Ihmisemoja ja reviirieläimiä

Karvalapset ovat melkoisen osallistuvaa ja tarkkaavaista sakkia. Tiedot reviirin kaikista maisemallisista yksityiskohdista ja tapahtumista pidetään ajankohtaisina, ja kaikkia muutoksia seurataan hetki hetkeltä ettei mitään jäisi huomaamatta. Alla olevassa kuvassa esimerkki Karvalasten Remonttitarkastuspalvelun toiminnasta uusien kattovalaisimien asennusprojektin parissa.


Ammattitaitoiset remonttitarkastajat huolehtivat mielellään tavanomaisen tarkistustoiminnan lisäksi niin pienien kuin suurienkin remonttitarvikkeiden, -työkalujen ja -materiaalien laaduntarkastuksesta.

Erityisesti Morris on erikoistunut istumaan ihmisiskän seurana olohuoneen lattialla hoitamassa kärsivällisesti esineiden nuuhkaisutehtävät kaikenlaisten nikkarointiprojektien aikana.

Pilvi ja Santtu tuuraavat välillä Morrista, mutta Pilvi kyllästyy yksitoikkoiseen istumatyöhön yleensä nopeasti ja juoksee touhuilemaan jotain vauhdikkaampaa. Santun vuorostaan yllättää useimmiten nälkä niin, ettei se useinkaan malta pysyä työmaalla kovin pitkään.

Morris ja ihmisiskä ovat kuitenkin hommassa melko löymätön tiimi. Morris istuu asemissa nenä valmiina ihmisiskän nikkaroidessa. Työn lomassa ihmisiskä ojentaa erilaisia esineitä Morrikselle. Morris nuuhkaisee niitä ja antaa katseellaan hyväksynnän niiden käyttökelpoisuudesta, jotta työtä voi taas jatkaa turvallisin mielin. Jos Morris huomaa tarkistustiheydessä huolestuttavia puutteita, se muistuttaa ammattilaisnenän olemassaolosta ojentelemalla kuonoaan ihmisiskää kohti tai kommentoimalla asiasta.


Joko Morris kokee kaiken tämän poikkeuksellisen viihdyttäväksi leikiksi - - tai se on vihdoin keksinyt ratkaisun peukalottomuuden aiheuttamaan, kaikkia keksijäkissoja piinaavaan ongelmaan: työkalujen käyttöesteellisyyteen - ja toimii todellisuudessa näin koko nikkarointiprojektin kaikkivaltiaana ohjailijana.

Reviirin tarkistukseen kuuluu meillä myös aamuin illoin tapahtuva pikkutarkka pihareviirintarkistusrutiini, jossa Karvalapset käyvät arvioimassa valtakuntansa piha-alueet eri suuntiin aukeavista ikkunoista. Viimeisenä tarkistusvuorossa on makuuhuoneen ikkuna, josta siirrytään yleensä lopuksi omien ihmisten turvaksi sänkyyn nukkumaan.


Vaikka tarkka tieto reviirin tilasta on kissaeläimille ymmärrettävästi tärkeää, mietin silti joskus, miten suuri osa kissojen osallistumista onkin silkkaa sosiaalista uteliaisuutta ja yhdessä olemisesta nauttimista?

Liittyykö siihen kenties myös tavoitteellista yhteyteen pyrkimistä tai jopa jossain muodossa oppimista / ymmärtämään pyrkimistä? Jotain samansuuntaista kuin pienten ihmislasten viehtymys tarkkailla ja matkia, mitä isi tai äiti tekee, vaikka lapsi ei itse tekemisestä tai tekemisen motiivista mitään ymmärtäisikään?

Erityisesti Morriksen suhteen tätä ei voi meillä olla pohtimatta. (Kaikki Morrikseen kunnolla tutustumaan päässeet tietävät taatusti, mitä tarkoitan) :)

Jotkut sanovat, että oma ihminen on kissan näkökulmasta sen emo. Karvalasten kodissa väite tuntuu tosiaan pitävän paikkansa monella tasolla. Entä teillä?

Kerro kommenteissa tai vaikkapa oman blogisi päivityksessä asioista, jotka ovat oman kissasi / kissojesi toiminnassa laittaneet sinut pohtimaan kissan aivoituksia tai suhdetta sinuun, omaan ihmiseensä.

Tunnustus

Karvalapset saivat Pilvin siskolta ja siskontytöltä, Viiviltä ja Säteeltä taannoin tunnustuksen, johon sisältyvä haaste on jäänyt suorittamatta. Siispä vähintä, mitä voimme tehdä tilanteen korjaamiseksi, on kiittää tunnustuksesta ja korjata laiminlyöntimme palatessamme samalla blogosfääriin pitkän tauon päätteeksi.

Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Ensimmäisenä kiitos Viiville ja Säteelle!

Ja sitten ne satunnaiset Karvalapsismit:

1) Tiskaaminen ja pyykkääminen on kivaa ja rentouttavaa puuhaa. Parasta on koneen päällä makaaminen koko porukalla. Koneesta huokuva lämpö, sen rauhoittava tärinä ja tasainen hurina vaivuttaa kaikki Karvalapset auvoiseen nirvanaan alta aikayksikön.

2) Ruoka on saatava kuppiin tietyssä järjestyksessä. Ensimmäisenä Morris, sitten Santtu ja lopuksi Pilvi. Jos järjestys menee väärin, koko porukka hämmentyy, eikä enää tiedä, mistä kupista kenenkin nyt oikein pitäisi käydä ateroimaan!

3) Pomous on Karvalapsilla koosta kiinni. Mitä isompi kissa, sitä pienempi pomo.

4) Tiski- ja pyykkikoneen lisäksi kaikki pöytäpinnat ja ikkunalaudat, joihin osuu kirkas, lämmin auringonpaiste, ovat paikkoja, joihin mahdumme ongelmitta kaikki kolme pepukkain edellyttäen, että kukaan ei keksi yllättäin purra ketään hännästä tai kankusta.

5) Henkilökunnan maireaksi muuttuva ääni ei koskaan tiedä hyvää. Älä usko, vaikka sanottaisiinkin, ettei ole mitään hätää.... paitsi, jos luvassa on namitahnaa!

6) Meillä on todellisuudessa kissankieliset nimet. Mutta, kuten kaikki kissat hyvin tietävät, niitä ei kuulu käyttää ihmisten läsnäollessa. Olemme pitäneet salaisuuden - paitsi Santtu, joka on pari kertaa pöhköyksissään vahingossa lipsauttanut Morriksen kissanimen ääneen ihmisten kuullen. Ihmiset ovat tuskin kuitenkaan tajunneet, mistä on ollut kyse.

7) Sähkökatkot ovat hyvää aikaa huolehtia oman ihmisen huomiontarpeesta.

8) Näin vaalien alla olemme yksimielisiä siitä, että olipa tuleva presidentti kuka tahansa, hänen tulisi varmistaa, että tästedes jokaiseen kissakotiin toimitettaisiin talvisin vaikkapa postitse riittävä määrä yö-öttiäisiä estämään kylmyydestä johtuvan öttiäispulan aiheuttama mielipaha. --- joko se, tai vaihtoehtoisesti namitahna-automaatit, joista saa itse hakea namitahnaa loputtomiin.


Ja lopuksi tunnustus lähtee eteenpäin seuraaville blogeille:
Wilma
Kissakoti Kattila
Kolmen kissan kopla
Lulu, Lea ja Lotta
Tuutusen basaari
Maunon ja Epun maukuja
Wauhtitassut
ja viimeisenä vaan ei vähäisempänä, jospa saisimme toisenkin tauolla olleen blogin henkilökunnan takaisin linjoille... eli tunnustuksen saa Tassunjälki.

Akupunktio - kun kissasta tuli siili

Pilvi on kartuttanut kulttuurikokemuksiaan ottamalla kunnon selkätuntumaa kiinalaiseen lääketieteeseen. Tänään käytiin toista kertaa akupunktiossa.

Akupunktioneuloja aseteltiin akupisteisiin
Pilvin selkään ja takajalkoihin.

Ensimmäisellä akupunktiokerralla viikko sitten paparazzi kunnioitti neidin oikeutta nauttia häiriöttä uusista tuntemuksista. Ensimmäisestä hoidosta ei siis ole kuvamateriaalia.

Selässä ja jaloissa törröttelevät neulat rentouttivat mukavasti ja nukkumatti taisi tuolloin jo koputella hoitohuoneen ovella, kunnes hoitsu hätyytti sen matkoihinsa saapuessaan huoneeseen akupunktioneuloja poistamaan.

Toisella kerralla kaikkinainen hienotunteisuus heitettiinkin sitten kankkulan kaivoon.

Aiemmin käytössä ollut rauhallinen toimenpidehuone oli varattu, joten uutta ihanaa spa-kokemustaan viikon ajan odotellut kissaneito koki hienoisen pettymyksen. Hoitoelämystä ja rentoutumista häiritsivät ikkunan läpi kantautunut liikenteen melu sekä oven takana odotushuoneessa läähättäneet koirapotilaat. Plääh!

Kaikesta huolimatta, sekä Pilvi että neulat pysyivät kiltisti paikoillaan. Välillä oli kuitenkin aivan pakko päästä silmälasien akuutin pesemistarpeen varjolla puskemaan omaa ihmistä. Eiväthän ne oikeatkaan siilit täysin liikkumatta pötköttele.

Illalla kotiin saapuessa oli jännitys jo tipotiessään ja olo virkistyneen vetreä. Ja mitä tekee Pilvi? Pinkaisee tietenkin päätä pahkaa parvekkeelle yö-öttiäisten kimppuun, kuinkas muutenkaan! :)

Selkäkipu - saa helliä!

Kun kolottaa, on syytä käydä tohtoritädillä katsastuksessa.

Niinpä lähti Pilvikin tänään Helsingin Mevetiin tervehtimään lempilääkäriään, Anu Saikku-Bäckströmiä.

Raisulityttö oli satuttanut selkänsä joko kavereitten kanssa riehuessaan tai yö-ötöjä parvekkeella metsästäessään. Tarkkaa tietoa aiheuttajasta ei ole, mutta eräänä aamuna oli kävely selvästi tavallista matalampaa eikä kunnon asentoa tuntunut löytyvän. Välillä selän lihakset olivat selvästi krampissa, ja vaikka Pilvi jatkoi touhujaan entiseen tapaansa, tekivät tietyt liikkeet välillä kipeää.

Kolmijalkaisen kissan kohdalla kotiväki huolestui tietysti kovasti, nivelet ja selkäranka kun ovat Pilvillä puuttuvan etujalan vuoksi tavallista kovemmalla rasituksella.

"Tuttua huttua", totesi Pilvi ja meinasi käydä nukkumaan
tutkimuspöydälle röntgeniin pääsyä odotellessa.
Taustalle varistetut karvat paljastavat hienoisen jännityksen.

Onneksi uutiset olivat pelkoja hälventäviä. Mitään vakavia hermostollisia vaurioita tai tuntoaistimusten muutoksia ei löytynyt ja nivelten liikkeet olivat normaalit.

Pilvistä otettiin vielä röntgenit selän nikamien asennon ja etujalan kyynärnivelen kunnon tarkistamiseksi - sekä samalla Pilvin keuhkojen tilanteen tarkistamiseksi.

Neiti ei ollut aivan innostunut pöydälle pötköksi venyttämisestä, mutta rauhoittui molempiin kuviin heti, kun oman ihmisen pää laskeutui siihen oman nenun jatkeeksi. Siinä sitten killiteltiin toisiamme silmiin hiljaa paikallamme hengittellen ja odoteltiin kuvakoneen naksahduksia. <3

"Älä hätäile! Kato nyt, mulla kääntyy tää pääkin jo näin hyvin"

Röntgenkin näytti huojentavalta pahimpien pelkojen suhteen. Mitään nivelrikkoon viittaavaa ei ollut ja selkäranka näytti siistiltä ja selkärangan nivelvälit hyviltä. Kaunis on Pilvi siis sisäisestikin! ;)

Odotetusti keuhkoissa oli astman merkkejä, ei kuitenkaan mitään järkyttävää, joten jatketaan inhaloitavalla ylläpitolääkkeellä.

Erityismainintaa sai Pilvin mahtava rintalihas! :D Ja tottatosiaan, Pilvin keho on mainiosti vahvistunut tasapainottaakseen toisen etujalan puuttumista.

Pilvin mukana kotiin lähti - - huojentuneiden palvelijoiden lisäksi - - tulehduskipulääkekuuri ja suositukset hyvistä fysioterapeuteista. Kunhan selän lihakset rauhoittuvat, suuntaamme seuraavaksi siis osteopaatille sekä fysioterapiaan ja akupunktioon.

Hottis misut helteellä

Helteiden saavuttua on Karvalasten luona käynnistetty jälleen JÄÄPULLOTEHDAS. Tämä viilennyskeino sai viime kesän kuumuudessa kissoilta täydet pisteet ja suosio ei tunnu lainkaan hiipuneen. Karvalasten mielestä siis ehdoton ykkönen!

"Reippaana" poikana Morris on laatinut kommentaarin muutamista muista käytössä olleista jäähdyttelyjipoista (yleiseen mukavuuteen helteillä - eivät riitä lämpöhalvaustilanteessa).

Jääpalat vesiastiassa

Eivät lisää meillä juurikaan juomista, mutta ovat hurjan hauskat kaivaa astiasta lattialle. Täydelliset kesähelteiseen jääkiekkopeliin (hehe - JÄÄkiekko - tajuuksä! eheh).

Pelin tavoitteena on luikutella jääpalaa olohuoneen tai eteisen poikki mahdollisimman pitkälle (lue: pois muilta). Taidokkaista luistelukuvioista saa lisäpisteitä.

Voittaja saa syödä kiekon - joka lisää ainakin voittajan nesteensaantia.

"Jäätelö"

Tämä on variaatio "jääpalat vesiastiassa" -metodista. Pieneen määrään vettä lisätään jauhelihaa, verta tms ja neste/mössö pakastetaan jääpalarasiassa. Helteellä "lihajäätelöt" laitetaan ruokakuppiin, jossa niitä voi käydä nuolemassa tai syömässä niiden hiljalleen sulaessa. Jokainen voi itse säädellä, miten paljon ja miten kylmänä jäätelönsä haluaa syödä.

Varsin maukas viilennyskeino. Jäätelöt toimivat myös oivallisesti verisempänä versiona aiemmin mainitusta jääkiekkopelistä, mutta jostain syystä se on meillä kiellettyä...?

Lihapaloista tehdyt "jäätelöt" lähdössä pakastimeen.
(Ensimmäiseen kokeiluun kannattaa käyttää jauhelihaa,
jotta pala maistuu ja haisee heti lihalle.)

Kissan kasteleminen
tai kostealla pyyhkeellä sively

Märät pyyhkeet eivät ole saaneet täällä suurta suosiota. Tästä on varmasti eri mielipiteet eri kissoilla. Jotkut kuulemma viihtyvät esim. kostean pyyhkeen alla, mutta karvalapsilla kosteus pestään nopeasti pois ennen kuin se ehtii turkkia viilentämään, joten muut keinot ovat osoittautuneet tehokkaammiksi. Kastutteluun on suostuttu vasta tosihelteillä. Huom! Lämpöhalvauksessa tämä on ensiapuna paras ja nopein!

Suoja suoralta auringolta

Tarkoittaa varjoisia ja viileitä oleilupaikkoja (esim. pahvilaatikkoidea yllä olevassa jääpullolinkissä) sekä verhojen pitämistä suljettuna auringonpuoleisissa ikkunoissa.

Ilmanvaihto

Kissat ovat koiria herkempiä vedolle. Puhaltimista ja tuulettimista eivät karvalapset ole erityisesti innostuneet ja niiden ilmavirtaa vältellään, mutta toki ne parantavat sisätiloissa ilman liikkumista painostavan kuumina kesäpäivinä.

Raikas luonnollinen kesätuuli sen sijaan aikaansaa yleensä nautinnollista massukarvojen vilvoittelua, joten parvekkeen verkotus on ollut ehdottoman pop!

"Tää on sitten tällainen tää verkko.
Saanko mä nyt sen jäätelön?"

Vesiastioita lisää

Tämä on sekä hyvä että huono. On kivaa, että laiskana kattina ei tarvitse lähteä kauas veden hakuun - - mutta kipot ja kupit (lue: vesimiinat) sinne tänne siroteltuina haittaavat tuntuvasti normaalia riekkumista.

Furminator / Harjaaminen

Tämän halusi joukkoon lisätä Santtu, jolla on porukan paksuin aluskarva.

Kuumalla säällä ei ole kiva ahdistua liian paksusta turkista ja karvaa täynnä olevasta massusta. Ylimääräisen alusvillan poistaminen esim. Furminaattorilla keventää oloa ja viilentää ihoa - ja tietystikin - tuntuu niiiiiiiiiiiiin ihanalle!

Mites teillä?

Coolina kattina pysyttelyyn on monia muitakin keinoja. Omat suosikit voi lisätä kommentteihin. Ideoita otetaan ilolla vastaan. :)

Sehän meni ihan kuin Strömsössä!

Karvalapset ylpeänä ilmoittavat ideoimansa lampun
saavan julkisuutta tulevana sunnuntaina, kun karvalasten
ihmisiskä esiintyy televisiossa Strömsö-ohjelman vieraana.

Iloista ystävänpäivää!

Karvalapset toivottavat sinulle
rakkaudentäyteistä ja onnellista ystävänpäivää!

Kissanminttukisat 2011

Vuoden 2011 Kissanminttukisojen voimistelun finaalin voittaja:
FIN*Redcheetah's Pilvi !!!
*aplodeja*

Oikeammin siis - - Saksasta saapunut ruokapaketti piti sisällään myös (ilmeisesti nestemäiseen kissanminttuun äskettäin upotetun) Kong Kickeroo:n, joka saavutti oitis ennennäkemättömän suosion perheemme maatiaisköörin taholta.

Onnellisena uutta potkuleluaan riepottaen, kaverukset toimivat yleisönä tavaroita kantaneessa pahvilaatikossa järjestetylle, laatikon sisuksiin tarttuneen kissanminttuhajun innoittamalle maailmanmestarin voimistelunäytökselle.

Katalaa!

Eteisen remontti eteni tasaista tahtia,
kunnes - - - seinästä löytyi yllättäen REIKÄ!

Morris: "Outoa. Mitä luulet, Pilvi? Mihin tämä tunneli johtaa?
Teknisten piirustusten mukaan tässä ei pitäisi olla reikää lainkaan."

Pilvi: "Ehkä se on HIIRENkolo!"

Morris: "Joo. No just niin. *rolleyes* Se on varmaan hiirenkolo.
Oho! Katos kehveliä! Siellä se hiiri nyt menee..."

Pilvi: "Oikeesti? Kuulitko Mamma!!! Me löydettiin HIIRENKOLO!!!"

Pilvi: "Kukkuuuuu! Hiiii-riiiiiiiii! Missä sinä ooo-leeeeet?"

Pilvi: "Hetkinen - - - Ei täällä mitään hiirtä ole!"

Pilvi: "MORRIS! Senkin ketku katinkuvatus!
Katala kohtalo koittaa, kunhan sinut kynsiini saan!"

Rentouttavaa joulua!

Iloista ja rentouttavaa joulua kaikille!
Huolehtikaahan kissat omista ihmisistänne
erityisesti näin joulun aikaan. :)

Liikettä niveliin - eli Pilvin päivä osteopaatilla

Pilvi on melkoinen tyttö riekkumaan. Välillä hirvittää salamana sinkoilevan kissan juostessa asuntoa ympäriinsä, että mitä mahtaakaan kolmen jalan varassa oleva selkä tykätä moisesta.

Kolmijalkaisella kissalla liikeradat ja asennot ovat normaalista poikkeavat, jolloin lihakset ja tukiranka joutuvat työskentelemään rankemmin ja ajan kanssa kehoon voi tulla monenlaista jumia, jännitystilaa ja kipua, vaikka ei hurjia ralleja harrastaisikaan.


Päätimme siis kysellä aikaa eläinfysioterapeutti/-osteopaatti Leena Piiralta, jonka kuulimme lukeutuvan Suomen huippuihin alallaan. Asiakastyytyväisyys ainakin on ilmeisen hyvää, sillä ensimmäiset vapaat ajat hänen kalenterissaan olivat vasta seuraavalle vuodelle. Onneksemme saimme kuitenkin pian kuulla vapautuneesta peruutusajasta ja niinpä lähdimme tänä aamuna kohti Halikkoa Pilvi boksissaan makoillen.

Vaikkei mitään ilmiselvää Pilvin olemuksesta ole päälle päin huomannutkaan, löytyihän sieltä kuitenkin kipupisteitä. Kyllä kirpaisi itselläkin sydänalasta kun mietin, että olisi varmaan sittenkin pitänyt käydä tutkimassa tilanne jo aikaisemmin.

