Potkuharjoituksia

Aika kiitää ja Pilvi paisuu. Tässä muutama kuva viime päiviltä:

Kyljet alkavat olla melkoisen ulkonevat ja maha sen verran iso, että kätilö-Santun ja ihmisäipän on pitänyt hieman avittaa perämoottorin putsauksissa, kun emoressu ei enää yllä ison mahan ohitse.

Pikkumammalla on nisänympärystätkin jo alkaneet pömpöttää varsin kiitettävällä tavalla. Pilvi valmistelee vaaveleille kunnon kattausta :)

Äippäliinin työnteosta ei tahdo tulla mitään, sillä nuori kissaemo kaipaa kovasti hellyyttä ja huolenpitoa - - ja lisäksi tietokoneen näppäimistö on mitä mainioin makuualusta. :)

Kovasti täällä jo odotellaan, milloin pentuset polkaisevat ensimmäiset viestinsä maailmaan emon maatessa näppäimistöllä. Aivan käsittämättömiä bileitä ei tämä poppoo massussa pidä, mutta tasaiseen kyllä tunkee töppöstä emo-Pilvin mahanahkaan.

Tätä kirjoittaessa Pilvi pötköttelee pitkin pituuttaan jalkojeni päällä ja täytyy sanoa, että melkoisen suloiselta tuntuvat pienokaisten hennot mutta päättäväisenoloiset liikkeet jalkojani vasten.

Mahan viereen nukkumaan

Pilvi havainnollistaa, miten raskaana ollessa pääsee helpommalla asettumalla mahansa viereen nukkumaan. Lapsosten järjestely sopiviksi sänkytyynyksi kun on turhan vaivalloista hommaa :D

Ärrinpurrin

Viime päivät ovat olleet täynnä kaikenlaista - niin iloista kuin vähän vähemmänkin iloista tapahtumaa.
Morris-poika veti kotiinmuutosta itselleen sellaisen stressin, että joutui lopulta lääkäritädin pakeille suolihuuhteluun ja samalla löytyi alkava pissitulehdus. Ikävin käänne oli kuitenkin se, että klinikalta poika toi tietämättään mukanaan outoja hajuja, jotka saivat odottavan äitimuorimme, Pilvin, pois tolaltaan. Siitäkös vasta soppa syntyi. Onneksi sotatilaa ei jatkunut kauan - kiitos useampihuoneisen asuntomme. Pallomassu-Pilvin kirpakkuus on kuitenkin tallella vaikkakaan ei enää yhtä räjähtävänä, joten tyttö on saanut vetäytyä välillä rauhassa lepäämään omaan pentuhuoneeseensa ja käydä sitten halutessaan välillä karvakamujaan tervehtimässä.
Sittemmin on käynyt ilmi, että ensimmäisen lisäksi esiintyneet kaksi muuta kiukunpuuskaa ovat hyvinkin saattaneet syntyä tilanteesta, jossa rakas puhtaanapitolaitos-kissamme Morris on pyrkinyt apajille Pilvin ruokakupille. Kenties emon vaistot sanovat, että kaikki ravinto on nyt tarpeen ja äkäpussi nostaa päätään, jos joku yrittää vetää välistä.
Viime päivinä on kuitenkin rauha jo laskeutunut maahan ajoittaista lievää ilmassa havaittavaa jännitystä lukuunottamatta. Ihmisäippää karvalapsukaiset kuitenkin pitävät jännityksessä vuorottelemalla sujuvasti keskenään hiljaisia kyräilytuijotuksia, iloisia leikkiinkutsuja ja helliä pesuhetkiä. :]
Jännittävää nähdä, miten kolmikon roolit muotoutuvat pentusien synnyttyä. Pääsevätkö "kummit" jossain vaiheessa kisulapsosia hoitamaan vai pitääkö Pilvi naarasleijonaharjoituksia pitkän kaavan kautta. Meitä ihmisolentoja se ainakin jänskättää kovasti. Mutta aika näyttää, mitä tapahtuu.

