Anja Eerikäisen aloittama ja Heidi Leyserin jatkama kallisarvoinen työ sekä Turun ja lähiseutujen eläinten hyvinvointi on vaakalaudalla, sillä Turun kaupunginvaltuuston hyväksymä eläinten hyvinvointikeskuksen rakennussunnitelma on laitettu jäihin jatkoselvitysten tekemistä varten. Rakennussuunnitelmien viivästyminen tai peruuntuminen johtaa vääjäämättä koko toiminnan lopettamiseen, sillä nykyiset tilat kaatuvat hyvinkin pian omaan mahdottomuuteensa eikä toimintaa ole mahdollista jatkaa viereisellä niityllä taivasalla.
Ensisijaiseksi syyksi päätöksen mahdolliselle perumiselle on ilmeisesti annettu kustannusarvion nouseminen odotettua suuremmaksi. Kustannusten nousu perustuu kuitenkin kaupungin viraston omaan arvioon - ei ymmärtääkseni esim. todellisen tarjouskilpailun tuloksiin, joten lienee perusteetonta kumota suunnitelmia kokonaisuudessaan pelkän "oletuksen" perusteella. Ja ainahan on olemassa myös se vaihtoehto, että todellisten tarjousten saamisen jälkeen muokataan rakennussunnitelmaa joiltain osin, jotta kustannukset pysyvät kurissa ja varsinainen työ saadaan aloitetuksi.
Mahdollisena vaihtoehtona hyvinvointikeskuksen rakentamiselle ja kunnalliselle eläinsuojelutyölle ehdotettu myös mm. löytöeläinten vastaanoton ja hoidon hankkimista ostopalveluina yrittäjäpohjaisilta tahoilta (joita ei tällä hetkellä alueella kuitenkaan riittävässä määrin ole edes olemassa). Tällöin kunta hoitaisi enää pelkästään todellakin löytöeläiminä saapuvat eläimet. Luonnonvaraiset loukkaantuneet eläimet sekä suoraan omistajiltaan eläinsuojelusyistä huostaanotetut eläimet lopetettaisiin heti. Tämä tarkoittaa sitä, että mm. Santtu-tyttömme kaltaiset kissat, jotka ovat olleet siinä onnellisessa asemassa, että saavat hylkäämisen sijaan nääntyä nälkäkuoleman partalle rakkaan omistajansa huomassa, saisivat jatkossa Turun kaupungilta pelastuksen kurjista oloista - ja samalla kuulan kalloon. Tämä ajatus on sietämätön.
"Jokaisella eläimellä on oikeus elämään ja hoitoon, vaikka se tulisikin kurjista oloista!" toteaa huostaanoton kautta uuden elämän saanut Santtu.
Kovasti kiinnostaisi tietää, kenen toimesta ja miten kaupunki aikoisi vastedes hoitaa löytöeläinten ja ostopalvelukenneleiden koordinoinnin. Soitteleeko kaupunginkanslian sentraalisantra 50:lle listalla olevalle pienyrittäjälle, josko tänään sattuisi jollain olemaan kuljetusmahdollisuus ja sijoituspaikka olohuoneensa nurkassa vastikään kaupungintalon portaille saapuneelle kahdelle kissaemolle kahdentoista pentunsa kera - tai vaikka eristystilat 15 aikuiselle kissalle, jotka huolestunut kuntalainen on ilmoittanut odottavan loukutusta ja noutoa jossain Pyhärannan tai Iniön perukoilla?
Siinäpä oivallinen idea kunnanisien virkistystoiminnan piristykseksi - viikon pituinen yöleiri täynnä monenlaista jännittävää viriketoimintaa: loukkujen tarkistamista, huonotuulisten kissojen ja koirien käsittelyä, eläinsuojelutarkistuksia väkivaltaisten ja häiriintyneiden ihmisten koteihin ja puolivillien eläinten kiinniottoharjoituksia "sekasortoinen rähjäkämppä"-radalla. Hiphurraa! Näitä toimintojahan ei se kaupungin "päivämaksu kertaa hoidokki"-tilitys kata, jolloin yrittäjän ei niitä kannata kaiken muun lisäksi tehdä.
