissaeläimet.

Tänään on ollut sadepäivä, joten tekemistä on ollut huononlaisesti. Karvalapset ovat siis touhunneet kukin oman 25 kohdan listansa kimpussa ja tulokset julkistetaan yksitellen lähiaikoina.

Tällä kertaa jätämme haasteen eteenpäin laittamisen kunkin lukijan oman inspiraation varaan. Haasteen saa vapaasti vastaaanottaa ken tahtoo. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, ketkä kaikki innostuvat omat salaisuutensa ja erikoisuutensa kaikelle karvakansalle paljastamaan. Jätäthän siis kommentteihin linkin omaan listaukseesi, jotta voimme kaikki tutustua sinuun paremmin :)

Uusia kavereita

2009-05-25T18:06:00.004+03:00

Karvalapsilla on ollut kovasti kiireitä. Pihapiiriin on nimittäin ilmestynyt iso liuta uusia kavereita, joihin kolmikko on innokkaana tutustumassa lähemmin.

Ensimmäinen ja ehkä suurinta viehtymystä aikaansaava kamujoukkio ovat kevään uudet oravanpoikaset napakoine vanhempineen. Suoraan kissojen parvekkeen ulkopuolella on iso vanha hopeapaju (?!), joka toimii oivallisesti pikku-oravien kirmailurakennelmana. Kurret roikkuvat kuka mitenkin päin ja kipittävät hurjaa hippaleikkiä runkoa ympäri ämpäri, kunnes emo tulee ja tukistaa vallattomimmat vekarat kuriin ja nuhteeseen hännästä (tai mistä nyt onnistuukin ohi vilahtavasta pennusta otteen saamaan).

Oravaperheet ovat myös oivaltaneet pikkulintujen syöttöautomaatin, jonka sijainti on kissojen mieleen - sehän on siis kiinnitetty optimaaliseen tähystelysijaintiin suoraan parvekkeen kaiteeseen.

Innokaat luontotarkkailijamme joutuvat pysymään kuitenkin tiukasti parvekelasituksen ja -verkotuksen tällä puolen. Tämä takaa turvallisuuden lasin molemmin puolen. Luonnoneläimet ovat nopeasti oppineet välttämään parvekkeen verkotettua osaa ja oravalapsoset seurailevat kissoja vähintään yhtä uteliaina kuin kissat niitä. Onpa joku niistä välillä uskaltautunut Santun kanssa lasin läpi jopa nenuttelunuuhkuttelutuokioon.

Oravaperheiden lisäksi kissoja ovat viime aikoina käyneet viihdyttämässä mitä erilaisimmat linnut syöttöpaikan ohilentomatkallaan.

Rakkaimmat tipuset kaikista ovat kuitenkin pieni sinitiaisperhe, joka asustaa tuohon samaiseen puuhun kiinnitetyssä kamerapöntössä. Innokkaasti on seurattu pikkuisten munien hautomis- ja kääntelypuuhia ja vihdoin viimein viikonlopun aikana munista kuoriutui hassunkurisia pieniä "muhkuramatosia", joilla on tavattoman suurena ammottavat suut. Touhotus lintuperheen kodissa ja pihamaalla siis jatkuu...

Tänään Pilvi oli todistamassa dramaattista tilannetta, jossa eräs läheisen naakkaparven rohkeimmista jäsenistä päätti yrittää kurkkia pönttöön, josko siellä olisi jotain mielenkiintoista. Tomera (kuvassa yllä) isukki räkytti jättiläismäiselle naakalle vihaisesti, emon hyökkiessä pesässä kohti pöntön suuaukkoa. - - - Niinhän se on - - - ei parane ryttyillä pikkutinteille!

Kohta taitaa olla niin, että karvalapset saavat kokoon riittävästi ornitologista tutkimusaineistoa vaikkapa kirjan julkaisemiseksi (taatun kansainvälisen kysynnän vuoksi het'alkuun englanniksi). Miltä kuulostaisi: "Every Cat's Guide to the Behaviour of Edible Birds" tai "Small Bird Husbandry for Felines" tai miksei yksinkertaisimmille pelkkä "Tweets for Dummies - the Kitty Version"...?

(...ja ei, Morris, sitä ei ruveta kirjoittamaan latinaksi!!!)

Synttäriviikonloppu

2009-04-26T22:49:00.004+03:00

Tänään vietettiin Morriksen ja Pilvin syntymäpäivää - ja koska Santun oikeasta syntymäpäivästä ei ole tietoa, voitaisiin oikeastaan samaan syssyyn onnitella koko karvalasten kolmikkoa. :)

Samalla synttärionnittelut lähtevät Pilvin sisaruksille: Viiville, Paronille & Pontukselle!

Synttäriviikonlopun kunniaksi saamme ilon ilmoittaa, että taannoin männävuosina kissojen tähystelyparvekkeen ulkopuolella olevaan pihapuuhun asennettuun, videokameralla varustettuun linnunpönttöön on vihdoin ja viimein päättänyt asettua sinitiaispariskunta, jotka aloittivat pesänrakennustouhotuksen karvakatraan riemuksi ja synttärien kunniaksi.

Synttärilahjaksi kattimuksille tänä vuonna siis ikioma pönttö-teevee! :D

Kissansyöjäpeto

2009-04-22T18:49:00.008+02:00

Kevät on saapunut ja sen juhlistamiseksi Karvalasten ihmis-iskän luovuus on taas puhjennut kukkaan - suorastaan railakkaan värikkäästi.

Koska ihmis-iskän mielestä pienillä karvaisilla kakaroilla täytyy olla monenlaista puuhaa ja runsaasti lokoisia lepopaikkoja (ja ennen kaikkea, koska ihmis-iskällä on muuten vain inspiraation kipinä sinkoillut villisti sinne tänne), kolmikkomme on taas saanut nikkarointihetkien tuloksena uutta ihmeteltävää.

Tällä kertaa esittelyvuorossa varsin persoonallinen ja aivan taatusti ainut laatuaan oleva "kiipeily-, lepäily- ja raapimistolppa" tarkassa käyttöönottosyynissä:

Karvalapset ♥ "iskä"

Meille ilmestyi hiiriä!

2009-04-05T08:44:00.005+02:00

Vaikka raflaava otsikointi saattaisikin aiheuttaa herkkäuskoisimmissa kissalukijoissa orastavaa innostusta höpöhyppelyyn, kotiimme ilmestyneet siimahännät eivät ole aivan sitä, mitä sivusilmän ensivilkaisulla voisi luulla.

Taannoin oli kissakuvahaasteessa aiheena sisustus, ja yölliseen aikaan tapahtuvat askartelumaailmaan tehtävät ihmisiskän yllätyshyökkäykset olisivat tuottaneet siihen jälleen varsin osuvaa materiaalia.

Tällä erää kyse ei ole kissojen hyötysisustuksesta vaan silkkaa visuaalista mielihyvää tuottavasta esteettisestä taide-elämyksestä.

Mikäs sen mukavampaa kuin vesikupilla piipahtaessa tarkkailla mielikuvituksen siivin kahden iloisen hiirulaisen touhuja. Niitä saalistamaan saakka ei sentään kukaan ole mielikuvitusmaailmaan sukeltanut, mutta kyllähän moiset täytyy varmuuden vuoksi käydä sentään nuuhkaisemassa.

Tervetuloa siis joukkoomme, pienet seinähiirulaiset. :)

Keskipiste

2009-02-11T17:09:00.006+02:00

Onnittelut kissakuvahaaste-blogille 100.:sta haasteviikosta!!!

Viikon kissakuvahaasteen aihe on:
Keskipiste

Kuva on jo yli vuoden vanha, mutta kuvahaasteen aiheen nähtyäni, en voinut vastustaa. Kuvastaa niin mukavasti pienen kissanpennun elämän keskipistettä.

Osallistujana tällä kertaa siis yksi Pilvin pennuista, Chili (Fin*Bastian's Chaos Theory), jonka kuulumisia voi lueskella nykyään "Tassunjälki" -blogista.

Pientä ehostusta

2009-02-01T18:25:00.002+02:00

Pitkään on ollut mielessä tehdä jotain blogin otsikon ilmeen kohentamiseksi. Lopultakin siirryttiin sanoista tekoihin ja nyt on blogilla uusi, entistä ehompi otsikkokuva. :)

Lisäksi sivupalkkiin on ilmestynyt muutama pienimuotoinen lisäys kävijälaskurin ja lukijaruudukon (jälkimmäinen toimii valitettavasti vain blogger-käyttäjille) muodossa.

Yksilöidyt blogissavierailijat ovat nyt nähtävissä siis maiden mukaan laskettuina. Valitettavasti aivan kuun alussa olleet käynnit eivät rekisteröityneet laskuriin, joten mm. Turkista, Vietnamista, USAsta ja Australiasta käyneet lukijat eivät tilastoissa näkyneet. ;( Nyt äkkiä kaikki matkailemaan, että saadaan tiedot totuudenmukaisiksi! ;D

Karvalapset ottavat ilolla vastaan ideoita blogin parantamiseksi ja kommentteihin voi kernaasti jättää aina myös ehdotuksia kirjoitusaiheista.

Peili

2009-01-23T17:00:00.004+02:00

Viikon kissakuvahaasteen aiheena: Peili

Osallistujana työmaainspektööritirehtööri-Santtu, jonka tiukkaa seulaa ei läpäise mikään kaiken maailman huithapeloitseminen.

Jännityksestä tärisevin sormin ja hikihelmet otsalla saa ihmisiskä peilimosaiikkiaan kylpyhuoneen oven sisäpieliin latoa, kun Santtu ankaralla ja tuimalla katseella huolehtii siitä, että jokainen peilinpalanen tulee taatusti millilleen oikeaan asentoon.

Tiukka kuri täällä meillä ;)

Oman ihmisen kouluttaminen

2009-01-11T00:10:00.005+02:00

Pilvi on jo jonkin aikaa yrittänyt opettaa ihmisiskään antamaan nameja käskystä. Ihmisiskä on varsin kehityskelpoinen yksilö, ja on kärsivällisen koulutuksen tuloksena oppinut tarjoilemaan nameja jo ilman erillistä käskyä - - pelkkä kehonkielellä suoritettava naminantomerkki riittää.

Tässäpä siis haaste kissakavereille. Kouluttakaa ihmisenne naminjakeluautomaatiksi, jonka toimiminen ei vaadi muuta kuin jämäkän ja itsevarman istuma-asennon - ja avot! Nami valmiina nautittavaksi!

Koulutuksen alkuvaiheessa pitää varautua siihen, ettei ihminen heti ymmärrä, mitä häneltä vaaditaan. Onneksi suurin osa ihmisistä lukeutuu kiitettävän miellyttämishaluiseen joukkoon, joten oikean käyttäytymissarjan aikaansaaminen ei ole erityisen vaikeaa.

Kun ihminen alkaa hallita naminannon perusteet, voidaan ryhtyä hienosäätämään tarjoilutekniikkaa: Sopivaa naminpitelyotetta, josta namin saa helposti hampaidensa väliin; Oikeanlaista naminpitelyetäisyyttä ja -korkeutta; sekä tietysti riittävää namindispensiotiheyttä. Hellällä mutta varmalla otteella suoritettu virheiden korjaus ja oikean toiminnan palkitseminen vaikkapa lyhyellä kehräyksellä tai pehmeällä sormenpään nuolaisulla on toimivaksi todettu tapa vahvistaa toivottua toimintaa.

Alla Pilvi demonstroi virheellisen naminojennusasennon lempeää korjaamista.

"Riittävän harjoittelumäärän, kannustuksen ja motivoinnin avulla omasta ihmisestä saa koulutetuksi oivallisen namikoneen", vakuuttaa Pilvi, joka on ollut hyvin tyytyväinen omaan ihmisiskään, jonka namitarjoilutekniikka hipoo jo lähes täydellisyyttä.

Kissakuvahaaste: Arki

2009-01-08T21:07:00.003+02:00

Pitkästä aikaa osallistumme kissakuvahaasteeseen. Tämän viikon haasteen aiheena "arki" ja osallistujina Morris & Santtu.

Huippulaatuista "kännykkäkamera hämärässä"-sarjaa edustava otoksemme on arkinen pilkahdus karvalasten tuikitavalliseen koti-iltaan. Kissamaista lekottelua kiipeilypuussa: suloista, hellyttävää, herttaista...

Niinpä niin - - - ja tietysti - - - heti, kun silmä välttää...

Lomakiireitä

2009-01-04T16:17:00.005+02:00

Niin... eihän sitä oikein ehdi blogia päivittämään kun on niin kovasti kaikkia kiireitä ;D

Hiirikakkua kaikille!

2008-11-26T18:52:00.003+02:00

ONNITTELUT
1-vuotispäivänä!

Paljon onnea "aikuisille" vaavoille,
Milolle, Pyrylle, Chilille ja Wilmalle!

Synttärinaukujaisten säestämänä toivottavat
Pilvi-emo, Santtu-täti, Morris-setä sekä omat ihmiset.

Remppakisut

2008-08-05T21:14:00.005+03:00

Pitkän kesätauon jälkeen karvalapset palaavaat taas ruutuun.
Tällä kertaa pienenä kuvakertomuksena esittelyssä
virallisten remppakisujen tuumailuja...

Virallinen remppakisu valvontatehtävissä:

"Täääää väri on vääääräääää!"

Morriskin näyttää lievästi tyytymättömältä seinän väriin...

... ja Santtu virallisten remppaeväiden huolestuttavaan poissaoloon:

Pienen värisäädön ja muutaman maalikerroksen jälkeen
virallinen remppakisu kokee syvää tyytyväisyyttä ja ihastuu korviaan myöten vastahavaitsemaansa iiiiiiiihanaan tikasrakennelmaan:

Lopuksi vielä virallisen remppakisun
virallinen työsuorituksenhyväksymistanssi
kolmeen yksinkertaiseen askeleeseen tiivistettynä koreografiana
(varsinainen virallinen tanssi on kuulemma
huomattavasti monimutkaisempi ja äärimmäistä taituruutta vaativa
harvan ja valitun virallisen remppakisun taitolaji):

PS. Viralliseksi remppakisuksi harjoittelevat voivat klikata kuvaa päästääkseen tarkastelemaan koreografiakaaviota suurempana versiona. ;)

Karvakatraan ompeluseura

2008-06-13T11:19:00.003+03:00

Ihmisasukkien töiden myötä karvalapset ovat löytäneet uuden harrastuksen ja perustaneet oma-aloitteisesti aktiivisesti toimivan ompeluseuran. Innokas osallistuminen on taannut sen, että ihmiset eivät työskentele liian nopeassa tahdissa eivätkä unohda pitää taukoja...

Sulavassa yhteistyössä kaikki kantavat kortensa kekoon kankaiden laaduntarkkailussa ja pehmeystestauksissa, joista varsinkin jälkimmäisessä Santtu on kunnostautunut muita ahkerammin. Tärkeää on myös huolehtia siitä, että ompelukonetta käytetään oikein eivätkä tarvikkeet pysy liian ahtaissa kasoissa. Pilvi on erikoistunut kankaiden silmämääräiseen mittailuun ja mahdollisesti ylimääräiseksi jäävien kangaspalojen päiviltä päästämiseen.

Perusteelliselle luonteelleen uskollisena, Morris on vienyt kankaiden tarkistamisen kokonaan uudelle tasolle.

Terveiset Turun päättäjille!

2008-05-25T11:21:00.010+03:00

Karvalapsilla on tällä kertaa äärimmäisen tärkeää asiaa, joka koskettaa henkilökohtaisesti jokaikistä Turun seudun eläintä ja ihmistä. Jännityksellä seuraamme, mikä lienee alueemme eläinten tulevaisuus.

Anja Eerikäisen aloittama ja Heidi Leyserin jatkama kallisarvoinen työ sekä Turun ja lähiseutujen eläinten hyvinvointi on vaakalaudalla, sillä Turun kaupunginvaltuuston hyväksymä eläinten hyvinvointikeskuksen rakennussunnitelma on laitettu jäihin jatkoselvitysten tekemistä varten. Rakennussuunnitelmien viivästyminen tai peruuntuminen johtaa vääjäämättä koko toiminnan lopettamiseen, sillä nykyiset tilat kaatuvat hyvinkin pian omaan mahdottomuuteensa eikä toimintaa ole mahdollista jatkaa viereisellä niityllä taivasalla.

Ensisijaiseksi syyksi päätöksen mahdolliselle perumiselle on ilmeisesti annettu kustannusarvion nouseminen odotettua suuremmaksi. Kustannusten nousu perustuu kuitenkin kaupungin viraston omaan arvioon - ei ymmärtääkseni esim. todellisen tarjouskilpailun tuloksiin, joten lienee perusteetonta kumota suunnitelmia kokonaisuudessaan pelkän "oletuksen" perusteella. Ja ainahan on olemassa myös se vaihtoehto, että todellisten tarjousten saamisen jälkeen muokataan rakennussunnitelmaa joiltain osin, jotta kustannukset pysyvät kurissa ja varsinainen työ saadaan aloitetuksi.

Mahdollisena vaihtoehtona hyvinvointikeskuksen rakentamiselle ja kunnalliselle eläinsuojelutyölle ehdotettu myös mm. löytöeläinten vastaanoton ja hoidon hankkimista ostopalveluina yrittäjäpohjaisilta tahoilta (joita ei tällä hetkellä alueella kuitenkaan riittävässä määrin ole edes olemassa). Tällöin kunta hoitaisi enää pelkästään todellakin löytöeläiminä saapuvat eläimet. Luonnonvaraiset loukkaantuneet eläimet sekä suoraan omistajiltaan eläinsuojelusyistä huostaanotetut eläimet lopetettaisiin heti. Tämä tarkoittaa sitä, että mm. Santtu-tyttömme kaltaiset kissat, jotka ovat olleet siinä onnellisessa asemassa, että saavat hylkäämisen sijaan nääntyä nälkäkuoleman partalle rakkaan omistajansa huomassa, saisivat jatkossa Turun kaupungilta pelastuksen kurjista oloista - ja samalla kuulan kalloon. Tämä ajatus on sietämätön.

"Jokaisella eläimellä on oikeus elämään ja hoitoon, vaikka se tulisikin kurjista oloista!" toteaa huostaanoton kautta uuden elämän saanut Santtu.

Kovasti kiinnostaisi tietää, kenen toimesta ja miten kaupunki aikoisi vastedes hoitaa löytöeläinten ja ostopalvelukenneleiden koordinoinnin. Soitteleeko kaupunginkanslian sentraalisantra 50:lle listalla olevalle pienyrittäjälle, josko tänään sattuisi jollain olemaan kuljetusmahdollisuus ja sijoituspaikka olohuoneensa nurkassa vastikään kaupungintalon portaille saapuneelle kahdelle kissaemolle kahdentoista pentunsa kera - tai vaikka eristystilat 15 aikuiselle kissalle, jotka huolestunut kuntalainen on ilmoittanut odottavan loukutusta ja noutoa jossain Pyhärannan tai Iniön perukoilla?

Siinäpä oivallinen idea kunnanisien virkistystoiminnan piristykseksi - viikon pituinen yöleiri täynnä monenlaista jännittävää viriketoimintaa: loukkujen tarkistamista, huonotuulisten kissojen ja koirien käsittelyä, eläinsuojelutarkistuksia väkivaltaisten ja häiriintyneiden ihmisten koteihin ja puolivillien eläinten kiinniottoharjoituksia "sekasortoinen rähjäkämppä"-radalla. Hiphurraa! Näitä toimintojahan ei se kaupungin "päivämaksu kertaa hoidokki"-tilitys kata, jolloin yrittäjän ei niitä kannata kaiken muun lisäksi tehdä.

"Ja kuka kokoomuksen valtuustoryhmästä huolehtii uutta elämää kantavista emoista ja niiden jälkeläisistä, joiden hoito vaatii enemmän kuin perushoidon ja nopean sijoituksen", kyselee Morris omaa löytökissa-emoaan ja lapsuuttaan muistellen.

Vai hoitaisiko yksittäinen yrittäjätaho kaikki löytöeläimet itse? Melkoinen oma rahapussi yrittäjällä saa olla - tai vaihtoehtoisesti löytöeläintenkin kohtalo kahden löytölähäkissä vietetyn viikon jälkeen olisi sama autuas kuula kalloon vailla suurtakaan toivoa uudesta paremmasta kodista. Tuon kahden viikon jälkeisestä hoidosta kaupunki ei maksa mitään, joten sen jälkeen kaikki kustannukset ovat yrittäjän omalla vastuulla. Tästä on Suomessa esimerkkejä - ihan lähiseudullakin - ja surullinen totuus on, että yrittäjä joutuu usein lopettamaan toiminnan, sillä oma talouskin päätyy umpikujaan nopeasti, jos eläimille yrittää todellakin löytää uudet sopivat kodit pelkän viivästetyn lopetuksen sijaan. Raakaa faktaa on, että ympäri Suomea lopetetaan paljon uudelleensijoitukseen sopivia kissoja silkasta rahanpuutteesta ja resurssipulasta, olipa toiminta yrittäjä-, kunta- tai yhdistyspohjaista.

Turun kaupungin päätökset asiassa vaikuttavat suoraan myös kymmenien ympäristökuntien eläinsuojelutoimintaan, sillä ympäristökunnat ostavat eläinsuojelu- ja löytöeläinpalvelut Turun kaupungilta. Hoitolan lopettaminen vie siis eläinhoitolan myös ympäristökunnilta ja kaupungeilta, jotka joutuisivat uudelleenjärjestämään omat eläinsuojelupalvelunsa. Minkäänlaisia neuvotteluita esim. rakennussuunnitelman osa-rahoituksesta ei käsitykseni mukaan ole kuitenkaan ympäristökuntien kanssa asiasta käyty. Millä oikeudella Turun kaupungin päättäjät kieltävät uuden elämän ja hoidon jokaiselta luonnonvaraiselta tai huostaanotetulta eläimeltä akselilla Uusikaupunki-Dragsfjärd?

Karvalapset: huostaanotettu Santtu - löytökissan pentuna maailmaan tullut Morris - ja pitempiaikaisen erityishoidon tarpeessa ollut Pilvi huutavat epätoivoisina yhteen ääneen: "MEILLÄ JOKAISELLA ON OIKEUS ELÄMÄÄN JA HUOLENPITOON!"

Hävetköön kokoomuksen valtuustoryhmä ja sen puheenjohtaja Petteri Orpo sekä muut Turun poliitikot, jotka tekevät päätöksiään arvomaailma häränpyllyä heittäen silkkaa haluttomuuttaan perehtyä siihen todellisuuteen, jonka kohtalosta on päätöksen tekijällä ikuinen vastuu!

Pyydämme, että jokainen tämän blogin lukija auttaisi kotiseutumme eläimiä ilmaisemalla tukensa Turun eläinhoitolan toiminnalle ja sen jatkamiselle asianmukaisissa puitteissa:

- Liity facebook-ryhmään (vaatii kirjautumisen facebook-palveluun):
Turun eläinhoitolaa ei saa lopettaa! (linkkejä, lisätietoa, keskustelua)
- Allekirjoita vetoomus:
Turun eläinhoitola säilytettävä
- Kirjoita asiasta lehtien mielipidepalstalle:
Turun Sanomat, Helsingin Sanomat (ohje sivun alaosassa)
- Kirjoita Turun päättäjille:
Kaupunginvaltuuston tiedot
- JA kerro asiasta eteenpäin, jotta muutkin voivat omalta osaltaan vaikuttaa ja auttaa.

Anja Eerikäisen muistoa kunnioittaen sekä Heidi Leyserin ja muiden eläinsuojeluvalvojien arvokkaasta työstä kittäen,
Karvalapset Morris, Santtu ja Pilvi + karvalasten omat ihmiset

Arvoitus

2008-05-21T10:48:00.006+03:00

Heräsin aamulla Pilvin nälkään nääntyvän epätoivolla suorittamaan pohkeenjärsintään ja nousin ravitsemaan innokasta katrastamme, kun sivusilmällä havaitsin jotain outoa ja uutta olohuoneen kiipeilypuussa!

Mitä mystistä yön pimeinä tunteina onkaan tapahtunut?!

Onko Santtu saanut lopultakin tarpeekseen tylsäntyhjästä kiipeilypuun tasosta ja Morriksen kaikkivoivan ohjauksen avulla askarrellut itselleen ikioman loikoilupesän?

Vai onko pesä sittenkin yksinkertaisesti Morriksen käsialaa? Seurasihan se varsin tarkkaavaisesti eilen alkanutta ompeluprojektiamme ja onhan poika sen verran kekseliäs, että nikkaroisi taatusti itselleen vaikka kokonaisen kiipeilypuun, jos vain saisi jollain keinolla kasvatetuksi itselleen peukalot työkalujen pitelemiseksi.

Pilvi se ei ainakaan ole - sen verran hösötystä neidillä on aina kankaiden sun muiden seassa, että tyttö tuskin ehtii tai hoksaa sen kummemmin seurailla, mitä muut nillä kankailla oikeastaan tekee. Pääasia, että saa omasta mielestään olla kovasti avuksi kangaskasoja sortteeraamalla :D

Matkani jatkui siis kissakolmikon ohjaamana keittiöön, pohtiessani, mistä ja miten kummassa kiipeilypuun uusi pesä oli yön aikana materialisoitunut.

"Asiat tärkeysjärjestykseen", huusi Santtu ruokakaapin edessä malttamattomana. Niinpä avasin kaapin ja annoin kissukoille ruokaa - - mutta mitä silmäni kaapin hyllyllä näkivätkään!? - - Puolikas tahmapullapitko! Siis puolikas! Olen aivan satavarma, että pitko oli kokonainen vielä mennessämme nukkumaan.

Silloin alkoi raksuttaa. Pullapitkopussi oli avattu ja suljettu siististi, eikä pullassa näkynyt summamutikkaan tehtyjä närhimärouskumajälkiä siellä tällä, josta saattoi päätellä, että rakkaat kissamme eivät lienee syypäitä yölliseen hiipparointiin ja askartelutuokioon. Niinpä syyllisiä ei jää kuin yksi!

"Ihana iskä!" tuumaili Santtu, ja käpertyi upouuteen pesäänsä nukkumaan...

Virne

2008-05-09T01:30:00.003+03:00

Kissakuvahaasteen aiheena: Virne.
Valokuvamallina: Pilvi.

Pihalla

2008-04-26T21:12:00.003+03:00

Tänään on taas tulpasynttäriaika. Nimittäin Morris täyttää tänään 4 vuotta ja Pilvi 2. Samaan syssyyn voisi melkein juhlistaa Santtuakin, sillä todellinen syntymäpäivä on rouvalla kuitenkin tuntematon, joten onnittelut nyt sitten samalla Santullekin ja kiitokset koko rakkaalle kolmikolle jälleen yhdestä ihanasta vuodesta :)

Tänään kävi myös K-K -täti vierailulla kissoja tervehtimässä. Kovasti innoissaan Morris esitteli uuttaa kiipeilypuuta ja Santtu höpellyskoreografin taitojaan. Pilvi vuorostaan pääsi kevään ensimmäiselle ulkoilulleen.

Aluksi ruoho tuntui hassulta varpaissa pitkästä aikaa, joten neiti viihtyi palvomassa aurinkoa takapihan pihakalusteilla.

Lopulta ruohoarkuus väheni ja Pilvi kävi tutustumassa kevään kukkiin ja haistelemassa rinteestä löytynyttä hiirenkoloa.

Kunnon Redcheetah's-tytön tapaan Pilvi vältti ansiokkaasti suoraan kameraan katsomisen - neiti on hionut takaraivoposeerauksen taidon jopa niin tehokkaksi, että edes yritykset saada neiden naama kunnolla kuvaan kahdella kameralla vastakkaisista suunnista kuvaamalla ei tuottanut tulosta. Pikkuneidin pää tuntuu kiertävän ympyrää paremmin kuin pöllöillä. :)

Uusi kiipeilypuu

2008-04-18T11:11:00.006+02:00

Vanhan raapimapuun lähdettyä pentujen mukana uuteen kotiin, päätimme jokunen päivä sitten väkertää kissoille upouuden raapimisrallikeskuksen.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Huom: teeman mukainen työpaita :D :

Kuten aina "iskän" rakennellessa jotain,
Morris osallistui ahkerasti myös kiipeilypuun kokoamiseen.

Nuoriherra tarkkailemassa työmaa-aluetta ja hoitamassa tunnollisesti
kunnon kissa-avustajan yhtä keskeisimmistä tehtävistä:
asettumista juuri siihen kohtaan,
missä on kullakin hetkellä eniten tiellä.

