Jouluenkeli Nemolle

Blogimme sai äskettäin Christmas Spirit-tunnustuksen Kossilta & ihmiseltään Sannalta Kunnian kultaama-blogista. Iso kiitos siitä. Ihan häkellyttiin, kun huomasimme sellaisen saaneemme.


Koska kyse on nimenomaan jouluntoivotuksiin liittyvästä tunnustuksesta, emme laita sitä enää joulumielen toivotuksena eteenpäin.

Sen sijaan haluamme lähettää jouluenkelin ja runsain määrin voimia suuren surun keskelle Perditan jengille.

Herttainen ja suurisydäminen herrasmies, Nemo, on poissa. Järkytyksen keskellä on vaikea kuvitella uutista todeksi ja kyyneleiden siivittämänä lähetämme koko perheelle syvimmät osanotot. Nemo elää varmasti lämpimissä ajatuksissa monen sydämessä.

Vauvojen syntymäpäivä!

Tasan 2 vuotta sitten, meillä näytti tältä:

Pikkuiruiset kissavauvat kasvoivat ja muuttivat ikiomiin koteihinsa, joissa ne elävät onnellisia kissanpäiviä omien perheittensä rakkaina lemmikkeinä. Silloin tällöin ollaan tavattu ja on ollut ilo nähdä, miten hienoja ja reippaita kissoja vaaveleista on kasvanut.

Ikuisesti tulee olemaan aivan erityinen paikka sydämissämme varattuna jokaiselle näistä ihanista kissapersoonista.

Terveiset pentujen perheille ja hurjat onnittelut 2-vuotiaille synttärisankareille!

Chili:

Milo:

Pyry:

Wilma:

P.S. Lisää kuvia ja juttuja pentueen lapsuusvaiheista
löydät c-pentue -kategoriahaun kautta.

Kissaeläin

Kun Morris kuuli tämänkertaisen kissakuvahaasteen aiheen, oli sen aivan PAKKO päästä osallistumaan eräällä vanhalla kuvallaan.

Aiheena on siis "kissaeläin" ja tavoitteena kuva, jossa kissasta paljastuu sen villi ja alkukantainen kissapersoona.

Arktinen musta pantteri: Morris

Uusia tuttavuuksia

Olemme ilahtuneina huomanneet Karvalasten "25 asiaa minusta" -haasteen saaneen siivet ja lennähtäneen elämään omaa elämäänsä blogosfäärissä :)

Saamme siis kunnian esitellä haasteeseen vastanneita kissoja. Hienoa tutustua entistä paremmin vanhoihin kavereihin ja samalla löytää myös uusia tuttavuuksia. Karvalapsilta terveiset kaikille upeille blogikissoille henkilökuntineen!

LULU, LEA JA LOTTA
Lulu
Lea
Lotta

TASSUNJÄLKI
Chili
Salsa
Mambo

KUN KISSA TULI TALOON
Kärppä
Oppu

KOKOLAILLA KISSAMAISESTI
Cisu ja Toto

VIIVI o.s. REDCHEETAH'S POUTA
Säde
Viivi

BALINEESIPRINSSI
Elliot
Amos

IVANOFF SHEVCHENKO
Piu & Mau

Jos huomaat jonkun haasteeseen vastanneen blogin puuttuvan listalta, jätäthän siitä kommentin. Olisi hienoa saada kaikki osallistujat mukaan linkkiluetteloon.

Karvalasten omat esittelyt löydät: Morris, Santtu, Pilvi.

Pilvi pieni pyykkäri

Pikkuiselle Pilville on kuulunut hyvää. Lääkekuurit tehosivat nopeasti, yskä hävisi ja aknekin on pysynyt kurissa. Omat ihmiset ovat kylläkin olleet turhan kiireisiä, eikä pikku "potilas" ole saanut ihan niin paljon sylittelyjä kuin olisi toivonut - - niinpä parantavaa lohtua on täytynyt hakea leikeistä ja muusta riehumisesta...

Vielä on kortisonikuurin viimepillerit odottamassa, mutta Pilviä ei lannista enää mikään, sillä hetki sitten pikkuinen kissa sai kauan kaipaamansa lahjan, unelmiensa täyttymyksen, ensimmäisen ikioman kodinkoneensa! Mitäpä sitä pieni kodinhengettärenä häärivä kissatyttönen enempää kaipaisikaan kuin kunnon pyykkäyskoneistoa, eikös niin?!

Mitä? Näenkö unta? Onko tämä kokonaan minulle?!

Suuri uutisemme kaivannee pientä selvennystä. Tilannehan on nimittäin ollut se, että karvalasten omat ihmiset ovat aina pesseet pyykkejään ongelmitta.

Tai ainakin, kunnes kävi ilmeiseksi, että mukiinmenevästä ilmanvaihdon määrästä huolimatta, pesuhuoneessa kuivuvan pyykin aikaansaama ilmankosteus ärsyttää Pilvin keuhkoja. Seurauksena tästä oli taannoin jopa astmakohtauksia. Niinpä pyykit roikotettiin armotta pihalle auringon kuivatettaviksi.

Tai ainakin, kunnes saapui syksy ja syksyn mukana syysilmat. Aurinko muutti etelään ja pyykit eivät enää kuivuneet ahkerasta roikkumisestaan huolimatta.

Siispä ihmiset päättivät lopulta luopua pyykkien syyssateessa kuivattelusta (sekä tinkiä hieman omasta ekoajattelustaan) ja marssivat kodinkoneliikkeeseen ostamaan kissalleen pyykinkuivauskoneen.

Koskapa vanhan pesukoneenkin oli aika päästä manalan majoille, matkaan tarttui myös kuivurille kaveriksi uusi pesukone. Myyjälle ei sentään ihan kehdattu koneiden todellista omistajaa paljastaa. ;)


Lahjat otettiin vastaan innolla ja hetken taisi onnellinen omistaja luulla saaneensa uudet futuristisilla metallipesillä varustetut kiipeilypömpelit. *hurraa!*

Koneiden päälle asetetut pehmustetyynyt osoittautuivat onneksi kuitenkin mitä mainioimmiksi kompromisseiksi täydellisten tärinän- ja lämmönjakautumisominaisuuksiensa ansiosta.

Kesällä odottaa taas aurinko märkiä pyykkivuoria, mutta siihen saakka hyrisemme kaikki tyytyväisyydestä pyykkien kuivuessa ilman yskän yskäisyä.

Lääkäreitä, lääkkeitä ja luurankoja

Tässä kurkistus pikkuisen Pilvi-kissan sisimpään eli yksi toissapäivänä otetuista röntgenkuvista.


Pilvin astma on viimeaikoina oireillut vähän enemmän kuin toivoisimme ja samalla myös akne äityi ikävän näköisesti ja suussakin vaikutti olevan jotain outoa. Yleiskunto tytöllä on kuitenkin hyvä ja virtaa riittää kuten ennenkin. Mutta koska oireilua oli useaa sorttia, varasimme ajan Mevetiin luottolääkärillemme, Anu Saikku-Bäckströmille, joka aikanaan suoritti Pilvin jalan hoidon ja amputaation.

Aika oli vasta illalla, joten Pilvi joutui varmuuden vuoksi olemaan päivän ilman ruokaa. Tästä ei pieni kissa tietenkään ollut lainkaan mielissään ja matka lääkäriin sujuikin kopasta kuuluvien "MIKSI EN SAA RUOKAA? MINULLA ON NÄLKÄ! VAADIN SAADA RAVINTOA! ETTEKÖ TE KUULE?" -vaatimusten siivittämänä.

Koukkasimme Espoon eläinsairaalasta mukaan vanhat röntgenkuvat ja pian olimme perillä. Lääkärinpöydän tutkittuaan, Pilvi päätti muitta mutkitta edetä valloitusretkillään ja loikkasi lukuisista estely-yrityksistä huolimatta lopulta korkean kaapin päälle irroittamaan siellä olleelta koiran luurangolta pään.

Muilta osin Pilvi käyttäytyi kyllä esimerkillisesti vaikka olisikin selvästi mieluummin lähtenyt tutkimusretkelle kuin istunut pöydällä kuunneltavana ja katseltavana. Röntgenkuvienkin ottaminen sujui paremmin kuin osasimme odottaa.

Olin varma, että Pilvi vastustelisi kuvausta, mutta tyttö jaksoi pysytellä hankalassa asennossa jopa selällään liikkumatta, kunhan vain ihmismamin nenänpää oli omassa nenänpäässä kiinni. Palahan siinä nousi kurkkuun, kun huomasi, miten tärkeää oman mamin läsnäolo pikkuiselle on.

Pilviltä siis kuunneltiin ja kuvattiin keuhkot. Suu ja hampaisto tarkistettiin silmämääräisesti, koska rauhoittaminen on Pilville tavallista suurempi riski (tarkemmat tutkimukset siis tarvittaessa). Akne tutkittiin ja tehtiin teippitesti hiivan aiheuttaman tulehduksen poissulkemiseksi.

Kotiin lähti hyvien ja kattavien ohjeiden kera lyhyt kortisonikuuri keuhkojen tilan vakauttamiseksi, antibiootit sekä antibakteerinen voide aknen hoitoon. Lisäksi kotona jatketaan normaalia inhalaattorihoitoa ja pohditaan Pilvin kanssa sitä, miten herkkunamihammastahna saataisiin pysymään hammasharjassa riittävän kauan, jotta se ja harja saisivat suoritettua tehtävänsä Pilvin hammaskalustossa.

Vaikka lääkekuurien välttämättömyys ei tietysti ole mikään ilonaihe, lähdimme kuitenkin klinikalta helpottuneina ja hyvillä mielin. Kiitos siitä hienolle lääkärille, jonka ansiosta tilanne tuntuu nyt paljon selkeämmältä.

Nyt pidämme peukkuja, että lääkkeet tepsivät ja kotihoito onnistuu. Pilvi puolestaan on tyytyväinen siitä, että ruokahuolto pelaa taas entiseen malliin.

iCat

"The ultimate all-in-one":
Pilvi! :)

10 minuuttia

Kissakuvahaasteen aiheena on: 10 minuuttia.

Uinuvaa kissaa katsellessa,
aika katoaa yhtä tehokkaasti kuin huoletkin.
On vain kissa, hiljaisuus ja raukea tyytyväisyys.

Univenytys
(kuvan saa isommaksi klikkaamalla)

Maissia laatikossa

Menina kysyi äskettäin maissihiekkakokeilusta, josta kerroimme jokunen aika sitten. Kokeilun tulokset ovat jääneet raportoimatta lähinnä sihteerin saamattomuuden vuoksi. Kiitos siis muistutuksesta! :)

Täysin aiheen vierestä oleva kuvituskuva lötköpötkökissasta.

Maissipohjaisen kissanhiekan kokeilu on toistaiseksi tauolla yllättävien havaintojen vuoksi, joten lopulliset tulokset saamme vasta myöhemmin, mutta tässä tähän mennessä saavutetut kokemukset.

PÖLY

Maissihiekasta lähti käytössä vähän kellertävää "jauhoa", mutta vähemmän kuin esim. pölyä laadukkaasta mikrohiekasta. Jauhon määrä hiekassa lisääntyi hieman ajan kanssa, mutta pysytteli lähinnä hiekka-astian pohjalla, hiekan alla, ei ilmassa tai muilla pinnoilla.

KULKEUTUMINEN

Siitä pääsemmekin maissihiekan kulkeutumiseen, nimittäin maissihiekka pysytteli hiekka-astiassa ihan ok. Mutta jostain syystä edellä mainittu "jauho", joka ei siirtynyt suihkuhuoneen pinnoille, matkustikin varsin kätevästi kissan tassuissa suoraan ihmisäipän mustan paidan rinnuksille kissan siirtyessä vessakäynnin jälkeen syliin nukkumaan. Vaikka kyseessä oli täysin puhdas hienojakoinen "jauho" eikä siis pissainen hiekka tms - - - silti - - - urgh!

PAAKUT & HAJUT

Paakut pysyivät tiiviinä koko ajan ja hajunsitomiskyky oli ok. Tuoreiden paakkujen haju ei ollut aivan yhtä huomaamaton kuin savihiekassa, mutta paakkujen tiiviyden takia hiekkaan ei jäänyt kuitenkaan haisevia murusia.

Sen sijaan hiekan oma maissimainen ominaishaju alkoi ajan kanssa hieman pistämään nenään. Tämä todennäköisesti siksi, että maissinhaju ei noin ylipäätään lukeudu palvelusväen lempituoksuihin.

SUOSIO & KÄYTTÖ

Ahkerin maissipohjaisen hiekan käyttäjä oli selvästi Pilvi. Muut kävivät kokeilemassa ja jatkoivat sen jälkeen savihiekan käyttöä. Tämä ei haitannut, sillä ennen kaikkea Pilviä varten uusi hiekka hankittiinkin.

Ongelmaksi koitui kuitenkin lopulta se, että jostain syystä Morris ja Santtu ryhtyivät pikkuhiljaa selvästi vähentämään vessakäyntejään maissihiekan lisäksi myös savihiekassa. Pisupanttaus alkoi näyttää vähitellen sen verran huolestuttavalta, että maissihiekka päätettiin laittaa vähäksi aikaa kokonaan pois ja pian pisuhädät tulivatkin taas normaalitahtiin.

... Siispä ...

Lopputuloksena siis oletus jostain Santun ja Morriksen vierastamasta maissihiekan ominaisuudesta siinä määrin, että se vaikutti jopa muiden hiekkojen käyttöön. Asian varmistamiseksi on tarkoitus ottaa maissihiekka vielä uudelleen kokeiluun myöhemmin ja seurata, päädymmekö taas samaan tilanteeseen.

Todennäköisyys sille, että 2/3 karvalapsista olisi samaan aikaan kehittänyt joko stressipohjaisen tai tulehduksellisen virtsaamisvaikeuden yhtä aikaa ja myös päässyt siitä nopeasti ja samanaikaisesti maissihiekan hävittyä, on melko pieni, joten luultavimmin ongelma johtui jostain maissihiekkaan liittyvästä seikasta.

Maissipohjainen kissanhiekka on varmasti hyvää ja toimivaa sellaisille kissoille, jotka eivät sitä vierasta ja suostuvat sitä mielellään käyttämään.

Meidän kohdalla jatketaan kuitenkin vielä etsintöjä sen OIKEASTI maailman parhaan kissanhiekan löytämiseksi.

Lintubongarit

Karvalasten ornitologisen bongausseuran rakennuttaman uuden tähystystornin näköalakerrosten testailua. Havannoinin kohteena Herra Viherpeippo.

25 asiaa minusta: osa Pilvi

1. Olen maailman ehdoton voittamaton HÖPÖHYPPYMESTARI numero uno!

2. Olen humoristinen hedonisti tai hedonistinen humoristi - enkä ole turhantarkka, joten kumpikin käy.

3. Olen mummu. Nuorekas ja söpö sellainen.

4. Minulle on mahdotonta olla vihainen. Tätä piirrettäni hyödynnän aina kun voin.


5. Minulla on usein ikävä meidän seeprahiiriä. Mihin ne katosivat?

6. Olen perheen pienin, mutta olen siitä huolimatta paikan pomo. Hallitsen valtakuntaani hellällä tassulla.

7. En pidä ulkoilusta, mutta rappuun on joskus livahdettava ihan vain, jotta huoltohenkilökunta pysyy kuosissa. Odottelen sopivaa omakotitaloa, johon voisin rakennuttaa oman ulkotarhan. Haluaisin ulkotarhan, jossa olisi vakiovarusteena yö-öttiäistehdas.


8. Olen pelottava, kun murisen. Jos murina ei tehoa, se rapussa haukkuva koira saa tuta ÄRINÄÄNI.

9. Ihmisten vasemmat posket soveltuvat tassuttamiseen paljon paremmin kuin oikea. Oikeat posket ovat ihan "PLÄÄH". Tämän täytyy olla jossain tieteellisestikin todistettu.

10. Olen voittanut kerran missikisat. Se oli joskus vuosia sitten, kun olin paljon, paljon nuorempi enkä läheskään yhtä kaunis kuin nyt ;)


11. Nenänjuuren kevyt, pehmeääkin pehmoisempi lipaisu kertoo, miten syvästi rakastan.

12. Kissojen entsymaattinen hammastahna on taatusti maailman ihaninta herkkua!!! NAM!

13. Tykkään vaania ja metsästää, mutta en ota sitä kovin vakavasti.

14. Jos Morris tekee jotain, mistä kielletään, sen täytyy olla jotain mielettömän kivaa. Tottakai sitä täytyy kokeilla!


15. Minulla on haamujalka, jolla pystyy saalistamaan seinien, ovien ja muiden esteiden läpi, mutta jolla en jostain syystä onnistu peittelemään pisujani.

16. Kolmijalkaisuus on ehdoton etu painileikeissä. Olen maailman nopein sivuttaiskuperkeikkaaja!

17. Ainoa huono puoli kolmijalkaisuudessa on se, että isossa juomakulhossa olevan veden tassuttaminen on hurjan hankalaa.


18. Haluan nukkua pimeässä. Auringossa makaaminen on lepäämistä.

19. Miksi lavuaaria ja suihkukaivoa ei saa nuolla?

20. Santtu on ihan kiva, kun se pesee mua - mutta ihan tyhmä, kun se ei sitten ikinä lopeta.

21. Me ollaan iskän kanssa samanlaisia. Me molemmat rakastetaan yhtä tiettyä vanilja-vanukasta. Ja me molemmat syödään sitä salaa äiskältä - - - yhdessä.


22. Nukun aina mamman polvitaipeessa. Se on juuri sopiva käpertymiseen. Joskus, jos polvitaive ei ole ajoissa paikalla tai asettunut oikein, pieni mutta napakka hampailla suoritettu peiton tai vaatteen läpi ravistus korjaa epäkohdan.

23. Minusta ei koskaan tulisi säveltäjää, mutta olen aika hyvä sanoittaja, vaikka itse sanonkin (ks. twitter sivuni).

24. Puhtaus on kaiken A ja O. Varpaiden puhtaus onkin sitten BCDEFGHIJKLM ja joskus ehkä vähän N:kin.

25. "Lopulta kaikki kääntyy parhain päin."

(Linkki alkuperäiseen haasteeseen)

Suurriistan metsästäjät

Kesäpäivien ratoksi karvalapset ovat aloittaneet metsästys-harrastuksen. Valjastellessa vaanitaan heinikossa myyriä, öisin parvekkeella jos jonkinlaisia öttiäisiä ja elävän ravinnon puuttuessa, saaliiksi kelpaa lähes mikä vaan. Saalistuksessa karvalasten mielikuvitus ei tunne rajoja.

Täydellisesti keskivertokissan hammaskalustoon sopivaksi todettu ikea-hiiru.
Heti saalistettavissa - ei koottavia osia.

Viime aikoina erityissuosiota on saanut ikeasta mukaan tarttunut harmaa hiirulainen. Tavanomaisen metsästyksen lisäksi Morris on päättänyt perehtyä syvemmin myös saaliseläinten kuljetuksiin.

Edellämainittu ikea-hiiru tekee Morriksen hampaissa päivittäisiä matkoja asunnon eri kohteisiin, Morriksen selostaessa samalla kovaan ääneen jotain hyvin tärkeän kuuloista - - mutta mitä?

Kenties matkan varrella vastaan tulevia nähtävyyksiä? Vai pohdintoja ikean hiirulakannan jalostamiseksi? Tai ehkä Morris vain ilmoittaa löytäneensä TAAS sen saman vanhan lelun parvekkeelta lorvimasta. Valitettavasti suu täynnä pulleaa pehmoleluhiirtä on omiaan hankaloittamaan tiedonvälistystä siinä määrin, että viesti jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.

Jo viimeiseen oljenkorteen tarttuessaan, hiiri tiesi päivänsä olevan luetut.

Vaikka ikea-hiiru onkin mieluisa viihdyke, Pilvi on kunnostautunut viime aikoina ennen kaikkea yöperhosten ynnä muiden yömölliäisten keräämisessä. Neiti on innostunut uudesta harrastuksestaan siinä määrin, että yöunet uhkaavat unohtua kokonaan.

Suurimmat yökiitäjät ovat sen verran hauskoja leikkikavereita, että niitä ei syödä - kunnes Santtu ehtii paikalle ja popsii tyytyväisenä Pilvin sisälle tuoman saaliin. Ja jälleen palaa pikkuinen Pilvi parvekkeelle, vastoinkäymisistä lannistumatta, odottamaan seuraavaa suurta saalistaan kuin uhkapeliaddikti konsanaan.

Karvalapset hydroilee

Karvalapset ovat päättäneet, että kotimme kaipaa lisää viherkasveja viihtyisyyttä ja sisäilmanlaatua parantamaan. Ihmisasukit siispä ottivat selvää kissoille vaarattomista kasvilajeista sekä astmaatikoille sopivimmista kasvatustavoista.

Päädyimme siis kokeilemaan hydrokasvatusta, eli vesiviljelyä, eli hydrokulttuuria, eli passiivista hydroponiikkaa, eli vesikasvatusta eli, eli, eli. Eli totesimme ainakin, että kyseisellä kasvien kasvatusmenetelmällä on tuhottoman monta nimeä...

Suihkupuhdas minibanaani valmiina uuteen seikkailuun.

Lyhykäisyydessään kasvatusmenetelmän idea on, että kasville ei käytetä multaa vaan kasvi saa ravintonsa vesijuurien avulla suoraan ravintoliuoksesta (vesi + vesiviljelylannoite). Multaahan kasvi ei varsinaisesti tarvitse muuta kuin pystyssä pysymiseen, ja vesiviljelyssä saman tehtävän hoitaa vesiviljelyyn tarkoitettu kevysora.

Kevytsoran etuja ovat mm. muuttumaton koostumus ja hygienisyys. Siinä ei kasva sen enempää ötöt kuin itiötkään. Kissojen ja ihmisten keuhkot kiittävät! :) Lisäplussana helppohoitoisuus ja kasvit kiittää, kun eivät enää tukahdu veteen tai kuihdu janoon!

Helpoin tapa aloittaa vesiviljely olisi juurruttaa kasvi alunperin suoraan veteen, mutta meillä päädyttiin siirtämään kasvit suoraan mullasta vesiviljelyyn. Netistä löytyi onneksi hyviä ohjeita, miten homma etenee. Prosessi vaatii hieman työtä (mm. juurten pesemistä mullasta täysin puhtaaksi) ja uusien vesijuurien kasvu kestää hetken aikaa (joten kasvit saattavat kärsiä muutosvaiheessa hieman).

Malttamattomina, emme myöskään jaksaneet odottaa sisäruukkutilausta nettikaupasta, joten askartelimme itse läpinäkymättömiin ulkoruukkuihin sisäruukut vanhoista muoviruukuista ja vesitasomittarit vanhasta pvc-putkenpätkästä (muutama vesitasomittari meni kyllä tilaukseen, mutta niitä odotellessa siis...)

Saniainen juuripesussa. Taustalla "ahkera" apulainen.

