6.3.08

Elämän tarkoitus

Tänään sain taas muistutuksen siitä, mikä oikeastaan on tärkeää. Kaiken elämän pyörityksen keskellä sain kokea taianomaisen hetken, kun pieni Pilvi kiipesi syliini, käpertyi tuttuun tapaansa kainaloon ja ryhtyi suurella rakkaudella pusuttamaan pehmeästi nenänpäätäni ja tassuttamaan poskeani. Samalla havahduin taustalla televisiossa soivan kappaleen sanoihin: Osoita taas elämän tarkoitus, oon ehtinyt jo unohtaa sen.

Mikä onkaan tämä sielun syvyys, joka pienessä kolmijalka-
kissassamme elää. Joka tekee siitä elämämme suuren ihmeen, lahjan, sankarin? Mikä on tämä erikoinen yhteys, joka ihmisen ja eläimen välille syntyy? Mikä kumma saa tämän pienen olennon luottamaan, kiintymään, rakastamaan näin syvästi?

Sitä en ehkä koskaan saa tietää. Mutta yksi on selvää. Juuri nyt, tässä hetkessä, elämäni tarkoitus on olla tässä - hiljaa, kiireettömästi - antaa pienen kissan hellästi muistuttaa minua kaikesta siitä, mikä oli päästä unohtumaan.

Kiitos, Pilvi!

3 kommenttia:

Perditan jengi kirjoitti...

Pilvi on kyllä niin upea neitokainen. Täyttä kultaa taitaa olla neidon sydän ei voi muuta sanoa.
Rapsutuksia kaunottarelle!

viipukka kirjoitti...

Voi mikä pikku tiikeri teillä on! Pirteän näköinen kaikista huolista huolimatta! <3

Milly kirjoitti...

Siitäpä eläimet onkin niin loistavia, niin pyyteetöntä rakkautta, ja voi olla sataprosenttisen varma että se on aitoa ja eikä sua vaan käytetä hyväksi <3