Malttamaton testiryhmä tekemässä laaduntarkastusta
vielä keskeneräiseen rakennelmaan:

Hyvin kelpaa uusi kiipeilypuu
- joskin Pilvi tyytyi toistaiseksi viettämään aamiaislevot
vanhaan tuttuun tapaan makkarissa "iskän" viekussa kehräämässä.

Yöhömppä (video)

2008-04-11T00:47:00.005+02:00

Keskiyön jälkeinen iltahömpötys à la Pilvi & Santtu. Yleisön pyynnöstä siis vihdoinkin pikkupätkä videokuvaa - joskin edelleen osa parhaista höpöhypyistä näkyy kuvassa vain epämääräisenä värisotkuna (huippuja nää kännykkäkamerat! not...) ;p

Vai lieneekö tämä vain todiste siitä, että ihka-ehtaa höpöhyppyä ei yksinkertaisesti ole vain tarkoitettu ikipäivänä videolle tai kameralle kaikessa komeudessaan tallennettaman.

Täydellisen höpöhypyn vangitsemista odotellessa lohtuna sentään jossain videon puolivälin uumenissa Pilvin maanmainio maastoutuminen suuren-suuren mattorypyn suojiin ja riemukkaasti onnistunut vaaninta "ah, niin muka-pahaa-aavistamattoman" Santun ilmestyessä suoraan tulilinjalle.

Mutta nyt siis asiaan - eli se video (ja kyllä - meillä on ikuisuusremppa :[ ):

Iloinen yllätys!

2008-04-10T21:06:00.005+02:00

Saimme yllätykseksemme Perditan jengiltä tällaisen kunnianosoituksen:

Kiitoksia kovasti todella loistavan kissa-aiheisen blogin kirjoittajille: Virvelle, Misse Perditalle, Nemo Pongolle ja Sirius Scoutille. Siinä on kissoilla emäntä, joka todellakin jaksaa nähdä vaivaa
kissojen aktivointiin, yhteisiin touhuihin ja virikkeistämiseen - jos olisin kissa, tahtoisin ehdottomasti muuttaa Virven luo! :D

Tarkoitus on laittaa tunnustus kiertämään, eli kunniamerkin sääntöjen mukaan: Tunnustuspalkinnon saajan tulee jakaa tunnustus eteenpäin viidelle blogille, joilla on merkitystä. Saajan tulee laittaa blogiinsa tunnustuspalkinnon logo sekä linkki blogiin, jolta on palkinnon saanut.

Tässä siis karvakatraan suosikit. Meille merkitykselliset:

Tassunjälki : Karvakavereitten - Toschan, Mambon ja Salsan sekä nyt myös Pilvin pennun, pienen ihanan Chilin, koti. Meille siis erittäin merkityksellinen blogi pikkupippurin edesottamusten seuraamisessa.

Viivi o.s. Redcheetah's Pouta: Pilvin ihana sisko-kulta. Mahtavan persoonallisuuden omaavan Viivin kuulumisia. Blogi, joka piristää ja ilahduttaa kerta toisensa jälkeen! Pilvin lemppari. ;)

Ja kuinkas sattuikaan! - virallisessa listassa olisi juuri sopivasti kolme paikkaa vapaana - mainioita kuulumisia ja hauskoja selostuksia touhuista on tullut sähköpostilla Milon, Wilman ja Pyryn perheiltä - - että kyllä tänne vielä muutama lempiblogi mahtuisi *wink, wink*

- - -

Ja sitten vielä yksi vakiovierailukohteista blogimaailmassa - joskin poiketen karvalapset-blogin tiukasta kissa-aihelinjasta tällä kertaa. Mutta olkoonpa täällä vaikka kolmijalkaisen Pilvi-kissamme kunniaksi:

Vammaisen vartalon kuvat: Loistava blogi ruumiillisuudesta, vammaisuudesta ja vammaisen kehon esittämistavoista. Hauskaa, ajatuksia herättävää ja oivaltavaa asioiden ja ilmiöiden tarkastelua. Merkityksellinen blogi monellakin tapaa.

Vanhakin nyt nuortuu...

2008-04-08T19:43:00.003+02:00

Pentujen lähtö on ollut perheen vakiokatraalle sekä iloinen että vähän haikeakin tapahtuma. Lähtöiltana kaikki kolme etsivät pentuja kovasti, kun kuljetusboksi palasikin reissusta tyhjänä eikä penskoja näkynyt missään. Tarkasti tutkailtiin ikkunasta parvekkeen jokainen nurkka ja kurkotettiin ikkunaa vasten tarkistamaan, etteivät mokomat piilottele seinän vieressä.

Pilvi tarkisti terraariohyllyn alta moneen otteeseen ja Morrikselle tuli jo ihan hätä sen luullessa, että penskat ovat jääneet loukkuun ruokakaappiin. Nimittäin pennuilla oli kaapissa tietty nurkkaus, johon tunkivat itsensä kilpaa aina kaapin oven auetessa. Sieltä sitten tavallisesti niitä kaivettiin esille aina seuraavan tunkiessa tilalle :D Morris siis epäili, että olimme unohtaneet pentuset kaappiin, eikä antanut hetken rauhaa, kunnes käytiin kaikki yhdessä tarkistamassa kaapin nurkka ja hyllyt.

Pikkuhiljaa valkeni totuus - - ja sitten alkoi bileet! Vihdoinkin saa leikkiä leluilla IHAN RAUHASSA ilman, että heti ryntää neljä pikkuista innoissaan lelujen kimppuun! Pilvi olikin täydessä vauhdissa jo seuraavana päivänä. Nopeasti myös Santtu ja Morris liittyivät mukaan leikkiin.

Sittemmin tilanne on hieman rauhoittunut ja palannut normaaliksi. Pientä pentujen ikävää on ajoittain vielä ilmassa. Erityisesti Morris tuntuu välillä haikailevan itselleen leikkiseuraa, kun tytöt vetävät sikeitä ja on niiiiiiiiiin tylsää.

"Vipinä ja vilske"-kiintiön ylläpitäminen on nyt siis siirtynyt takaisin vakiopoppoon harteille. Kiitokset pennuille touhotusviihteestä, joka ilahdutti kovasti sekä meitä ihmisiä että kissakolmikkoa - - toivottavasti korkean höpöttelytason ansiokas vakiinnuttamistyö jatkuu uusissa kodeissa. :)

Pilvin kiitos

2008-04-06T22:03:00.007+02:00

(kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla)

Lähetämme kiitokset myös tätä kautta Pilviltä ja perheeltä kaikille teille, jotka olitte tukenamme Pilvin jalan amputaation ja leikkauksista toipumisen aikoihin. Ihmisten pientä kissaamme kohtaan osoittama välittäminen, tuki ja lämpimät ajatukset auttoivat ja kantoivat eteenpäin. Kohtasimme matkan varrella monia ihmeitä.

Kiitos!

Erityiskiitos vielä Söpö-emolle ja Tiridoll's ragdoll-kissalalle mittaamattoman suuresta avusta, sijaiskodin tarjoamisesta ja pentujen hoidosta vaikean tilanteen keskellä.

Vauvat maailmalla

2008-04-01T19:54:00.007+02:00

Wilma

Vaavat lähtivät uusiin omiin koteihinsa muutama päivä sitten. Ylpeänä saimme seurata, miten reippaasti ja rohkeasti kukin pikkuinen vuorollaan otti uuden kodin ja ihmiset omikseen - muutama jo siinä hetkessä melkein uudet kissakaveritkin. :) Hienoja, avoimia pikkuabyja koko konkkaronkka.

Milo

Kuulumiset kertovat, että kaikilla on lähtenyt uusi elämä hienosti liikkeelle ja ovatpa tainneet jo täysin lumota omat ihmisensä valloittavilla luonteillaan. Uusien kissakavereiden hurmaaminen etenee pennuilla kullakin omaa tahtiaan, mutta edistystä tapahtuu - joillain nopeammin, joilla vähän hitaammin, mutta tapahtuu kuitenkin.

Pyry

Kiitokset kuulumisista uusille perheille. On ollut mukavaa kuulla pentujen touhotuksista ja huomata, miten kivasti uudet omat ihmiset ovat nyt jo löytäneet uusien pienokaistensa ihanat persoonallisuudet ja piirteet. :)

Chili

Pienen pippuritytön, eli Chilin, kuulumisia löytyy jatkossa Tassunjälki-blogissa ja koko nelikkoa pääsee ihailemaan kuukauden lopulla Helsingissä PetExpo-tapahtuman yhteydessä järjestettävässä kissanäyttelyssä. Sitä täällä jo odotellaan innolla :)

Viimeistä päivää

2008-03-28T12:35:00.003+02:00

Tänään vietetään ihanan lämpöisenleppoisaa ja aurinkoista viimeistä päivää pentujen seurassa. Aika on mennyt siivillä ja pikkuiset vaavat ovat kasvaneet ihaniksi nuoriksi kissoiksi. Huomenna alkaa uusi elämä ja uudet seikkailut ikiomissa kodeissa, joissa jo kovasti on odotettu pienokaisia saapuviksi.
Iloisella ja levollisella mielellä odottelemme siis huomista, samalla kuitenkin piirtäen tämän päivän kauniiksi muistoksi huolellisesti syvälle sydämeen.

Teinitystä, lepoa ja muutama kuva

2008-03-15T21:11:00.009+02:00

"Tavis" eli Crash Test Dummy on viime päivien aikoina löytänyt lutukasta itsestään myös uhmakkaamman teinijätkän. Pikkuäijä kokeilee rajojaan isompien kanssa välillä turhankin rohkeasti. Pohjimmiltaan kiltti luonne kuitenkin hoksaa tilanteissa nopeasti, että nyt taisi mennä vähän yli ja lepyttää isommat kattimukset nopeasti pikaisella söpöttelyllään.

Vinkuheinä-vingutin - nykyisin jo oman nimen saanut Wilma (Cosmic Flare) - on sama surusilmäisen ihastuttava oma itsensä. Kavereitten kanssa riehuessa neitonen satutti tassunsa ja lääkäri määräsi tytölle lepoa ja ainakin osanaikaa häkkilepoa - helpommin sanottu kuin tehty varsinkin tämän ikiliikkujan kohdalla, kun pikkuviikari ei itse tunnu lainkaan huomanneen tassun venähdystä vaan painia ja viipottaa haluttaisiin siinä missä aina ennenkin.

Yllättävän leppoisalla asenteella pikkuinen on ottanut kuitenkin jopa suuressa koiranhäkissä vietetyn ajan. Vaihtelevasti häkissä tytön seurana olevat sisarukset tai ihmisäippä (aavistuksen ahdasta, mutta kyllähän tuonne itsensä saa survotuksi! :D) ovat varmasti auttaneet asiaa.

Syntymäonnellinen Milokin (Cruise Missile) on isomman veljen touhuja tarkkaillessa ryhtynyt varovasti kokeilemaan taitojaan "ison miehen elkeissä". Santtu-keinoemon häntä kärsii kovasti, kun nuoriherra testailee, kuinka monta kertaa peräjälkeen voi toisen häntää purra ennen kuin toinen hermostuu... loppullinen yleispätevä lukumäärä ei vissiin ole vielä ihan selvinnyt, joten poika jatkaa virneessäsuin tutkimustaan. Lievästä teinittelystä huolimatta pojan kehruumoottorissa ei ole havaittu minkäänlaisia toimintahäiriöitä ;)

Pippurinen pikku Chili (Chaos Theory) töhöttää, keksii ja kehittää. Vaikka vauhtia riittää tuttuun tapaan, nyt pikkupippuri ehtii ja jaksaa välillä loikoilla pitkänä pötkylänä sylissäkin. Tomera nuori neiti ottaa myös vieraiden käydessä varsin ennakkoluulottomasti selvää käytännön kokeiluilla, kenen syli on se pötkötykseen parhaiten muotoutuva.

Parasta päivässä

2008-03-08T13:22:00.011+02:00

Inspiring picture kuvahaasteen aiheena "Parasta päivässä"
Kuvassa veljekset Fin*Bastian's Cruise Missile ja Fin*Bastian's Crash Test Dummy

Karvalapsille parasta päivässä on yhteinen hetki lämpimässä auringonpaisteessa parhaan ystävän ja rakkaimman leikkikaverin kanssa. Meille ihmisille päivässä parasta on päästä seuraamaan tätä päivän parasta hetkeä. :)

Kodissa, jossa on kissoja, ei voi koskaan olla kauan vihainen, surullinen eikä sairas. Aamu alkaa hymyllä, kun pienet pehmeät tassut kipittävät kilpaa selkää sinne tänne. Päivän mittaan saa lukemattoman määrän iloa pikkunassikoiden touhuja, ilmeitä ja kohellusta seuratessa. Ja yöllä unen saapuessa, sydämen pitää lämpimänä kainaloon kerälle kääriytyvän kehrääjän pehmeä lämpö.

Kyyneleet nuolaistaan poskilta, päänsäryt otsalta, suru kehrätään sielusta ja aina on tarjolla sylin täydeltä rakkautta.

Miten sitä selvisikään elämästä ennen kissoja?

(Kuvahaasteinnostuksesta ja -innoituksesta kiitokset Perdigan jengin -blogille.)

Elämän tarkoitus

2008-03-06T23:06:00.008+02:00

Tänään sain taas muistutuksen siitä, mikä oikeastaan on tärkeää. Kaiken elämän pyörityksen keskellä sain kokea taianomaisen hetken, kun pieni Pilvi kiipesi syliini, käpertyi tuttuun tapaansa kainaloon ja ryhtyi suurella rakkaudella pusuttamaan pehmeästi nenänpäätäni ja tassuttamaan poskeani. Samalla havahduin taustalla televisiossa soivan kappaleen sanoihin: Osoita taas elämän tarkoitus, oon ehtinyt jo unohtaa sen.

Mikä onkaan tämä sielun syvyys, joka pienessä kolmijalka-
kissassamme elää. Joka tekee siitä elämämme suuren ihmeen, lahjan, sankarin? Mikä on tämä erikoinen yhteys, joka ihmisen ja eläimen välille syntyy? Mikä kumma saa tämän pienen olennon luottamaan, kiintymään, rakastamaan näin syvästi?