Lisätiedosta kiinnostuneille netistä löytyy ainakin seuraavat hyödylliset sivustot:
Get growing with hydroculture
Näppärät ohjeet multakasvin siirtämisestä hydroviljelyyn. (engl.)
Water Roots
Ohjeita ja vinkkejä hydrokasvatukseen (engl.)
Houseplant Hydroculture
Ohjeita ja tee-se-itse vinkkejä hydrokasvatukseen (engl.)
Leni Markkinointi
Vihersisustusyritys. Kasveja ja tietoa - perustietoa jakava ladattava esite: "hydrokasvatusopas"
Viherstudio
Vihersisustusyritys, jonka sivuilla on hyvin tietoa (mm. allergia- ja astmaliiton vesiviljelyopas)
Luwasa Oy
Vihersisustusyritys, joka myy ja liissaa vesiviljelykasveja (linkki vesiviljelykasvien hoito-sivulle)
Viherpeukku
Vesiviljelytarvikkeiden nettikauppa

Herkkuhiekkaa kaukomailta

Ovikello sanoi pimpelipom. Karvaisa kolmikko kirmasi eteiseen vastaanottamaan vierailijat, mutta ovella seisoikin joulupukki harmaaseen haalariin pukeutuneena - - ja ilman partaa. Oivallinen kesäkauden valeasu, tuumailivat kissat miehen kantamaa suurta pahvilaatikkoa malttamattomina silmäillen. Äipän harakanvarpaat lappuseen, joulupukki matkoihinsa ja laatikko olohuoneeseen kattimusten syyniin.

Laatikon avaus sujui saksilla sutjakkaasti, kunhan ensin saatiin vitkuteltua Morriksen pää pois laatikosta, johon se oli ehtinyt sen tunkemaan teippauksista löytämästään pikkuruisesta rakosesta. Pian oli koko sakki enemmiltä osiltaan laatikossa innokkaasti tuliaisia tutkimassa.


Saalis oli porukan mieleen: sapuskaa, herkkunameja, ah-niin-ihania-minttu-hiiriä ja lisää sapuskaa. Löytyipä kasanpohjalta myös uusi tuttavuus, jonka vuoksi tilaus ennen kaikkea tehtiinkin: Maailman Paras Kissanhiekka. Niin. Vaatimattomuus kaunistaa - - paitsi kissojen maailmassa.

Lieneekö syynä ollut hiekkapussia ympäröineiden herkkuruokien aiheuttama hullaantuminen vai maissihiekan erehdyttävästi raksunaksuja muistuttava aromi - - mutta koko kolmikko kävi välittömästi perforoimassa pussinreunan täyteen pieniä kulmurinjälkiä.

Hyökkäystä voisi tietysti luulla pussin mukana karvalasten reviirille saapuneen vieraan kissan näköisvedoksen murhayritykseksi, mutta se olisi melko epätodennäköistä. Jos karvalapset eivät erottaisi 2-ulotteista kuvaa todellisuudesta, leukaperien kohteena olisi taatusti ihan ensimmäisenä ollut vasemmalla oleva kuva lusikalla tarjoiltavasta valtavankokoisesta naksupallerosta!

Herkkunaksumaissirouheen kaataminen vessalaatikkoon herätti kissoissa suurta hämmennystä ellei peräti lievää järkyttyneisyyttä. Mieli olisi tehnyt jyväsiä maistella, mutta siivottomalta se tuntuisi nyt, kun koko annos oli heitetty jäteastiaan. Maisteluun ei hiekka kelvannut enää pussista ulos tultuaan.

Illan saldo oli 2 pissapaakkua. Muut pisut ja kikkurat ilmestyivät vielä savipohjaisella hiekalla varustettuihin laatikoihin. Tassutestissä maissihiekka sai ainakin Morrikselta täyden kympin. Oli pehmoista ja mukavaa tassuteltavaa eikä kuopsutteluominaisuuksissakaan ollut valittamista (ainakaan kissoilla).


Täysin pölyttömäksi mainostetusta rouheesta tarttui sormiin jonkin verran maissijauhoa, joka ei kuitenkaan noussut pölypilvenä ilmaan tai peittänyt hiekkalaatikon reunoja (tai hiekkalaatikon täyttäjän naamaa) pölykerrokseen, kuten joidenkin savihiekkojen pölyn on tapana tehdä. Hiekassa on lievä maissimainen haju, mutta ei mitenkään häiritsevissä määrin - edes hajuallergikon nenällä tarkistettuna.

Kulkeutuminen on suunnilleen samaa luokkaa kuin savipohjaisessakin hiekassa - ainakin toistaiseksi. Samoin paakkuuntuminen. Paakut ovat hyviä ja tiiviitä, ja sitovat hajut siinä, missä savihiekkakin. (Vertailukokemukset meillä siis lähinnä Super Carino ja Odour Buster).

Toiveissa olisi, että löytäisimme paakkuntuvan hiekan, joka ei olisi bentoniitti/silika-pohjaista. Erityisesti Pilvin astman vuoksi olisi mukava löytää hiekka, joka olisi sekä toimivaa, että mahdollisimman vähän keuhkoja kuormittavaa. Silika/Kvartsipölyn yhteydestä astmaan ja muihin keuhkosairauksiin kiistellään niin eläin- kuin ihmislääketieteenkin puolella, mutta itse tuumailen, että eipä tuo ainakaan terveellistä voi olla, joten jos jokin parempi pissauspohjuste löytyy, hyvä niin.

Nyt kokeilussa olevan maissipohjaisen hiekan miinuksia ovat ennen kaikkea hankala saatavuus (täytyy tilata ulkomailta, meille tuli zooplussalta) sekä melko korkea kilohinta. Maissipohjaisen hiekan väitetään olevan savipohjaista riittoisampaa. Se jää vielä nähtäväksi.

Aiheesta lisää esim.:
- Detection of Silica Particles in Lung Wash Fluid from Cats with and without Respiratory Disease (Journal of Holistic Veterinary Medicine, October 2001)
- Feline Asthma - Triggers (tietoa ja vinkkejä erilaisista astmaan vaikuttavista tekijöistä)
- World's Best Cat Litter maissipohjaisen kissanhiekan mainossivut (mm. ostosTV-henkinen mainosvideo)
- Googlettamalla sanoja: Bentonite, Silica, Silicosis, Kvartsipöly, Silikoosi ym.

Kissa sanoo: "Tweet, tweet"

Tai ainakin melkein... Karvalapset ovat nimittäin liittyneet Twitter-palvelun käyttäjiksi. Sen myötä myös blogissa on tapahtunut pieniä muutoksia. Suurimpana näistä on mahdollisuus seurata Morriksen, Santun ja Pilvin twitter-viestejä koottuna virtana blogin oikeassa sivupalkissa:

Karvalapset eivät mene takuuseen viestisisältöjen uutiskynnyksen korkeudesta. Viestit heijastelevat kirjoittajansa senhetkistä mielialaa, vireystasoa sekä ennen kaikkea ravitsemuksen laatua ja määrää (kunkin kirjoittajan subjektiivisten kriteerien mukaisesti arvotettuna tietenkin). Epäilyksiä pikkukissojen sirkutuksen kiinnostavuudesta ei karvalapsilla itsellään ole - kissahan on kaiken keskipiste. ;)

Jos sinulla on jo twitter käytössä, saat Karvalasten tuumailut suoraan omaan twitteriisi liittämällä heidät seurantalistallesi. Profiileihin pääset näppärästi suoraan sivupalkissa olevien kuvalinkkien kautta.

Jotta viesteihin vastaaminen ja muu viestintä kävisi helposti, todettakoon vielä, että karvalapsilla on käytössään nimimerkit (jonkun jo tökerösti napattua kaikki karvalasten kutsumanimet asianomaisilta lupaa tiedustelematta): Morris = mensacat, Santtu = santtukisu, Pilvi = tripodcat

Kuis teillä kesä menee?

25 asiaa minusta: osa Santtu

1. Olen tyttökissa.

2. Olen isin tyttö. Ihmisiskä on parasta maailmassa!

3. Tykkään syödä hyvää ruokaa...


4. ... ja oikeastaan ei sen niin väliä, onko se aina niin hyvääkään - tykkään syödä.

5. Tykkäisin olla ammattitervehtijä. Olen tosi hyvä siinä!

6. Tykkään kaikista pihan naapureista. Ja niitten koirista. Ja ohikulkijoista. Ja niitten koirista. Tykkään kaikista.


7. Paitsi, en tykkää yhden naapurin kissasta, koska se on vihainen ja vaanii minua puskista.

8. En halua enää ikinä joutua metsästämään ruokaani. Metsästäminen on joskus mukavaa, mutta en ole kovin hyvä siinä.

9. Olen kaunis, mutta häpeilen joskus käpristyneitä korviani.


10. Joskus olen vähän ujo ja joskus taas tosi rohkea.

11. Tykkään kaikesta pehmeästä ja lämpöisestä. Sylit on kivoja. Paleleminen on kamalaa.

12. Huolehdin muista ja olen aika äidillinen.

13. Rakastan riehumista. Kaikkein parasta on se, kun saan riehua ihan itse kenenkään häiritsemättä.

14. Olen maailman paras hieroja! Hieron omia ihmisiäni säännöllisesti. Olen hyvä löytämään selän kipupisteet ja hoitamaan ne kuntoon.


15. Minulla on vahvat tassut.

16. Rakastan kaikenlaisia vauvoja - - niin kissojen kuin ihmistenkin.

17. Kiipeilypuissa pitäisi olla selkeät merkinnät siitä, mikä taso kuuluu millekin kissalle. Inhoan sitä, kun tasolleni hypitään juuri, kun yritän keskittyä johonkin.

18. Dewey Readmore Books on idolini! Vähänkö olisi hienoa olla kirjastokissa! (Ainakin, jos siis ihmisiskä asuisi kirjastossa...)


19. Minulla on nauru herkässä - erityisesti riehuessa meinaan usein tikahtua nauruun.

20. Tällaisten listojen kirjoittaminen on vaikeaa. Osittain ehkä siksi, että on olemassa asioita, joita en halua muistella.

21. Haluaisin tutustua alueemme kahteen oravaperheeseen. Ne tuntuvat kivoilta, mutta ne pelkäävät minua, koska ne eivät tiedä, että en ole kiinnostunut metsästyksestä.


22. Vaatimattomuus kaunistaa.

23. Olen kuvauksellinen, mutta hämmennyn, kun minua kuvataan.

24. En ymmärrä, miksi mun ihmiset menee suihkuun. Se pelottaa minua enkä uskalla jättää niitä sinne yksikseen vaan jään vahtimaan niitä. Toisaalta en osaisi auttaa, jos jotain sattuisi. En osaa muuta kuin huutaa niille, että äkkiä pois sieltä suihkusta! Mitä tuollaisessa tilanteessa oikein pitäisi tehdä?!

25. "Pääasia, että on söpö!"

(Linkki alkuperäiseen haasteeseen)

Päivä koekaniinina

Kuten monet valveutuneet kanssa-kissat ja -koirat, Pilvikin kävi jokin aika sitten kantamassa oman kortensa kekoon lääketieteellisen tutkimustyön hyväksi luovuttamalla tuubillisen vertaan kissojen dna-pankkia varten. Verinäytteenotto hoitui kätevästi samalla, kun Pilvi kävi lääkärintarkastuksella lääkereseptinsä uusimista varten.

Pieni lisäverinäyte luovutettiin myös sinne tänne lääkärin toimenpidepöydälle Pilvin todettua normaalin verenluovutusasennon olevan tasapainottelun suhteen kolmijalkaisille kissoille pidemmän päälle hieman tukalahko. Pakkohan sitä välillä on asentoa muuttaa, kun joutuu pitkään takajaloillaan seisomaan piikin, näyteputkilon ja lääkärin roikkuessa tiiviisti kiinni ainukaisessa etukoivessa.

Pieni mielikuvallinen virhearvio lääkärin hamuaman verimäärän suhteen herätti Pilvissä lievää närkästystä. Mistä pienen kissan olisi muka pitänyt tietää, kuinka suuri määrä 5 ml noin käytännössä oikein on? Dna on pikkuriikkistä tavaraa, joten Pilvin mielestä 3 ml on vallan mainio määrä verta yhdellä seisomalla tuubiin loroteltavaksi - - - ja lopulta lääkärikin taipui myöntämään tämän todeksi (olihan puuttuvat 2 ml luovutettu auliisti sentään jo pöydälle saakka...) ;)

Tietoa kissojen dna-pankista löydät kissojen geenitutkimus -sivulta, josta löytyy myös ohjeet näytteenottoa ja näytteen lähettämistä varten. Lisätietoja ja yhteisiä näytteenottotilaisuuksia voit tiedustella myös alueesi rotukissayhdistykseltä tai omalta rotujärjestöltä.

Nyt vain kaikki kynnelle kykenevät karvakaverit verta luovuttamaan! :)

25 asiaa minusta: osa Morris

1. Olen päivälleen 2 vuotta vanhempi kuin karvakaverini Pilvi. Synnyimme molemmat 26.4., minä vuonna 2004 ja Pilvi vuonna 2006. Hauskan sattuman lisäksi pidän siitä, miten päivämäärien kakkoset, neloset ja kuutoset vaihtelevat syntymä-aikojemme päivämäärissä.

2. Rakastan action-elokuvia! Mitä enemmän räjähdyksiä ja räiskettä, sitä parempi. Varsinkin nuorempana juoksin usein heti elokuvan alkaessa sohvalle, jotta en missaisi mitään ja katsoa tapitin innoissani koko leffan alusta loppuun saakka vaikka kuinka olisi hiekkis välillä kutsunut. Lempileffani on Total Recall.

3. Olen lähes musta kissa. Todellisuudessa, haluaisin olla kokonaan musta, mutta siellä täällä turkissani asustaa edelleen muutama oikukas valkoinen karva. Voin vakuuttaa, että toisin kuin yleinen uskomus antaa ymmärtää, me mustat kissat olemme suuren onnen alkulähde.

4. Rakastan kaikkia moottoroituja härveleitä. Erityisesti haluaisin päästä lähemmin tutkimaan asuntoyhtiömme suuren ruohonleikkurihärvelin toimintamekanismeja. Vahvoja kakkosia ovat naapurin leikkuupuimuri ja silloin joskus taannoin ulkoillessa viereemme laskeutunut helikopteri. Tykkään myös rakennella ihmisiskän kanssa kaikenlaisia juttuja.

5. Olen kärsivällinen. Voin istua myyränkolon äärellä yhtäjaksoisesti vaikka kokonaisen tunnin.

6. Olen luontainen johtaja. Olen diplomaattinen ja muiden hyvinvoinnista huolehtiva. Annan tilaa muille, mutta osaan vetää tiukat ja selkeät rajat tarpeen vaatiessa. Useimmat luulevat, että olen porukan pohjimmainen, mutta todellisuudessa olen keskeisin joukkoamme ohjaava ja koossapitävä voima.

7. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta!

8. Pienenä leikin ihmisäipän kanssa hippapiilosta. Se oli lempileikkini. Oli loputtoman hauskaa nähdä ihmisäipän hämmästynyt ilme, kun löysin hänet ja täpäytin pehmeästi tassulla häntä jalkaa hipaksi ennen kuin juoksin itse piiloon.

9. Meidän ihmiset ovat aika kivoja - joskin välillä hieman yksinkertaisia.

10. Inhoan sitä, kun Santtu puree minua takamukseen >:[

11. Minua harmittaa valtavasti, ettei minulla ole peukaloita. Ne olisivat olleet tarpeen niin monissa tilanteissa.

12. En ole sylikissa - paitsi tilanteissa, jossa syli liikkuu joko jalan tai autolla. Pelkkä ihmisen päällä istuminen on tylsää ja turhauttavaa puuhaa. Astinlaudaksi tai korokkeeksi ihminen sen sijaan kelpaa paremman puutteessa.

13. Ihmisiskä on ihan paras rapsuttelija!!!

14. Minulla on aika vahva metsästysvietti.....

15. Olen aika rohkea, mutta pienenä pelkäsin ihan hirveästi variksia.

16. Toivoisin, että voisin tulla heilutetuksi vastapestyissä lakanoissa aina, kun siltä tuntuu. Olen harkinnut ostavani netistä itselleni jonkinlaisen riippukeinun, mutta jällen ongelmaksi koituvat ne puuttuvat peukalot ja näinollen riippukeinun kiinnitys parvekkeelle...

17. Tykkään leikkiä Pilvin kanssa, mutta joskus minua häiritsee hieman se, kun Pilvi juoksee yhtäkkiä kesken kaiken hurjaa vauhtia vatsani alitse. Tiedän, että olen paljon isompi kuin Pilvi, mutta rajansa kaikella.

18. Minulla on kauniit hampaat. Harjaan niitä päivittäin pahvilaatikoilla. Minulla on valloittava hymy, ja eläinlääkäritkin ylistävät hammaskalustoani.

19. Leiki leluillani, lainaa hiekkistäni, loikoile sohvallani, natusta vaikka naksujani - - - mutta pakastetipuuni älä koske!!!

