Näytetään tekstit, joissa on tunniste Santtu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Santtu. Näytä kaikki tekstit

27.5.12

11 kysymystä: Santtu

Saimme Lululta, Lealta ja Lotalta hauskan haasteen, johon on ihan pakko vastata! :)

Koska Karvalapsista jokainen on selvästi omanlaisensa persoona, eikä yhdestä yhteisestä vastauksesta mihinkään kysymyksistä päästäisi ikinä varmasti aitoon yhteisymmärryseen, vastaamme kysymyksiin kolmessa eri postauksessa. Sovun säilymiseksi vastaukset julkaistaan ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan ;)

Tällä kertaa vastausvuorossa siis Santtu.  

1. Mikä on oma ylpeydenaiheesi? 

Tätä piti miettiä kauan. Lopulta en keksinyt mitään, mutta sitten ihmisiskä silitti otsaani ja sanoi: "Santtu on niin ihana, kun se huolehtii aina muista."

Se on totta. Jos jollain on paha mieli, olen aika hyvä lohduttaja. Olen siis ylpeä siitä, että osaan huolehtia muista.


2. Mikä kotityö on mielestäsi kaikista kurjin? 

Tunnustan, että en yhtään tykkää... tota, miten tämän nyt sanoisi... pisujen ja kakkien peittelemisestä. YÖK!

Tiedän, että se on epäreilua, mutta mielestäni Morris voi ihan hyvin hoitaa sen homman puolestani! :p 

3. Missä kaupungissa haluaisit vielä joskus asua? 

En tiedä, onko se kaupunki, mutta sellainen paikka, jossa paistaisi aina aurinko!

4. Tilaatko jotakin aikakausi/sanomalehteä? 

En. Mutta haluaisin tilata sanomalehden. Kuulin joskus jostain, että sanomalehtipaperilla on pehmeämpi maata.

5. Mikä sai sinut viimeksi hyppimään riemusta? 

Ihmisiskän kotiinpaluu. <3

6. Mikä suututti niin, että kirota päräytit? 

Morris vaani minua vessan oven takana ja hyppäsi kimppuuni. Yritän kurkkia vessasta tullessa, missä se musta peto oikein on, mutta silti se aina onnistuu yllättämään minut. *ärrrmurr*


7. Oletko lukenut jonkin kirjan tai katsonut elokuvan
useita kertoja? Mikä kirja/elokuva oli kyseessä?
 

Bird Big Brother! Se on paras! Joka kerta siitä löytää jotain uutta. En ole katsonut sitä kyllä pitkään aikaan, mutta toivoisin, että ihmisiskä kytkisi sen taas päälle. Luulen, että siellä tulee taas mielenkiintoista ohjelmaa.

8. Oletko kieltäytynyt jostakin eettisiin syihin vedoten? 

Menemästä ulos pakkasella. Sellainen on eläinrääkkäystä!

9. Mieti hetki henkilöä, jolta sait ensimmäisen suudelman,
mikä sana/ajatus tulee ensimmäisenä mieleen?
 

En muista ensimmäistä suukkoa, mutta paljastanpa teille nyt sen ikimuistoisimman.

Kun minut oli pelastettu takaisin elävien kirjoihin menneestä elämästäni ja odotin sijaiskodissa ikiomaa ihmistä itselleni, soi eräänä iltana ovikello. Sijaisihmiseni meni avaamaan ja seurasin perässä kurkatakseni, kuka oli tulossa vierailulle.

Ja arvaatteko mitä! Siellä ovella oli vihdoin minun ihan ikioma ihmisiskäni! Silloin minä juoksin innokkaasti naukuen ja sydän hurjasti pamppaillen ihmisiskää vastaan.

Ihmisiskä kumartui tervehtimään minua - ja siinä se oli: ikioma sylini! Siihen sitten kiipesin ja annoin ihmisiskälle isoja suukkoja partaiselle leualle. Silloin ihmisiskä hymyili ja sanoi ääneen sen, mitä minä ajattelin: "Tämä se on!"


10. Minkä lemmikin vielä tahtoisit? 

En tahtoisi lemmikkiä, mutta kaikki uudet kaverit ovat tervetulleita lajiin tai rotuun katsomatta.

Joskus on myös kova ikävä Pilvin pentuja. Ne olivat ihania ja nautin kovasti niiden hoivaamisesta.

11. Kesä tulee kovaa vauhtia, millaisen haluaisit sen olevan? 

Aurinkoinen. Olisi myös kivaa, jos saisin natustaa ruohoa häiriöttä niin pitkään kuin ikinä vaan jaksan. Ei haittaa, vaikka maha menisi sekaisin - se on vaan niin ihanaa!

21.1.12

Ihmisemoja ja reviirieläimiä

Karvalapset ovat melkoisen osallistuvaa ja tarkkaavaista sakkia. Tiedot reviirin kaikista maisemallisista yksityiskohdista ja tapahtumista pidetään ajankohtaisina, ja kaikkia muutoksia seurataan hetki hetkeltä ettei mitään jäisi huomaamatta. Alla olevassa kuvassa esimerkki Karvalasten Remonttitarkastuspalvelun toiminnasta uusien kattovalaisimien asennusprojektin parissa.


Ammattitaitoiset remonttitarkastajat huolehtivat mielellään tavanomaisen tarkistustoiminnan lisäksi niin pienien kuin suurienkin remonttitarvikkeiden, -työkalujen ja -materiaalien laaduntarkastuksesta.

Erityisesti Morris on erikoistunut istumaan ihmisiskän seurana olohuoneen lattialla hoitamassa kärsivällisesti esineiden nuuhkaisutehtävät kaikenlaisten nikkarointiprojektien aikana.

Pilvi ja Santtu tuuraavat välillä Morrista, mutta Pilvi kyllästyy yksitoikkoiseen istumatyöhön yleensä nopeasti ja juoksee touhuilemaan jotain vauhdikkaampaa. Santun vuorostaan yllättää useimmiten nälkä niin, ettei se useinkaan malta pysyä työmaalla kovin pitkään.

Morris ja ihmisiskä ovat kuitenkin hommassa melko löymätön tiimi. Morris istuu asemissa nenä valmiina ihmisiskän nikkaroidessa. Työn lomassa ihmisiskä ojentaa erilaisia esineitä Morrikselle. Morris nuuhkaisee niitä ja antaa katseellaan hyväksynnän niiden käyttökelpoisuudesta, jotta työtä voi taas jatkaa turvallisin mielin. Jos Morris huomaa tarkistustiheydessä huolestuttavia puutteita, se muistuttaa ammattilaisnenän olemassaolosta ojentelemalla kuonoaan ihmisiskää kohti tai kommentoimalla asiasta.


Joko Morris kokee kaiken tämän poikkeuksellisen viihdyttäväksi leikiksi - - tai se on vihdoin keksinyt ratkaisun peukalottomuuden aiheuttamaan, kaikkia keksijäkissoja piinaavaan ongelmaan: työkalujen käyttöesteellisyyteen - ja toimii todellisuudessa näin koko nikkarointiprojektin kaikkivaltiaana ohjailijana.

Reviirin tarkistukseen kuuluu meillä myös aamuin illoin tapahtuva pikkutarkka pihareviirintarkistusrutiini, jossa Karvalapset käyvät arvioimassa valtakuntansa piha-alueet eri suuntiin aukeavista ikkunoista. Viimeisenä tarkistusvuorossa on makuuhuoneen ikkuna, josta siirrytään yleensä lopuksi omien ihmisten turvaksi sänkyyn nukkumaan.


Vaikka tarkka tieto reviirin tilasta on kissaeläimille ymmärrettävästi tärkeää, mietin silti joskus, miten suuri osa kissojen osallistumista onkin silkkaa sosiaalista uteliaisuutta ja yhdessä olemisesta nauttimista?

Liittyykö siihen kenties myös tavoitteellista yhteyteen pyrkimistä tai jopa jossain muodossa oppimista / ymmärtämään pyrkimistä? Jotain samansuuntaista kuin pienten ihmislasten viehtymys tarkkailla ja matkia, mitä isi tai äiti tekee, vaikka lapsi ei itse tekemisestä tai tekemisen motiivista mitään ymmärtäisikään?

Erityisesti Morriksen suhteen tätä ei voi meillä olla pohtimatta. (Kaikki Morrikseen kunnolla tutustumaan päässeet tietävät taatusti, mitä tarkoitan) :)

Jotkut sanovat, että oma ihminen on kissan näkökulmasta sen emo. Karvalasten kodissa väite tuntuu tosiaan pitävän paikkansa monella tasolla. Entä teillä?

Kerro kommenteissa tai vaikkapa oman blogisi päivityksessä asioista, jotka ovat oman kissasi / kissojesi toiminnassa laittaneet sinut pohtimaan kissan aivoituksia tai suhdetta sinuun, omaan ihmiseensä.

15.1.12

Tunnustus

Karvalapset saivat Pilvin siskolta ja siskontytöltä, Viiviltä ja Säteeltä taannoin tunnustuksen, johon sisältyvä haaste on jäänyt suorittamatta. Siispä vähintä, mitä voimme tehdä tilanteen korjaamiseksi, on kiittää tunnustuksesta ja korjata laiminlyöntimme palatessamme samalla blogosfääriin pitkän tauon päätteeksi.


Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Ensimmäisenä kiitos Viiville ja Säteelle!

Ja sitten ne satunnaiset Karvalapsismit:

1) Tiskaaminen ja pyykkääminen on kivaa ja rentouttavaa puuhaa. Parasta on koneen päällä makaaminen koko porukalla. Koneesta huokuva lämpö, sen rauhoittava tärinä ja tasainen hurina vaivuttaa kaikki Karvalapset auvoiseen nirvanaan alta aikayksikön.

2) Ruoka on saatava kuppiin tietyssä järjestyksessä. Ensimmäisenä Morris, sitten Santtu ja lopuksi Pilvi. Jos järjestys menee väärin, koko porukka hämmentyy, eikä enää tiedä, mistä kupista kenenkin nyt oikein pitäisi käydä ateroimaan!

3) Pomous on Karvalapsilla koosta kiinni. Mitä isompi kissa, sitä pienempi pomo.

4) Tiski- ja pyykkikoneen lisäksi kaikki pöytäpinnat ja ikkunalaudat, joihin osuu kirkas, lämmin auringonpaiste, ovat paikkoja, joihin mahdumme ongelmitta kaikki kolme pepukkain edellyttäen, että kukaan ei keksi yllättäin purra ketään hännästä tai kankusta.

5) Henkilökunnan maireaksi muuttuva ääni ei koskaan tiedä hyvää. Älä usko, vaikka sanottaisiinkin, ettei ole mitään hätää.... paitsi, jos luvassa on namitahnaa!

6) Meillä on todellisuudessa kissankieliset nimet. Mutta, kuten kaikki kissat hyvin tietävät, niitä ei kuulu käyttää ihmisten läsnäollessa. Olemme pitäneet salaisuuden - paitsi Santtu, joka on pari kertaa pöhköyksissään vahingossa lipsauttanut Morriksen kissanimen ääneen ihmisten kuullen. Ihmiset ovat tuskin kuitenkaan tajunneet, mistä on ollut kyse.

7) Sähkökatkot ovat hyvää aikaa huolehtia oman ihmisen huomiontarpeesta.

8) Näin vaalien alla olemme yksimielisiä siitä, että olipa tuleva presidentti kuka tahansa, hänen tulisi varmistaa, että tästedes jokaiseen kissakotiin toimitettaisiin talvisin vaikkapa postitse riittävä määrä yö-öttiäisiä estämään kylmyydestä johtuvan öttiäispulan aiheuttama mielipaha. --- joko se, tai vaihtoehtoisesti namitahna-automaatit, joista saa itse hakea namitahnaa loputtomiin.


Ja lopuksi tunnustus lähtee eteenpäin seuraaville blogeille:
Wilma
Kissakoti Kattila
Kolmen kissan kopla
Lulu, Lea ja Lotta
Tuutusen basaari
Maunon ja Epun maukuja
Wauhtitassut
ja viimeisenä vaan ei vähäisempänä, jospa saisimme toisenkin tauolla olleen blogin henkilökunnan takaisin linjoille... eli tunnustuksen saa Tassunjälki.

11.6.11

Hottis misut helteellä

Helteiden saavuttua on Karvalasten luona käynnistetty jälleen JÄÄPULLOTEHDAS. Tämä viilennyskeino sai viime kesän kuumuudessa kissoilta täydet pisteet ja suosio ei tunnu lainkaan hiipuneen. Karvalasten mielestä siis ehdoton ykkönen!

"Reippaana" poikana Morris on laatinut kommentaarin muutamista muista käytössä olleista jäähdyttelyjipoista (yleiseen mukavuuteen helteillä - eivät riitä lämpöhalvaustilanteessa).


Jääpalat vesiastiassa
Eivät lisää meillä juurikaan juomista, mutta ovat hurjan hauskat kaivaa astiasta lattialle. Täydelliset kesähelteiseen jääkiekkopeliin (hehe - JÄÄkiekko - tajuuksä! eheh).

Pelin tavoitteena on luikutella jääpalaa olohuoneen tai eteisen poikki mahdollisimman pitkälle (lue: pois muilta). Taidokkaista luistelukuvioista saa lisäpisteitä.

Voittaja saa syödä kiekon - joka lisää ainakin voittajan nesteensaantia.

"Jäätelö"
Tämä on variaatio "jääpalat vesiastiassa" -metodista. Pieneen määrään vettä lisätään jauhelihaa, verta tms ja neste/mössö pakastetaan jääpalarasiassa. Helteellä "lihajäätelöt" laitetaan ruokakuppiin, jossa niitä voi käydä nuolemassa tai syömässä niiden hiljalleen sulaessa. Jokainen voi itse säädellä, miten paljon ja miten kylmänä jäätelönsä haluaa syödä.

Varsin maukas viilennyskeino. Jäätelöt toimivat myös oivallisesti verisempänä versiona aiemmin mainitusta jääkiekkopelistä, mutta jostain syystä se on meillä kiellettyä...?

Lihapaloista tehdyt "jäätelöt" lähdössä pakastimeen.
(Ensimmäiseen kokeiluun kannattaa käyttää jauhelihaa,
jotta pala maistuu ja haisee heti lihalle.)

Kissan kasteleminen
tai kostealla pyyhkeellä sively
Märät pyyhkeet eivät ole saaneet täällä suurta suosiota. Tästä on varmasti eri mielipiteet eri kissoilla. Jotkut kuulemma viihtyvät esim. kostean pyyhkeen alla, mutta karvalapsilla kosteus pestään nopeasti pois ennen kuin se ehtii turkkia viilentämään, joten muut keinot ovat osoittautuneet tehokkaammiksi. Kastutteluun on suostuttu vasta tosihelteillä. Huom! Lämpöhalvauksessa tämä on ensiapuna paras ja nopein!

Suoja suoralta auringolta
Tarkoittaa varjoisia ja viileitä oleilupaikkoja (esim. pahvilaatikkoidea yllä olevassa jääpullolinkissä) sekä verhojen pitämistä suljettuna auringonpuoleisissa ikkunoissa.

Ilmanvaihto
Kissat ovat koiria herkempiä vedolle. Puhaltimista ja tuulettimista eivät karvalapset ole erityisesti innostuneet ja niiden ilmavirtaa vältellään, mutta toki ne parantavat sisätiloissa ilman liikkumista painostavan kuumina kesäpäivinä.

Raikas luonnollinen kesätuuli sen sijaan aikaansaa yleensä nautinnollista massukarvojen vilvoittelua, joten parvekkeen verkotus on ollut ehdottoman pop!

"Tää on sitten tällainen tää verkko.
Saanko mä nyt sen jäätelön?"


Vesiastioita lisää
Tämä on sekä hyvä että huono. On kivaa, että laiskana kattina ei tarvitse lähteä kauas veden hakuun - - mutta kipot ja kupit (lue: vesimiinat) sinne tänne siroteltuina haittaavat tuntuvasti normaalia riekkumista.

Furminator / Harjaaminen
Tämän halusi joukkoon lisätä Santtu, jolla on porukan paksuin aluskarva.

Kuumalla säällä ei ole kiva ahdistua liian paksusta turkista ja karvaa täynnä olevasta massusta. Ylimääräisen alusvillan poistaminen esim. Furminaattorilla keventää oloa ja viilentää ihoa - ja tietystikin - tuntuu niiiiiiiiiiiiin ihanalle!

Mites teillä?
Coolina kattina pysyttelyyn on monia muitakin keinoja. Omat suosikit voi lisätä kommentteihin. Ideoita otetaan ilolla vastaan. :)

22.2.11

Sehän meni ihan kuin Strömsössä!


Karvalapset ylpeänä ilmoittavat ideoimansa lampun
saavan julkisuutta tulevana sunnuntaina, kun karvalasten
ihmisiskä esiintyy televisiossa Strömsö-ohjelman vieraana.



10.2.11

Kissanminttukisat 2011



Vuoden 2011 Kissanminttukisojen voimistelun finaalin voittaja:
FIN*Redcheetah's Pilvi !!!
*aplodeja*

Oikeammin siis - - Saksasta saapunut ruokapaketti piti sisällään myös (ilmeisesti nestemäiseen kissanminttuun äskettäin upotetun) Kong Kickeroo:n, joka saavutti oitis ennennäkemättömän suosion perheemme maatiaisköörin taholta.

Onnellisena uutta potkuleluaan riepottaen, kaverukset toimivat yleisönä tavaroita kantaneessa pahvilaatikossa järjestetylle, laatikon sisuksiin tarttuneen kissanminttuhajun innoittamalle maailmanmestarin voimistelunäytökselle.


4.12.10

Iskän tyttö

Kaikkein rakkainta maailmassa on oma ihminen.


18.9.10

Parvekeverkko


Karvalasten puuhaparvekkeelle saatiin kesällä lisää verkkopinta-alaa. Verkkolaajennus oli osa blogissakin taannoin mainittua kuumuuden karkotusprojektia. Lasitetulla parvekkeella on ollut tähän saakka vain yhden lasiruudun kokoinen verkotus, mutta nyt verkotettiin kerralla 170cm x 170cm seinämä.
TARVIKKEET
- metrin levyistä 20mm x 20mm muovitettua puutarhaverkkoa
- muovitettua rautalankaa (sama paksuus kuin verkossa)
- 4 parimetristä alumiiniputkea
- kasa nippusiteitä
- sivuleikkurit
- metalliviila
- rautasaha
VERKKO
Koska kaupasta ei löytynyt riittävän leveää verkkoa, leikattiin verkkorullasta kaksi pitkää pätkää, jotka sidottiin toisiinsa rautalangalla pitkittäissuunnassa niin, että niistä muodostui 2-metrinen verkko. Yhdistetyt verkot leikattiin lopulliseen kokoonsa sivuleikkureilla ja leikattujen rautalankojen päät viilattiin haavereitten estämiseksi.

PUTKET
Alumiiniputket, joiden tehtävänä on tukevoittaa verkkoa ja vähentää tarvittavien kiinnityskohtien määrää, sahattiin verkon reunojen pituisiksi. Sen jälkeen putket pujoteltiin verkon reunimmaiseen reikäriviin kuvassa näkyvällä tavalla. Näin verkko pysyy kauttaaltaan siististi kiinni eikä matkan varrella tarvita ylimääräisiä kiinnikkeitä tai teräviä rautalanganpätkiä.


KIINNITYKSET
Lopuksi koko komeus nostettiin paikalleen parvekeikkunakiskojen ulkopuolelle. Kohta, johon verkko laitettiin rajautuu sivuilta ja alhaalta metallipalkkeihin ja ylhäältä ylemmän parvekkeen lattiapohjaan.

Niinpä kiinnityksiksi riitti sivuista 3 kiinnityskohtaa (ylös, alas ja keskelle) ja ylä-alasuunnassa 1 kiinnityskohta keskelle (alhaalla kaidepalkkiin ja ylhäällä ikkunakiskoon).
Karvalapset eivät ole osoittaneet kiinnostusta verkoissa kiipeilyyn - yläreunan kiinnityksiä voi lisätä tarvittaessa, jos tilanteeseen tulee muutos.

Lopuksi nippusiteiden leikatut kulmat käännettiin ulospäin varmuuden vuoksi, etteivät uteliaat karvalapset satuta varpaitaan testaillessaan kiinnitysten kestävyyttä.

LOPPUTULOS
Karvalasten mielestä uusi verkko on ollut mahtava juttu. Nyt on mukava kytätä myös etupihalla liikkuvia naapureita ja ilmanvaihto parvekkeella on parempi kuin koskaan.

Sateella ikkunat saa kätevästi ja nopeasti kiinni verkon jäädessä ikkunoiden ulkopuolelle. Työkalut ja nippusiteet löytyivät kotoa ennestään, joten projektin kustannukset jäivät muutamaan kymppiin.


6.8.10

Kuuma!

Morriksen kuva kissakuvahaasteeseen aiheella KUUMA:


Aiheesta inspiroituneina, karvalapset haluavat esitellä yhden monista keinoista, joiden avulla tukahduttavat hellepäivät muutettiin tänä kesänä leppoisan kesäisiksi kissanpäiviksi karvalasten kodissa.

Helleaallon iskiessä henkilökunta asetettiin hälytystilaan ja sota kuolettavaa kuumuutta vastaan alkoi. Keittiön nurkkaan viattomanoloisesti pinotut tyhjät limukkapullot paljastuivatkin salaiseksi asevarastoksi. Pullot täytettiin vedellä ja aseteltiin kylmäkallejen kavereiksi pakastimiin jäätymään.

Karvalasten salainen ase: JÄÄPULLO

Pakkasherran suoritettua tehtävänsä, umpijäiset helteenkarkoitusohjukset saatiin käyttöön ja karvalasten oloa helpottamaan seuraavalla tavalla: Jäinen pullo kääräistiin kierroksen verran pyyhkeen sisään ja jätettiin sopivan varjoisaan lepäilypaikkaan. Ylijäävästä pyyhkeenosasta sai kätevän makuupehmusteen, jolla maatessa jäähdyttelijä voi itse säätää viilennysastetta asentoaan tai loikoiluetäisyyttään muuttamalla.

Asearsenaalia oli runsaasti, kiitos palveluskuntaan kuuluvan limonaadin suurkuluttajan, joten viileät makuupaikat olivat auki 24h ilman jonotusta. Käytössä olevan jäämassan sulaessa ja jäähdytystehon laskiessa alle hyväksyttävän rajan, vaihtui pullo lennossa toiseen pakastimessa vuoroaan odottelevaan.

Pilvi näyttää, miten mukavaa jääpullon käyttö voi olla.
Tässä viilennyksen kohteena oikeanpuoleinen kankku & kylki:


Pilvin makuupaikan alla oleva pahvilaatikko toimi samalla myös mainiona vilvoitteluluolana. Pahvilaatikon sisänurkkaan asetettu jääpullo viilensi miellyttävästi laatikon sisällä olevan ilman ja muodosti karvalapsille oivallisen chillailumestan, jossa nämä kävivät piipahtamassa kuumaa pakoon.

Kerrostaloasunnosta puuttuva ilmastointi / jäähdytyslaitteisto korvattiin varsin edullisella ja yllättävän toimivalla innovaatiolla. Joukko jääpulloja aseteltiin keilaradan keilojen tapaan pystyyn lattialle. Näin syntyneen jäähdytyskennon eteen puhkumaan pieni pöytätuuletin, toiselle puolelle sopivasti vapaata pötköttelytilaa ja avot! Loistava jäähdytyslaite valmiina vilvoittamaan ja virkistämään väsyneimmänkin helleraadon. Kyhäelmä ei toki ollut estetiikan mestarinäyte, mutta tarkoitukseensa varsin toimiva ja karvalasten lämpimästi (no pun intended) suosittelema.

Kerräämme mieluusti lisää uusia ideoita tulevien kesien varalle, joten jätä kommentti ja kerro, millä keinoilla palvelusväkesi huolehtii mukavuudestasi kesäkuumilla.

1.1.10

Tervetuloa 2010


Onnellista ja tapahtumarikasta uutta vuotta!
T: Santtu, Pilvi & Morris

Karvalapset vastaanottivat uuden vuoden riehakkaasti ilakoiden ja naapuruston rakettisaldon räiskintää mielenkiinnolla seuraten. Harmikseen kukaan ei tänäkään vuonna onnistunut saalistamaan kaukana taivaalla singahtelevia tulikärpäsiä, joten sakin oli tyytyminen pelkkään värikkäiden kipinöiden tarkkailuun ikkunalasin takaa.

Tinoja eivät karvalapset valaneet, mutta ainakin Pilvi on täysin vakuuttunut, että mikäli niin olisi tehty, olisi koko porukalle tullut tuhansittain pieniä tinaötököitä, tinaherkkutahnatuubeja sekä tietenkin tinarapsuttelusormia.

4.11.09

Uusia tuttavuuksia

Olemme ilahtuneina huomanneet Karvalasten "25 asiaa minusta" -haasteen saaneen siivet ja lennähtäneen elämään omaa elämäänsä blogosfäärissä :)

Saamme siis kunnian esitellä haasteeseen vastanneita kissoja. Hienoa tutustua entistä paremmin vanhoihin kavereihin ja samalla löytää myös uusia tuttavuuksia. Karvalapsilta terveiset kaikille upeille blogikissoille henkilökuntineen!

LULU, LEA JA LOTTA
Lulu
Lea
Lotta

TASSUNJÄLKI
Chili
Salsa
Mambo

KUN KISSA TULI TALOON
Kärppä
Oppu

KOKOLAILLA KISSAMAISESTI
Cisu ja Toto

VIIVI o.s. REDCHEETAH'S POUTA
Säde
Viivi

BALINEESIPRINSSI
Elliot
Amos

IVANOFF SHEVCHENKO
Piu & Mau

Jos huomaat jonkun haasteeseen vastanneen blogin puuttuvan listalta, jätäthän siitä kommentin. Olisi hienoa saada kaikki osallistujat mukaan linkkiluetteloon.

Karvalasten omat esittelyt löydät: Morris, Santtu, Pilvi.

21.8.09

Maissia laatikossa

Menina kysyi äskettäin maissihiekkakokeilusta, josta kerroimme jokunen aika sitten. Kokeilun tulokset ovat jääneet raportoimatta lähinnä sihteerin saamattomuuden vuoksi. Kiitos siis muistutuksesta! :)

Täysin aiheen vierestä oleva kuvituskuva lötköpötkökissasta.

Maissipohjaisen kissanhiekan kokeilu on toistaiseksi tauolla yllättävien havaintojen vuoksi, joten lopulliset tulokset saamme vasta myöhemmin, mutta tässä tähän mennessä saavutetut kokemukset.

PÖLY
Maissihiekasta lähti käytössä vähän kellertävää "jauhoa", mutta vähemmän kuin esim. pölyä laadukkaasta mikrohiekasta. Jauhon määrä hiekassa lisääntyi hieman ajan kanssa, mutta pysytteli lähinnä hiekka-astian pohjalla, hiekan alla, ei ilmassa tai muilla pinnoilla.

KULKEUTUMINEN
Siitä pääsemmekin maissihiekan kulkeutumiseen, nimittäin maissihiekka pysytteli hiekka-astiassa ihan ok. Mutta jostain syystä edellä mainittu "jauho", joka ei siirtynyt suihkuhuoneen pinnoille, matkustikin varsin kätevästi kissan tassuissa suoraan ihmisäipän mustan paidan rinnuksille kissan siirtyessä vessakäynnin jälkeen syliin nukkumaan. Vaikka kyseessä oli täysin puhdas hienojakoinen "jauho" eikä siis pissainen hiekka tms - - - silti - - - urgh!

PAAKUT & HAJUT
Paakut pysyivät tiiviinä koko ajan ja hajunsitomiskyky oli ok. Tuoreiden paakkujen haju ei ollut aivan yhtä huomaamaton kuin savihiekassa, mutta paakkujen tiiviyden takia hiekkaan ei jäänyt kuitenkaan haisevia murusia.

Sen sijaan hiekan oma maissimainen ominaishaju alkoi ajan kanssa hieman pistämään nenään. Tämä todennäköisesti siksi, että maissinhaju ei noin ylipäätään lukeudu palvelusväen lempituoksuihin.

SUOSIO & KÄYTTÖ
Ahkerin maissipohjaisen hiekan käyttäjä oli selvästi Pilvi. Muut kävivät kokeilemassa ja jatkoivat sen jälkeen savihiekan käyttöä. Tämä ei haitannut, sillä ennen kaikkea Pilviä varten uusi hiekka hankittiinkin.

Ongelmaksi koitui kuitenkin lopulta se, että jostain syystä Morris ja Santtu ryhtyivät pikkuhiljaa selvästi vähentämään vessakäyntejään maissihiekan lisäksi myös savihiekassa. Pisupanttaus alkoi näyttää vähitellen sen verran huolestuttavalta, että maissihiekka päätettiin laittaa vähäksi aikaa kokonaan pois ja pian pisuhädät tulivatkin taas normaalitahtiin.

... Siispä ...
Lopputuloksena siis oletus jostain Santun ja Morriksen vierastamasta maissihiekan ominaisuudesta siinä määrin, että se vaikutti jopa muiden hiekkojen käyttöön. Asian varmistamiseksi on tarkoitus ottaa maissihiekka vielä uudelleen kokeiluun myöhemmin ja seurata, päädymmekö taas samaan tilanteeseen.

Todennäköisyys sille, että 2/3 karvalapsista olisi samaan aikaan kehittänyt joko stressipohjaisen tai tulehduksellisen virtsaamisvaikeuden yhtä aikaa ja myös päässyt siitä nopeasti ja samanaikaisesti maissihiekan hävittyä, on melko pieni, joten luultavimmin ongelma johtui jostain maissihiekkaan liittyvästä seikasta.

Maissipohjainen kissanhiekka on varmasti hyvää ja toimivaa sellaisille kissoille, jotka eivät sitä vierasta ja suostuvat sitä mielellään käyttämään.

Meidän kohdalla jatketaan kuitenkin vielä etsintöjä sen OIKEASTI maailman parhaan kissanhiekan löytämiseksi.

12.8.09

Lintubongarit

Karvalasten ornitologisen bongausseuran rakennuttaman uuden tähystystornin näköalakerrosten testailua. Havannoinin kohteena Herra Viherpeippo.

5.8.09

Suurriistan metsästäjät

Kesäpäivien ratoksi karvalapset ovat aloittaneet metsästys-harrastuksen. Valjastellessa vaanitaan heinikossa myyriä, öisin parvekkeella jos jonkinlaisia öttiäisiä ja elävän ravinnon puuttuessa, saaliiksi kelpaa lähes mikä vaan. Saalistuksessa karvalasten mielikuvitus ei tunne rajoja.

Täydellisesti keskivertokissan hammaskalustoon sopivaksi todettu ikea-hiiru.
Heti saalistettavissa - ei koottavia osia.

Viime aikoina erityissuosiota on saanut ikeasta mukaan tarttunut harmaa hiirulainen. Tavanomaisen metsästyksen lisäksi Morris on päättänyt perehtyä syvemmin myös saaliseläinten kuljetuksiin.

Edellämainittu ikea-hiiru tekee Morriksen hampaissa päivittäisiä matkoja asunnon eri kohteisiin, Morriksen selostaessa samalla kovaan ääneen jotain hyvin tärkeän kuuloista - - mutta mitä?

Kenties matkan varrella vastaan tulevia nähtävyyksiä? Vai pohdintoja ikean hiirulakannan jalostamiseksi? Tai ehkä Morris vain ilmoittaa löytäneensä TAAS sen saman vanhan lelun parvekkeelta lorvimasta. Valitettavasti suu täynnä pulleaa pehmoleluhiirtä on omiaan hankaloittamaan tiedonvälistystä siinä määrin, että viesti jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.

Jo viimeiseen oljenkorteen tarttuessaan, hiiri tiesi päivänsä olevan luetut.

Vaikka ikea-hiiru onkin mieluisa viihdyke, Pilvi on kunnostautunut viime aikoina ennen kaikkea yöperhosten ynnä muiden yömölliäisten keräämisessä. Neiti on innostunut uudesta harrastuksestaan siinä määrin, että yöunet uhkaavat unohtua kokonaan.

Suurimmat yökiitäjät ovat sen verran hauskoja leikkikavereita, että niitä ei syödä - kunnes Santtu ehtii paikalle ja popsii tyytyväisenä Pilvin sisälle tuoman saaliin. Ja jälleen palaa pikkuinen Pilvi parvekkeelle, vastoinkäymisistä lannistumatta, odottamaan seuraavaa suurta saalistaan kuin uhkapeliaddikti konsanaan.

22.7.09

Herkkuhiekkaa kaukomailta

Ovikello sanoi pimpelipom. Karvaisa kolmikko kirmasi eteiseen vastaanottamaan vierailijat, mutta ovella seisoikin joulupukki harmaaseen haalariin pukeutuneena - - ja ilman partaa. Oivallinen kesäkauden valeasu, tuumailivat kissat miehen kantamaa suurta pahvilaatikkoa malttamattomina silmäillen. Äipän harakanvarpaat lappuseen, joulupukki matkoihinsa ja laatikko olohuoneeseen kattimusten syyniin.

Laatikon avaus sujui saksilla sutjakkaasti, kunhan ensin saatiin vitkuteltua Morriksen pää pois laatikosta, johon se oli ehtinyt sen tunkemaan teippauksista löytämästään pikkuruisesta rakosesta. Pian oli koko sakki enemmiltä osiltaan laatikossa innokkaasti tuliaisia tutkimassa.


Saalis oli porukan mieleen: sapuskaa, herkkunameja, ah-niin-ihania-minttu-hiiriä ja lisää sapuskaa. Löytyipä kasanpohjalta myös uusi tuttavuus, jonka vuoksi tilaus ennen kaikkea tehtiinkin: Maailman Paras Kissanhiekka. Niin. Vaatimattomuus kaunistaa - - paitsi kissojen maailmassa.

Lieneekö syynä ollut hiekkapussia ympäröineiden herkkuruokien aiheuttama hullaantuminen vai maissihiekan erehdyttävästi raksunaksuja muistuttava aromi - - mutta koko kolmikko kävi välittömästi perforoimassa pussinreunan täyteen pieniä kulmurinjälkiä.

Hyökkäystä voisi tietysti luulla pussin mukana karvalasten reviirille saapuneen vieraan kissan näköisvedoksen murhayritykseksi, mutta se olisi melko epätodennäköistä. Jos karvalapset eivät erottaisi 2-ulotteista kuvaa todellisuudesta, leukaperien kohteena olisi taatusti ihan ensimmäisenä ollut vasemmalla oleva kuva lusikalla tarjoiltavasta valtavankokoisesta naksupallerosta!

Herkkunaksumaissirouheen kaataminen vessalaatikkoon herätti kissoissa suurta hämmennystä ellei peräti lievää järkyttyneisyyttä. Mieli olisi tehnyt jyväsiä maistella, mutta siivottomalta se tuntuisi nyt, kun koko annos oli heitetty jäteastiaan. Maisteluun ei hiekka kelvannut enää pussista ulos tultuaan.

Illan saldo oli 2 pissapaakkua. Muut pisut ja kikkurat ilmestyivät vielä savipohjaisella hiekalla varustettuihin laatikoihin. Tassutestissä maissihiekka sai ainakin Morrikselta täyden kympin. Oli pehmoista ja mukavaa tassuteltavaa eikä kuopsutteluominaisuuksissakaan ollut valittamista (ainakaan kissoilla).


