26.3.07

Sertejä ja sähellystä




Viikonloppuna oli taas kissanäyttelyiden aika. Ja aika moni "ensimmäinen" oli edessä. Pilvi oli ilmoitettu ensimmäistä kertaa näyttelyyn kahdeksi peräkkäiseksi päiväksi. Pilvi oli ensimmäistä kertaa "isojen tyttöjen" luokassa, eli aikuisten kissojen joukossa. Ja niinpä Pilvi oli myös ensimmäistä kertaa kilpailemassa ihka oikeasta sertistä.

Ensimmäisenä näyttelypäivänä pikkuinen oli vähän pöllämystynyt aamulla, mutta tuntui jo tietävän, mitä tuleman pitää. Näyttelypaikalla saatiin kaikki valmiiksi ja suunnattiin tuomarille, joka oli tällä kertaa miestuomari Italiasta.

Pilvi sai kuin saikin ensimmäisen sertinsä, vaikkakin ehkä turhan helposti, koska samaan luokkaan ilmoitettu toinen kissa olikin jostain syystä jäänyt näyttelystä pois. Eli Pilvi sai ensimmäisen sertinsä ilman kilpailua, mutta ainakin tuomari tuntui pitävän Pilviä hyvinkin sertinsä arvoisena, sillä arvosteluseteliin oli kirjoitettu kovasti kaikkea positiivista.

Seuraavana vuorossa ollut värin parhaan valinta olikin sitten jo jännä kisa. Tuomari pähkäili ja pähkäili. Otti kissoja käsittelyn, katseli ja tutki, tuumi ja pohti. Lopulta näytti siltä, että tuomari oli valintansa tehnyt ja alkoi luetella alhaalta ylöspäin kissojen järjestystä. Yllättäen sitten melkein kesken lauseen tuomari alkoi taas epäröimään, kun jäljellä oli Pilvi ja kaunis vihertäväsilmäinen ruotsalainen aby (valitettavasti en muista kissan nimeä). Tuomari oli jo sanomassa tulokset, kun hän aloittikin uudelleen pähkäilyn, tarkastelun ja tuumailun näiden kahden välillä.

Kerta toisensa jälkeen tuomari otti kissat käsittelyyn. Käänteli ja väänteli, katseli ja pohti ankarasti. Tuntui jo, ettei tuomari pääsisi ollenkaan päätökseensä. Pilvin osalta tuomari piti enemmän rakenteesta ja erityisesti Pilvin turkin laatu ja kuviointi sai paljon kehuja osakseen. Kasvoissa tuomari kehui Pilvin korvien asettumista ja silmien muotoa sekä leukaa. Kilpailijalla tuomari kertoi olevan parempi ilme ja kasvojen kokonaisuus.

Tuomarin miettiessä ja siirtyessä edestakaisin vuorotellen kissalta toiselle, ehdin jo pohtia, että ei tämä nyt niin vakavaa ole, kunhan päättäisi jo! :D Ja lopulta piiiiitkän pohdinnan ja selostuksen päätteeksi tuomari totesi, että Pilvin kilpailija oli tällä kertaa hänen mielestään valmiimpi kissa kokonaisuudessaan kuin Pilvi ja niinpä ruotsalainen aby siirtyi jatkoon ja Pilvi sai loppupäivän vapaata.

Tai ainakin melkein vapaata, sillä olihan paikalla myös agilitykisat. Niinpä kohtapian suunnattiin Pilvin kanssa agilityradalle lämmittelemään ja alkukarsintoihin. Viikonloppumme vahvistuvan teeman mukaisesti, olin tietysti unohtanut Pilvin herkut kotiin, joten houkuttimena ja motivointina rataa varten ei ollut muuta kuin huiska. Pari harjoituskierrosta meni Pilvin osalta yliajalle sen pysähdellessä haistelemaan esteissä olevia aikaisempien kisaajien hajuja. Lopulta saimme kuitenkin pikku piipertäjän innostumaan leikistä sen verran, että saimme jonkinlaisen karsinta-ajan paperille.

Siinä sitten harjoitellessa Pilvi päättikin, että kisapaikan taustalla oleva suljettu baarialue olisikin huomattavasti agilityrataa kiinnostavampi seikkailupuisto, joten ei ku sinne! Pikkuinen loikkasi pöydälle rakennetulta radalta baaritiskin yli. Järjestäjät totesivat huolettomina, että paikalla ei ollut mitään sellaista, mihin kissa pääsisi karkaamaan... vaan eivätpä tainneet tuntea abyja vielä kovinkaan hyvin. Sillä tunnetusti se, että tarjolla ei ole kissanmentäviä aukkoja, ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö aby onnistuisi itsensä johonkin koloon tunkemaan. :D

Ja eikös rodulleen uskollisena Pilvikin löytänyt baarialueen kaapiston sokkelista sopivan aukon, josta pääsi näppärästi viipeltämään kaapiston alustaan. Siinä sitten muiden jatkaessa agilitykarsintoja istuskelimme kymmenisen minuuttia leikkimässä Pilvin kanssa "hurjistunut tappajatassu hyökkää"-leikkiä heiluttelemalla huiskaa sokkelissa olevan aukon luona pikkuisen tassun heilahtaessa silloin tällöin huiskaa saalistamaan.

Kun Pilvi oli vihdoinkin saanut tästä leikistä tarpeekseen, se kävi vielä nuohoamassa kunniakierroksen verran sokkelirakenteissa ja ilmestyi sitten silmät loistaen ja turkki täynnä harmaata pölyä ulos luolastosta. Söpöläinen! Siinä sitten puisteltiin kissa ja kiikutettiin se takaisin omaan näyttelyhäkkiinsä, jossa sen loppupäivä kului suurelta osin unten mailla.

Agilityssa Pilvi ei finaaleihin asti päässyt, mutta aby-somppuja edustivat voitokkaasti somppu-Rita, joka voitti koko kisan sekä nuori abypoika, joka tuli hienosti kolmanneksi. Onnittelut molemmille!

Itse näyttelystä ei tällä kertaa ole kuvia, sillä ajattelin ensimmäisenä näyttelypäivänä, että keskityn kuvaamiseen sitten seuraavana päivänä. - - mutta kuinkas sitten kävikään - -

Seuraavana aamuna lähdimme liikkeelle myöhässä, kun emme olleet muistaneet, että kellot siirtyivät kesäaikaan. Niinpä pomppasimme lähes suoraan sängystä ovelle, kissa nopeasti koppaan, vaatteet niskaan ja menoksi.

Näyttelypaikalle saavuimme siis viimetingassa ja kiiruhdimme viemään Pilvin eläinlääkärin tarkastukseen. Mutta minä hyväkäshän olinkin onnettomasti unohtanut Pilvin rekisterikirjan kotiin, joten se siitä sitten! Vielä yritimme miettiä, miten voisimme tilanteen korjata, mutta aikaa ei enää ollut ja arvostelut olivat alkamaisillaan. Niinpä toinen näyttelypäivä jäikin Pilvin osalta kokematta ja palasimme takaisin kotiin. (SUURI kiitos kyyditsijälle!!!)

Erityisen harmillinen mokani oli siksi, että toisena päivänä Pilvin tuomarina olisi ollut ihkaoikea abykasvattaja Tanskasta, ja olisit tietenkin ollut enemmän kuin mielenkiintosta kuulla, mitä abessinialaisiin perehtyneellä ja niitä hyvin tuntevalla tuomarilla olisi ollut Pilvistä sanottavaa. Toivotaan siis, että pian sattuisi uudelleen tuo sama tuomari Pilville osumaan. :)

Näyttelypäivän mönkäänmeno oli pettymys meille ihmisille, mutta ilmeisen mieluisa yllätys pikkuiselle Pilvi-prinsessalle, joka kirmasi kotiin päästyään ilahtuneena suorinta tietä parvekkeelle päivää paistattelemaan. Täytyypä pitää huoli, että pikkuriiviöt eivät yksin tuumin keksi piilottaa koko rekisterikirja ennen seuraavaa näyttelyämme nyt, kun ovat oivaltaneet, miten näyttelyihin menon voi estää! ;)

15.3.07

Pennin muistolle

"Penni" Bastian's Behina Dalet
s.7.2.2007
R.I.P 15.3.2007



Pieni Bastian's-kissalan Penni-kissanpentu nukahti tänään ikiuneen. Sinnikkäästi taistellut pikkuinen sisupakkaus päätti lennähtää leikkimään pilviverhon tuolle puolen.

Meillä ollaan tänään hiljaa.

Ajatuksemme ovat Penni-pienokaisen perheen luona.

Hyvää yötä, pikkuinen. Kiitos kaikesta siitä ilosta, jota annoit ystävälleni auliisti ja kukkuraisin mitoin.





(Kuvat saa isommaksi klikkaamalla)

10.3.07

Piikittelyä

Eilen käytiin Morriksen ja Pilvin kanssa tervehtimässä lääkäritätiä. Kaikenlaista pientä piti muistaa tehdä, joten mukaan lähti tavanomaisten papereiden lisäksi muistilappu, jotta mikään ei hätäkässä hössöttävältä "äipältä" unohtuisi.

Automatkalla eläinklinikalle todettiin jälleen, miten kivasti Morris rauhoittaa ja huolehtii "siskoista". Pikkuinen Pilvi makasi tyytyväisenä kopassa "isoveikan" kylkeen painautuneena, kun poika yritti kuikuilla kaula pitkänä boxissa pyrkiessään näkemään ohivilistävät maisemat. Morris suorastaan rakastaa autoilua ja on salamana boxissa heti, kun sellainen eteiseen ilmestyy. :)

Lääkärille päästyämme oli Pilvi ensimmäisenä vuorossa. Listassa seuraavaa: lemmikkipassi, rabies-rokotus, veriryhmä-määritys ja sirutarra passiin allekirjoituksen kera.

Homma aloitettiin perusterveystarkastuksen jälkeen verinäytteenotosta. "Äiskää" jänskätti sen verran, että "Iskä" otti ohjat käsiinsä ja piteli toimenpiteen ajan kiinni pikkuisesta näytteenantajasta. Äiskä yritti parhaansa mukaan avittaa harhauttamalla potilasta monimutkaisilla sormenpään liikkeillä ja hoopoiluilmeillä, jotta toinen ei niin huomaisi, mitä näkökentän periferiassa, etutassun tietämillä, tapahtuu.

Suurin vastustus kohdistui kiinnipitämiseen (olisi pitänyt päästä heti tutkimusretkelle) ja kiristimen sitomiseen jalan ympäri - ei niinkään enää itse piikitystapahtumaan. Itseasiassa piikkiä laitettaessa oli äipän heiluttelema sormi sen verran vankasti jo harhautuskohteen hampaistossa, että mahdollinen jännitys ja vastustelu olisi epäilemättä johtanut mahdollisuuteen saada veriryhmämääritys tehdyksi samalla myös harhauttajasta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan pikkuruisia raateluhampaita käytettiin tällä kertaa ainoastaan äipän sormen pehmeään järsintään.

Verinäytteen saatuaan, lääkäri tuikkasi vielä rokotteen Pilvin niskaan ilman ongelmia tai pitelijöitä, tarkisti mikrosirun ja täytti tarvittavat tiedot Pilvin rekisterikirjaan ja uunituoreeseen lemmikkipassiin.

Sen jälkeen olikin huvi ohi Pilvin osalta. Pilvi pääsi takaisin boxiin ja Morris boxista pöydälle. Lääkäri tutki Morriksen ja kehui kovasti pojan hampaiden ja suun kuntoa. Sanoisinpa, että lääkäri taisi vähän ihastua meidän Morris-poikaan. Rokotuksen annettuaan lääkäritäti nimittäin jäi piiiiitkäksi aikaa silittelemään pöydällä rauhallisesti istuskelevaa Morrista. Ihasteli sen turkin väriä ja kuntoa, kehui luonnetta jne. Oli kuulemma pojan turkki "miellyttävä silitettävä". Painoa tosin pojalle ei saisi tulla kovasti lisää ja sehän on totta, että talven aikana on taas kupua tullut, josta toivon mukaan päästään viimeistään säiden lämmetessä ja valjastelun lisääntyessä.

Morriksen rokottamisen ja tutkimisen aikana Pilvi huuteli kopassa vastalauseita siitä, että Morris saa olla pöydällä tutkittavana ja hänet suljetaan koppaan. Tavallistahan on, että Pilvi seuraa ja matkii Morris-veikkaa kaikessa, mitä tämä tekee - - eritoten kaikessa, mistä Morrista kielletäään - sellaista on aivan PAKKO päästä heti kokeilemaan.

Niinpä, kun boxin ovi avautui, jotta Morris pääsisi sisään, Pilvi käytti tilaisutta hyväkseen ja syöksähti innokkaana boxista vapauteen tervehtimään vielä kerran lääkäritätiä ja tarkastamaan, ettei varmasti jäänyt mistään paitsi. :D Eli ilmeisesti mitään ylitsepääsemättömiä traumoja ei pikkuiselle lääkärissäkäynnistä syntynyt.

2.3.07

Rakkautta & Anarkiaa


"Iskä" askarteli huopaisten sydämien kanssa. Siitäkös Pilvi innostui ja kävi anastamassa itselleen sydämen leikkikaluksi. Pikkuinen piipersi keskittyneenä sydänsaaliinsa kimpussa, kunnes "äiskä" tuli häiritsemään toimenpidettä harmittavan salamalaitteen ja kameran kanssa.

Sen verran alkoi teinittää ja ottaa pattiin, että oli ihan pakko näyttää vähän kieltä. Kilttinä ja kohteliaana pikku riiviönä, Pilvi-neitonen peitteli kuitenkin tuhman kielen näyttämisaikeensa kekseliäästi näytökseen siitä, miten taitavasti pienet kissat osaavat koskettaa kielellään omaa nenänpäätään. :D