23.2.07
R.I.P. Incontinencia Nicotiina
Suuri suru kohtasi meidät viime yönä, kun karvaisesta katraastamme poistui runsaammille maapähkinöiden puputusmaille toinen pienistä seeprahiiristämme, Incontinencia Nicotiina, eli Inkku.
Utelias ja välillä jopa hullunrohkea pieni vipeltäjämme rakasti kiipeilyä, maapähkinöiden piilotusleikkejä, omaa tähystelypaikkaansa puisen pesäkopan katolla ja kissojen puuhien tarkkailua.
Pieniä kolhuja Inkku on elämänsä aikana kohdannut aikaisemminkin. Jo saapuessaan meille, oli tytöllä hännässään mutka ja joitakin kuukausia sitten pikku koheltajamme loukkasi jalkansa niin, että olimme jo lähes valmiita päästämään sen vaivoistaan. Jalka kuitenkin vahvistui ja viimeiseen yöhönsä saakka pikkuinen energiapakkaus viipotti ja pomppi terrassaan iloisena ja hyvinvoivana.
Syytä Inkun pois menoon emme tiedä. Kaikki oli hyvin, kunnes myöhään yöllä Inkku muuttui vaisuksi. Koska mitään näkyvää vammaa tai sairautta sillä ei ollut, ajattelin seurata tilannetta aamuun asti, jos kyse olisikin jostain ohimenevästä. Jostain vakavammasta on kuitenkin ollut kyse, sillä pikkuinen Inkku ei jaksanut enää vaan nukkui pois aamuneljän jälkeen.
Isoa terraariota jää nyt hoitamaan ja sisustamaan yksin oman mielensä mukaiseksi Inkun sisko Doris (Hemoroidia Endorfiina). Tulevaisuus näyttää, jääkö Doris pysyvästi yksineläjäksi vai löytyykö sille seuraksi sopiva kaveri jostain.
Kovin jää tyhjä aukko karvalaumaan pienen hiiren poistuttua, mutta elämä on välillä myös kuolemaa.
Hyvää yötä, Inkku.
Tunnisteet:
Suru-uutiset
21.2.07
Näyttelytunnelmia
Kaksi viimeisintä viikonloppua on mennyt mukavasti näyttelytunnelmissa. Ensin oli Turussa esittelynäyttely, jossa Pilvi edusti abessinialaisia hienosti, vaikkakin ainoana. Hyvänä seurana oli onneksi useampi sisarusrotua, eli somaleja, edustava kissa.
Päivä kului mukavasti ihmisten kanssa kissoista jutellessa ja Pilviä esitellessä. Innovatiivisella pahvieste-agilityradalla toteutetussa kisassa aby-somppujen Team Riista vei upeasti kolmoisvoiton - liekö viime vuoden lopun tiukalla erikoisnäyttelytreenauksella osuutensa asiaan ;)
Esittelynäyttelyn kruunasi osaltamme se, että velipoika perheineen sekä mummo saapuivat myös ensimmäistä kertaa katsomaan, mistä ne kissahullut aina puhelevat ja missä viikonloppujaan viettävät. Oli varsin mukavaa saada jakaa harrastus myös omien läheisten kanssa.
Viime viikonloppuna edessä olikin sitten isompi urakka. Lähdimme nimittäin näyttelyyn Jyväskylään ja matkan pituuden vuoksi reissu aloitettiin jo hyvissä ajoin näyttelyä edeltävänä päivänä.
Morris ja Santtu jäivät kotiin hyvään hoitoon ja suuntasimme Pilvi boksissa kohti Keski-Suomea. Piipahdimme matkalla sukulaisia tervehtimässä Tampereella. Samalla Pilvi pääsi jaloittelemaan ja tutkimaan paikkoja. Matka jatkui taas - Pilvin osalta pitkälti unten mailla - ja perille saavuimme vähän ennen puolta yötä.
Seuraavana aamuna sitten näyttelyyn. Piiiiiiiitkän eläinlääkäri- ja ilmoittautumisjonon jälkeen löysimme Pilvin häkkipaikan, mutta samalla kuulimme, että Pilviä odotellaan jo tuomarinpöydälle - joten eipä muuta kuin katti kainaloon ja menoksi.
Siinä sitten tuomarisetä tutki ja mietti. Pilvi pysyi kiltisti pöydällä ja minua jännitti niin vietävästi! Hyvät arvostelut tuli. Sopivasti plussaa ja asioita, jotka voisivat olla vielä enemmän jotain, vaikka olivat kuulemma ihan hyvä niinkin. Perusteellisesti ainakin tuomari selitti ajatuksiaan ja oli kiva kuulla, mitä sanottavaa hänellä oli, sillä aikaisemmin yleisöstä Pilvin arvosteluja seuranneena, en ollut kuullut tuomareiden puheita. Erityiskiitosta sai Pilvin turkki, joka oli tuomarin mukaan erittäin hienossa kunnossa (ja minä kun aina pelkään, että turkki on ihan karsee ja minut ajetaan sen takia näyttelypaikalta ulos!) :D
Värin paras-kisakin saatiin aikaan ja voittaja oli Rantavontun Tulihännänalla. Tuomarin parhaan valintoihin abyista jatkoivat sekä Pilvi (nuorista) että Tulihännänalla (avoimesta luokasta).
Tuomarin parhaan valintoihin saavuimme lähelle tuomarin pöytää odottelemaan jo hyvissä ajoin ja ilahduin kovasti, kun ihmiset tulivat siinä istuskellessamme tervehtimään ja ihastelemaan Pilviä. Pidän juuri siksi esittelynäyttelyistä - on mukavaa saada kertoa ihmisille abyista ja esitellä Pilviä kiinnostuneille. Arvostelunäyttelyissä vuorovaikutusta yleisön kanssa ei ole yhtä paljon (ja vaikka nyt joku näyttelyinnokas lynkkaisikin - itse tykkään ehdottomasti enemmän siis esittelynäyttelyistä).
Törttöilin tietysti sen verran, että vein aluksi Pilvi vahingossa esille liian aikaisin, kun luulin kissan vuoron olevan silloin, kun tuomarin assistentti ympäröi sen numeron ja ruksii yli edeltävät. No - eipä ollutkaan niin ja nolona palasin Pilvin kanssa odottamaan - lohtuna sentään, että en ollut ainoa, joka oli ymmärtänyt merkinnät väärin :)
Lopulta, kun oli Pilvin _oikea_ vuoro, tuomari mietti ja pohti ankarasti. Jälleen tuli kehuja eritysesti Pilvin turkista ja tickingistä. Ilmeisestikin valinnan tekeminen oli vaikea, sillä tuomari pohti ja katseli moneen kertaan uudelleen. Jossain välissä tuomari kommentoi, että valinta tapahtuu ehdokkaista Pilvin ja erään punavalkoisen manxin välillä (taisi olla Briar-Brae Minni Hiiri ?). Tuomari kulki pohtiva ilme kasvoilla kissalta toiselle palaten aina vain uudelleen Pilvin luo.
Lopulta tuomari teki päätöksensä ja valitsi Pilvin tuomarin parhaaksi ja näinollen myös mukaan paneeliin.
Paneelia Pilvi odotteli melko pitkään paneelihäkissä, sillä ykkös- ja kolmoskategorian paneelikissat kutsuttiin kaikki häkkeihin ja vasta sitten aloitettiin ykkösten arvostelut. Pilvin vuoro oli vasta kolmoskategorian kissojen loppupuolella.
Ilmeisesti häkissä ei kuitenkaan ollut ollut mälsää, sillä Pilvi oli suhteellisen rauhallinen, kun assistentti lopulta saapui sen kanssa paneelipaikalle. Jonkin verran pikkuinen pippuripakkaus kommentoi käsittelyä, mutta pysyi muuten rauhallisena.
Lopputuloksena paneelista oli Pilville yksi ääni ja voittajaksi julistettiin upean näköinen täplikäs kissa (jonka nimen laitan tänne oitis, kun keksin jostain, mikä se on - ilmeisesti rotu oli ocicat?)
Paneelin jälkeen oli sitten jo pian aika alkaa pakata tavaroita ja suunnata kotimatkalle. Paluumatka meni ripeästi ja illalla, kun päästiin kotiin - oli tietysti näyttelypäivän loppurallin paikka, eli Morris, Santtu ja Pilvi juoksivat kaksituntia taukoamatonta rallia höpöhyppyineen kaikkineen, kunnes koko porukka rauhoittui yöunille.