20. Tahtoisin matkustella ja nähdä maailmaa. Hypätä autoon ja ajaa sen kummempia suunnittelematta minne nokka ohjaa.

21. En puhu paljoa, mutta ajattelen sitäkin enemmän.

22. Ymmärrän sujuvasti suomenkieltä ja joskus huvittelen ihmisteni kustannuksella antamalla heille pieniä vihjeitä siitä, että olen kuunnellut heidän keskustelunsa. Tiedän, että se on ilkikurista, mutta minusta on hupaisaa seurata heidän kummasteluaan ja pohdiskeluaan käsityskykyni oletetusta rajallisuudesta.

23. Osaan pukea itse valjaat, mutta ihmismokomat säilyttävät ne ulottumattomissani, joten joudun ehdottamaan yhteisiä valjasteluhetkiä koputtamalla ulko-ovea tai hieman hienovaraisemmin, vienolla "wauwah?"-kysymyksellä

24. Nautin suunnattomasti hellittelystä, mutta hellyydenosoitusten kerjääminen on mielestäni lähinnä koirien hommaa.

25. Jos joku keksii, miten saisin ilman ihmisten avustusta kotimme ovenkahvat käännetyiksi takaisin niin päin, että saan ne omin avuin auki, lupaan lähettää hänelle viipymättä koko kissanminttuvarastoni.

(Linkki alkuperäiseen haasteeseen)

Haaste tulossa

Veispuukista ynnä muista hömppäpömppäsivustoista tuttu: "25 asiaa minusta" -haaste rantautukoon täten myös kissabloggaajien keskuuteen. Tehtävänähän on siis: kirjoita 25 erilaista randomia faktaa, salaisuutta, erikoisuutta tai muuta yleisen tietouden piiriin kantautumatonta seikkaa itsestäsi, ajatuksistasi, haaveistasi tai mielipiteistäsi. Ja tällä kertaa osallistujina vain ja ainoastaan kaikenkarvaiset blogeja ylläpitävät kissaeläimet.

Tänään on ollut sadepäivä, joten tekemistä on ollut huononlaisesti. Karvalapset ovat siis touhunneet kukin oman 25 kohdan listansa kimpussa ja tulokset julkistetaan yksitellen lähiaikoina.

Tällä kertaa jätämme haasteen eteenpäin laittamisen kunkin lukijan oman inspiraation varaan. Haasteen saa vapaasti vastaaanottaa ken tahtoo. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, ketkä kaikki innostuvat omat salaisuutensa ja erikoisuutensa kaikelle karvakansalle paljastamaan. Jätäthän siis kommentteihin linkin omaan listaukseesi, jotta voimme kaikki tutustua sinuun paremmin :)

Uusia kavereita

Karvalapsilla on ollut kovasti kiireitä. Pihapiiriin on nimittäin ilmestynyt iso liuta uusia kavereita, joihin kolmikko on innokkaana tutustumassa lähemmin.

Ensimmäinen ja ehkä suurinta viehtymystä aikaansaava kamujoukkio ovat kevään uudet oravanpoikaset napakoine vanhempineen. Suoraan kissojen parvekkeen ulkopuolella on iso vanha hopeapaju (?!), joka toimii oivallisesti pikku-oravien kirmailurakennelmana. Kurret roikkuvat kuka mitenkin päin ja kipittävät hurjaa hippaleikkiä runkoa ympäri ämpäri, kunnes emo tulee ja tukistaa vallattomimmat vekarat kuriin ja nuhteeseen hännästä (tai mistä nyt onnistuukin ohi vilahtavasta pennusta otteen saamaan).


Oravaperheet ovat myös oivaltaneet pikkulintujen syöttöautomaatin, jonka sijainti on kissojen mieleen - sehän on siis kiinnitetty optimaaliseen tähystelysijaintiin suoraan parvekkeen kaiteeseen.

Innokaat luontotarkkailijamme joutuvat pysymään kuitenkin tiukasti parvekelasituksen ja -verkotuksen tällä puolen. Tämä takaa turvallisuuden lasin molemmin puolen. Luonnoneläimet ovat nopeasti oppineet välttämään parvekkeen verkotettua osaa ja oravalapsoset seurailevat kissoja vähintään yhtä uteliaina kuin kissat niitä. Onpa joku niistä välillä uskaltautunut Santun kanssa lasin läpi jopa nenuttelunuuhkuttelutuokioon.


Oravaperheiden lisäksi kissoja ovat viime aikoina käyneet viihdyttämässä mitä erilaisimmat linnut syöttöpaikan ohilentomatkallaan.

Rakkaimmat tipuset kaikista ovat kuitenkin pieni sinitiaisperhe, joka asustaa tuohon samaiseen puuhun kiinnitetyssä kamerapöntössä. Innokkaasti on seurattu pikkuisten munien hautomis- ja kääntelypuuhia ja vihdoin viimein viikonlopun aikana munista kuoriutui hassunkurisia pieniä "muhkuramatosia", joilla on tavattoman suurena ammottavat suut. Touhotus lintuperheen kodissa ja pihamaalla siis jatkuu...

Tänään Pilvi oli todistamassa dramaattista tilannetta, jossa eräs läheisen naakkaparven rohkeimmista jäsenistä päätti yrittää kurkkia pönttöön, josko siellä olisi jotain mielenkiintoista. Tomera (kuvassa yllä) isukki räkytti jättiläismäiselle naakalle vihaisesti, emon hyökkiessä pesässä kohti pöntön suuaukkoa. - - - Niinhän se on - - - ei parane ryttyillä pikkutinteille!

Kohta taitaa olla niin, että karvalapset saavat kokoon riittävästi ornitologista tutkimusaineistoa vaikkapa kirjan julkaisemiseksi (taatun kansainvälisen kysynnän vuoksi het'alkuun englanniksi). Miltä kuulostaisi: "Every Cat's Guide to the Behaviour of Edible Birds" tai "Small Bird Husbandry for Felines" tai miksei yksinkertaisimmille pelkkä "Tweets for Dummies - the Kitty Version"...?

(...ja ei, Morris, sitä ei ruveta kirjoittamaan latinaksi!!!)