Hoitohuoneen koirahajut kiinnostivat Pilviä niin, että neiti ei meinannut malttaa pysytellä paikoillaan. Ymmärrettäväähän tuo - kukapa mieluummin seisoisi hievahtamatta paikallaan kipeitä paikkoja kaivatuttamassa kuin vapaasti liikkeellä jännän uuden tilan tuoksuja tutkimassa?! Osansa sai myös huoneessa ollut kaappi, jonka alle piti tietenkin tunkeutua nopealle tutkimusretkelle. Olihan kaappi sentään ainakin kahdeksan senttiä irti maasta.

Ensikertalaisen hoito tehtiin rauhallisesti, välillä taukoja pitäen. Osteopaatin työskennellessä, pidin (yritin ainakin) Pilviä paikallaan ja samalla tunsin käsissäni hyvin sen reaktiot. Joissain kohdissa pää painui kämmeneeni tai lihakset jännittyivät väristen selkää manipuloivien sormien osuessa kipeään kohtaan. Toisina hetkinä tuntui kuin koko kissa olisi rentoutunut kerralla aivan veteläksi.

Turvallisimmalta Pilvistä taisi tuntua, kun otsani oli pehmeästi sen otsaa vasten (pienikokoisen kissan seistessä lattialla, helpommin sanottu kuin tehty). Otsa otsaa vasten se rentoutui ja pysytteli hiljaa paikallaan. Aivan täydellisesti ei Pilvi vielä hoidolle antautunut, mutta näytti loppuvaiheessa jo rentoutuvan tunnustelemaan, mistä tässä nyt oikeastaan on kyse.

Vaikka syvissä lihaksissa jännittyneisyyttä löytyikin, osteopaatin mukaan Pilvin liikkuminen on joustavaa ja sujuvaa, sen pystyessä myös hyppäämään sulavasti ylös ja alas (todettiin käytännössä Pilvin ponkaistessa työpöydälle tavaroita tutkimaan).

Kotiin saimme käsittelyohjeet, joiden avulla voimme lisätä rintarangan liikkuvuutta ja selän syvien lihasten rentoutumista. Koska kissojen sietokyky pitkälliselle kipulääkehoidolle on huono, sovimme selkäkipuun homeopaattisen valmisteen käytön ja ongelmien ennaltaehkäisyyn seraquinin käytön aloittamisesta. Lisäksi osteopaatti suositteli lämpimien makuupaikkojen tarjoamista, josta saimmekin heti muutamia uusia ideoita (niistä lisää myöhemmin).

Näillä siis eteenpäin seuraavaa vapautuvaa aikaa odotellessa. Nyt kun saisimme tuon elohopean vielä kehittämään itselleen terveen itsesuojeluvaiston. :)

Muutamasta tiedustelusta johtuen tarkennetaan (tammikuu 2012):

Kävimme osteopaatilla kokeilemassa, josko siitä olisi Pilville ennaltaehkäiseväksi hoidoksi. Osteopaatti ei ehdottanut jatkokäyntejä. Pyysimme kuitenkin päästä jonotuslistalle mutta tarvetta uusintakäynnille ei ainakaan toistaiseksi ole ollut.

Jälkimmäinen kuva ei ole Pilvin tavallinen asento vaan se on joskus kesken venytyssession napattu otos. Selkä ei siis ole amputoiduilla kissoilla köyryssä muulloin kuin niiden venyttäessä itseään ylöspäin samalla tavalla kuin tavallisetkin kissat.

Ukkos-Pilvi

Pienestä koostaan huolimatta Pilvi on perheemme valpas vahti ja ponteva poliisi. Vähintäänkin tiukkaan puhutteluun ja kurinpidoliseen murahteluun joutuvat niin liioiksi riehaantuneet karvasisarukset, rapussa räyhäämään erehtyvät koiraeläimet kuin oikullisesti käyttäytyvät leluhiirulaisetkin.

Eipä siis ihme, että ulkoa kantautuva äänekäs ukkosen jylinä sai pikkupoliisin liikekannalle. Tilannetta oli siirryttävä seuraamaan parvekkeen korkeimmalle tasolle. Uskottavuushan siitä kärsii, jos alaviistosta yrittää ärhäkkääksi äitynyttä sääilmiötä pitää kurissa ja nuhteessa.

Tilanne pysyikin aisoissa hyvin, kunnes salamat ja ukkonen toivat tuekseen rankkasateen. Kolme yhtä vastaan on melkoisen ylivoimainen asetelma kokeneimmallekin kurinpitäjälle. Lopulta oli Pilvinkin vetäydyttävä sisätiloihin uusiin asemiin kissanluukun ääreen varmistamaan, ettei myrsky sentään röyhkeydessään pyri siitä sisään.

Kuuma!

Morriksen kuva kissakuvahaasteeseen aiheella KUUMA:

Aiheesta inspiroituneina, karvalapset haluavat esitellä yhden monista keinoista, joiden avulla tukahduttavat hellepäivät muutettiin tänä kesänä leppoisan kesäisiksi kissanpäiviksi karvalasten kodissa.

Helleaallon iskiessä henkilökunta asetettiin hälytystilaan ja sota kuolettavaa kuumuutta vastaan alkoi. Keittiön nurkkaan viattomanoloisesti pinotut tyhjät limukkapullot paljastuivatkin salaiseksi asevarastoksi. Pullot täytettiin vedellä ja aseteltiin kylmäkallejen kavereiksi pakastimiin jäätymään.

Karvalasten salainen ase: JÄÄPULLO

Pakkasherran suoritettua tehtävänsä, umpijäiset helteenkarkoitusohjukset saatiin käyttöön ja karvalasten oloa helpottamaan seuraavalla tavalla: Jäinen pullo kääräistiin kierroksen verran pyyhkeen sisään ja jätettiin sopivan varjoisaan lepäilypaikkaan. Ylijäävästä pyyhkeenosasta sai kätevän makuupehmusteen, jolla maatessa jäähdyttelijä voi itse säätää viilennysastetta asentoaan tai loikoiluetäisyyttään muuttamalla.

Asearsenaalia oli runsaasti, kiitos palveluskuntaan kuuluvan limonaadin suurkuluttajan, joten viileät makuupaikat olivat auki 24h ilman jonotusta. Käytössä olevan jäämassan sulaessa ja jäähdytystehon laskiessa alle hyväksyttävän rajan, vaihtui pullo lennossa toiseen pakastimessa vuoroaan odottelevaan.

Pilvi näyttää, miten mukavaa jääpullon käyttö voi olla.
Tässä viilennyksen kohteena oikeanpuoleinen kankku & kylki:

Pilvin makuupaikan alla oleva pahvilaatikko toimi samalla myös mainiona vilvoitteluluolana. Pahvilaatikon sisänurkkaan asetettu jääpullo viilensi miellyttävästi laatikon sisällä olevan ilman ja muodosti karvalapsille oivallisen chillailumestan, jossa nämä kävivät piipahtamassa kuumaa pakoon.

Kerrostaloasunnosta puuttuva ilmastointi / jäähdytyslaitteisto korvattiin varsin edullisella ja yllättävän toimivalla innovaatiolla. Joukko jääpulloja aseteltiin keilaradan keilojen tapaan pystyyn lattialle. Näin syntyneen jäähdytyskennon eteen puhkumaan pieni pöytätuuletin, toiselle puolelle sopivasti vapaata pötköttelytilaa ja avot! Loistava jäähdytyslaite valmiina vilvoittamaan ja virkistämään väsyneimmänkin helleraadon. Kyhäelmä ei toki ollut estetiikan mestarinäyte, mutta tarkoitukseensa varsin toimiva ja karvalasten lämpimästi (no pun intended) suosittelema.

Kerräämme mieluusti lisää uusia ideoita tulevien kesien varalle, joten jätä kommentti ja kerro, millä keinoilla palvelusväkesi huolehtii mukavuudestasi kesäkuumilla.

Tervetuloa 2010

Onnellista ja tapahtumarikasta uutta vuotta!
T: Santtu, Pilvi & Morris

Karvalapset vastaanottivat uuden vuoden riehakkaasti ilakoiden ja naapuruston rakettisaldon räiskintää mielenkiinnolla seuraten. Harmikseen kukaan ei tänäkään vuonna onnistunut saalistamaan kaukana taivaalla singahtelevia tulikärpäsiä, joten sakin oli tyytyminen pelkkään värikkäiden kipinöiden tarkkailuun ikkunalasin takaa.

Tinoja eivät karvalapset valaneet, mutta ainakin Pilvi on täysin vakuuttunut, että mikäli niin olisi tehty, olisi koko porukalle tullut tuhansittain pieniä tinaötököitä, tinaherkkutahnatuubeja sekä tietenkin tinarapsuttelusormia.

Uusia tuttavuuksia

Olemme ilahtuneina huomanneet Karvalasten "25 asiaa minusta" -haasteen saaneen siivet ja lennähtäneen elämään omaa elämäänsä blogosfäärissä :)

Saamme siis kunnian esitellä haasteeseen vastanneita kissoja. Hienoa tutustua entistä paremmin vanhoihin kavereihin ja samalla löytää myös uusia tuttavuuksia. Karvalapsilta terveiset kaikille upeille blogikissoille henkilökuntineen!

LULU, LEA JA LOTTA
Lulu
Lea
Lotta

TASSUNJÄLKI
Chili
Salsa
Mambo

KUN KISSA TULI TALOON
Kärppä
Oppu

KOKOLAILLA KISSAMAISESTI
Cisu ja Toto

VIIVI o.s. REDCHEETAH'S POUTA
Säde
Viivi

BALINEESIPRINSSI
Elliot
Amos

IVANOFF SHEVCHENKO
Piu & Mau

Jos huomaat jonkun haasteeseen vastanneen blogin puuttuvan listalta, jätäthän siitä kommentin. Olisi hienoa saada kaikki osallistujat mukaan linkkiluetteloon.

Karvalasten omat esittelyt löydät: Morris, Santtu, Pilvi.

Pilvi pieni pyykkäri

Pikkuiselle Pilville on kuulunut hyvää. Lääkekuurit tehosivat nopeasti, yskä hävisi ja aknekin on pysynyt kurissa. Omat ihmiset ovat kylläkin olleet turhan kiireisiä, eikä pikku "potilas" ole saanut ihan niin paljon sylittelyjä kuin olisi toivonut - - niinpä parantavaa lohtua on täytynyt hakea leikeistä ja muusta riehumisesta...

Vielä on kortisonikuurin viimepillerit odottamassa, mutta Pilviä ei lannista enää mikään, sillä hetki sitten pikkuinen kissa sai kauan kaipaamansa lahjan, unelmiensa täyttymyksen, ensimmäisen ikioman kodinkoneensa! Mitäpä sitä pieni kodinhengettärenä häärivä kissatyttönen enempää kaipaisikaan kuin kunnon pyykkäyskoneistoa, eikös niin?!

Mitä? Näenkö unta? Onko tämä kokonaan minulle?!

Suuri uutisemme kaivannee pientä selvennystä. Tilannehan on nimittäin ollut se, että karvalasten omat ihmiset ovat aina pesseet pyykkejään ongelmitta.

Tai ainakin, kunnes kävi ilmeiseksi, että mukiinmenevästä ilmanvaihdon määrästä huolimatta, pesuhuoneessa kuivuvan pyykin aikaansaama ilmankosteus ärsyttää Pilvin keuhkoja. Seurauksena tästä oli taannoin jopa astmakohtauksia. Niinpä pyykit roikotettiin armotta pihalle auringon kuivatettaviksi.

Tai ainakin, kunnes saapui syksy ja syksyn mukana syysilmat. Aurinko muutti etelään ja pyykit eivät enää kuivuneet ahkerasta roikkumisestaan huolimatta.

Siispä ihmiset päättivät lopulta luopua pyykkien syyssateessa kuivattelusta (sekä tinkiä hieman omasta ekoajattelustaan) ja marssivat kodinkoneliikkeeseen ostamaan kissalleen pyykinkuivauskoneen.

Koskapa vanhan pesukoneenkin oli aika päästä manalan majoille, matkaan tarttui myös kuivurille kaveriksi uusi pesukone. Myyjälle ei sentään ihan kehdattu koneiden todellista omistajaa paljastaa. ;)


Lahjat otettiin vastaan innolla ja hetken taisi onnellinen omistaja luulla saaneensa uudet futuristisilla metallipesillä varustetut kiipeilypömpelit. *hurraa!*

Koneiden päälle asetetut pehmustetyynyt osoittautuivat onneksi kuitenkin mitä mainioimmiksi kompromisseiksi täydellisten tärinän- ja lämmönjakautumisominaisuuksiensa ansiosta.

Kesällä odottaa taas aurinko märkiä pyykkivuoria, mutta siihen saakka hyrisemme kaikki tyytyväisyydestä pyykkien kuivuessa ilman yskän yskäisyä.

Lääkäreitä, lääkkeitä ja luurankoja

Tässä kurkistus pikkuisen Pilvi-kissan sisimpään eli yksi toissapäivänä otetuista röntgenkuvista.


Pilvin astma on viimeaikoina oireillut vähän enemmän kuin toivoisimme ja samalla myös akne äityi ikävän näköisesti ja suussakin vaikutti olevan jotain outoa. Yleiskunto tytöllä on kuitenkin hyvä ja virtaa riittää kuten ennenkin. Mutta koska oireilua oli useaa sorttia, varasimme ajan Mevetiin luottolääkärillemme, Anu Saikku-Bäckströmille, joka aikanaan suoritti Pilvin jalan hoidon ja amputaation.

Aika oli vasta illalla, joten Pilvi joutui varmuuden vuoksi olemaan päivän ilman ruokaa. Tästä ei pieni kissa tietenkään ollut lainkaan mielissään ja matka lääkäriin sujuikin kopasta kuuluvien "MIKSI EN SAA RUOKAA? MINULLA ON NÄLKÄ! VAADIN SAADA RAVINTOA! ETTEKÖ TE KUULE?" -vaatimusten siivittämänä.

Koukkasimme Espoon eläinsairaalasta mukaan vanhat röntgenkuvat ja pian olimme perillä. Lääkärinpöydän tutkittuaan, Pilvi päätti muitta mutkitta edetä valloitusretkillään ja loikkasi lukuisista estely-yrityksistä huolimatta lopulta korkean kaapin päälle irroittamaan siellä olleelta koiran luurangolta pään.

Muilta osin Pilvi käyttäytyi kyllä esimerkillisesti vaikka olisikin selvästi mieluummin lähtenyt tutkimusretkelle kuin istunut pöydällä kuunneltavana ja katseltavana. Röntgenkuvienkin ottaminen sujui paremmin kuin osasimme odottaa.

Olin varma, että Pilvi vastustelisi kuvausta, mutta tyttö jaksoi pysytellä hankalassa asennossa jopa selällään liikkumatta, kunhan vain ihmismamin nenänpää oli omassa nenänpäässä kiinni. Palahan siinä nousi kurkkuun, kun huomasi, miten tärkeää oman mamin läsnäolo pikkuiselle on.

Pilviltä siis kuunneltiin ja kuvattiin keuhkot. Suu ja hampaisto tarkistettiin silmämääräisesti, koska rauhoittaminen on Pilville tavallista suurempi riski (tarkemmat tutkimukset siis tarvittaessa). Akne tutkittiin ja tehtiin teippitesti hiivan aiheuttaman tulehduksen poissulkemiseksi.

Kotiin lähti hyvien ja kattavien ohjeiden kera lyhyt kortisonikuuri keuhkojen tilan vakauttamiseksi, antibiootit sekä antibakteerinen voide aknen hoitoon. Lisäksi kotona jatketaan normaalia inhalaattorihoitoa ja pohditaan Pilvin kanssa sitä, miten herkkunamihammastahna saataisiin pysymään hammasharjassa riittävän kauan, jotta se ja harja saisivat suoritettua tehtävänsä Pilvin hammaskalustossa.

Vaikka lääkekuurien välttämättömyys ei tietysti ole mikään ilonaihe, lähdimme kuitenkin klinikalta helpottuneina ja hyvillä mielin. Kiitos siitä hienolle lääkärille, jonka ansiosta tilanne tuntuu nyt paljon selkeämmältä.

Nyt pidämme peukkuja, että lääkkeet tepsivät ja kotihoito onnistuu. Pilvi puolestaan on tyytyväinen siitä, että ruokahuolto pelaa taas entiseen malliin.

iCat

"The ultimate all-in-one":
Pilvi! :)

10 minuuttia

Kissakuvahaasteen aiheena on: 10 minuuttia.

Uinuvaa kissaa katsellessa,
aika katoaa yhtä tehokkaasti kuin huoletkin.
On vain kissa, hiljaisuus ja raukea tyytyväisyys.

Univenytys
(kuvan saa isommaksi klikkaamalla)

Maissia laatikossa

Menina kysyi äskettäin maissihiekkakokeilusta, josta kerroimme jokunen aika sitten. Kokeilun tulokset ovat jääneet raportoimatta lähinnä sihteerin saamattomuuden vuoksi. Kiitos siis muistutuksesta! :)

Täysin aiheen vierestä oleva kuvituskuva lötköpötkökissasta.

Maissipohjaisen kissanhiekan kokeilu on toistaiseksi tauolla yllättävien havaintojen vuoksi, joten lopulliset tulokset saamme vasta myöhemmin, mutta tässä tähän mennessä saavutetut kokemukset.

PÖLY

Maissihiekasta lähti käytössä vähän kellertävää "jauhoa", mutta vähemmän kuin esim. pölyä laadukkaasta mikrohiekasta. Jauhon määrä hiekassa lisääntyi hieman ajan kanssa, mutta pysytteli lähinnä hiekka-astian pohjalla, hiekan alla, ei ilmassa tai muilla pinnoilla.

KULKEUTUMINEN

Siitä pääsemmekin maissihiekan kulkeutumiseen, nimittäin maissihiekka pysytteli hiekka-astiassa ihan ok. Mutta jostain syystä edellä mainittu "jauho", joka ei siirtynyt suihkuhuoneen pinnoille, matkustikin varsin kätevästi kissan tassuissa suoraan ihmisäipän mustan paidan rinnuksille kissan siirtyessä vessakäynnin jälkeen syliin nukkumaan. Vaikka kyseessä oli täysin puhdas hienojakoinen "jauho" eikä siis pissainen hiekka tms - - - silti - - - urgh!

PAAKUT & HAJUT

Paakut pysyivät tiiviinä koko ajan ja hajunsitomiskyky oli ok. Tuoreiden paakkujen haju ei ollut aivan yhtä huomaamaton kuin savihiekassa, mutta paakkujen tiiviyden takia hiekkaan ei jäänyt kuitenkaan haisevia murusia.

Sen sijaan hiekan oma maissimainen ominaishaju alkoi ajan kanssa hieman pistämään nenään. Tämä todennäköisesti siksi, että maissinhaju ei noin ylipäätään lukeudu palvelusväen lempituoksuihin.

SUOSIO & KÄYTTÖ

Ahkerin maissipohjaisen hiekan käyttäjä oli selvästi Pilvi. Muut kävivät kokeilemassa ja jatkoivat sen jälkeen savihiekan käyttöä. Tämä ei haitannut, sillä ennen kaikkea Pilviä varten uusi hiekka hankittiinkin.

Ongelmaksi koitui kuitenkin lopulta se, että jostain syystä Morris ja Santtu ryhtyivät pikkuhiljaa selvästi vähentämään vessakäyntejään maissihiekan lisäksi myös savihiekassa. Pisupanttaus alkoi näyttää vähitellen sen verran huolestuttavalta, että maissihiekka päätettiin laittaa vähäksi aikaa kokonaan pois ja pian pisuhädät tulivatkin taas normaalitahtiin.

... Siispä ...

Lopputuloksena siis oletus jostain Santun ja Morriksen vierastamasta maissihiekan ominaisuudesta siinä määrin, että se vaikutti jopa muiden hiekkojen käyttöön. Asian varmistamiseksi on tarkoitus ottaa maissihiekka vielä uudelleen kokeiluun myöhemmin ja seurata, päädymmekö taas samaan tilanteeseen.

Todennäköisyys sille, että 2/3 karvalapsista olisi samaan aikaan kehittänyt joko stressipohjaisen tai tulehduksellisen virtsaamisvaikeuden yhtä aikaa ja myös päässyt siitä nopeasti ja samanaikaisesti maissihiekan hävittyä, on melko pieni, joten luultavimmin ongelma johtui jostain maissihiekkaan liittyvästä seikasta.

Maissipohjainen kissanhiekka on varmasti hyvää ja toimivaa sellaisille kissoille, jotka eivät sitä vierasta ja suostuvat sitä mielellään käyttämään.

Meidän kohdalla jatketaan kuitenkin vielä etsintöjä sen OIKEASTI maailman parhaan kissanhiekan löytämiseksi.