Erityiskiitos näyttelypäivän onnistumisesta kuuluu lähihäkkien asukkien omistajille, jotka auttoivat tyhmää ekakertalaista selviämään koitoksesta kutakuinkin hyväksyttävällä määrällä kohellusta ja häröilyä.
Terkut erityisesti Tintille ja omistajille - oli huippukiva jutella ja en kyllä todellakaan olisi selvinnyt päivästä kunnialla ilman kaikkea apuanne! Eli terkut Pilviltä ja perheeltä naapurihäkin komealle kollille sekä suloiselle Tyyne-neitoselle.
Päivä kului mukavasti ihmisten kanssa kissoista jutellessa ja Pilviä esitellessä. Innovatiivisella pahvieste-agilityradalla toteutetussa kisassa aby-somppujen Team Riista vei upeasti kolmoisvoiton - liekö viime vuoden lopun tiukalla erikoisnäyttelytreenauksella osuutensa asiaan ;)
Esittelynäyttelyn kruunasi osaltamme se, että velipoika perheineen sekä mummo saapuivat myös ensimmäistä kertaa katsomaan, mistä ne kissahullut aina puhelevat ja missä viikonloppujaan viettävät. Oli varsin mukavaa saada jakaa harrastus myös omien läheisten kanssa.
Viime viikonloppuna edessä olikin sitten isompi urakka. Lähdimme nimittäin näyttelyyn Jyväskylään ja matkan pituuden vuoksi reissu aloitettiin jo hyvissä ajoin näyttelyä edeltävänä päivänä.
Morris ja Santtu jäivät kotiin hyvään hoitoon ja suuntasimme Pilvi boksissa kohti Keski-Suomea. Piipahdimme matkalla sukulaisia tervehtimässä Tampereella. Samalla Pilvi pääsi jaloittelemaan ja tutkimaan paikkoja. Matka jatkui taas - Pilvin osalta pitkälti unten mailla - ja perille saavuimme vähän ennen puolta yötä.
Seuraavana aamuna sitten näyttelyyn. Piiiiiiiitkän eläinlääkäri- ja ilmoittautumisjonon jälkeen löysimme Pilvin häkkipaikan, mutta samalla kuulimme, että Pilviä odotellaan jo tuomarinpöydälle - joten eipä muuta kuin katti kainaloon ja menoksi.
Siinä sitten tuomarisetä tutki ja mietti. Pilvi pysyi kiltisti pöydällä ja minua jännitti niin vietävästi! Hyvät arvostelut tuli. Sopivasti plussaa ja asioita, jotka voisivat olla vielä enemmän jotain, vaikka olivat kuulemma ihan hyvä niinkin. Perusteellisesti ainakin tuomari selitti ajatuksiaan ja oli kiva kuulla, mitä sanottavaa hänellä oli, sillä aikaisemmin yleisöstä Pilvin arvosteluja seuranneena, en ollut kuullut tuomareiden puheita. Erityiskiitosta sai Pilvin turkki, joka oli tuomarin mukaan erittäin hienossa kunnossa (ja minä kun aina pelkään, että turkki on ihan karsee ja minut ajetaan sen takia näyttelypaikalta ulos!) :D
Värin paras-kisakin saatiin aikaan ja voittaja oli Rantavontun Tulihännänalla. Tuomarin parhaan valintoihin abyista jatkoivat sekä Pilvi (nuorista) että Tulihännänalla (avoimesta luokasta).
Tuomarin parhaan valintoihin saavuimme lähelle tuomarin pöytää odottelemaan jo hyvissä ajoin ja ilahduin kovasti, kun ihmiset tulivat siinä istuskellessamme tervehtimään ja ihastelemaan Pilviä. Pidän juuri siksi esittelynäyttelyistä - on mukavaa saada kertoa ihmisille abyista ja esitellä Pilviä kiinnostuneille. Arvostelunäyttelyissä vuorovaikutusta yleisön kanssa ei ole yhtä paljon (ja vaikka nyt joku näyttelyinnokas lynkkaisikin - itse tykkään ehdottomasti enemmän siis esittelynäyttelyistä).
Törttöilin tietysti sen verran, että vein aluksi Pilvi vahingossa esille liian aikaisin, kun luulin kissan vuoron olevan silloin, kun tuomarin assistentti ympäröi sen numeron ja ruksii yli edeltävät. No - eipä ollutkaan niin ja nolona palasin Pilvin kanssa odottamaan - lohtuna sentään, että en ollut ainoa, joka oli ymmärtänyt merkinnät väärin :)
Lopulta, kun oli Pilvin _oikea_ vuoro, tuomari mietti ja pohti ankarasti. Jälleen tuli kehuja eritysesti Pilvin turkista ja tickingistä. Ilmeisestikin valinnan tekeminen oli vaikea, sillä tuomari pohti ja katseli moneen kertaan uudelleen. Jossain välissä tuomari kommentoi, että valinta tapahtuu ehdokkaista Pilvin ja erään punavalkoisen manxin välillä (taisi olla Briar-Brae Minni Hiiri ?). Tuomari kulki pohtiva ilme kasvoilla kissalta toiselle palaten aina vain uudelleen Pilvin luo.
Lopulta tuomari teki päätöksensä ja valitsi Pilvin tuomarin parhaaksi ja näinollen myös mukaan paneeliin.
Paneelia Pilvi odotteli melko pitkään paneelihäkissä, sillä ykkös- ja kolmoskategorian paneelikissat kutsuttiin kaikki häkkeihin ja vasta sitten aloitettiin ykkösten arvostelut. Pilvin vuoro oli vasta kolmoskategorian kissojen loppupuolella.
Ilmeisesti häkissä ei kuitenkaan ollut ollut mälsää, sillä Pilvi oli suhteellisen rauhallinen, kun assistentti lopulta saapui sen kanssa paneelipaikalle. Jonkin verran pikkuinen pippuripakkaus kommentoi käsittelyä, mutta pysyi muuten rauhallisena.
Lopputuloksena paneelista oli Pilville yksi ääni ja voittajaksi julistettiin upean näköinen täplikäs kissa (jonka nimen laitan tänne oitis, kun keksin jostain, mikä se on - ilmeisesti rotu oli ocicat?)
Paneelin jälkeen oli sitten jo pian aika alkaa pakata tavaroita ja suunnata kotimatkalle. Paluumatka meni ripeästi ja illalla, kun päästiin kotiin - oli tietysti näyttelypäivän loppurallin paikka, eli Morris, Santtu ja Pilvi juoksivat kaksituntia taukoamatonta rallia höpöhyppyineen kaikkineen, kunnes koko porukka rauhoittui yöunille.
Erityiskiitos näyttelypäivän onnistumisesta kuuluu lähihäkkien asukkien omistajille, jotka auttoivat tyhmää ekakertalaista selviämään koitoksesta kutakuinkin hyväksyttävällä määrällä kohellusta ja häröilyä.
Terkut erityisesti Tintille ja omistajille - oli huippukiva jutella ja en kyllä todellakaan olisi selvinnyt päivästä kunnialla ilman kaikkea apuanne! Eli terkut Pilviltä ja perheeltä naapurihäkin komealle kollille sekä suloiselle Tyyne-neitoselle.
4.2.07
Höpöhyppyjä
Täällä on viime päivät vallinnut täysivaltainen hepuliaalto. Valokuvatodisteita tästä ei valitettavasti ole kameralaitteen ollessa toisaalla hoidossa, mutta varsin vinkeää katsottavaa nelijalkaisten akrobaattien kirmailukisat ovat olleet.
Erityisen lahjakas höpöhyppelijä on tietysti pieni Pilvi-abyna, joka yltää juoksuspurttien mausteeksi laukkaamaan horisontaaliasennossa jopa huoneiden seiniä pitkin. Meillä siis hypitään varsin konkreettisesti seinille.
Niille teistä, joilla ei koskaan ole ollut ilo todistaa kissaeläinten höpöhyppelyä tarkennettakoon, että höpöhyppy [subst.] on siis joko leikin tai hepulikohtauksen aikana esiintyvä spontaanin säpsähtävä ponnistusliike, jonka yhteydessä jokainen raaja pyritään ojentamaan toisistaan nähden mahdollisimman eriävään suuntaan levittäen kasvoille samanaikaisesti mielikuvituksellisen hullunkurinen ilme.
Toimintaa voi käyttää harkiten myös itsensä viihdyttämiseen tilanteissa, joissa ei asianmukaisesta yrittämisestä huolimatta keksi mitään muutakaan tekemistä. Liiallista omaksi ilokseen höpöhyppelyä on kuitenkin syytä välttää toiminnan viehätysarvon säilyttämiseksi.
Tunnustelevan puolihuolimaton höpöhyppy on käytännöllinen täysipainoista hepulikohtausta edeltävänä otollisen hömppäilmapiirin mittausvälineenä, jolloin mahdollisuus hepuliaikeiden perumiseen on vielä olemassa ilman kasvojen menetystä päättämällä höpöhypynpoikanen esim. harkitunnäköiseen 9. kylkiluun pesutoimenpiteeseen tai erityisen harjaantuneilla höpöhyppelijöillä suoraan laskeutumisalueelle levittäytyvään suljetuilla silmillä tehostettuun nukkumisasentoon.
Esimerkkilause: "Näitkö, miten taidokkaan höpöhypyn Pilvi suoritti syöksähtäessään upottamaan pikkiriikkiset torahampaansa syvälle olohuoneen matolla pahaa-aavistamattomana uinuvan Morriksen kankkuun?"
Spontaanin ja ennalta-arvaamattoman luonteensa vuoksi, höpöhyppy on varsin haastava filmille vangittava tapahtuma, mutta pyrkikäämme siihen, että vielä jonain päivänä blogissamme on esillä havaintovälineellistä kuvamateriaalia tästäkin karvalastemme elämän ilmiöstä. Toistaiseksi kattimusten höpöhyppyharjoituksia voi saapua seuraamaan paikanpäälle. :) Eli tervetuloa yleisöksi ja terveiset kaikkien elämää sulostuttaville höpöhyppelijöille.
Erityisen lahjakas höpöhyppelijä on tietysti pieni Pilvi-abyna, joka yltää juoksuspurttien mausteeksi laukkaamaan horisontaaliasennossa jopa huoneiden seiniä pitkin. Meillä siis hypitään varsin konkreettisesti seinille.
Niille teistä, joilla ei koskaan ole ollut ilo todistaa kissaeläinten höpöhyppelyä tarkennettakoon, että höpöhyppy [subst.] on siis joko leikin tai hepulikohtauksen aikana esiintyvä spontaanin säpsähtävä ponnistusliike, jonka yhteydessä jokainen raaja pyritään ojentamaan toisistaan nähden mahdollisimman eriävään suuntaan levittäen kasvoille samanaikaisesti mielikuvituksellisen hullunkurinen ilme.
Toimintaa voi käyttää harkiten myös itsensä viihdyttämiseen tilanteissa, joissa ei asianmukaisesta yrittämisestä huolimatta keksi mitään muutakaan tekemistä. Liiallista omaksi ilokseen höpöhyppelyä on kuitenkin syytä välttää toiminnan viehätysarvon säilyttämiseksi.
Tunnustelevan puolihuolimaton höpöhyppy on käytännöllinen täysipainoista hepulikohtausta edeltävänä otollisen hömppäilmapiirin mittausvälineenä, jolloin mahdollisuus hepuliaikeiden perumiseen on vielä olemassa ilman kasvojen menetystä päättämällä höpöhypynpoikanen esim. harkitunnäköiseen 9. kylkiluun pesutoimenpiteeseen tai erityisen harjaantuneilla höpöhyppelijöillä suoraan laskeutumisalueelle levittäytyvään suljetuilla silmillä tehostettuun nukkumisasentoon.
Esimerkkilause: "Näitkö, miten taidokkaan höpöhypyn Pilvi suoritti syöksähtäessään upottamaan pikkiriikkiset torahampaansa syvälle olohuoneen matolla pahaa-aavistamattomana uinuvan Morriksen kankkuun?"
Spontaanin ja ennalta-arvaamattoman luonteensa vuoksi, höpöhyppy on varsin haastava filmille vangittava tapahtuma, mutta pyrkikäämme siihen, että vielä jonain päivänä blogissamme on esillä havaintovälineellistä kuvamateriaalia tästäkin karvalastemme elämän ilmiöstä. Toistaiseksi kattimusten höpöhyppyharjoituksia voi saapua seuraamaan paikanpäälle. :) Eli tervetuloa yleisöksi ja terveiset kaikkien elämää sulostuttaville höpöhyppelijöille.
Tunnisteet:
Hassuttelua,
Morris,
Pilvi,
Santtu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)