6.8.07

Aurinko(sumo)paini

Kuvan saa suuremmaksi sitä klikkaamalla...

Viime päivinä kodissamme on aikaa vietetty urheilun merkeissä. Käynnissä on nimittäin aurinkopainin maailmanmestaruuskisat. Ylpeinä saamme todeta, että kaikki finaaleihin yltäneet osanottajat edustavat kotomaatamme, vaikka yksi finaalin vahvoista ennakkosuosikeista onkin varsinaiselta alkuperältään abessinialainen.

Kuten kaikki varmasti tiedämme, aurinkopaini muistuttaa häkellyttävästi ihmisten parissa varsinkin itäisissä maissa harrastettavaa sumopainia - sillä poikkeuksella, että painikehä on neliskulmainen. Perusperiaate on kutakuinkin sama - eli vastustaja pitää saada sallituin painiliikkein ulos kehästä. Kehän lattialle saa käydä halutessaan vaikka maate, mutta pureminen ja ihon rikki raapiminen on kiellettyä. Poikkeuksena tavallisesta sumopainista - aurinko(sumo)painissa voittaja saa jäädä painikehään päiväunille.

Ottelut käydään aina tiettyyn aikaan päivästä (koska kisa-ajan ulkopuolella painikehä hukkuu aina mystisesti johonkin?!) ja lajissa kisataan ainoastaan kauniina päivinä. (Muina päivinä ei ehdi, kun on kiire nukkua enemmän.)

Tämänhetkisen pistelaskutilanteen mukaan Morris johtaa kisaa karvan verran. Pilvi tulee hyvänä kakkosena ja saattaa jopa vielä ottaa Morriksen kiinni. Santtu on pudonnut aiemmasta tilanteestaan hieman, jäätyään pois muutamasta ottelustaan toisaalla järjestetyn leluhiirijahdin houkuttelemana.

Jännää on kyllä, jännää!

**Huomautettakoon vielä kisaajalle Pilvi-piiperöinen: "Kisa-alueella ja varsinkaan painikehässä makoilu otteluiden välillä ilman siihen oikeuttavaa ja sitä edeltävää voittoa, ei nosta kisaajan kisapisteitä, vaikka kuinka kisaaja niin toivoisi." (Pisteidenlaskujärjestelmää ei myöskään muuteta, vaikka kysyjä olisi kuinka pieni, söpö ja kehräävä tahansa.)

2.8.07

Nyt ollaan vaan ja hengaillaan...

Viime aikoina ei paljoja erikoisia ole sattunut, vaikka mukamas kauheesti ollaan kaikenlaista touhuttu. Pihalla on heinäsirkat saapuneet kiitettävän runsaana joukkona. Morris-pojalla kuluu siis tätänykyä ulkoiluhetket riemukkaasti hentoisten sirittäjien perässä loikkiessa.

Santtukin niistä on kovasti kiinnostunut, mutta harmikseen ei useimmiten onnistu niitä saaliiksi asti saamaan, joten suurimmaksi osaksi homma etenee toiveikkaana yrittämisenä, joka joskus silloin tällöin jopa pienellä herkkupalalla lopulta palkitaan.

Pilvi puolestaan on huomattavasti kiinnostuneempi muurahaisista. Holtittomasti ympäriinsä loikkivat sirkat jäävät siis vähemmälle huomiolle. Muurahaisten touhotusta sen sijaan Pilvi tarkkailee tiukasti milloin mistäkin kulmasta - välillä silmät kierossa mahallaan pitkin pituuttaan maahan painautuneena pieni nenä aivan muurahaisvaltatien reunamilla :D

Kovasti on kuitenkin Pilvillä sisäkissan identiteetti. Valjaiden esille otto kun herättää välillä piipertäjässämme vastustamattoman tarpeen pöydän ja tuolien alapuolisen maailman valloittamiseen. Pieni määrä raksuja yleensä helpottaa kummasti ja ulkona alkujännityksestä päästyään pikkuinen kiitää kuin hassunkurisen kaljuhäntäinen oravanpoika pitkin pihanurmea. Yleensä onneksi sentään tuo ulkoiluttajan oma-alotteisesti kotiovelle, kun on saanut valjastelusta tarpeekseen - mutta jos hetkeäkään aikaisemmin yrittää pikkuista sisätiloihin toimittaa, alkaa niin maan vimmattu ilmalaukka, että tuhatjalkaisetkin kalpenee rinnalla.

- - Ja, kuten kuvasta näkyy, joskus siellä pihalla on kiva ihan vaan olla ja hengailla äippäliinin sylissä maailman menoa katselemassa ja lomapäivistä nauttimassa. :)