"Ja kuka kokoomuksen valtuustoryhmästä huolehtii uutta elämää kantavista emoista ja niiden jälkeläisistä, joiden hoito vaatii enemmän kuin perushoidon ja nopean sijoituksen", kyselee Morris omaa löytökissa-emoaan ja lapsuuttaan muistellen.
Vai hoitaisiko yksittäinen yrittäjätaho kaikki löytöeläimet itse? Melkoinen oma rahapussi yrittäjällä saa olla - tai vaihtoehtoisesti löytöeläintenkin kohtalo kahden löytölähäkissä vietetyn viikon jälkeen olisi sama autuas kuula kalloon vailla suurtakaan toivoa uudesta paremmasta kodista. Tuon kahden viikon jälkeisestä hoidosta kaupunki ei maksa mitään, joten sen jälkeen kaikki kustannukset ovat yrittäjän omalla vastuulla. Tästä on Suomessa esimerkkejä - ihan lähiseudullakin - ja surullinen totuus on, että yrittäjä joutuu usein lopettamaan toiminnan, sillä oma talouskin päätyy umpikujaan nopeasti, jos eläimille yrittää todellakin löytää uudet sopivat kodit pelkän viivästetyn lopetuksen sijaan. Raakaa faktaa on, että ympäri Suomea lopetetaan paljon uudelleensijoitukseen sopivia kissoja silkasta rahanpuutteesta ja resurssipulasta, olipa toiminta yrittäjä-, kunta- tai yhdistyspohjaista.
Turun kaupungin päätökset asiassa vaikuttavat suoraan myös kymmenien ympäristökuntien eläinsuojelutoimintaan, sillä ympäristökunnat ostavat eläinsuojelu- ja löytöeläinpalvelut Turun kaupungilta. Hoitolan lopettaminen vie siis eläinhoitolan myös ympäristökunnilta ja kaupungeilta, jotka joutuisivat uudelleenjärjestämään omat eläinsuojelupalvelunsa. Minkäänlaisia neuvotteluita esim. rakennussuunnitelman osa-rahoituksesta ei käsitykseni mukaan ole kuitenkaan ympäristökuntien kanssa asiasta käyty. Millä oikeudella Turun kaupungin päättäjät kieltävät uuden elämän ja hoidon jokaiselta luonnonvaraiselta tai huostaanotetulta eläimeltä akselilla Uusikaupunki-Dragsfjärd?
Karvalapset: huostaanotettu Santtu - löytökissan pentuna maailmaan tullut Morris - ja pitempiaikaisen erityishoidon tarpeessa ollut Pilvi huutavat epätoivoisina yhteen ääneen: "MEILLÄ JOKAISELLA ON OIKEUS ELÄMÄÄN JA HUOLENPITOON!"
Hävetköön kokoomuksen valtuustoryhmä ja sen puheenjohtaja Petteri Orpo sekä muut Turun poliitikot, jotka tekevät päätöksiään arvomaailma häränpyllyä heittäen silkkaa haluttomuuttaan perehtyä siihen todellisuuteen, jonka kohtalosta on päätöksen tekijällä ikuinen vastuu!
Pyydämme, että jokainen tämän blogin lukija auttaisi kotiseutumme eläimiä ilmaisemalla tukensa Turun eläinhoitolan toiminnalle ja sen jatkamiselle asianmukaisissa puitteissa:
- Liity facebook-ryhmään (vaatii kirjautumisen facebook-palveluun):
Turun eläinhoitolaa ei saa lopettaa! (linkkejä, lisätietoa, keskustelua)
- Allekirjoita vetoomus:
Turun eläinhoitola säilytettävä
- Kirjoita asiasta lehtien mielipidepalstalle:
Turun Sanomat, Helsingin Sanomat (ohje sivun alaosassa)
- Kirjoita Turun päättäjille:
Kaupunginvaltuuston tiedot
- JA kerro asiasta eteenpäin, jotta muutkin voivat omalta osaltaan vaikuttaa ja auttaa.
Anja Eerikäisen muistoa kunnioittaen sekä Heidi Leyserin ja muiden eläinsuojeluvalvojien arvokkaasta työstä kittäen,
Karvalapset Morris, Santtu ja Pilvi + karvalasten omat ihmiset
