Maissia laatikossa

Menina kysyi äskettäin maissihiekkakokeilusta, josta kerroimme jokunen aika sitten. Kokeilun tulokset ovat jääneet raportoimatta lähinnä sihteerin saamattomuuden vuoksi. Kiitos siis muistutuksesta! :)

Täysin aiheen vierestä oleva kuvituskuva lötköpötkökissasta.

Maissipohjaisen kissanhiekan kokeilu on toistaiseksi tauolla yllättävien havaintojen vuoksi, joten lopulliset tulokset saamme vasta myöhemmin, mutta tässä tähän mennessä saavutetut kokemukset.

PÖLY

Maissihiekasta lähti käytössä vähän kellertävää "jauhoa", mutta vähemmän kuin esim. pölyä laadukkaasta mikrohiekasta. Jauhon määrä hiekassa lisääntyi hieman ajan kanssa, mutta pysytteli lähinnä hiekka-astian pohjalla, hiekan alla, ei ilmassa tai muilla pinnoilla.

KULKEUTUMINEN

Siitä pääsemmekin maissihiekan kulkeutumiseen, nimittäin maissihiekka pysytteli hiekka-astiassa ihan ok. Mutta jostain syystä edellä mainittu "jauho", joka ei siirtynyt suihkuhuoneen pinnoille, matkustikin varsin kätevästi kissan tassuissa suoraan ihmisäipän mustan paidan rinnuksille kissan siirtyessä vessakäynnin jälkeen syliin nukkumaan. Vaikka kyseessä oli täysin puhdas hienojakoinen "jauho" eikä siis pissainen hiekka tms - - - silti - - - urgh!

PAAKUT & HAJUT

Paakut pysyivät tiiviinä koko ajan ja hajunsitomiskyky oli ok. Tuoreiden paakkujen haju ei ollut aivan yhtä huomaamaton kuin savihiekassa, mutta paakkujen tiiviyden takia hiekkaan ei jäänyt kuitenkaan haisevia murusia.

Sen sijaan hiekan oma maissimainen ominaishaju alkoi ajan kanssa hieman pistämään nenään. Tämä todennäköisesti siksi, että maissinhaju ei noin ylipäätään lukeudu palvelusväen lempituoksuihin.

SUOSIO & KÄYTTÖ

Ahkerin maissipohjaisen hiekan käyttäjä oli selvästi Pilvi. Muut kävivät kokeilemassa ja jatkoivat sen jälkeen savihiekan käyttöä. Tämä ei haitannut, sillä ennen kaikkea Pilviä varten uusi hiekka hankittiinkin.

Ongelmaksi koitui kuitenkin lopulta se, että jostain syystä Morris ja Santtu ryhtyivät pikkuhiljaa selvästi vähentämään vessakäyntejään maissihiekan lisäksi myös savihiekassa. Pisupanttaus alkoi näyttää vähitellen sen verran huolestuttavalta, että maissihiekka päätettiin laittaa vähäksi aikaa kokonaan pois ja pian pisuhädät tulivatkin taas normaalitahtiin.

... Siispä ...

Lopputuloksena siis oletus jostain Santun ja Morriksen vierastamasta maissihiekan ominaisuudesta siinä määrin, että se vaikutti jopa muiden hiekkojen käyttöön. Asian varmistamiseksi on tarkoitus ottaa maissihiekka vielä uudelleen kokeiluun myöhemmin ja seurata, päädymmekö taas samaan tilanteeseen.

Todennäköisyys sille, että 2/3 karvalapsista olisi samaan aikaan kehittänyt joko stressipohjaisen tai tulehduksellisen virtsaamisvaikeuden yhtä aikaa ja myös päässyt siitä nopeasti ja samanaikaisesti maissihiekan hävittyä, on melko pieni, joten luultavimmin ongelma johtui jostain maissihiekkaan liittyvästä seikasta.

Maissipohjainen kissanhiekka on varmasti hyvää ja toimivaa sellaisille kissoille, jotka eivät sitä vierasta ja suostuvat sitä mielellään käyttämään.

Meidän kohdalla jatketaan kuitenkin vielä etsintöjä sen OIKEASTI maailman parhaan kissanhiekan löytämiseksi.