Sitä en ehkä koskaan saa tietää. Mutta yksi on selvää. Juuri nyt, tässä hetkessä, elämäni tarkoitus on olla tässä - hiljaa, kiireettömästi - antaa pienen kissan hellästi muistuttaa minua kaikesta siitä, mikä oli päästä unohtumaan.

Kiitos, Pilvi!

Kylpyläviikonloppu

2008-03-02T22:18:00.004+02:00

Vedessä pluttaaminen, koneessa pyörivien pyykkien saalistaminen ja yleispätevä kylppärissä tohottaminen lukeutuvat pikkuvintiöiden lempipuuhiin.

Penskapoppoo viihtyy uudessa kylpylässään siinä määrin, että ihmisiskä päätti valmistaa niille ihkaoman hienon pehmopesän hyllyllä lekottelun mukavuusasteen parantamiseksi - - siitä sitten myöhemmin, kun yleillinen rentoutumispeti valmistuu :)

Ensimmäinen kissakuvahaaste

2008-02-27T21:35:00.003+02:00

Silloin tällöin ollaan pohdittu, josko joskus osallistuisi kissakuvahaasteeseen. Lopulta rohkaisimme kattimusten kanssa mielemme, joten tässä lähtee viikon aiheeseen "Aurinkoinen":

Milo-poika (a.k.a. vihreepoika) aurinkoisissa vaanintaleikkitunnelmissa.

Piipiäisen arkea

2008-02-24T11:12:00.003+02:00

Pilvin turkki kasvaa takaisin - noh, jos nyt ei ihan hyvää vauhtia - niin hitaasti mutta varmasti ainakin. Kolmijalkainen kissaohjus sinkoilee ympäriinsä sellaista vauhtia, että liikkeessäolokuvia on vaikea saada, mutta jatketaan harjoituksia...

"Apuaaaah! Mä sulan!"

Puhtoset pikku varpaat

Tan-tan-taaaa!

Fin*Bastian's C-pentue

2008-02-21T12:37:00.006+02:00

Eilisen auringonpaisteen innoittamina yritimme näpsiä muutamia kuvantekeleitä penskoista. Samalla lienee jo korkea aika hieman valottaa kunkin pikkukissin persoonaa.

Fin*Bastian's Cruise Missile

"Vihreepoika", joka sai työnimensä hännänpäähänsä saamastaan vihreästä kynsilakkamerkistä, jonka avulla ihmishoitajat yrittivät parhaansa mukaan erottaa kumpi pojista on kumpi. Tätänykyä työnimen sijaan opetellaan uutta nimeä, Milo, vaihtelevalla menestyksellä.

Milo on porukan runosielu. Poika voi istua killittää hievahtamatta pitkiä aikoja katsoen syvälle, syvälle silmiin. Kunnon katsekontaktin saatuaan, käynnistää poika pienen kehruumoottorin ja taas on yksi sydän valloitettu ikiajoiksi. Pentueen diplomaatti, joka pehmitti vuorotellen kunkin perheemme aikuisen kissan sydämen.

Milo on herkkä poika, joka "nauraa" paljon. Pojan tunnistaakin hyvin siitä, että leikeissä ja touhuissa on usein ns. "leikki-ilme" päällä, eli suu auki valmiina näykkäämään leikillisesti kaveria kankusta. Naama auki, naurussasuin, pikkumies tohottaa menemään.

Fin*Bastian's Cosmic Flare

Pikkuinen mutta pippurinen "Vinkuheinä" sai työnimensä siitä, että neiti julisti dramaattisesti suureen ääneen kaikki - siis tosiaan kaikki - tapahtumat, jotka kohtasi. Jos neiti kellahti kumoon mönkiessään - neiti vinkui. Jos joku muu kellahti - neiti vinkui. Tapahtuipa mitä vaan - neiti vinkui :D

Iän karttuessa vinkuminen on jäänyt, mutta tarkkaavainen ja omanarvontuntoinen luonne on jäänyt. Pikku vingutin on myös selvästi porukan "aivot". Kun toiset tavoittelevat jotain saavuttamatonta (esim. ihmisiskän lautasella odottavia herkkuja) toistuvasti jo epäonnistuneeksi osoittautuneilla taktiikoilla, pikkuneiti kokeilee monenlaisia ongelmanratkaisukeinoja, kunnes löytää sen, mikä toimii.

Vinkujaisen työnimi on kokenut pieniä muutospaineita neitosen osoittautuessa enenevässä määrin pieneksi kopioksi emostaan. Mini-Piipi kun välillä toistaa Pilvi-äitinsä "tavaramerkkieleitä" ja -toimintoja suorastaan hämmästyttävällä tarkkuudella. Lieneekö sekin osoitus erityisen älykkäästä ja ympäristöään tarkasti havannoivasta luonteesta.

Fin*Bastian's Chaos Theory

Täydellisen osuvan virallisen nimen saanut nuori neitokainen, "Mustis/Musti". Tyttö on todellakin ihastuttava kaaoksen ydin, karvainen pikku pyörremyrsky.

Aina ensimmäisenä työntämässä nenänsä kaikkeen - niin hyvässä kuin pahassakin. Raisulityttö, joka painii aivan omassa luokassaan, kun on kyse hullunkurisista ilmeistä ja höpöilyn intensiteettiasteesta. Neitokaisella on tasan kaksi vaihdetta - - - täysillä ja täysillä. :D Pikkukatastrofin käsittelyssä kyytiä saavat niin vessapaperirullat, verhot, laskut ja paperit kuin kameran remmitkin. Jos Mustis on jotain päättänyt, se myös tapahtuu, eikä siinä vastaanvikiseminen auta. Piste. :)

Oma tahto on tytöllä varsin pitkälle kehittynyt - ja kattava, sillä sen piiriin kuuluu kaikki, mikä neitosen ympärillä on - niin ihmiset, toiset kissat kuin tavaratkin. Siispä lyhyesti, Mustis on maailmankaikkeuden napa. Sen kiistäminen on turhanpäiväistä, sillä ennemmin tai myöhemmin sen joutuu lopulta kuitenkin todeksi myöntämään.

Fin*Bastian's Crash Test Dummy

Kursailematonta äijä-energiaa perheeseen tuo rohkea ja mutkaton "Tavis". Mies isolla "M":llä. Tavis on pikkujätti, joka rakastaa vapaa-painia, rallia ja kunnon lihaa. Isoilla leijonantassuilla poika talsii määrätietoisesti kainaloon ja rojahtaa sen kummempia miettimättä siihen kuin sanoen: "Morjes! Viittikkö rapsuttaa."

Tavis etenee rohkealla meiningillä, valloittaen jopa tuon korkeimman "vuorenhuipun" - pölynimurin! Muiden hätyytellessä vasta lapsenomaisin tappoleikein lattiaharjaa, Tavis täppii asiantuntevasti hirmuäänisen imurin päätä ohjaillen sen etenemistä mielestään optimaalisen puhtauden aikaansaavan siivousreitin mukaiseksi.

Tavis-mies on kuin kaikkien "isojen miesten" prototyyppi. Leppoisan lempeä, joskus tahattomasti ehkä vähän kömpelö ja rajuotteinen sekä kovasti kaikesta hurjasta toiminnasta nauttiva. Erään ystävän keksimää ilmaisua lainaten: "Happy Muscle!"

Samalla Taviksessa kiteytyy jokaisen miehen perusominaisuus - sisällä asustava äidin pikkuinen poika. Kaikesta huolimatta Tavis on siis pennuista juuri se, joka herkälle päälle sattuessaan lopulta nöfföttää kieli rullalla emon nisää hamuillen ja isot tassut pehmeää lämpöä etsien.

Mission Impossible

2008-02-21T00:04:00.006+02:00

Pikkuvintiöiden poseerauskuvaaminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Mussukat kun pysyvät paikallaan hiljaa oikeastaan vain nukkuessaan ja nykyään sekin tehdään jo vähemmän symbioottisesti välillä kukin eri paikassa tuutien.

Tässä kuitenkin pari yritelmää menneiltä viikoilta.

Vaavat "työnimiltään" (vasemmalta):
Vinkuheinä, Mustis, Vihreepoika ja Tavis

Kersakatras kera Pilvi-emon.

Ilouutinen

2008-02-05T19:12:00.000+02:00

Lyhyestä virsi kaunis: Pilvin kontrollikäynti Eläinsairaalalla meni hienosti! Jalan haava on parantunut nätisti, liikkuminen sujuu kivasti ja keuhkoröntgenit olivat kunnossa. Hassuna yhteensattumana törmäsimme sairaalalla myös näyttelytuttuun. Terveiset kissoille sekä pienelle, suloisesti uinuvalle nyytille ;) Tänään on suuri ilon päivä! :)

Olen hirmuisen ylpeä pikku piipertäjästämme, joka jälleen kerran käyttäytyi upeasti, vaikka vähän jännittikin. Röntgenissä selällään piteleminen ei ollut heti ihan mieleen, joten pikkuneidin piti vähän kiemurtaa kunnon abyn notkeudella.

Ihmisäipän kuiskuttelu ja läheisyys kuitenkin rauhoitti pikku tuhatjalkaisen nopeasti ja tyttö pysyi vaikeassakin asennossa kärsivällisesti paikallaan kuvien ottamisen ajan. Hurjalta tuntuu, että pieni kissa suostuu jos johonkin outouteen vain siksi, että se niin kovasti rakastaa ja luottaa omaan ihmiseensä - melkoinen vastuu siitä, mitä pieneltä pyytää.

Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että pahin on takanapäin ja Pilvi saa keskittyä treenaamaan jäljellä olevia jalkojaan ja paikkailemaan ajeltua turkkiaan.

Tuhannet kiitokset vielä Espooseen Pilviä hoitaneelle lääkärille ja hoitajille sekä mukavalle vastaanottohenkilökunnalle. Ilman heitä tämä yksi päivä elämässämme ja rakkaan pikku Pilvimme koko tulevaisuus olisi saattanut olla hyvin erilainen.

Pesuhetkiä ja hellyyttä

2008-02-02T18:50:00.000+02:00

Viime päivinä kissukoilla on ollut hellyys- ja hoivapäivät. Santtu-täti on ottanut vahvan pesettäjän ja hoivaajan roolin. Rouva on onnesta sekaisin, kun saa vihdoinkin monta huollettavaa - ja kakarat pidetään huoltotoimenpiteitä varten aloillaan vaikka päälle istahtamalla, jos eivät muutoin meinaa kiinnostua tarjottavasta palvelusta. :D Tyytyväisinä vauvat kyllä alistuvat kohtaloonsa, jahka malttavat leikeiltään hetkeksi rauhoittua.

Pilvi on vuorostaan tyytyväinen Santun pennuille osoittamasta äidillisyydestä kahdestakin syystä: a) Se on itse vapautettu vauvan tehtävistä sekä Santun yltiöpäisen pesuinnon kohteena toimimisesta ja b) se säästyy emon tehtävistä muulloin kuin silloin, kun sille itselleen iskee vastustamaton hellittelyhalua, jolloin pennut saavat hellää hoivaa ja pesua (sekä etuoikeuden toimia Pilvi-emon tyynyinä sekä lämmittiminä)

Helliä hetkiä pennut ovat jaelleet kissojen kesken sekä auliisti myös meille ihmisolennoille. Eipä taida mikään voittaa pientä kehruumoottoria, joka käynnistyy pelkästä katseesta tai pienimmästäkin kosketuksesta. Sydänhän siinä sulaa vaikka minkä tekisi. Vaikka kyllä se kissojen keskinäisenkin toveruuden ja huolenpidon seuraaminen on varsin hellyttävää ja sydäntälämmittävää katseltavaa:

Auringonpaistetta harmauden keskellä

2008-01-29T17:49:00.000+02:00

Pilvi on toipunut mukavasti jalan menetyksestä huolimatta. Tyttö touhottaa välillä niin, että tuppaa jo ihmisäippää kauhistuttamaan, mutta täytyy malttaa mielensä ylihuolehtivuudesta ja antaa neidin itse etsiä rajansa.

Pentujen emoksi ei Pilvi ole ryhtynyt, mutta leikki- ja unikaverina homma sujuu. Välillä vähän "isosiskonakin", kun innostuu pesemään pikkuisia oikein kunnolla. Suurimpia harmeja tuntuu Pilvin mielestä pennuissa olevan se, että huiskaleikeissä pennut eivät anna sille ollenkaan leikkirauhaa. Aina, kun pääsee kunnolla huiskan perässä hyppimisen vauhtiin, joku pikkuvintiöistä kuulee leikin äänet ja singahtaa paikalle huiskan päähän roikkumaan. Jonkun kerran on leikkiminen onnistunut hetken aikaa piilossa verhon tai seinänkulman takana, mutta älykkäät pikkupirpanat ovat löytäneet salakavalat piilopaikat harmillisen nopeasti :D

Pari päivää sitten oli pitkästä aikaa aurinkoinen päivä, josta Pilvi nautti täysin rinnoin. Auringonvalossa piti käydä kylpemässä kaikissa mahdollisissa lekottelupaikoissa - siirtyen aina paikasta toiseen auringon mukana. Ylimpänä ja alla kuvat pienestä auringonpalvojasta paistattelemassa päivää tiskipöydällä.

Hyvää syntymäpäivää!

2008-01-23T16:41:00.000+02:00

Pilvin sisko, Viivi, sai tänään aamuyöstä kolme pientä vauvaa! (Lisää Viivin blogissa)

HURJASTI ONNITTELUJA SINNE!!!

Pilvin pikkuvintiöt kasasivat vauvojen saapumisen kunniaksi serkkukisuille pienen videon. Tässä siis tervetuliaislahja pienokaisille - ottakaahan rennosti ja nauttikaa täysin siemauksin elämän lahjasta!

Mutaatio?

2008-01-21T16:38:00.001+02:00

Todistusaineistoa oudosta mutaatiosta
- luppakorvainen abessinialainen! ;)

Iltavilli ja muuta touhotusta

2008-01-19T12:22:00.001+02:00

Aika kiitää ja pennut kehittyvät kovaa vauhtia. Joka päivä tuo mukanaan tuhat pientä hassunhauskaa hetkeä ja tilannetta. Kaikkeen ei ehdi kamera mukaan, mutta tässä muutama näpsäytys viimepäiviltä. Lisää kuvia löytyy pentueen kuvagalleriasta.

