Ärrinpurrin

Viime päivät ovat olleet täynnä kaikenlaista - niin iloista kuin vähän vähemmänkin iloista tapahtumaa.
Morris-poika veti kotiinmuutosta itselleen sellaisen stressin, että joutui lopulta lääkäritädin pakeille suolihuuhteluun ja samalla löytyi alkava pissitulehdus. Ikävin käänne oli kuitenkin se, että klinikalta poika toi tietämättään mukanaan outoja hajuja, jotka saivat odottavan äitimuorimme, Pilvin, pois tolaltaan. Siitäkös vasta soppa syntyi. Onneksi sotatilaa ei jatkunut kauan - kiitos useampihuoneisen asuntomme. Pallomassu-Pilvin kirpakkuus on kuitenkin tallella vaikkakaan ei enää yhtä räjähtävänä, joten tyttö on saanut vetäytyä välillä rauhassa lepäämään omaan pentuhuoneeseensa ja käydä sitten halutessaan välillä karvakamujaan tervehtimässä.
Sittemmin on käynyt ilmi, että ensimmäisen lisäksi esiintyneet kaksi muuta kiukunpuuskaa ovat hyvinkin saattaneet syntyä tilanteesta, jossa rakas puhtaanapitolaitos-kissamme Morris on pyrkinyt apajille Pilvin ruokakupille. Kenties emon vaistot sanovat, että kaikki ravinto on nyt tarpeen ja äkäpussi nostaa päätään, jos joku yrittää vetää välistä.
Viime päivinä on kuitenkin rauha jo laskeutunut maahan ajoittaista lievää ilmassa havaittavaa jännitystä lukuunottamatta. Ihmisäippää karvalapsukaiset kuitenkin pitävät jännityksessä vuorottelemalla sujuvasti keskenään hiljaisia kyräilytuijotuksia, iloisia leikkiinkutsuja ja helliä pesuhetkiä. :]
Jännittävää nähdä, miten kolmikon roolit muotoutuvat pentusien synnyttyä. Pääsevätkö "kummit" jossain vaiheessa kisulapsosia hoitamaan vai pitääkö Pilvi naarasleijonaharjoituksia pitkän kaavan kautta. Meitä ihmisolentoja se ainakin jänskättää kovasti. Mutta aika näyttää, mitä tapahtuu.