Viime aikoina ei paljoja erikoisia ole sattunut, vaikka mukamas kauheesti ollaan kaikenlaista touhuttu. Pihalla on heinäsirkat saapuneet kiitettävän runsaana joukkona. Morris-pojalla kuluu siis tätänykyä ulkoiluhetket riemukkaasti hentoisten sirittäjien perässä loikkiessa.Santtukin niistä on kovasti kiinnostunut, mutta harmikseen ei useimmiten onnistu niitä saaliiksi asti saamaan, joten suurimmaksi osaksi homma etenee toiveikkaana yrittämisenä, joka joskus silloin tällöin jopa pienellä herkkupalalla lopulta palkitaan.
Pilvi puolestaan on huomattavasti kiinnostuneempi muurahaisista. Holtittomasti ympäriinsä loikkivat sirkat jäävät siis vähemmälle huomiolle. Muurahaisten touhotusta sen sijaan Pilvi tarkkailee tiukasti milloin mistäkin kulmasta - välillä silmät kierossa mahallaan pitkin pituuttaan maahan painautuneena pieni nenä aivan muurahaisvaltatien reunamilla :D
Kovasti on kuitenkin Pilvillä sisäkissan identiteetti. Valjaiden esille otto kun herättää välillä piipertäjässämme vastustamattoman tarpeen pöydän ja tuolien alapuolisen maailman valloittamiseen. Pieni määrä raksuja yleensä helpottaa kummasti ja ulkona alkujännityksestä päästyään pikkuinen kiitää kuin hassunkurisen kaljuhäntäinen oravanpoika pitkin pihanurmea. Yleensä onneksi sentään tuo ulkoiluttajan oma-alotteisesti kotiovelle, kun on saanut valjastelusta tarpeekseen - mutta jos hetkeäkään aikaisemmin yrittää pikkuista sisätiloihin toimittaa, alkaa niin maan vimmattu ilmalaukka, että tuhatjalkaisetkin kalpenee rinnalla.
- - Ja, kuten kuvasta näkyy, joskus siellä pihalla on kiva ihan vaan olla ja hengailla äippäliinin sylissä maailman menoa katselemassa ja lomapäivistä nauttimassa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti