11 kysymystä: Morris

 Jatkamme 11 kysymyksen haasteeseen vastaamista. Tänään vastausvuorossa: Morris.

1. Mikä on oma ylpeydenaiheesi? 

En ole ylpeä. Mutta sanotaan nyt vaikka: "οὖτος μὲν οἴεταί τι εἰδέναι οὐκ εἰδώς, ἐγὼ δέ, ὥσπερ οὖν οὐκ οἶδα, οὐδὲ οἴμαι"

2. Mikä kotityö on mielestäsi kaikista kurjin? 

Ehdottomasti ihmisten aamuherätyksestä ja ajoissa töihin ehtimisestä huolehtiminen.

3. Missä kaupungissa haluaisit vielä joskus asua? 

En haluaisi asua kaupungissa. Haluaisin muuttaa asumaan Pilvin pentujen kasvattajan pihaan, koska siellä on kuulemma kivikko, jossa asustaa loputon määrä sisiliskoja!

4. Tilaatko jotakin aikakausi/sanomalehteä? 

En. Tavalliset lehdet eivät jaksa kiinnostaa ja boikotoin tiedejulkaisuja, kunnes tiedeyhteisön käytänteet muuttuvat ja myös kissat hyväksytään vertaisarvioitsijoiksi.

5. Mikä sai sinut viimeksi hyppimään riemusta? 

En julkisesti juurikaan hyppelehdi tunnekuohuista, mutta jos nyt aivan rehellinen on oltava - - lentävä leluhiiri.

6. Mikä suututti niin, että kirota päräytit? 

Furminointi. Piste!

7. Oletko lukenut jonkin kirjan tai katsonut elokuvan
useita kertoja? Mikä kirja/elokuva oli kyseessä? 

Nuorena poikana tykkäsin katsella elokuvia. Erityisesti toimintaelokuvat olivat mukavia.

Nykyään en enää katso elokuvia kovin usein, koska täällä asuvat ihmiset veivät telkkarin pois ja toimintaelokuvien katseleminen kannettavan tietokoneen piskuiselta näytöltä on jokseenkin antiklimaktista.

8. Oletko kieltäytynyt jostakin eettisiin syihin vedoten? 

KYLLÄ!!! Halittelusta ja pusuttelusta. Ihan käsittämätöntä touhua!

9. Mieti hetki henkilöä, jolta sait ensimmäisen suudelman,
mikä sana/ajatus tulee ensimmäisenä mieleen? 

Viitaten edelliseen vastaukseeni: PLÄHFGRGHMPHF!!!

10. Minkä lemmikin vielä tahtoisit? 

Saisiko lemmikin sijasta toivoa omaa robottia? Sellainen olisi kätevä!

11. Kesä tulee kovaa vauhtia, millaisen haluaisit sen olevan? 

Ennätykselliset myyräkannat aikaansaava, kiitos! :)

11 kysymystä: Santtu

Saimme Lululta, Lealta ja Lotalta hauskan haasteen, johon on ihan pakko vastata! :)

Koska Karvalapsista jokainen on selvästi omanlaisensa persoona, eikä yhdestä yhteisestä vastauksesta mihinkään kysymyksistä päästäisi ikinä varmasti aitoon yhteisymmärryseen, vastaamme kysymyksiin kolmessa eri postauksessa. Sovun säilymiseksi vastaukset julkaistaan ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan ;)

Tällä kertaa vastausvuorossa siis Santtu.  

1. Mikä on oma ylpeydenaiheesi? 

Tätä piti miettiä kauan. Lopulta en keksinyt mitään, mutta sitten ihmisiskä silitti otsaani ja sanoi: "Santtu on niin ihana, kun se huolehtii aina muista."

Se on totta. Jos jollain on paha mieli, olen aika hyvä lohduttaja. Olen siis ylpeä siitä, että osaan huolehtia muista.

2. Mikä kotityö on mielestäsi kaikista kurjin? 

Tunnustan, että en yhtään tykkää... tota, miten tämän nyt sanoisi... pisujen ja kakkien peittelemisestä. YÖK!

Tiedän, että se on epäreilua, mutta mielestäni Morris voi ihan hyvin hoitaa sen homman puolestani! :p 

3. Missä kaupungissa haluaisit vielä joskus asua? 

En tiedä, onko se kaupunki, mutta sellainen paikka, jossa paistaisi aina aurinko!

4. Tilaatko jotakin aikakausi/sanomalehteä? 

En. Mutta haluaisin tilata sanomalehden. Kuulin joskus jostain, että sanomalehtipaperilla on pehmeämpi maata.

5. Mikä sai sinut viimeksi hyppimään riemusta? 

Ihmisiskän kotiinpaluu. <3

6. Mikä suututti niin, että kirota päräytit? 

Morris vaani minua vessan oven takana ja hyppäsi kimppuuni. Yritän kurkkia vessasta tullessa, missä se musta peto oikein on, mutta silti se aina onnistuu yllättämään minut. *ärrrmurr*

7. Oletko lukenut jonkin kirjan tai katsonut elokuvan
useita kertoja? Mikä kirja/elokuva oli kyseessä? 

Bird Big Brother! Se on paras! Joka kerta siitä löytää jotain uutta. En ole katsonut sitä kyllä pitkään aikaan, mutta toivoisin, että ihmisiskä kytkisi sen taas päälle. Luulen, että siellä tulee taas mielenkiintoista ohjelmaa.

8. Oletko kieltäytynyt jostakin eettisiin syihin vedoten? 

Menemästä ulos pakkasella. Sellainen on eläinrääkkäystä!

9. Mieti hetki henkilöä, jolta sait ensimmäisen suudelman,
mikä sana/ajatus tulee ensimmäisenä mieleen? 

En muista ensimmäistä suukkoa, mutta paljastanpa teille nyt sen ikimuistoisimman.

Kun minut oli pelastettu takaisin elävien kirjoihin menneestä elämästäni ja odotin sijaiskodissa ikiomaa ihmistä itselleni, soi eräänä iltana ovikello. Sijaisihmiseni meni avaamaan ja seurasin perässä kurkatakseni, kuka oli tulossa vierailulle.

Ja arvaatteko mitä! Siellä ovella oli vihdoin minun ihan ikioma ihmisiskäni! Silloin minä juoksin innokkaasti naukuen ja sydän hurjasti pamppaillen ihmisiskää vastaan.

Ihmisiskä kumartui tervehtimään minua - ja siinä se oli: ikioma sylini! Siihen sitten kiipesin ja annoin ihmisiskälle isoja suukkoja partaiselle leualle. Silloin ihmisiskä hymyili ja sanoi ääneen sen, mitä minä ajattelin: "Tämä se on!"

10. Minkä lemmikin vielä tahtoisit? 

En tahtoisi lemmikkiä, mutta kaikki uudet kaverit ovat tervetulleita lajiin tai rotuun katsomatta.

Joskus on myös kova ikävä Pilvin pentuja. Ne olivat ihania ja nautin kovasti niiden hoivaamisesta.

11. Kesä tulee kovaa vauhtia, millaisen haluaisit sen olevan? 

Aurinkoinen. Olisi myös kivaa, jos saisin natustaa ruohoa häiriöttä niin pitkään kuin ikinä vaan jaksan. Ei haittaa, vaikka maha menisi sekaisin - se on vaan niin ihanaa!

Ihmisemoja ja reviirieläimiä

Karvalapset ovat melkoisen osallistuvaa ja tarkkaavaista sakkia. Tiedot reviirin kaikista maisemallisista yksityiskohdista ja tapahtumista pidetään ajankohtaisina, ja kaikkia muutoksia seurataan hetki hetkeltä ettei mitään jäisi huomaamatta. Alla olevassa kuvassa esimerkki Karvalasten Remonttitarkastuspalvelun toiminnasta uusien kattovalaisimien asennusprojektin parissa.


Ammattitaitoiset remonttitarkastajat huolehtivat mielellään tavanomaisen tarkistustoiminnan lisäksi niin pienien kuin suurienkin remonttitarvikkeiden, -työkalujen ja -materiaalien laaduntarkastuksesta.

Erityisesti Morris on erikoistunut istumaan ihmisiskän seurana olohuoneen lattialla hoitamassa kärsivällisesti esineiden nuuhkaisutehtävät kaikenlaisten nikkarointiprojektien aikana.

Pilvi ja Santtu tuuraavat välillä Morrista, mutta Pilvi kyllästyy yksitoikkoiseen istumatyöhön yleensä nopeasti ja juoksee touhuilemaan jotain vauhdikkaampaa. Santun vuorostaan yllättää useimmiten nälkä niin, ettei se useinkaan malta pysyä työmaalla kovin pitkään.

Morris ja ihmisiskä ovat kuitenkin hommassa melko löymätön tiimi. Morris istuu asemissa nenä valmiina ihmisiskän nikkaroidessa. Työn lomassa ihmisiskä ojentaa erilaisia esineitä Morrikselle. Morris nuuhkaisee niitä ja antaa katseellaan hyväksynnän niiden käyttökelpoisuudesta, jotta työtä voi taas jatkaa turvallisin mielin. Jos Morris huomaa tarkistustiheydessä huolestuttavia puutteita, se muistuttaa ammattilaisnenän olemassaolosta ojentelemalla kuonoaan ihmisiskää kohti tai kommentoimalla asiasta.


Joko Morris kokee kaiken tämän poikkeuksellisen viihdyttäväksi leikiksi - - tai se on vihdoin keksinyt ratkaisun peukalottomuuden aiheuttamaan, kaikkia keksijäkissoja piinaavaan ongelmaan: työkalujen käyttöesteellisyyteen - ja toimii todellisuudessa näin koko nikkarointiprojektin kaikkivaltiaana ohjailijana.

Reviirin tarkistukseen kuuluu meillä myös aamuin illoin tapahtuva pikkutarkka pihareviirintarkistusrutiini, jossa Karvalapset käyvät arvioimassa valtakuntansa piha-alueet eri suuntiin aukeavista ikkunoista. Viimeisenä tarkistusvuorossa on makuuhuoneen ikkuna, josta siirrytään yleensä lopuksi omien ihmisten turvaksi sänkyyn nukkumaan.


Vaikka tarkka tieto reviirin tilasta on kissaeläimille ymmärrettävästi tärkeää, mietin silti joskus, miten suuri osa kissojen osallistumista onkin silkkaa sosiaalista uteliaisuutta ja yhdessä olemisesta nauttimista?

Liittyykö siihen kenties myös tavoitteellista yhteyteen pyrkimistä tai jopa jossain muodossa oppimista / ymmärtämään pyrkimistä? Jotain samansuuntaista kuin pienten ihmislasten viehtymys tarkkailla ja matkia, mitä isi tai äiti tekee, vaikka lapsi ei itse tekemisestä tai tekemisen motiivista mitään ymmärtäisikään?

Erityisesti Morriksen suhteen tätä ei voi meillä olla pohtimatta. (Kaikki Morrikseen kunnolla tutustumaan päässeet tietävät taatusti, mitä tarkoitan) :)

Jotkut sanovat, että oma ihminen on kissan näkökulmasta sen emo. Karvalasten kodissa väite tuntuu tosiaan pitävän paikkansa monella tasolla. Entä teillä?

Kerro kommenteissa tai vaikkapa oman blogisi päivityksessä asioista, jotka ovat oman kissasi / kissojesi toiminnassa laittaneet sinut pohtimaan kissan aivoituksia tai suhdetta sinuun, omaan ihmiseensä.

Tilataidetta osa 2

Eräänä aamuna henkilökunnan aamuvirkumman osapuolen saapuessa olohuoneeseen, odotti häntä siellä jälleen uusi taide-elämys:


Tarkempaa tietoa siitä, mistä tässä oikein on kyse, löydät tilataidesarjan osasta 1.

Tunnustus

Karvalapset saivat Pilvin siskolta ja siskontytöltä, Viiviltä ja Säteeltä taannoin tunnustuksen, johon sisältyvä haaste on jäänyt suorittamatta. Siispä vähintä, mitä voimme tehdä tilanteen korjaamiseksi, on kiittää tunnustuksesta ja korjata laiminlyöntimme palatessamme samalla blogosfääriin pitkän tauon päätteeksi.

Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Ensimmäisenä kiitos Viiville ja Säteelle!

Ja sitten ne satunnaiset Karvalapsismit:

1) Tiskaaminen ja pyykkääminen on kivaa ja rentouttavaa puuhaa. Parasta on koneen päällä makaaminen koko porukalla. Koneesta huokuva lämpö, sen rauhoittava tärinä ja tasainen hurina vaivuttaa kaikki Karvalapset auvoiseen nirvanaan alta aikayksikön.

2) Ruoka on saatava kuppiin tietyssä järjestyksessä. Ensimmäisenä Morris, sitten Santtu ja lopuksi Pilvi. Jos järjestys menee väärin, koko porukka hämmentyy, eikä enää tiedä, mistä kupista kenenkin nyt oikein pitäisi käydä ateroimaan!

3) Pomous on Karvalapsilla koosta kiinni. Mitä isompi kissa, sitä pienempi pomo.

4) Tiski- ja pyykkikoneen lisäksi kaikki pöytäpinnat ja ikkunalaudat, joihin osuu kirkas, lämmin auringonpaiste, ovat paikkoja, joihin mahdumme ongelmitta kaikki kolme pepukkain edellyttäen, että kukaan ei keksi yllättäin purra ketään hännästä tai kankusta.

5) Henkilökunnan maireaksi muuttuva ääni ei koskaan tiedä hyvää. Älä usko, vaikka sanottaisiinkin, ettei ole mitään hätää.... paitsi, jos luvassa on namitahnaa!

6) Meillä on todellisuudessa kissankieliset nimet. Mutta, kuten kaikki kissat hyvin tietävät, niitä ei kuulu käyttää ihmisten läsnäollessa. Olemme pitäneet salaisuuden - paitsi Santtu, joka on pari kertaa pöhköyksissään vahingossa lipsauttanut Morriksen kissanimen ääneen ihmisten kuullen. Ihmiset ovat tuskin kuitenkaan tajunneet, mistä on ollut kyse.

7) Sähkökatkot ovat hyvää aikaa huolehtia oman ihmisen huomiontarpeesta.

8) Näin vaalien alla olemme yksimielisiä siitä, että olipa tuleva presidentti kuka tahansa, hänen tulisi varmistaa, että tästedes jokaiseen kissakotiin toimitettaisiin talvisin vaikkapa postitse riittävä määrä yö-öttiäisiä estämään kylmyydestä johtuvan öttiäispulan aiheuttama mielipaha. --- joko se, tai vaihtoehtoisesti namitahna-automaatit, joista saa itse hakea namitahnaa loputtomiin.


Ja lopuksi tunnustus lähtee eteenpäin seuraaville blogeille:
Wilma
Kissakoti Kattila
Kolmen kissan kopla
Lulu, Lea ja Lotta
Tuutusen basaari
Maunon ja Epun maukuja
Wauhtitassut
ja viimeisenä vaan ei vähäisempänä, jospa saisimme toisenkin tauolla olleen blogin henkilökunnan takaisin linjoille... eli tunnustuksen saa Tassunjälki.