Morris-setä toimii varsin tunnollisesti pentujen ruokalautasen puhdistuspalveluna. Kiltisti jättikatti nököttää katselemassa pikkuisten possutusta, kunnes kaikkien masut on täynnä. Sitten on aika ruoanjämien tehosiivouksen. Siinä ohessa pentuset tietysti käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja ottavat ilon irti mm. leikkimällä Morris-sedän hännällä:

Isot kissat alkavat olla melkoisen tottuneita pikku vintiöihin. Enää eivät pikkuiset ole niin pelottavia olentoja kuin alussa. Nyt jo välillä leikitäänkin yhdessä. Pikkunassikat opettelevat välillä erilaisia uhotaitoja, pörhistelyjä ja suhinaleikkejä saadakseen vielä pidettyä isompansa aisoissa. Tässä nuoren miehen uhoa kesken iltavillin:

Niin - siis iltavillihän on tärkeä osa vuorokausirutiinia (sijoittuu johonkin alkuaamu-, loppuaamu-, päivä-, iltapäivä-, loppuiltapäivä-, alkuilta-, keski-ilta-, ja 1., 2. ja 3. yövillin lomaan).

Toissailtana iltavilli aloitettiin eteisestä 4 pennun sekä Santun ja Pilvin voimin (Morris vetäytyi tuolille seuraamaan äksöniä) ja jatkui siitä sitten makuuhuoneen ja keittiön väliä, kunnes penskat lössähtivät loppupainia varten ihmisäipän syliin. Hurja oli töminä ja maton lennähtely, kun isot ja pienet karvalapset spurttailivat hirrrrrrmuista vauhtia peräkanaa pitkin poikin:

Melkoista on iltavillin ja painileikkien meno - armoa ei tunneta ja kaverit herätetään leikkeihin säälittä, jos meinaavat vaipua unten maille ennenaikaisesti:

Lopullinen voittaja leikkihetkissä tuntuisi kuitenkin olevan nukkumatti, joka touhotuksen päätteeksi saapuu kerta toisensa jälkeen hiljentämään ikiliikkujat keräämään voimia seuraavaa hömppäsessiota varten:

Lasten leikkejä

2008-01-18T14:14:00.000+02:00

Omat ihmislapsemme ovat jo aikuisia, joten pentujen virallisiksi lapsiintotuttajiksi on nimitetty tuttavaperheen ihastuttavat lapsoset. Perheen Sulo-raggari sekä edesmennyt iki-ihana Arttu-kissa ovat koulineet perheen tytöstä ja pojasta hienosti kissojen kanssa toimeentulevan parivaljakon - kiitokset siis pentusilta Sulolle ja Artulle.

Mikäs sen parempaa kuin kunnon bionicle-leikki pienten poikien kesken:

Ja kaiken hauskan päälle on kiva käpertyä lempeän ihmislapsen syliin tassu-kädessä tuutimaan:

Toinen virallinen totuttajalapsi on myös lupaava taiteilijanalku, joka piirsi mm. hauskan kuvan Pilvistä ja pennuista jääkaappimme ovessa ollutta tyhjää tilaa täydentämään:

Jokaisen mamman lisävaruste

2008-01-12T20:42:00.000+02:00

Siskokissan, Viivin, blogissa esiintyneestä loistoideasta inspiroituneena, Pilvi päätti myös testailla erilaisia tyynyjä.

Tässä ehdoton ykkönen:
Etuina pehmeys, hyväntuoksuisuus ja ekologinen sähköäsäästävä lämmitysjärjestelmä - - ja ekstrabonuksena satunnainen unten maille tuudittava kehräysääni.

Pentujen paluu

2008-01-04T22:24:00.000+02:00

Pilvin pennut saapuivat luoksemme eilen ja melkoista vauhtia on pitänyt. Tässä siis muutama nopea kuva eilisillalta.

Pennut pesässä riehutaudin kourissa.

Ennen unia pitää venytellä oiiiiiiiiiiikein hyvin.

Pennut ovat sopeutuneet yllättävän hyvin. Aika kuluu syödessä, nukkuessa ja ennen kaikkea painiessa ja riehuessa. Hauskinta hauskaa on ihmisestekiipeily ja istuvan-ihmisen-ympärijuoksu. Aivan tajuton tap-tap-tap kuuluu pienistä tassuista, kun neljä karvakasaa viipottaa hännät pystyssä peräkanaa ympäri-ympäri-ympäri.

Kuten odottaa saattoi, Pilvi ei tunnistanut pentuja omikseen. Tutustuminen on kuitenkin käynnissä ja suhinat jo selvästi vähenemään päin. Pennut onneksi ottavat äitinsä temperamentin lunkisti - ovat tainneet huomata, että äiskä se vaan uhoo, mutta ei se mitään tee. :) Hiljalleen, mutta tasaisesti edistyen, Pilvi tutustuu uudelleen lapsosiin.

Tytöt uuvahtivat ihmis-iskän
käsivarrelle kesken kiipeilyharjoitusten

Kuvakuulumisia

2007-12-30T13:02:00.000+02:00

Pilvin toipuminen edistyy hitaasti mutta varmasti. Neiti ottaa rennosti ja nauttiin täysin siemauksin saamistaan hellyydenosoituksista ja yhteisistä hierontaharjoituksista. Äippäliini on siis aloittanut kissahierontaan tutustumisen, jotta pikkupotilaan lihakset ja olo pysyisivät kunnossa uuden kehonmallin tuomista haasteista huolimatta. Toistaiseksi palaute palvelusta on ollut hyvää, vaikka kovin on äipällä vielä oppimista ennen kuin voidaan puhua täydellistä hierontaosaamisesta.
Tässä muutama kuva tältä päivältä uuden suojapuvun kera:

Kissanpissa

2007-12-26T10:47:00.000+02:00

Pilvin saga jatkuu... joulu on edennyt kissanpissan merkeissä - tai oikeastaan sen kaipuun. Jalan amputointileikkauksen jälkeiseen kivunlievitykseen Pilvillä on ollut opioidilääkitys. Valitettavasti lääkkeiden tavallisimpia sivuvaikutuksia ovat ulostamis- ja virtsaamisvaikeudet.

Niinpä tilanne eteni siihen, että Pilvi ei saanut enää virtsatuksi eikä sitten halunnut enää yrittääkään. Jouluaattoilta ja yö oli siis jännittynyttä odotusta, josko pissa vielä tulisi itsekseen, kun vaihdettiin lääkitys toiseen miedompaan. Pissaa ei vain kuulunut, joten soiteltiin päivystykseen ja saatiin aika joulupäivän aamuksi.

Päivystyksessä rakko punktoitiin, eli otettiin rakosta virtsa ruiskulla vatsanpeitteiden läpi lievässä rauhoituksessa. Kaikki meni hyvin ja palattiin takaisin kotiin odottelemaan, josko pissa lähtisi luonnollista tietä liikkeelle.

Näin ei kuitenkaan käynyt, joten tänä aamuna käytiin päivystyksessä uudelleen. Rakko ultrattiin uudelleen, mutta vaikka vatsa tuntuikin pinkeältä, rakko ei ollut kovinkaan suuri. Lääkäri kokeili punktoimista, mutta vailla tuloksia, joten saimme ohjeet jäädä odottamaan ja palata huomenaamulla takaisin, jos mitään ei vieläkään kuulu.

Päivystyslääkärin mukaan vatsan pinkeys johtuisi tällä kertaa suolen täyttymisestä, joten kehoitti tänään kokeilemaan mietoa peräruisketta Pilvin oloa helpottamaan jos ei ulostaminen muuten onnistu. Nyt siis taas odotellaan ja toivotaan, että hiekkiskeiju ripottelisi houkuttelevaa taikapulveria piipiäisen hiekkalaatikkoon.

Päivystyksestä kotiin saavuttuamme Pilvi söi ja joi oma-aloitteisesti, joka oli rohkaiseva näky, koska lääkkeet ovat tehneet viimeisen parin päivän aikana niin väsyneeksi, että ruoka ei ole tahtonut maistua ihan entiseen tapaan.

Hieman pirteämpää liikkumistakin pikkuisella on nyt ollut, kun vahvat lääkkeet alkavat pikkuhiljaa hävitä elimistöstä. Lisää kovia kipulääkkeitä ei siis enää anneta ennen kuin pissa ja kakka saapuvat tervehtimään ja jatketaan siis tavallisen tulehduskipulääkkeen voimin.

Tänään on myös se maaginen päivä, kun leikkaushaavaa peittävän painesiteen saa ottaa pois. Sitä odotellessa, yllä on kuva eiliseltä aamulta päivystyksestä palattuamme, kun pikkuinen nukahti syliin rakon tyhjentymisestä helpottuneena ja hieman ehkä rauhoitteenkin siivittämänä. :-¤

LISÄYS iltapäivällä:
Pilvin hoitava lääkäri oli (kuten mekin) sitä mieltä, että huomisaamuun virtsaamisen odottelu olisi liian pitkä aika, joten olimme juuri aikeissa varata vielä loppuiltapäiväksi päivystyskäynnin Espooseen - mutta yhtäkkiä Pilvi päätti vihdoinkin, että nyt pissattaa ja kävi hiekkalaatikolla tekemässä hyvän paakun meidän riemuksemme!

Enpä muista, milloin viimeksi olisi kissan virtsaaminen ollut yhtä suuri juhlan aihe, mutta kyllä oli hieno tunne, kun lopultakin tilanne laukesi ainakin nyt toistaiseksi. Toivotaan, että jatkossakin kissanpissa virtaa kodissamme valtoimenaan :D

Joululahja

2007-12-24T14:38:00.000+02:00

On ihmeellistä, miten uskomattoman hienoja ihmisiä tämä maailma päällään kantaa. Lukemattomat määrät heitä on muistanut Pilviä ajatuksissaan meidän tietäen ja tietämättä.

Tänään, jouluaattona, olemme saaneet kohdata suorastaan mykistävää välittämistä ja lähimmäisenrakkautta. Yllä oleva kaunis kuva viesteineen (saa isommaksi klikkaamalla) saapui sähköpostiimme Pilville joululahjana.

Kyyneleet poskilla valuen, en löydä sanoja. "Kiitos" ei mitenkään riitä kuvailemaan tunteita. Emmehän edes tunne useita, jotka ovat näin ihmeellisellä ja odottamattomalla tavalla kertoneet välittävänsä pienestä Pilvistämme. Syvin toiveeni on, että joka ikinen teistä saisi ylitsepursuavalla mitalla paluulahjana kaiken sen rakkauden ja hyvän, jota olette pienokaisellemme osoittaneet.

Pilvin saaman lahjan laitamme erilleen talteen Pilvin ja pentujen mahdollisesti vastaan tulevia extra-tarpeita varten.

Siunattua ja onnellista joulunaikaa toivottaen: Pilvi & perhe

Ensimmäiset askeleet

2007-12-22T16:19:00.000+02:00

Tänään on Pilvi ottanut ensimmäisiä askeleitaan kolmijalkaisena. Eilen siis poistettiin oikea etujalka ja lapaluu.

Melkoisella jännityksellä odotettiin tietoa leikkauksen sujumisesta paria päivää aikaisemman säikähdyksen kummitellessa yhä mielessä, mutta iloksemme saimme kuulla, että leikkaus oli sujunut hienosti ilman komplikaatioita. Huojentuneina jäimme odottelemaan Pilvin heräämistä, sillä lääkäri halusi pitää Pilvin vielä nukuksissa jonkin aikaa leikkauksen jälkeen.

Neljän aikoihin iltapäivällä saimme soiton sairaalalta ja lähdimme hakemaan pientä piiperöistämme kotiin. Tapasimme vielä lääkärin, joka kertoi Pilville tehdyistä toimenpiteistä sekä antoi selvät ja kattavat ohjeet Pilvin kotihoitoa varten (ihana lääkäri!!!).

Pilvi oli vielä melkolailla pilvessä kaikista saamistaan vahvoista lääkeaineista. Kotimatka sujui suurimmalta osalta rauhallisesti, mutta pientä alkavaa akrobatiaesitystä oli ajoittain havaittavissa boksissa matkustavalta potilaalta. Opimme myös 1001 käytännöllistä tapaa irroittaa päänympärystötterö sekunnissa tai alle.

Kuperkeikat ja voltit pääsivät täyteen vauhtiin kotosalla, missä tyttö ensitöikseen pisti takajaloillaan leikkaushaavan ympärille sidotun painesiteen sideharsot silpuksi alta aikayksikön. Pääsimme siis heti harjoittelemaan painesiteen laittoa huumehöyryissä olevalle luikertelijalle. Lopulta saimme riekaleisen siteen pois ja uuden ehomman tilalle (ainakin kunnes sekin sujautettiin muutaman tunnin kiemurtelun jälkeen pontevalla peräponnistuksella pään yli pois tötteröineen kaikkineen).

Yö sujui siis jouhevasti siteitä vaihtaessa, tötterön kiinnitysvirityksiä kehitellessä (leikkaushaavan sijainnin vuoksi valjaiden käyttö apuvälineenä on poissuljettu), boksissa riehuvaa pikku pyörremyrskyä rauhoitellessa sekä tietysti erilaisilla virityksillä varustettua tötteröä boksista kaivaessa ja potilaan päähän kerta toisensa jälkeen kiinnitellessä. Eipä siis aikaakaan, kun alkoi jo aamu sarastaa.

Aamun tullen alkoi siteensitomistekniikkamme jo kehittyä ja Pilvi hieman rauhoittua, joten "paita" on pysynyt tytöllä päivän päällä. Tötterötaistelun Pilvi voitti kirkkaasti n. 900 - 0 ja päädyimme siihen, että tötterö saa olla pois päästä jos Pilvi jättää siteensä rauhaan. Kipulääkelaastari, joka olisi nieltynä hengenvaarallinen irtosi lopullisesti neidin voimisteluharjoituksissa jo varhain yöllä, joten siltä suojaamiseen ei tötterö enää olisi tarpeen.

Onneksi osasimme jo ennalta odottaa leikkauksen jälkeisen yön käänteitä ja aineiden vaikutusta Pilviin. Varpaiden poistoleikkauksen jälkeen homma toimi saman kaavan kautta. Lääkeaineiden vielä vaikuttaessa Pilvi oli silloinkin sekava ja riehuva, mutta ruumiinkemian tasaannuttua tasaantuivat myös reaktiot ja normaali Pilvi tuli taas esiin.

Kivunlievitys oli yöllä leikkauksessa annettujen kipulääkkeiden varassa ja aamulla siirryttiin sitten suun kautta otettaviin lääkkeisiin. Pian lääkkeenannon jälkeen saapuikin jo nukkumatti Pilviä tervehtimään. Iltapäivä onkin mennyt rauhassa lepäillen ja välillä syömään ja juomaan nousten.

Selvitettyään päänsä huuruista, Pilvin liikkuminen on ollut yllättävänkin sujuvaa, joskin toki vielä tässä vaiheessa välillä hieman hapuilevaa. Pieneksi alkuavuksi haimme olohuoneen maton peittämään makuuhuoneen (Pilvin huoneen) lattiaa, jotta tassujen ote ei lipsuisi liukkaalla alustalla. Näin Pilvi saisi rauhassa ensin opetella uuden tasapainon löytymistä ja vasta sitten alkaa hioa "luistelutaitojaan" vaativammalla maastolla. Harjoittelua varten jätettiin kuitenkin osa makuuhuoneen lattiasta peittämättä, jotta tyttö saa halutessaan kokeilla taitojaan siinäkin.

Hiljalleen hetki hetkeltä siis edetään. Pilvi tuntuu pysyvän positiivisena, vaikkakin on toki väsynyt. Ruoka kuitenkin maistuu hyvin - ruokakupin näkeminen saa tytön juoksemaan iloisen malttamattomana sapuskaa hakemaan. Silitykset ja rapsutukset kelpaavat kuten ennenkin ja äiskän nenänpää on edelleen maailman suurinta herkkua :)

Nyt siis opettelemme yhdessä uudet elämän askeleet. Eiköhän tämä tästä.

Eikä vieläkään...

2007-12-19T22:38:00.000+02:00

Kotiuduttu ollaan taas eläinlääkäriltä ja Pilvillä on edelleen 4 jalkaa tallella. Valitettavasti sekään ei tällä kertaa ole iloinen uutinen. :/

Lääkäriin päästyämme Pilville annettiin rauhoite - tällä kertaa se tavanomaisesti käytössä oleva, koska tassun verenkiertoa ei enää ole tarpeen erityisellä tarkkuudella suojella - jalkahan oltiin poistamassa. Aikaisempaa tassun varpaiden poistoa varten Pilvi sai harvemmin käytössä olevaa rauhoitetta, jolla on pienemmät riskit verenkierron heikentymisen suhteen, jotta tassun paranemiselle olisi parhaat mahdollisuudet.

Yllättäen kävi kuitenkin niin, että yleisesti käytettävä rauhoite aiheuttikin Pilville nopeasti kehittyneen keuhkoödeeman, eli Pilvin keuhkot olivat alkaneet täyttyä nesteellä rauhoiteen alkaessa vaikuttaa. Lääkäri onneksi huomasi tilanteen ennen kuin se pääsi kehittymään kohtalokkaaksi ja Pilvi sai pikaisesti rauhoitteen vasta-aineen, nesteenpoistolääkkeen ja happea. Sen suhteen selvittiin siis tavattoman suurella säikähdyksellä. Iso KIITOS tarkkaavaiselle ja asiantuntevalle lääkärille ja hoitohenkilökunnalle siitä, että tilanne saatiin nopeasti hallintaan.

Jalan leikkausta ei kuitenkaan voitaisi siis suorittaa tänään, koska Pilvin elimistö ja keuhkot tarvitsisivat aikaa palautua. Alunperin lääkäri arveli, että leikkaus jouduttaisiin siksi siirtämään ainakin joulupyhien tuolle puolen. Muutaman tunnin tarkkailussaolon aikana Pilvin keuhkojen tila kuitenkin parani niin, että lähdön yhteydessä lääkäri puhui jo mahdollisesta leikkausajasta huomiselle. Lopulta lääkärin ja hoitajien aikataulut onnistuttiin kuitenkin sovittamaan perjantaiselle leikkaukselle - eli jälleen odotamme "maagista ylihuomista".

Kotimatkaa varten vielä nesteenpoistolääke ja kortisonipistos. Matkalla todettiin käytännössä Pilvin keuhkojen toimivuus, kun nesteenpoistolääkkeen siivittämänä pikkuneidille tuli hurja pissahätä ja miukukarjuselostus aiheesta oli sen mukainen. Hiekkahotelli-helpotus onneksi rauhoitti tilanteen nopeasti.

Nyt olemme kotosalla. Pilvi nukkuu jalkojeni päällä - nukahti siihen tassutettuaan poskeni ja pestyään tarkasti nenänpääni. Katson pientä uinuvaa kissaamme ja kaikesta huolimatta, juuri tässä hetkessä - - - olen kiitollinen.

Pentuset kasvaa hurjaa vauhtia

2007-12-18T21:47:00.001+02:00

Tänään kävimme taas tervehtimässä Pilvin pentuja sijaiskodissa Söpö-kissan luona Tiridoll's-kissalassa.

Voi jestas, että ovat pikkuiset kasvaneet viimenäkemästä!!! En meinannut tunnistaa potria poikia ja tomeria pikku tyttösiä samoiksi pikku kisuiksi. Mutta kyllä oli ilme ja meininki sentään sama - vaikkakin pikkuinen "Vinkuheinäksi" ristimämme neitokainen on muuttunut mitä tyytyväisimmäksi ja uskaltautuisinko sanomaan jopa vielä melko vienon hiljaiseksikin söpöliiniksi.

Pojat olivat yhä kuin identtiset kaksoset - paitsi äänenkäytöltään. Siinä missä "Tavis" ilmoitti suureen ääneen kaikki aatoksensa ja aikeensa, "Vihreepoika" aukoi pientä vaaleanpunaista suutaan vailla äänenhiventäkään. Loputtoman herttaista oli toisen "ääneen vaikeneminen" kun oli niin kovin paljon asiaa, vaan ei sitten kuitenkaan oikein tiennyt, miten sen nyt sanoisi :D

"Mustis" oli yhtä päättäväinen ja määrätietoinen kuin ennenkin. Tanakasti haparoiden se otti askelia nostaen jalan toisensa jälkeen oikein tarkasti korkealle ilmaan ja rojauttaen sitten taas tiukasti maan kamaralle. Melkein pystyi kuulemaan askellusten lomassa, kun pikkuneiti mielessään hoki: "Nyt minä nostan tassun korkealle ILMAAN. Ja nyt minä laitan sen TÄHÄN!"

Aivan tajuttoman suloisia olivat koko konkkaronkka pikkuisine pallomasuineen. Kuvia löytyy pentueen kuvagalleriasta.

Aina ei käy niin kuin toivoisi

2007-12-17T12:55:00.000+02:00

Valitettavasti näyttää siltä, että Pilvin jäljellä oleva antura ei jaksa enää parantua.

Alussa tilanne näytti jo hieman valoisammalta, mutta tänään aamuvarhaisella jalan siteitä lääkärin luona avattaessa kävi ilmeiseksi, että ison anturan vauriot ovat kuitenkin olleet sen verran suuret, että uutta verisuonistoa ei kehity riittävästi ja vielä olemassa olevat suonet eivät jaksa ylläpitää elämää anturan keskellä. Myös iso antura alkaa siis hiljalleen kuolioitua.

Edessä on siis jalan amputointi, joka suoritetaan ylihuomenna. Sitä odotellessa aikeissa on antaa pienelle potilaalle runsaasti aikaa, huomiota ja hellyyttä.

Hyvä tyttö, reipas tyttö

2007-12-12T21:40:00.000+02:00

Tänään kävimme lääkäritädin luona vaihtamassa siteen Pilvin tassuun ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen. Odotellessamme, kävi viimehetken tsemppejä toivottamassa lähistöllä asuva ystäväpariskunta. Myös Pilvin kasvattaja saapui tervehtimään pientä neitosta ja pyysimme häntä jäämään toimenpiteen ajaksi.

Lääkäri toivoi, että Pilviä ei tarvitsisi rauhoittaa siteen vaihtoa varten, jotta rauhoitusaine ei pääsisi heikentämään jalan verenkiertoa. Tähän saakka tyttö on selviytynyt kaikista hoidoista upeasti, joten päätimme kokeilla, millä tuulella tänään oltaisiin. Ja jälleen hoitohenkilökunnan ihmetykseksi, Pilvi käyttäytyi esimerkillisesti.

Hieman tuli tekstiä siitä, kun piti niin kovin kauan olla paikallaan sidettä laitettaessa. Neiti ottikin kunnon venyttelyt pöydällä heti uuden paketin jalkaansa saatuaan. Sidettä kiinni pitävän teipin irroittaminen taisi vähän nipistää, mutta muuten homma meni suhteellisen hyvässä yhteisymmärryksessä iskän silitellessä potilaan otsaa ja äipän kuiskutellessa rohkaisua neidin korvaan.

Tassu näytti lääkärin mukaan hyvältä ja jos paraneminen etenee samaa rataa, jalan tulevaisuus näyttäisi lupaavalta. Mitään takuuvarmaa tietysti ei vielä voi kuitenkaan sanoa. Tuntui kuitenkin rohkaisevalta, että ainakaan huonompaan suuntaan ei olla menossa.

Kipulaastari jouduttiin vaihtamaan, koska edellinen ei ollut pysynyt kunnolla kiinni. Tyttö ei sitä ole päässyt repimään, mutta osansa tekevät niin ihon luontainen rasva kuin neidin joustavan abymainen liikehdintä, joka vanuttelee nahkaa sen verran, että tarra-aine irtoilee. Toivotaan, että tällä kerralla laastari pysyy kunnolla kiinni - muussa tapauksessa siirrytään takaisin suun kautta otettaviin kipulääkkeisiin.

Ylihuomenna jälleen palaamme lääkäriin - siihen asti hoitona on ruoka, juoma ja lepo sekä mahdollisimman vähän rasitusta jalalle. Äippä onkin majoittunut Pilvin kanssa makuuhuoneen lattialle iskän huolehtiessa Morriksesta ja Santusta oven toisella puolella. Nyt kun vaan neiti malttaisi pysyä aloillaan ja levätä... ;)

Tötteröpää-potilas

2007-12-11T21:14:00.001+02:00

Pieni Pilvi tötteröpää on ollut tänään tiiviisti unten mailla. Välillä herätään vähän ihmettelemään, syömään (hyvällä ruokahalulla!) ja hoitamaan hiekkisjuttuja. Mutta paljon muuta ei oikein jaksa tehdä - omalla lempiviltillä lepääminen on nyt paras juttu.

Eilen Pilvi kävi eläinsairaalassa tassuleikkauksessa. Ennen leikkausta keskustelimme eläinlääkärin kanssa eri hoitovaihtoehdoista. Tiukan pohdinnan tuloksena olimme päättäneet, että tassu pyrittäisiin säästämään, mikäli iso antura olisi pelastettavissa. Muussa tapauksessa siirryttäisiin suoraan raajan amputointiin.

Kolmantena vaihtoehtona olisi ollut ihonsiirrot, joissa olisi pyritty pelastamaan jalasta "tynkä" ja toivottu, että tyngän pääksi muodostettava tavallinen iho kestäisi aktiivisen kissan temmellyksen. Mikäli ei kestäisi, jouduttaisiin tynkä lopulta amputoimaan.

Ihonsiirtotekniikoissa olisi useita eri vaihtoehtoja. Muunmuassa kylkeen leikattava "tasku", johon ihoton jalka ommeltaisiin sisälle ja odotettaisiin, että se kasvaisi kyljen nahkaan kiinni. Sitten uudella nahalla varustettu tassu leikattaisiin vuorostaan irti kyljestä ja odoteltaisiin kyljen paranemista jne. Näiden onnistuminen eläimellä, jolle ei voi sanoa: "nyt pidä tassu liikkumatta siellä kyljessä 2 viikkoa", olisi kuitenkin melkoista arpapeliä. Tästä siis luovuimme, koska hoidot ja toimenpiteet olisivat niin laajat ja rankat - ja onnistuminen kovin epävarmaa. Totesimme, että Pilvin ei pitäisi joutua kärsimään rankkoja hoitoja vain siksi, että se on kiltti ja hoidot olisivat ehkä siksi tavallista helpommat tehdä. Lääkäri oli onneksi samaa mieltä.

Vastaanotolla Pilvi oli rauhallinen - kunhan sai pysytellä äipän kainalossa. Kipulaastarin ja kanyylin laitto sujuivat sieltä käsin ensiluokkaisesti ja äipän syli jäi Pilvin turvaksi vielä odottelemaan, kunnes Pilvin oli aika siirtyä leikkaussalin puolelle. Pienellä nenänpään nuolaisulla piiperöinen hyvästeli äipän ja lähti lempeän hoitajan matkaan.

Leikkauksen ja heräämisen ajan vietimme lähistöllä asuvien ystävien vieraina. Kiitos heille siitä! Tuntui helpottavalta saada olla välittävien ja kissarakkaiten ihmisten seurassa nuo huolen- ja pelonsekaiset tunnit.

Muutaman tunnin kuluttua lääkäri soitti ja ilmoitti, että leikkaus oli sujunut hyvin ja ilman komplikaatioita. Odotetusti, Pilvin varpaat olivat niin pahasti kuolioituneet, että niitä ei voitu pelastaa ja ne poistettiin. Ison anturan kohdalla lääkäri sanoi olevan vielä toivoa, joskin vain 50/50 todennäköisyydellä. Iso antura oli jätetty siis paikalleen siinä toivossa, että sen verenkierto elpyisi ja kudos pääsisi uusiutumaan.

Leikkauskohtaan lääkäri ompeli liuskan, jonka pitäisi edesauttaa ja nopeuttaa kudosten uusiutumista (Acell Vet). Toivomme siis, että lopputuloksena olisi toimintakykyinen jalka - vaikkakin vailla varpaita.

Jalkaa pidetään siteessä ja tassuun kiinnitetty liuska ei saa päästä kuivumaan. Kipulääkelaastarin vuoksi Pilvillä on myös kauluri, jota se vastusti varsin ponnekkaasti koko viime yön. Tänään kuitenkin lääkelaastarin alkaessa vaikuttaa, kiukku laantui ja pienelle tytölle on maistunut niin ruoka kuin unikin.

Huomenna suuntaamme jälleen lääkäritädin luo katsomaan, mitä siteen alta paljastuu.