Muutoksia

Pilvi on lopultakin sisäistänyt odottavansa pentuja. Muutaman viime päivän ajan neiti on viettänyt runsaasti aikaa lepäillen ja syöden. Muutaman kerran päivässä toki innostutaan juoksemaan kavereitten kanssa kämpässä hyrskyn-myrskyn, mutta selvästi enenevissä määrin kuluu aikaa vatsaa kasvatellessa.
Suosituiksi kohteiksi on muodostunut olohuoneen patteri, jonka päälle asetutaan tätänykyä loikoilemaan vatsan viereen - ei päälle. Välillä tyttö vetäytyy koisimaan patterin vieressä olevaan isoon kuljetuskoppaan ja siitä sitten taas takaisin patterille. Aurinkoisina päivinä kolmas kohde, jossa Pilvi viihtyy vaihtelevia aikoja on parvekkeen kiipeilypuu. Mutta ilmat ovat alkaneet viiletä sellaisella vauhdilla, että piipahdukset parvekkeelle ovat nyt satunnaisia ja nopeita.
Esisupistukset ovat myös saapuneet. Ensimmäinen esisupistus selvisi kotiväelle, kun Pilvi kapusi ykskaks-yllättäen äipän syliin sangen hämmentyneen oloisena ja suoraan silmiin tapittaen. Äippä luuli, että tyttö kaipaa silittelyä ja ryhtyi toimeen huomatakseen kauhukseen, että pienen kissan kyljet ja vatsa olivat kivikovat ja pentupahkurat törröttivät huolestuttavan pitkällä esillä.
Onneksi äippäliini oli kuullut, että esisupistuksia saattaisi olla jo tulossa, joten muutaman sekunnin kestäneen paniikkiaallon tasoituttua äippä hihkui innoissaan ja kertoi iskälle, mitä oli tapahtunut.
Pieni Pilvi-tyttökin huokaisi helpotuksesta, kun ei sittenkään ollut kyse mistään kamalasta uhasta ja sittemmin neidille onkin riittänyt, että on saanut asettua supistuksen ajaksi äipän lähettyville tai saanut katsekontaktilla kertoa, että "nyt se taas hei tuntuu".

Odottelua

Nyt on Pilvillä asiaa! Pikkuinen Piipertäjämme on nimittäin odottava pikkuäiti. Massussa kasvaa kovaa vauhtia yksi tai useampi mini-piiperöinen. Vaikka kuvissa ei massua vielä pahasti näy, kotiväki on jo pannut merkille pientä pulleutta Pilvi-kisun kyljissä.

Norjalaista viikinkiverta ja supisuomalaista sisukkuutta kantavat masuasukit kasvavat ilmeisen mukavasti ja tänään pikkuäippäliinin paino oli noussut jo kolmeen kiloon. Äityli on voinut hyvin ja hellyttelyt ja leikit kuuluvat edelleen päiväjärjestykseen, mutta painileikeistä Pilvi pysyttelee jo visusti erossa. Santtu ja Morris vastaavat siis riehuntakiintiöstä ja Pilvi toimii tuomarina tarkkaillen painiharjoituksia. Hippaleikeistä Pilvi ei sentään ole vielä ainakaan malttanut jättäytyä pois, joten ihmismamma joutuu välillä kauhulla seuraamaan odottavan emon hurjia sivuliukuja ja höpöhyppyjä sydän kurkussa.

Hellyyttävimpiä raskauden myötä Pilville ilmestyneitä piirteitä ovat upouudet asennot, joissa pikkuinen äiti yrittää tehdän olonsa mukavaksi massunsa kanssa, vauvelit kun vievät ilmeisesti luvattoman paljon tilaa vatsanahan alta. Niinpä välillä pikku-Pilvi löytyy tuutimasta jos jonkinlaisissa asennoissa ja paikoissa...

On se vaan niin suloinen! *mussun mussun* :)