Täysin pölyttömäksi mainostetusta rouheesta tarttui sormiin jonkin verran maissijauhoa, joka ei kuitenkaan noussut pölypilvenä ilmaan tai peittänyt hiekkalaatikon reunoja (tai hiekkalaatikon täyttäjän naamaa) pölykerrokseen, kuten joidenkin savihiekkojen pölyn on tapana tehdä. Hiekassa on lievä maissimainen haju, mutta ei mitenkään häiritsevissä määrin - edes hajuallergikon nenällä tarkistettuna.

Kulkeutuminen on suunnilleen samaa luokkaa kuin savipohjaisessakin hiekassa - ainakin toistaiseksi. Samoin paakkuuntuminen. Paakut ovat hyviä ja tiiviitä, ja sitovat hajut siinä, missä savihiekkakin. (Vertailukokemukset meillä siis lähinnä Super Carino ja Odour Buster).

Toiveissa olisi, että löytäisimme paakkuntuvan hiekan, joka ei olisi bentoniitti/silika-pohjaista. Erityisesti Pilvin astman vuoksi olisi mukava löytää hiekka, joka olisi sekä toimivaa, että mahdollisimman vähän keuhkoja kuormittavaa. Silika/Kvartsipölyn yhteydestä astmaan ja muihin keuhkosairauksiin kiistellään niin eläin- kuin ihmislääketieteenkin puolella, mutta itse tuumailen, että eipä tuo ainakaan terveellistä voi olla, joten jos jokin parempi pissauspohjuste löytyy, hyvä niin.

Nyt kokeilussa olevan maissipohjaisen hiekan miinuksia ovat ennen kaikkea hankala saatavuus (täytyy tilata ulkomailta, meille tuli zooplussalta) sekä melko korkea kilohinta. Maissipohjaisen hiekan väitetään olevan savipohjaista riittoisampaa. Se jää vielä nähtäväksi.

Aiheesta lisää esim.:
- Detection of Silica Particles in Lung Wash Fluid from Cats with and without Respiratory Disease (Journal of Holistic Veterinary Medicine, October 2001)
- Feline Asthma - Triggers (tietoa ja vinkkejä erilaisista astmaan vaikuttavista tekijöistä)
- World's Best Cat Litter maissipohjaisen kissanhiekan mainossivut (mm. ostosTV-henkinen mainosvideo)
- Googlettamalla sanoja: Bentonite, Silica, Silicosis, Kvartsipöly, Silikoosi ym.

29.6.09

Kissa sanoo: "Tweet, tweet"

Tai ainakin melkein... Karvalapset ovat nimittäin liittyneet Twitter-palvelun käyttäjiksi. Sen myötä myös blogissa on tapahtunut pieniä muutoksia. Suurimpana näistä on mahdollisuus seurata Morriksen, Santun ja Pilvin twitter-viestejä koottuna virtana blogin oikeassa sivupalkissa:

Karvalapset eivät mene takuuseen viestisisältöjen uutiskynnyksen korkeudesta. Viestit heijastelevat kirjoittajansa senhetkistä mielialaa, vireystasoa sekä ennen kaikkea ravitsemuksen laatua ja määrää (kunkin kirjoittajan subjektiivisten kriteerien mukaisesti arvotettuna tietenkin). Epäilyksiä pikkukissojen sirkutuksen kiinnostavuudesta ei karvalapsilla itsellään ole - kissahan on kaiken keskipiste. ;)

Jos sinulla on jo twitter käytössä, saat Karvalasten tuumailut suoraan omaan twitteriisi liittämällä heidät seurantalistallesi. Profiileihin pääset näppärästi suoraan sivupalkissa olevien kuvalinkkien kautta.

Jotta viesteihin vastaaminen ja muu viestintä kävisi helposti, todettakoon vielä, että karvalapsilla on käytössään nimimerkit (jonkun jo tökerösti napattua kaikki karvalasten kutsumanimet asianomaisilta lupaa tiedustelematta): Morris = mensacat, Santtu = santtukisu, Pilvi = tripodcat

10.6.09

25 asiaa minusta: osa Santtu


1. Olen tyttökissa.

2. Olen isin tyttö. Ihmisiskä on parasta maailmassa!

3. Tykkään syödä hyvää ruokaa...


4. ... ja oikeastaan ei sen niin väliä, onko se aina niin hyvääkään - tykkään syödä.

5. Tykkäisin olla ammattitervehtijä. Olen tosi hyvä siinä!

6. Tykkään kaikista pihan naapureista. Ja niitten koirista. Ja ohikulkijoista. Ja niitten koirista. Tykkään kaikista.


7. Paitsi, en tykkää yhden naapurin kissasta, koska se on vihainen ja vaanii minua puskista.

8. En halua enää ikinä joutua metsästämään ruokaani. Metsästäminen on joskus mukavaa, mutta en ole kovin hyvä siinä.

9. Olen kaunis, mutta häpeilen joskus käpristyneitä korviani.


10. Joskus olen vähän ujo ja joskus taas tosi rohkea.

11. Tykkään kaikesta pehmeästä ja lämpöisestä. Sylit on kivoja. Paleleminen on kamalaa.

12. Huolehdin muista ja olen aika äidillinen.

13. Rakastan riehumista. Kaikkein parasta on se, kun saan riehua ihan itse kenenkään häiritsemättä.

14. Olen maailman paras hieroja! Hieron omia ihmisiäni säännöllisesti. Olen hyvä löytämään selän kipupisteet ja hoitamaan ne kuntoon.


15. Minulla on vahvat tassut.

16. Rakastan kaikenlaisia vauvoja - - niin kissojen kuin ihmistenkin.

17. Kiipeilypuissa pitäisi olla selkeät merkinnät siitä, mikä taso kuuluu millekin kissalle. Inhoan sitä, kun tasolleni hypitään juuri, kun yritän keskittyä johonkin.

18. Dewey Readmore Books on idolini! Vähänkö olisi hienoa olla kirjastokissa! (Ainakin, jos siis ihmisiskä asuisi kirjastossa...)


19. Minulla on nauru herkässä - erityisesti riehuessa meinaan usein tikahtua nauruun.

20. Tällaisten listojen kirjoittaminen on vaikeaa. Osittain ehkä siksi, että on olemassa asioita, joita en halua muistella.

21. Haluaisin tutustua alueemme kahteen oravaperheeseen. Ne tuntuvat kivoilta, mutta ne pelkäävät minua, koska ne eivät tiedä, että en ole kiinnostunut metsästyksestä.


22. Vaatimattomuus kaunistaa.

23. Olen kuvauksellinen, mutta hämmennyn, kun minua kuvataan.

24. En ymmärrä, miksi mun ihmiset menee suihkuun. Se pelottaa minua enkä uskalla jättää niitä sinne yksikseen vaan jään vahtimaan niitä. Toisaalta en osaisi auttaa, jos jotain sattuisi. En osaa muuta kuin huutaa niille, että äkkiä pois sieltä suihkusta! Mitä tuollaisessa tilanteessa oikein pitäisi tehdä?!

25. "Pääasia, että on söpö!"


25.5.09

Uusia kavereita

Karvalapsilla on ollut kovasti kiireitä. Pihapiiriin on nimittäin ilmestynyt iso liuta uusia kavereita, joihin kolmikko on innokkaana tutustumassa lähemmin.

Ensimmäinen ja ehkä suurinta viehtymystä aikaansaava kamujoukkio ovat kevään uudet oravanpoikaset napakoine vanhempineen. Suoraan kissojen parvekkeen ulkopuolella on iso vanha hopeapaju (?!), joka toimii oivallisesti pikku-oravien kirmailurakennelmana. Kurret roikkuvat kuka mitenkin päin ja kipittävät hurjaa hippaleikkiä runkoa ympäri ämpäri, kunnes emo tulee ja tukistaa vallattomimmat vekarat kuriin ja nuhteeseen hännästä (tai mistä nyt onnistuukin ohi vilahtavasta pennusta otteen saamaan).


Oravaperheet ovat myös oivaltaneet pikkulintujen syöttöautomaatin, jonka sijainti on kissojen mieleen - sehän on siis kiinnitetty optimaaliseen tähystelysijaintiin suoraan parvekkeen kaiteeseen.

Innokaat luontotarkkailijamme joutuvat pysymään kuitenkin tiukasti parvekelasituksen ja -verkotuksen tällä puolen. Tämä takaa turvallisuuden lasin molemmin puolen. Luonnoneläimet ovat nopeasti oppineet välttämään parvekkeen verkotettua osaa ja oravalapsoset seurailevat kissoja vähintään yhtä uteliaina kuin kissat niitä. Onpa joku niistä välillä uskaltautunut Santun kanssa lasin läpi jopa nenuttelunuuhkuttelutuokioon.


Oravaperheiden lisäksi kissoja ovat viime aikoina käyneet viihdyttämässä mitä erilaisimmat linnut syöttöpaikan ohilentomatkallaan.

Rakkaimmat tipuset kaikista ovat kuitenkin pieni sinitiaisperhe, joka asustaa tuohon samaiseen puuhun kiinnitetyssä kamerapöntössä. Innokkaasti on seurattu pikkuisten munien hautomis- ja kääntelypuuhia ja vihdoin viimein viikonlopun aikana munista kuoriutui hassunkurisia pieniä "muhkuramatosia", joilla on tavattoman suurena ammottavat suut. Touhotus lintuperheen kodissa ja pihamaalla siis jatkuu...

Tänään Pilvi oli todistamassa dramaattista tilannetta, jossa eräs läheisen naakkaparven rohkeimmista jäsenistä päätti yrittää kurkkia pönttöön, josko siellä olisi jotain mielenkiintoista. Tomera (kuvassa yllä) isukki räkytti jättiläismäiselle naakalle vihaisesti, emon hyökkiessä pesässä kohti pöntön suuaukkoa. - - - Niinhän se on - - - ei parane ryttyillä pikkutinteille!

Kohta taitaa olla niin, että karvalapset saavat kokoon riittävästi ornitologista tutkimusaineistoa vaikkapa kirjan julkaisemiseksi (taatun kansainvälisen kysynnän vuoksi het'alkuun englanniksi). Miltä kuulostaisi: "Every Cat's Guide to the Behaviour of Edible Birds" tai "Small Bird Husbandry for Felines" tai miksei yksinkertaisimmille pelkkä "Tweets for Dummies - the Kitty Version"...?

(...ja ei, Morris, sitä ei ruveta kirjoittamaan latinaksi!!!)

26.4.09

Synttäriviikonloppu

Tänään vietettiin Morriksen ja Pilvin syntymäpäivää - ja koska Santun oikeasta syntymäpäivästä ei ole tietoa, voitaisiin oikeastaan samaan syssyyn onnitella koko karvalasten kolmikkoa. :)

Samalla synttärionnittelut lähtevät Pilvin sisaruksille: Viiville, Paronille & Pontukselle!


Synttäriviikonlopun kunniaksi saamme ilon ilmoittaa, että taannoin männävuosina kissojen tähystelyparvekkeen ulkopuolella olevaan pihapuuhun asennettuun, videokameralla varustettuun linnunpönttöön on vihdoin ja viimein päättänyt asettua sinitiaispariskunta, jotka aloittivat pesänrakennustouhotuksen karvakatraan riemuksi ja synttärien kunniaksi.

Synttärilahjaksi kattimuksille tänä vuonna siis ikioma pönttö-teevee! :D

22.4.09

Kissansyöjäpeto

Kevät on saapunut ja sen juhlistamiseksi Karvalasten ihmis-iskän luovuus on taas puhjennut kukkaan - suorastaan railakkaan värikkäästi.

Koska ihmis-iskän mielestä pienillä karvaisilla kakaroilla täytyy olla monenlaista puuhaa ja runsaasti lokoisia lepopaikkoja (ja ennen kaikkea, koska ihmis-iskällä on muuten vain inspiraation kipinä sinkoillut villisti sinne tänne), kolmikkomme on taas saanut nikkarointihetkien tuloksena uutta ihmeteltävää.

Tällä kertaa esittelyvuorossa varsin persoonallinen ja aivan taatusti ainut laatuaan oleva "kiipeily-, lepäily- ja raapimistolppa" tarkassa käyttöönottosyynissä:

Karvalapset ♥ "iskä"