Pieni taistelija

2007-12-06T22:14:00.000+02:00

Niin kovin paljon on tapahtunut viime kirjauksen jälkeen. On ollut onnen, helpotuksen, epätoivon ja kauhun hetkiä. Monelle hetkelle ei löydy edes nimeä tai sanoja - ei yksinkertaisesti kaikkien tunteiden myrskyä määrittelevää ilmaisua.

Pilvin pentujen saapumista odotettiin ilolla ja hienoisella jännityksellä. Synnytys alkoi parahiksi, kun Pilvin omistaja saapui tuota tapahtumaa meille odottelemaan mukanaan monopoly ja sukkapuikot. Suunnitelmissa oli siis viettää leppoisaa yhdessäoloa kunnes vauvat alkaisivat koputella maailmaanpääsyä.

Synnytys käynnistyikin sitten samana yönä aamuyöstä. Kaikki näytti menevän hyvin ja melko pian ensimmäisen pennun sikiöpussi tuli näkyviin. Mutta siihen se sitten jäikin. Poltot jatkuivat, mutta alkoivat vähitellen hidastua ja heikentyä. Siinä samassa siis soitto eläinklinikalle, josta neuvottiin rikkomaan sikiöpussi ja odottelemaan pennun saapumista. Tämä tuntui hieman oudolta neuvolta, joten soitimme varmuuden vuoksi toiselle klinikalle. Sieltä vuorostaan neuvottiin lähtemään heti tulemaan lääkäriin, joten teimme työtä käskettyä.

Huolestuneina saavuimme klinikalle ja Pilvi vietiin tutkimuksiin. Tapahtumat ovat sumentuneet mielessä, mutta ultrauksen ja röntgenin jälkeen lääkäri suositteli keisarinleikkausta. Ensimmäinen pentu oli päättänyt saapua maailmaan häntäpää edellä ja vieläpä komeasti hieman poikittaisessa asennossa. Koska kyse oli Pilvin ensiraskaudesta, lääkäri ei halunnut ottaa riskiä siitä, että pentu ei kulkisikaan maailmaan riittävän nopeasti ja sen kolme vuoroaan odottavaa sisarusta eivät selviäisi odottelusta.

Niin Pilvi sitten lähti leikkaukseen. Päässä pyörivät kaikenlaiset kauhuskenaariot. Hyväksyisikö Pilvi pennut, joiden syntymästä se ei tietäisi mitään? Talloisiko ne hengiltä vai söisikö suihinsa? Selviäisivätkö ne edes hengissä emon näkemiseen saakka? Käynnistyisikö Pilvin maidoneritys normaalisti? Saisiko koko pentukatras eläinlääkärin vastaanotolta jonkin kohtalokkaan pöpön?

Lopulta heräämöön tuotiin neljä pienen pientä kissalasta. Kaksi isänsä väristä poikaa ja kaksi emonsa väristä tyttöä. Veti sanattomaksi - niin pieniä ja ihmeellisiä ne olivat. Täydellisiä.

Pelot Pilvin emonvaistojen suhteen osoittautuivat onneksi turhiksi, sillä heti hieman narkoosista herättyään Pilvi yritti tarjota nisiään pennuille - joskin hieman kömpelösti pää pyörällä kun oli. Emonvaistot olivat kuitenkin lähteneet käyntiin ja Pilvi oli hyväksynyt pennut omikseen.

Sen sijaan maidoneritykseen liittyvä huoli osui ainakin osittain oikeaan. Ensimmäisten päivien aikana pennut eivät saaneet emosta riittävästi emonmaitoa - joskin jokainen onnistui lypsämään maitoa jonkin verran. Tukiruokintana tarvitsivat jokainen kuitenkin myös kissojen emonmaidonkorviketta, jota sitkeät pikku abylaiset eivät ihan noin vain huolineetkaan - etenkään päästyään oikean emontissin makuun.

Muutama vuorokausi oli väsymyksen ja huolen täyttämää aikaa, kun yritimme saada vauvat ravittua ja samalla huolehtia emosta, jolla oli leikkauksen aikaisen tiputuskanyloinnin seurauksena toinen etutassu paisunut järkyttävän paksuksi - noin nelinkertaiseksi todella pahan näköiseksi elefantinjalaksi. Hoitavaan lääkäriin oltiin yhteydessä ongelman edetessä, mutta koko tilanne oli niin mystinen, ettei kukaan oikein tiennyt, mistä turvotus johtui tai mitä sille pitäisi tehdä.

Lopulta Pilvin maidoneritys paukahti kunnolla käyntiin ja karvaiset pienokaiset alkoivat keräämään itselleen painoa. Emon tassukin alkoi palata normaaliin kokoonsa ja huokaisimme hieman helpotuksesta. Jospa tämä tästä vielä iloksi kääntyisikin.

Pienistä ilon hetkistä saatiinkin nauttia, kun n. viikon iässä pentunelikon silmäkulmiin ilmestyi pientä rakoilua. Tuntui ihmeelliseltä katsoa pientä kissalasta silmiin, kun se yritti nostaa päätään ja siristellä, mikä ihme ja kumma jättiläinen sitä tuijottaa.

Sitten olikin taas takaiskun aika. Pilvin tassu, jonka luultiin jo olevan paranemaan päin, alkoi mustua. Kauheatakin kauheampi pelko nosti päätään ja taas lähdettiin lääkärille. Diagnoosi sai vatsan kääntymään ylösalaisin ja huoneen pyörimään villisti ympäri. Pilvin tassussa oli kuolio ja sitä jouduttaisiin amputoimaan.

Aika saatiin seuraavalle päivälle. Illan ja yön tassua hoidettiin ja sidottiin niin hyvin kuin taidettiin. Sitten taas suunta kohti eläinlääkärin vastaanottoa ja leikkauspöytää. Onneksi Pilvin omistaja on sitkeää ja periksiantamatonta laatua - ja leikkaukseen ei menty suorinta tietä. Lopulta lääkäri itsekin ehdotti, että olisi ehkä syytä yrittää selvittää hoitovaihtoehtoja samantyyppisistä tapauksista kokemusta omaavan lääkärin kanssa. Yliopistollinen eläinsairaala oli buukattu täyteen, joten sieltä ei ollut meille apua, mutta Espoon eläinsairaalasta kuulemma löytyisi lääkäri, jolla olisi kokemusta kuolioiden hoidosta. Eipä siis muuta kuin takaisin kotiin ja ekstra-aika seuraavalle päivälle Espooseen.

Yö oli jälleen pitkä ja sydän rikki huolesta Pilvin ja pentujen puolesta. Hoito ja mahdollinen leikkaus tietäisi sitä, että Pilvi ei saisi imettää pentuja ja pennut olisi siis erotettava emostaan. Kuin lahjana taivaasta tarjoutui pennuille sijaisemoja kaksin kappalein. Pilvin emolla on itsellään samanikäiset pennut ja Pilvin kasvattaja olisi ollut valmis vastaanottamaan pennut. Sijaiskodiksi tarjoutui myös eräs ragdoll-kasvattaja viereisestä kunnasta. Pitkällisen ja vaikean pohdinnan tuloksena päädyimme siirtämään pennut lähempänä asuvan sijaisemon luokse, joka onneksi otti pennut hyvin vastaan. Pennut ovat jokainen päässeet nisälle ja polkaisseet niistä käyntiinkin ilmeisesti kolme uutta nisää, joskin korviketta on myöskin annettu lisäravinnoksi niin pullosta kuin sitkeimmin pulloa vastustaneelle mustalle pikkutytölle letkulla.

Pentujen pois lähtö oli Pilville rankka paikka niin kuin meille muillekin. Vaikka itku kirvelee kurkkua, kun emo etsii omiaan tai itse yllättää itsensä hakemasta katseellaan pieniä nappisilmäisiä karvapalleroita pentupesästä, on pakko asettaa tunteet taka-alalle ja keskittyä hoitamaan Pilvi sellaiseen kuntoon, että pienokaiset pääsisivät takaisin. Salaa sisimmässä kuitenkin hiljaista ikävää itkien.

Espoon eläinsairaalassa käynti oli kuin mannaa sielulle. Vihdoinkin saimme jotain eväitä siihen, mitä tehdä ja miten tassua hoitaa. Lääkäri jaksoi vastata perusteellisesti kysymyksiimme ja perustella ymmärrettävästi suosituksensa ja hoito-ohjeensa. Tuntui, että vihdoinkin pilkottaa pientä valoa pitkän musta tunnelin päässä. Ehkä tästä vielä jotekin selvitään.

Tassu on edelleen tallella, joskin todennäköisesti enää ei puhuta siitä leikataanko, vaan ennemmin kuinka paljon. Teemme siis kaikkemme, että tassun toimintakyky säilyisi, eikä koko jalkaa tarvitsisi amputoida, mutta tällä hetkellä kaikki on vielä epävarmaa.

Pilvi saa nyt kahta vahvaa antibioottia, kahta särkylääkettä, tassua pestään ja hoidetaan vedellä kahdesti päivässä ja muulloin tassussa on side, jossa on sisällä sokeria puhdistamassa kuollutta kudosta ja poistamassa siitä erittyviä nesteitä. Toiveena on, että Pilvin elimistö jaksaisi rakentaa uusia pieniä verisuonia kuolioalueen reunalle, jotta mahdollinen amputaatio voitaisiin tehdä ainakin mahdollisimman säästävästi. Maanantaina suuntaamme taas Espooseen katsomaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Hiljaista kunnioitusta herätti se, miten luottavaisesti pieni kissa suostui tutkimuksiin ja toimenpiteisiin, joita sille jälleen kerran tehtiin. Jotain aivan ihmeellistä on siinä, miten kaikesta huolimatta eläin, joka ei ymmärrä miksi sille tehdään mitä tehdään - silti suostuu siihen ja vielä jaksaa sen jälkeen kiivetä "kiduttajansa" syliin lepäämään. Se menee yli ymmärrykseni ja pistää mielen ja sielun nöyrän hiljaiseksi. Kuinka turhista asioista sitä itse onkaan valmis valittamaan, kitisemään ja nostamaan metelin - olemaan armoton ja anteeksiantamaton. Mutta pieni kissa kestää hiljaa kaiken tämän kauheuden.

Pieni Pilvimme jatkaa siis taisteluaan. Me yritämme seistä tässä rinnalla vaihtelevalla menestyksellä pystyssä pysyen. Liekö sittenkin tuo pieni karvainen olento, joka tukee meitä kaiken tämän keskellä eikä päinvastoin?

Pieni Pilvi on piipertänyt tiensä moneen sydämeen. Kymmenet ja taas kymmenet ystävät ja tuntemattomatkin kantavat meitä eteenpäin avullaan, muistamisellaan, rukouksillaan ja ajatuksillaan. Valtava kiitos kuuluu siitä teille jokaiselle! Vielä tulee aika myös ilolle, uskon niin.

Potkuharjoituksia

2007-11-19T13:44:00.000+02:00

Aika kiitää ja Pilvi paisuu. Tässä muutama kuva viime päiviltä:

Kyljet alkavat olla melkoisen ulkonevat ja maha sen verran iso, että kätilö-Santun ja ihmisäipän on pitänyt hieman avittaa perämoottorin putsauksissa, kun emoressu ei enää yllä ison mahan ohitse.

Pikkumammalla on nisänympärystätkin jo alkaneet pömpöttää varsin kiitettävällä tavalla. Pilvi valmistelee vaaveleille kunnon kattausta :)

Äippäliinin työnteosta ei tahdo tulla mitään, sillä nuori kissaemo kaipaa kovasti hellyyttä ja huolenpitoa - - ja lisäksi tietokoneen näppäimistö on mitä mainioin makuualusta. :)

Kovasti täällä jo odotellaan, milloin pentuset polkaisevat ensimmäiset viestinsä maailmaan emon maatessa näppäimistöllä. Aivan käsittämättömiä bileitä ei tämä poppoo massussa pidä, mutta tasaiseen kyllä tunkee töppöstä emo-Pilvin mahanahkaan.

Tätä kirjoittaessa Pilvi pötköttelee pitkin pituuttaan jalkojeni päällä ja täytyy sanoa, että melkoisen suloiselta tuntuvat pienokaisten hennot mutta päättäväisenoloiset liikkeet jalkojani vasten.

Mahan viereen nukkumaan

2007-11-12T20:14:00.000+02:00

Pilvi havainnollistaa, miten raskaana ollessa pääsee helpommalla asettumalla mahansa viereen nukkumaan. Lapsosten järjestely sopiviksi sänkytyynyksi kun on turhan vaivalloista hommaa :D

Ärrinpurrin

2007-11-10T20:40:00.000+02:00

Viime päivät ovat olleet täynnä kaikenlaista - niin iloista kuin vähän vähemmänkin iloista tapahtumaa.
Morris-poika veti kotiinmuutosta itselleen sellaisen stressin, että joutui lopulta lääkäritädin pakeille suolihuuhteluun ja samalla löytyi alkava pissitulehdus. Ikävin käänne oli kuitenkin se, että klinikalta poika toi tietämättään mukanaan outoja hajuja, jotka saivat odottavan äitimuorimme, Pilvin, pois tolaltaan. Siitäkös vasta soppa syntyi. Onneksi sotatilaa ei jatkunut kauan - kiitos useampihuoneisen asuntomme. Pallomassu-Pilvin kirpakkuus on kuitenkin tallella vaikkakaan ei enää yhtä räjähtävänä, joten tyttö on saanut vetäytyä välillä rauhassa lepäämään omaan pentuhuoneeseensa ja käydä sitten halutessaan välillä karvakamujaan tervehtimässä.
Sittemmin on käynyt ilmi, että ensimmäisen lisäksi esiintyneet kaksi muuta kiukunpuuskaa ovat hyvinkin saattaneet syntyä tilanteesta, jossa rakas puhtaanapitolaitos-kissamme Morris on pyrkinyt apajille Pilvin ruokakupille. Kenties emon vaistot sanovat, että kaikki ravinto on nyt tarpeen ja äkäpussi nostaa päätään, jos joku yrittää vetää välistä.
Viime päivinä on kuitenkin rauha jo laskeutunut maahan ajoittaista lievää ilmassa havaittavaa jännitystä lukuunottamatta. Ihmisäippää karvalapsukaiset kuitenkin pitävät jännityksessä vuorottelemalla sujuvasti keskenään hiljaisia kyräilytuijotuksia, iloisia leikkiinkutsuja ja helliä pesuhetkiä. :]
Jännittävää nähdä, miten kolmikon roolit muotoutuvat pentusien synnyttyä. Pääsevätkö "kummit" jossain vaiheessa kisulapsosia hoitamaan vai pitääkö Pilvi naarasleijonaharjoituksia pitkän kaavan kautta. Meitä ihmisolentoja se ainakin jänskättää kovasti. Mutta aika näyttää, mitä tapahtuu.

Muutoksia

2007-11-05T23:28:00.000+02:00

Pilvi on lopultakin sisäistänyt odottavansa pentuja. Muutaman viime päivän ajan neiti on viettänyt runsaasti aikaa lepäillen ja syöden. Muutaman kerran päivässä toki innostutaan juoksemaan kavereitten kanssa kämpässä hyrskyn-myrskyn, mutta selvästi enenevissä määrin kuluu aikaa vatsaa kasvatellessa.
Suosituiksi kohteiksi on muodostunut olohuoneen patteri, jonka päälle asetutaan tätänykyä loikoilemaan vatsan viereen - ei päälle. Välillä tyttö vetäytyy koisimaan patterin vieressä olevaan isoon kuljetuskoppaan ja siitä sitten taas takaisin patterille. Aurinkoisina päivinä kolmas kohde, jossa Pilvi viihtyy vaihtelevia aikoja on parvekkeen kiipeilypuu. Mutta ilmat ovat alkaneet viiletä sellaisella vauhdilla, että piipahdukset parvekkeelle ovat nyt satunnaisia ja nopeita.
Esisupistukset ovat myös saapuneet. Ensimmäinen esisupistus selvisi kotiväelle, kun Pilvi kapusi ykskaks-yllättäen äipän syliin sangen hämmentyneen oloisena ja suoraan silmiin tapittaen. Äippä luuli, että tyttö kaipaa silittelyä ja ryhtyi toimeen huomatakseen kauhukseen, että pienen kissan kyljet ja vatsa olivat kivikovat ja pentupahkurat törröttivät huolestuttavan pitkällä esillä.
Onneksi äippäliini oli kuullut, että esisupistuksia saattaisi olla jo tulossa, joten muutaman sekunnin kestäneen paniikkiaallon tasoituttua äippä hihkui innoissaan ja kertoi iskälle, mitä oli tapahtunut.
Pieni Pilvi-tyttökin huokaisi helpotuksesta, kun ei sittenkään ollut kyse mistään kamalasta uhasta ja sittemmin neidille onkin riittänyt, että on saanut asettua supistuksen ajaksi äipän lähettyville tai saanut katsekontaktilla kertoa, että "nyt se taas hei tuntuu".

Odottelua

2007-11-01T16:45:00.001+02:00

Nyt on Pilvillä asiaa! Pikkuinen Piipertäjämme on nimittäin odottava pikkuäiti. Massussa kasvaa kovaa vauhtia yksi tai useampi mini-piiperöinen. Vaikka kuvissa ei massua vielä pahasti näy, kotiväki on jo pannut merkille pientä pulleutta Pilvi-kisun kyljissä.

Norjalaista viikinkiverta ja supisuomalaista sisukkuutta kantavat masuasukit kasvavat ilmeisen mukavasti ja tänään pikkuäippäliinin paino oli noussut jo kolmeen kiloon. Äityli on voinut hyvin ja hellyttelyt ja leikit kuuluvat edelleen päiväjärjestykseen, mutta painileikeistä Pilvi pysyttelee jo visusti erossa. Santtu ja Morris vastaavat siis riehuntakiintiöstä ja Pilvi toimii tuomarina tarkkaillen painiharjoituksia. Hippaleikeistä Pilvi ei sentään ole vielä ainakaan malttanut jättäytyä pois, joten ihmismamma joutuu välillä kauhulla seuraamaan odottavan emon hurjia sivuliukuja ja höpöhyppyjä sydän kurkussa.

Hellyyttävimpiä raskauden myötä Pilville ilmestyneitä piirteitä ovat upouudet asennot, joissa pikkuinen äiti yrittää tehdän olonsa mukavaksi massunsa kanssa, vauvelit kun vievät ilmeisesti luvattoman paljon tilaa vatsanahan alta. Niinpä välillä pikku-Pilvi löytyy tuutimasta jos jonkinlaisissa asennoissa ja paikoissa...

On se vaan niin suloinen! *mussun mussun* :)

Syvä, piiiiitkä hiljaisuus

2007-10-24T19:35:00.000+02:00

Viimeiset kuukaudet karvalasten blogi on jäänyt vaille uusia uutisia, koska jouduimme yllättäen evakkoreissulle kotoamme ja kissojemme pääsy internetiin on ollut vähintäänkin rajoitettua ja satunnaista.

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua tällä välin - lisää siitä sitten tulevissa teksteissä, mutta näin blogin henkiinpaluun kunniaksi suotakoon kaikille kimarallinen kuvasaastetta evakkoretkemme (lue: kissojemme kesälomailun) varrelta.

Aamuauringonpalvojat

Ensimmäinen etappimme oli vuokrahuone viehättävässä vanhassa kartano/huvila -rakennuksessa aivan meren rannan tuntumassa. Isosta ikkunasta oli mukava tarkkailla puutarhan lintupopulaation arkea ja illantullen saalistaa verkon läpi sisälle eksyviä pullukoita ja ilmeisen maukkaita yöperhosia.

Vuoristoleijona

Pieni Pilvi-piipertäjämme pääsi tutustumaan evakkokämpän ulkopuoliseen luontoon. Erityisen kiinnostavia olivat rannan männyt ja kuuset käpyineen. Salmella kulkevat veneet herättivät pelonsekaista ihmetystä, mutta äipän sylistä varovasti tarkkailtuna niidenkin pörinä tuli ajan myötä tutuksi ilmiöksi.

Rantaleijona(tar)

Suurensuuri loiskuva märkä - eli tuttavallisemmin meri - oli samalla kertaa lumoava ja äärimmäisen uhkaava. Rohkeana tyttönä Pilvi uskaltautui eräänä iltana näinkin lähelle omituista hengittävää vesimassahirviötä, mutta tässä leikissä ennätyspokaalin vei Morris, joka uskaltautui niin lähelle vedenrajaa, että onnistui kastelemaan tassuvarpaat.

Minivuoristoleijonan vaanintapaikat

Ensimmäinen evakkopaikkamme ympärillä oli loistavat ulkoilumaastot. Ilmatkin suosivat, joten karvalapset saivat nauttia päivittäin jopa useiden tuntien ulkoilulenkeistä. Kissojen kannalta etenkin tämä osuus evakkoelämäämme olikin kai lähinnä verrattavissa unelmakesälomamatkaan. :)

Evakkokoti nro 2

Jossain vaiheessa siirryimme toiseen evakkokämppään aivan ensimmäisen lähistölle. Tännekin "iskä" näppäränä miehenä rakensi ikkunaan hienon kuikuiluverkotuksen, josta oli kattimuksille suuri ilo. Ylhäältä ikkunasta oli upea näkymä merelle ja alapuolella olleeseen omenapuutarhaan, jossa liikkui jos jonkinlaista lintua ja muuta mukavaa tarkkailtavaa.

Painiharjoitukset jatkuvat

Huojentuneina karvakakarat saivat huomata, että vaikka olimmekin poissa kotoa vieraassa paikassa, iskä ja äiskä olivat kuitenkin muistaneet pakata mukaan myös aurinkosumopainimaton! HipHurraa ja ei kun riehumaan ;D

Lean on me...

Iloisena yllätyksenä saimme todeta, että pikkuinen Santtu-tyttömmekin selvisi muutoista loistavasti. Uudet paikat otettiin aina rohkeasti omaksi pienen tutustumiskierroksen jälkeen. Näyttäisi siltä, että asiat ovat kunnossa pikkuisella erityistarvelapsellamme, kunhan karvakaverit, iskä (ja vähän ehkä äiskäkin) sekä omat rakkaat lelut ja kiipeilypuu ovat matkassa mukana.

Evakkokoti nro 3

Nyt olemme jo jonkin aikaa olleet kolmannessa ja toivottavasti viimeisessä evakkokodissamme aivan oman koti-kotimme lähistöllä. Ulkoilumahdollisuudet ovat täällä heikommat, mutta onneksi ympäristön tarkkailu onnistuu mainiosti myös ikkunoista ja verkotetusta takaovesta. Tämä viimeinen kuva on otettu pian Norjasta palaamisemme jälkeen - - mutta se onkin sitten jo toinen stoori ;)

Aurinko(sumo)paini

2007-08-06T17:52:00.001+03:00

Kuvan saa suuremmaksi sitä klikkaamalla...

Viime päivinä kodissamme on aikaa vietetty urheilun merkeissä. Käynnissä on nimittäin aurinkopainin maailmanmestaruuskisat. Ylpeinä saamme todeta, että kaikki finaaleihin yltäneet osanottajat edustavat kotomaatamme, vaikka yksi finaalin vahvoista ennakkosuosikeista onkin varsinaiselta alkuperältään abessinialainen.

Kuten kaikki varmasti tiedämme, aurinkopaini muistuttaa häkellyttävästi ihmisten parissa varsinkin itäisissä maissa harrastettavaa sumopainia - sillä poikkeuksella, että painikehä on neliskulmainen. Perusperiaate on kutakuinkin sama - eli vastustaja pitää saada sallituin painiliikkein ulos kehästä. Kehän lattialle saa käydä halutessaan vaikka maate, mutta pureminen ja ihon rikki raapiminen on kiellettyä. Poikkeuksena tavallisesta sumopainista - aurinko(sumo)painissa voittaja saa jäädä painikehään päiväunille.

Ottelut käydään aina tiettyyn aikaan päivästä (koska kisa-ajan ulkopuolella painikehä hukkuu aina mystisesti johonkin?!) ja lajissa kisataan ainoastaan kauniina päivinä. (Muina päivinä ei ehdi, kun on kiire nukkua enemmän.)

Tämänhetkisen pistelaskutilanteen mukaan Morris johtaa kisaa karvan verran. Pilvi tulee hyvänä kakkosena ja saattaa jopa vielä ottaa Morriksen kiinni. Santtu on pudonnut aiemmasta tilanteestaan hieman, jäätyään pois muutamasta ottelustaan toisaalla järjestetyn leluhiirijahdin houkuttelemana.

Jännää on kyllä, jännää!

**Huomautettakoon vielä kisaajalle Pilvi-piiperöinen: "Kisa-alueella ja varsinkaan painikehässä makoilu otteluiden välillä ilman siihen oikeuttavaa ja sitä edeltävää voittoa, ei nosta kisaajan kisapisteitä, vaikka kuinka kisaaja niin toivoisi." (Pisteidenlaskujärjestelmää ei myöskään muuteta, vaikka kysyjä olisi kuinka pieni, söpö ja kehräävä tahansa.)

Nyt ollaan vaan ja hengaillaan...

2007-08-02T16:17:00.001+03:00

Viime aikoina ei paljoja erikoisia ole sattunut, vaikka mukamas kauheesti ollaan kaikenlaista touhuttu. Pihalla on heinäsirkat saapuneet kiitettävän runsaana joukkona. Morris-pojalla kuluu siis tätänykyä ulkoiluhetket riemukkaasti hentoisten sirittäjien perässä loikkiessa.

Santtukin niistä on kovasti kiinnostunut, mutta harmikseen ei useimmiten onnistu niitä saaliiksi asti saamaan, joten suurimmaksi osaksi homma etenee toiveikkaana yrittämisenä, joka joskus silloin tällöin jopa pienellä herkkupalalla lopulta palkitaan.

Pilvi puolestaan on huomattavasti kiinnostuneempi muurahaisista. Holtittomasti ympäriinsä loikkivat sirkat jäävät siis vähemmälle huomiolle. Muurahaisten touhotusta sen sijaan Pilvi tarkkailee tiukasti milloin mistäkin kulmasta - välillä silmät kierossa mahallaan pitkin pituuttaan maahan painautuneena pieni nenä aivan muurahaisvaltatien reunamilla :D

Kovasti on kuitenkin Pilvillä sisäkissan identiteetti. Valjaiden esille otto kun herättää välillä piipertäjässämme vastustamattoman tarpeen pöydän ja tuolien alapuolisen maailman valloittamiseen. Pieni määrä raksuja yleensä helpottaa kummasti ja ulkona alkujännityksestä päästyään pikkuinen kiitää kuin hassunkurisen kaljuhäntäinen oravanpoika pitkin pihanurmea. Yleensä onneksi sentään tuo ulkoiluttajan oma-alotteisesti kotiovelle, kun on saanut valjastelusta tarpeekseen - mutta jos hetkeäkään aikaisemmin yrittää pikkuista sisätiloihin toimittaa, alkaa niin maan vimmattu ilmalaukka, että tuhatjalkaisetkin kalpenee rinnalla.

- - Ja, kuten kuvasta näkyy, joskus siellä pihalla on kiva ihan vaan olla ja hengailla äippäliinin sylissä maailman menoa katselemassa ja lomapäivistä nauttimassa. :)

Oi puuhapuu, oi puuhapuu...

2007-07-11T02:24:00.000+03:00

Parisen päivää sitten alkanut uusi projekti on lähtenyt kivasti alkuun. Työn alla on siis karvakakruille uusi puuhailupuu - sanan varsinaisessa merkityksessä.

Alkuperäissuunnitelma oli tehdä jokin hauska ja simppeli pienoiskiipeilypuu, jossa Pilvin mahdollisten pentujen olisi aikanaan hauska temmeltää... mutta kuinkas sitten kävikään. Suunnitelmat paisuivat ja pienoispuu kasvoikin yllättäen kaksi ja puoli-metriseksi rakennelmaksi, jossa riittää askartelemista vielä jonkin aikaa. :) Toivottavasti valmis tekele saa vaativan testiryhmämme hyväksynnän.

Yllä olevassa kuvassa siis keskeneräinen puu ensimmäisellä paperimassakerroksella. Kerroksia tulee vielä paaaaaaaljon lisää. Lisää kuvia tulee projektin edetessä ja viimeistään sitten, kun kyhäelmä on valmis.

Rentoja raatoja ja kissakäristystä

2007-06-09T13:10:00.000+03:00

Helle on tehnyt tehtävänsä...

Leppoisia kesäpäiviä siis kaikille koko karvapoppoolta!