27.2.08

Ensimmäinen kissakuvahaaste

Silloin tällöin ollaan pohdittu, josko joskus osallistuisi kissakuvahaasteeseen. Lopulta rohkaisimme kattimusten kanssa mielemme, joten tässä lähtee viikon aiheeseen "Aurinkoinen":

Milo-poika (a.k.a. vihreepoika) aurinkoisissa vaanintaleikkitunnelmissa.

24.2.08

Piipiäisen arkea

Pilvin turkki kasvaa takaisin - noh, jos nyt ei ihan hyvää vauhtia - niin hitaasti mutta varmasti ainakin. Kolmijalkainen kissaohjus sinkoilee ympäriinsä sellaista vauhtia, että liikkeessäolokuvia on vaikea saada, mutta jatketaan harjoituksia...

"Apuaaaah! Mä sulan!"

Puhtoset pikku varpaat

Tan-tan-taaaa!

21.2.08

Fin*Bastian's C-pentue

Eilisen auringonpaisteen innoittamina yritimme näpsiä muutamia kuvantekeleitä penskoista. Samalla lienee jo korkea aika hieman valottaa kunkin pikkukissin persoonaa.

Fin*Bastian's Cruise Missile

"Vihreepoika", joka sai työnimensä hännänpäähänsä saamastaan vihreästä kynsilakkamerkistä, jonka avulla ihmishoitajat yrittivät parhaansa mukaan erottaa kumpi pojista on kumpi. Tätänykyä työnimen sijaan opetellaan uutta nimeä, Milo, vaihtelevalla menestyksellä.

Milo on porukan runosielu. Poika voi istua killittää hievahtamatta pitkiä aikoja katsoen syvälle, syvälle silmiin. Kunnon katsekontaktin saatuaan, käynnistää poika pienen kehruumoottorin ja taas on yksi sydän valloitettu ikiajoiksi. Pentueen diplomaatti, joka pehmitti vuorotellen kunkin perheemme aikuisen kissan sydämen.

Milo on herkkä poika, joka "nauraa" paljon. Pojan tunnistaakin hyvin siitä, että leikeissä ja touhuissa on usein ns. "leikki-ilme" päällä, eli suu auki valmiina näykkäämään leikillisesti kaveria kankusta. Naama auki, naurussasuin, pikkumies tohottaa menemään.

Fin*Bastian's Cosmic Flare

Pikkuinen mutta pippurinen "Vinkuheinä" sai työnimensä siitä, että neiti julisti dramaattisesti suureen ääneen kaikki - siis tosiaan kaikki - tapahtumat, jotka kohtasi. Jos neiti kellahti kumoon mönkiessään - neiti vinkui. Jos joku muu kellahti - neiti vinkui. Tapahtuipa mitä vaan - neiti vinkui :D

Iän karttuessa vinkuminen on jäänyt, mutta tarkkaavainen ja omanarvontuntoinen luonne on jäänyt. Pikku vingutin on myös selvästi porukan "aivot". Kun toiset tavoittelevat jotain saavuttamatonta (esim. ihmisiskän lautasella odottavia herkkuja) toistuvasti jo epäonnistuneeksi osoittautuneilla taktiikoilla, pikkuneiti kokeilee monenlaisia ongelmanratkaisukeinoja, kunnes löytää sen, mikä toimii.

Vinkujaisen työnimi on kokenut pieniä muutospaineita neitosen osoittautuessa enenevässä määrin pieneksi kopioksi emostaan. Mini-Piipi kun välillä toistaa Pilvi-äitinsä "tavaramerkkieleitä" ja -toimintoja suorastaan hämmästyttävällä tarkkuudella. Lieneekö sekin osoitus erityisen älykkäästä ja ympäristöään tarkasti havannoivasta luonteesta.

Fin*Bastian's Chaos Theory

Täydellisen osuvan virallisen nimen saanut nuori neitokainen, "Mustis/Musti". Tyttö on todellakin ihastuttava kaaoksen ydin, karvainen pikku pyörremyrsky.

Aina ensimmäisenä työntämässä nenänsä kaikkeen - niin hyvässä kuin pahassakin. Raisulityttö, joka painii aivan omassa luokassaan, kun on kyse hullunkurisista ilmeistä ja höpöilyn intensiteettiasteesta. Neitokaisella on tasan kaksi vaihdetta - - - täysillä ja täysillä. :D Pikkukatastrofin käsittelyssä kyytiä saavat niin vessapaperirullat, verhot, laskut ja paperit kuin kameran remmitkin. Jos Mustis on jotain päättänyt, se myös tapahtuu, eikä siinä vastaanvikiseminen auta. Piste. :)

Oma tahto on tytöllä varsin pitkälle kehittynyt - ja kattava, sillä sen piiriin kuuluu kaikki, mikä neitosen ympärillä on - niin ihmiset, toiset kissat kuin tavaratkin. Siispä lyhyesti, Mustis on maailmankaikkeuden napa. Sen kiistäminen on turhanpäiväistä, sillä ennemmin tai myöhemmin sen joutuu lopulta kuitenkin todeksi myöntämään.

Fin*Bastian's Crash Test Dummy

Kursailematonta äijä-energiaa perheeseen tuo rohkea ja mutkaton "Tavis". Mies isolla "M":llä. Tavis on pikkujätti, joka rakastaa vapaa-painia, rallia ja kunnon lihaa. Isoilla leijonantassuilla poika talsii määrätietoisesti kainaloon ja rojahtaa sen kummempia miettimättä siihen kuin sanoen: "Morjes! Viittikkö rapsuttaa."

Tavis etenee rohkealla meiningillä, valloittaen jopa tuon korkeimman "vuorenhuipun" - pölynimurin! Muiden hätyytellessä vasta lapsenomaisin tappoleikein lattiaharjaa, Tavis täppii asiantuntevasti hirmuäänisen imurin päätä ohjaillen sen etenemistä mielestään optimaalisen puhtauden aikaansaavan siivousreitin mukaiseksi.

Tavis-mies on kuin kaikkien "isojen miesten" prototyyppi. Leppoisan lempeä, joskus tahattomasti ehkä vähän kömpelö ja rajuotteinen sekä kovasti kaikesta hurjasta toiminnasta nauttiva. Erään ystävän keksimää ilmaisua lainaten: "Happy Muscle!"

Samalla Taviksessa kiteytyy jokaisen miehen perusominaisuus - sisällä asustava äidin pikkuinen poika. Kaikesta huolimatta Tavis on siis pennuista juuri se, joka herkälle päälle sattuessaan lopulta nöfföttää kieli rullalla emon nisää hamuillen ja isot tassut pehmeää lämpöä etsien.

Mission Impossible

Pikkuvintiöiden poseerauskuvaaminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Mussukat kun pysyvät paikallaan hiljaa oikeastaan vain nukkuessaan ja nykyään sekin tehdään jo vähemmän symbioottisesti välillä kukin eri paikassa tuutien.

Tässä kuitenkin pari yritelmää menneiltä viikoilta.

Vaavat "työnimiltään" (vasemmalta):
Vinkuheinä, Mustis, Vihreepoika ja Tavis

Kersakatras kera Pilvi-emon.

5.2.08

Ilouutinen

Lyhyestä virsi kaunis: Pilvin kontrollikäynti Eläinsairaalalla meni hienosti! Jalan haava on parantunut nätisti, liikkuminen sujuu kivasti ja keuhkoröntgenit olivat kunnossa. Hassuna yhteensattumana törmäsimme sairaalalla myös näyttelytuttuun. Terveiset kissoille sekä pienelle, suloisesti uinuvalle nyytille ;) Tänään on suuri ilon päivä! :)

Olen hirmuisen ylpeä pikku piipertäjästämme, joka jälleen kerran käyttäytyi upeasti, vaikka vähän jännittikin. Röntgenissä selällään piteleminen ei ollut heti ihan mieleen, joten pikkuneidin piti vähän kiemurtaa kunnon abyn notkeudella.

Ihmisäipän kuiskuttelu ja läheisyys kuitenkin rauhoitti pikku tuhatjalkaisen nopeasti ja tyttö pysyi vaikeassakin asennossa kärsivällisesti paikallaan kuvien ottamisen ajan. Hurjalta tuntuu, että pieni kissa suostuu jos johonkin outouteen vain siksi, että se niin kovasti rakastaa ja luottaa omaan ihmiseensä - melkoinen vastuu siitä, mitä pieneltä pyytää.

Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että pahin on takanapäin ja Pilvi saa keskittyä treenaamaan jäljellä olevia jalkojaan ja paikkailemaan ajeltua turkkiaan.

Tuhannet kiitokset vielä Espooseen Pilviä hoitaneelle lääkärille ja hoitajille sekä mukavalle vastaanottohenkilökunnalle. Ilman heitä tämä yksi päivä elämässämme ja rakkaan pikku Pilvimme koko tulevaisuus olisi saattanut olla hyvin erilainen.

2.2.08

Pesuhetkiä ja hellyyttä

Viime päivinä kissukoilla on ollut hellyys- ja hoivapäivät. Santtu-täti on ottanut vahvan pesettäjän ja hoivaajan roolin. Rouva on onnesta sekaisin, kun saa vihdoinkin monta huollettavaa - ja kakarat pidetään huoltotoimenpiteitä varten aloillaan vaikka päälle istahtamalla, jos eivät muutoin meinaa kiinnostua tarjottavasta palvelusta. :D Tyytyväisinä vauvat kyllä alistuvat kohtaloonsa, jahka malttavat leikeiltään hetkeksi rauhoittua.

Pilvi on vuorostaan tyytyväinen Santun pennuille osoittamasta äidillisyydestä kahdestakin syystä: a) Se on itse vapautettu vauvan tehtävistä sekä Santun yltiöpäisen pesuinnon kohteena toimimisesta ja b) se säästyy emon tehtävistä muulloin kuin silloin, kun sille itselleen iskee vastustamaton hellittelyhalua, jolloin pennut saavat hellää hoivaa ja pesua (sekä etuoikeuden toimia Pilvi-emon tyynyinä sekä lämmittiminä)

Helliä hetkiä pennut ovat jaelleet kissojen kesken sekä auliisti myös meille ihmisolennoille. Eipä taida mikään voittaa pientä kehruumoottoria, joka käynnistyy pelkästä katseesta tai pienimmästäkin kosketuksesta. Sydänhän siinä sulaa vaikka minkä tekisi. Vaikka kyllä se kissojen keskinäisenkin toveruuden ja huolenpidon seuraaminen on varsin hellyttävää ja sydäntälämmittävää katseltavaa: