Ihmisemoja ja reviirieläimiä

Karvalapset ovat melkoisen osallistuvaa ja tarkkaavaista sakkia. Tiedot reviirin kaikista maisemallisista yksityiskohdista ja tapahtumista pidetään ajankohtaisina, ja kaikkia muutoksia seurataan hetki hetkeltä ettei mitään jäisi huomaamatta. Alla olevassa kuvassa esimerkki Karvalasten Remonttitarkastuspalvelun toiminnasta uusien kattovalaisimien asennusprojektin parissa.


Ammattitaitoiset remonttitarkastajat huolehtivat mielellään tavanomaisen tarkistustoiminnan lisäksi niin pienien kuin suurienkin remonttitarvikkeiden, -työkalujen ja -materiaalien laaduntarkastuksesta.

Erityisesti Morris on erikoistunut istumaan ihmisiskän seurana olohuoneen lattialla hoitamassa kärsivällisesti esineiden nuuhkaisutehtävät kaikenlaisten nikkarointiprojektien aikana.

Pilvi ja Santtu tuuraavat välillä Morrista, mutta Pilvi kyllästyy yksitoikkoiseen istumatyöhön yleensä nopeasti ja juoksee touhuilemaan jotain vauhdikkaampaa. Santun vuorostaan yllättää useimmiten nälkä niin, ettei se useinkaan malta pysyä työmaalla kovin pitkään.

Morris ja ihmisiskä ovat kuitenkin hommassa melko löymätön tiimi. Morris istuu asemissa nenä valmiina ihmisiskän nikkaroidessa. Työn lomassa ihmisiskä ojentaa erilaisia esineitä Morrikselle. Morris nuuhkaisee niitä ja antaa katseellaan hyväksynnän niiden käyttökelpoisuudesta, jotta työtä voi taas jatkaa turvallisin mielin. Jos Morris huomaa tarkistustiheydessä huolestuttavia puutteita, se muistuttaa ammattilaisnenän olemassaolosta ojentelemalla kuonoaan ihmisiskää kohti tai kommentoimalla asiasta.


Joko Morris kokee kaiken tämän poikkeuksellisen viihdyttäväksi leikiksi - - tai se on vihdoin keksinyt ratkaisun peukalottomuuden aiheuttamaan, kaikkia keksijäkissoja piinaavaan ongelmaan: työkalujen käyttöesteellisyyteen - ja toimii todellisuudessa näin koko nikkarointiprojektin kaikkivaltiaana ohjailijana.

Reviirin tarkistukseen kuuluu meillä myös aamuin illoin tapahtuva pikkutarkka pihareviirintarkistusrutiini, jossa Karvalapset käyvät arvioimassa valtakuntansa piha-alueet eri suuntiin aukeavista ikkunoista. Viimeisenä tarkistusvuorossa on makuuhuoneen ikkuna, josta siirrytään yleensä lopuksi omien ihmisten turvaksi sänkyyn nukkumaan.


Vaikka tarkka tieto reviirin tilasta on kissaeläimille ymmärrettävästi tärkeää, mietin silti joskus, miten suuri osa kissojen osallistumista onkin silkkaa sosiaalista uteliaisuutta ja yhdessä olemisesta nauttimista?

Liittyykö siihen kenties myös tavoitteellista yhteyteen pyrkimistä tai jopa jossain muodossa oppimista / ymmärtämään pyrkimistä? Jotain samansuuntaista kuin pienten ihmislasten viehtymys tarkkailla ja matkia, mitä isi tai äiti tekee, vaikka lapsi ei itse tekemisestä tai tekemisen motiivista mitään ymmärtäisikään?

Erityisesti Morriksen suhteen tätä ei voi meillä olla pohtimatta. (Kaikki Morrikseen kunnolla tutustumaan päässeet tietävät taatusti, mitä tarkoitan) :)

Jotkut sanovat, että oma ihminen on kissan näkökulmasta sen emo. Karvalasten kodissa väite tuntuu tosiaan pitävän paikkansa monella tasolla. Entä teillä?

Kerro kommenteissa tai vaikkapa oman blogisi päivityksessä asioista, jotka ovat oman kissasi / kissojesi toiminnassa laittaneet sinut pohtimaan kissan aivoituksia tai suhdetta sinuun, omaan ihmiseensä.

Tilataidetta osa 2

Eräänä aamuna henkilökunnan aamuvirkumman osapuolen saapuessa olohuoneeseen, odotti häntä siellä jälleen uusi taide-elämys:


Tarkempaa tietoa siitä, mistä tässä oikein on kyse, löydät tilataidesarjan osasta 1.

Tilataidetta osa 1

Blogissa vähemmän huomiota saanut erikoisuus on karvalasten - tai oikeastaan porukan älykön, Morriksen - taiteelliset kyvyt.

Insinööris- ja nikkarointisuuntautuneen kastraattikollimme sopeutuessa vastentahtoisesti siihen tosiasiaan, että ruuvimeisseleiden ja porakoneiden käyttö jäänee jatkossakin ihmisolentojen yksinoikeudeksi, on poika kanavoinut luovuutensa helpommin toteutettavaan rakenteluun.

Selkeällä kissankielellä kovaan ääneen selostaen, nuori taiteilija ahkeroi öiseen aikaan reviirinsä keskeisimmillä kulkureiteillä, tuottaen toinen toistaan mielikuvituksellisimpia tilataideteoksia aamuhämärissä liikkeelle lähtevän yleisön iloksi.

Ihmisten harmiksi suuri taiteilija ei ole paljastanut teostensa teemaa, motiivia, symboliikkaa eikä liiemmin nimiäkään. Pyydämmekin siis kissalukijoidemme apua teosten tulkitsemiseen. Mitä sinä näet kuvassa?

Hottis misut helteellä

Helteiden saavuttua on Karvalasten luona käynnistetty jälleen JÄÄPULLOTEHDAS. Tämä viilennyskeino sai viime kesän kuumuudessa kissoilta täydet pisteet ja suosio ei tunnu lainkaan hiipuneen. Karvalasten mielestä siis ehdoton ykkönen!

"Reippaana" poikana Morris on laatinut kommentaarin muutamista muista käytössä olleista jäähdyttelyjipoista (yleiseen mukavuuteen helteillä - eivät riitä lämpöhalvaustilanteessa).

Jääpalat vesiastiassa

Eivät lisää meillä juurikaan juomista, mutta ovat hurjan hauskat kaivaa astiasta lattialle. Täydelliset kesähelteiseen jääkiekkopeliin (hehe - JÄÄkiekko - tajuuksä! eheh).

Pelin tavoitteena on luikutella jääpalaa olohuoneen tai eteisen poikki mahdollisimman pitkälle (lue: pois muilta). Taidokkaista luistelukuvioista saa lisäpisteitä.

Voittaja saa syödä kiekon - joka lisää ainakin voittajan nesteensaantia.

"Jäätelö"

Tämä on variaatio "jääpalat vesiastiassa" -metodista. Pieneen määrään vettä lisätään jauhelihaa, verta tms ja neste/mössö pakastetaan jääpalarasiassa. Helteellä "lihajäätelöt" laitetaan ruokakuppiin, jossa niitä voi käydä nuolemassa tai syömässä niiden hiljalleen sulaessa. Jokainen voi itse säädellä, miten paljon ja miten kylmänä jäätelönsä haluaa syödä.

Varsin maukas viilennyskeino. Jäätelöt toimivat myös oivallisesti verisempänä versiona aiemmin mainitusta jääkiekkopelistä, mutta jostain syystä se on meillä kiellettyä...?

Lihapaloista tehdyt "jäätelöt" lähdössä pakastimeen.
(Ensimmäiseen kokeiluun kannattaa käyttää jauhelihaa,
jotta pala maistuu ja haisee heti lihalle.)

Kissan kasteleminen
tai kostealla pyyhkeellä sively

Märät pyyhkeet eivät ole saaneet täällä suurta suosiota. Tästä on varmasti eri mielipiteet eri kissoilla. Jotkut kuulemma viihtyvät esim. kostean pyyhkeen alla, mutta karvalapsilla kosteus pestään nopeasti pois ennen kuin se ehtii turkkia viilentämään, joten muut keinot ovat osoittautuneet tehokkaammiksi. Kastutteluun on suostuttu vasta tosihelteillä. Huom! Lämpöhalvauksessa tämä on ensiapuna paras ja nopein!

Suoja suoralta auringolta

Tarkoittaa varjoisia ja viileitä oleilupaikkoja (esim. pahvilaatikkoidea yllä olevassa jääpullolinkissä) sekä verhojen pitämistä suljettuna auringonpuoleisissa ikkunoissa.

Ilmanvaihto

Kissat ovat koiria herkempiä vedolle. Puhaltimista ja tuulettimista eivät karvalapset ole erityisesti innostuneet ja niiden ilmavirtaa vältellään, mutta toki ne parantavat sisätiloissa ilman liikkumista painostavan kuumina kesäpäivinä.

Raikas luonnollinen kesätuuli sen sijaan aikaansaa yleensä nautinnollista massukarvojen vilvoittelua, joten parvekkeen verkotus on ollut ehdottoman pop!

"Tää on sitten tällainen tää verkko.
Saanko mä nyt sen jäätelön?"

Vesiastioita lisää

Tämä on sekä hyvä että huono. On kivaa, että laiskana kattina ei tarvitse lähteä kauas veden hakuun - - mutta kipot ja kupit (lue: vesimiinat) sinne tänne siroteltuina haittaavat tuntuvasti normaalia riekkumista.

Furminator / Harjaaminen

Tämän halusi joukkoon lisätä Santtu, jolla on porukan paksuin aluskarva.

Kuumalla säällä ei ole kiva ahdistua liian paksusta turkista ja karvaa täynnä olevasta massusta. Ylimääräisen alusvillan poistaminen esim. Furminaattorilla keventää oloa ja viilentää ihoa - ja tietystikin - tuntuu niiiiiiiiiiiiin ihanalle!

Mites teillä?

Coolina kattina pysyttelyyn on monia muitakin keinoja. Omat suosikit voi lisätä kommentteihin. Ideoita otetaan ilolla vastaan. :)

Sehän meni ihan kuin Strömsössä!

Karvalapset ylpeänä ilmoittavat ideoimansa lampun
saavan julkisuutta tulevana sunnuntaina, kun karvalasten
ihmisiskä esiintyy televisiossa Strömsö-ohjelman vieraana.

Katalaa!

Eteisen remontti eteni tasaista tahtia,
kunnes - - - seinästä löytyi yllättäen REIKÄ!

Morris: "Outoa. Mitä luulet, Pilvi? Mihin tämä tunneli johtaa?
Teknisten piirustusten mukaan tässä ei pitäisi olla reikää lainkaan."

Pilvi: "Ehkä se on HIIRENkolo!"

Morris: "Joo. No just niin. *rolleyes* Se on varmaan hiirenkolo.
Oho! Katos kehveliä! Siellä se hiiri nyt menee..."

Pilvi: "Oikeesti? Kuulitko Mamma!!! Me löydettiin HIIRENKOLO!!!"

Pilvi: "Kukkuuuuu! Hiiii-riiiiiiiii! Missä sinä ooo-leeeeet?"

Pilvi: "Hetkinen - - - Ei täällä mitään hiirtä ole!"

Pilvi: "MORRIS! Senkin ketku katinkuvatus!
Katala kohtalo koittaa, kunhan sinut kynsiini saan!"

Parvekeverkko

Karvalasten puuhaparvekkeelle saatiin kesällä lisää verkkopinta-alaa. Verkkolaajennus oli osa blogissakin taannoin mainittua kuumuuden karkotusprojektia. Lasitetulla parvekkeella on ollut tähän saakka vain yhden lasiruudun kokoinen verkotus, mutta nyt verkotettiin kerralla 170cm x 170cm seinämä.

TARVIKKEET

- metrin levyistä 20mm x 20mm muovitettua puutarhaverkkoa
- muovitettua rautalankaa (sama paksuus kuin verkossa)
- 4 parimetristä alumiiniputkea
- kasa nippusiteitä
- sivuleikkurit
- metalliviila
- rautasaha

VERKKO

Koska kaupasta ei löytynyt riittävän leveää verkkoa, leikattiin verkkorullasta kaksi pitkää pätkää, jotka sidottiin toisiinsa rautalangalla pitkittäissuunnassa niin, että niistä muodostui 2-metrinen verkko. Yhdistetyt verkot leikattiin lopulliseen kokoonsa sivuleikkureilla ja leikattujen rautalankojen päät viilattiin haavereitten estämiseksi.

PUTKET

Alumiiniputket, joiden tehtävänä on tukevoittaa verkkoa ja vähentää tarvittavien kiinnityskohtien määrää, sahattiin verkon reunojen pituisiksi. Sen jälkeen putket pujoteltiin verkon reunimmaiseen reikäriviin kuvassa näkyvällä tavalla. Näin verkko pysyy kauttaaltaan siististi kiinni eikä matkan varrella tarvita ylimääräisiä kiinnikkeitä tai teräviä rautalanganpätkiä.

KIINNITYKSET

Lopuksi koko komeus nostettiin paikalleen parvekeikkunakiskojen ulkopuolelle. Kohta, johon verkko laitettiin rajautuu sivuilta ja alhaalta metallipalkkeihin ja ylhäältä ylemmän parvekkeen lattiapohjaan.

Niinpä kiinnityksiksi riitti sivuista 3 kiinnityskohtaa (ylös, alas ja keskelle) ja ylä-alasuunnassa 1 kiinnityskohta keskelle (alhaalla kaidepalkkiin ja ylhäällä ikkunakiskoon).
Karvalapset eivät ole osoittaneet kiinnostusta verkoissa kiipeilyyn - yläreunan kiinnityksiä voi lisätä tarvittaessa, jos tilanteeseen tulee muutos.

Lopuksi nippusiteiden leikatut kulmat käännettiin ulospäin varmuuden vuoksi, etteivät uteliaat karvalapset satuta varpaitaan testaillessaan kiinnitysten kestävyyttä.

LOPPUTULOS

Karvalasten mielestä uusi verkko on ollut mahtava juttu. Nyt on mukava kytätä myös etupihalla liikkuvia naapureita ja ilmanvaihto parvekkeella on parempi kuin koskaan.

Sateella ikkunat saa kätevästi ja nopeasti kiinni verkon jäädessä ikkunoiden ulkopuolelle. Työkalut ja nippusiteet löytyivät kotoa ennestään, joten projektin kustannukset jäivät muutamaan kymppiin.

Kuuma!

Morriksen kuva kissakuvahaasteeseen aiheella KUUMA:

Aiheesta inspiroituneina, karvalapset haluavat esitellä yhden monista keinoista, joiden avulla tukahduttavat hellepäivät muutettiin tänä kesänä leppoisan kesäisiksi kissanpäiviksi karvalasten kodissa.

Helleaallon iskiessä henkilökunta asetettiin hälytystilaan ja sota kuolettavaa kuumuutta vastaan alkoi. Keittiön nurkkaan viattomanoloisesti pinotut tyhjät limukkapullot paljastuivatkin salaiseksi asevarastoksi. Pullot täytettiin vedellä ja aseteltiin kylmäkallejen kavereiksi pakastimiin jäätymään.

Karvalasten salainen ase: JÄÄPULLO

Pakkasherran suoritettua tehtävänsä, umpijäiset helteenkarkoitusohjukset saatiin käyttöön ja karvalasten oloa helpottamaan seuraavalla tavalla: Jäinen pullo kääräistiin kierroksen verran pyyhkeen sisään ja jätettiin sopivan varjoisaan lepäilypaikkaan. Ylijäävästä pyyhkeenosasta sai kätevän makuupehmusteen, jolla maatessa jäähdyttelijä voi itse säätää viilennysastetta asentoaan tai loikoiluetäisyyttään muuttamalla.

Asearsenaalia oli runsaasti, kiitos palveluskuntaan kuuluvan limonaadin suurkuluttajan, joten viileät makuupaikat olivat auki 24h ilman jonotusta. Käytössä olevan jäämassan sulaessa ja jäähdytystehon laskiessa alle hyväksyttävän rajan, vaihtui pullo lennossa toiseen pakastimessa vuoroaan odottelevaan.

Pilvi näyttää, miten mukavaa jääpullon käyttö voi olla.
Tässä viilennyksen kohteena oikeanpuoleinen kankku & kylki:

Pilvin makuupaikan alla oleva pahvilaatikko toimi samalla myös mainiona vilvoitteluluolana. Pahvilaatikon sisänurkkaan asetettu jääpullo viilensi miellyttävästi laatikon sisällä olevan ilman ja muodosti karvalapsille oivallisen chillailumestan, jossa nämä kävivät piipahtamassa kuumaa pakoon.

Kerrostaloasunnosta puuttuva ilmastointi / jäähdytyslaitteisto korvattiin varsin edullisella ja yllättävän toimivalla innovaatiolla. Joukko jääpulloja aseteltiin keilaradan keilojen tapaan pystyyn lattialle. Näin syntyneen jäähdytyskennon eteen puhkumaan pieni pöytätuuletin, toiselle puolelle sopivasti vapaata pötköttelytilaa ja avot! Loistava jäähdytyslaite valmiina vilvoittamaan ja virkistämään väsyneimmänkin helleraadon. Kyhäelmä ei toki ollut estetiikan mestarinäyte, mutta tarkoitukseensa varsin toimiva ja karvalasten lämpimästi (no pun intended) suosittelema.

Kerräämme mieluusti lisää uusia ideoita tulevien kesien varalle, joten jätä kommentti ja kerro, millä keinoilla palvelusväkesi huolehtii mukavuudestasi kesäkuumilla.

Lintubongarit

Karvalasten ornitologisen bongausseuran rakennuttaman uuden tähystystornin näköalakerrosten testailua. Havannoinin kohteena Herra Viherpeippo.

Karvalapset hydroilee

Karvalapset ovat päättäneet, että kotimme kaipaa lisää viherkasveja viihtyisyyttä ja sisäilmanlaatua parantamaan. Ihmisasukit siispä ottivat selvää kissoille vaarattomista kasvilajeista sekä astmaatikoille sopivimmista kasvatustavoista.

Päädyimme siis kokeilemaan hydrokasvatusta, eli vesiviljelyä, eli hydrokulttuuria, eli passiivista hydroponiikkaa, eli vesikasvatusta eli, eli, eli. Eli totesimme ainakin, että kyseisellä kasvien kasvatusmenetelmällä on tuhottoman monta nimeä...

Suihkupuhdas minibanaani valmiina uuteen seikkailuun.

Lyhykäisyydessään kasvatusmenetelmän idea on, että kasville ei käytetä multaa vaan kasvi saa ravintonsa vesijuurien avulla suoraan ravintoliuoksesta (vesi + vesiviljelylannoite). Multaahan kasvi ei varsinaisesti tarvitse muuta kuin pystyssä pysymiseen, ja vesiviljelyssä saman tehtävän hoitaa vesiviljelyyn tarkoitettu kevysora.

Kevytsoran etuja ovat mm. muuttumaton koostumus ja hygienisyys. Siinä ei kasva sen enempää ötöt kuin itiötkään. Kissojen ja ihmisten keuhkot kiittävät! :) Lisäplussana helppohoitoisuus ja kasvit kiittää, kun eivät enää tukahdu veteen tai kuihdu janoon!

Helpoin tapa aloittaa vesiviljely olisi juurruttaa kasvi alunperin suoraan veteen, mutta meillä päädyttiin siirtämään kasvit suoraan mullasta vesiviljelyyn. Netistä löytyi onneksi hyviä ohjeita, miten homma etenee. Prosessi vaatii hieman työtä (mm. juurten pesemistä mullasta täysin puhtaaksi) ja uusien vesijuurien kasvu kestää hetken aikaa (joten kasvit saattavat kärsiä muutosvaiheessa hieman).

Malttamattomina, emme myöskään jaksaneet odottaa sisäruukkutilausta nettikaupasta, joten askartelimme itse läpinäkymättömiin ulkoruukkuihin sisäruukut vanhoista muoviruukuista ja vesitasomittarit vanhasta pvc-putkenpätkästä (muutama vesitasomittari meni kyllä tilaukseen, mutta niitä odotellessa siis...)

Saniainen juuripesussa. Taustalla "ahkera" apulainen.

Lisätiedosta kiinnostuneille netistä löytyy ainakin seuraavat hyödylliset sivustot:
Get growing with hydroculture
Näppärät ohjeet multakasvin siirtämisestä hydroviljelyyn. (engl.)
Water Roots
Ohjeita ja vinkkejä hydrokasvatukseen (engl.)
Houseplant Hydroculture
Ohjeita ja tee-se-itse vinkkejä hydrokasvatukseen (engl.)
Leni Markkinointi
Vihersisustusyritys. Kasveja ja tietoa - perustietoa jakava ladattava esite: "hydrokasvatusopas"
Viherstudio
Vihersisustusyritys, jonka sivuilla on hyvin tietoa (mm. allergia- ja astmaliiton vesiviljelyopas)
Luwasa Oy
Vihersisustusyritys, joka myy ja liissaa vesiviljelykasveja (linkki vesiviljelykasvien hoito-sivulle)
Viherpeukku
Vesiviljelytarvikkeiden nettikauppa

Synttäriviikonloppu

Tänään vietettiin Morriksen ja Pilvin syntymäpäivää - ja koska Santun oikeasta syntymäpäivästä ei ole tietoa, voitaisiin oikeastaan samaan syssyyn onnitella koko karvalasten kolmikkoa. :)

Samalla synttärionnittelut lähtevät Pilvin sisaruksille: Viiville, Paronille & Pontukselle!


Synttäriviikonlopun kunniaksi saamme ilon ilmoittaa, että taannoin männävuosina kissojen tähystelyparvekkeen ulkopuolella olevaan pihapuuhun asennettuun, videokameralla varustettuun linnunpönttöön on vihdoin ja viimein päättänyt asettua sinitiaispariskunta, jotka aloittivat pesänrakennustouhotuksen karvakatraan riemuksi ja synttärien kunniaksi.

Synttärilahjaksi kattimuksille tänä vuonna siis ikioma pönttö-teevee! :D

Kissansyöjäpeto

Kevät on saapunut ja sen juhlistamiseksi Karvalasten ihmis-iskän luovuus on taas puhjennut kukkaan - suorastaan railakkaan värikkäästi.

Koska ihmis-iskän mielestä pienillä karvaisilla kakaroilla täytyy olla monenlaista puuhaa ja runsaasti lokoisia lepopaikkoja (ja ennen kaikkea, koska ihmis-iskällä on muuten vain inspiraation kipinä sinkoillut villisti sinne tänne), kolmikkomme on taas saanut nikkarointihetkien tuloksena uutta ihmeteltävää.

Tällä kertaa esittelyvuorossa varsin persoonallinen ja aivan taatusti ainut laatuaan oleva "kiipeily-, lepäily- ja raapimistolppa" tarkassa käyttöönottosyynissä:

Karvalapset ♥ "iskä"

Meille ilmestyi hiiriä!

Vaikka raflaava otsikointi saattaisikin aiheuttaa herkkäuskoisimmissa kissalukijoissa orastavaa innostusta höpöhyppelyyn, kotiimme ilmestyneet siimahännät eivät ole aivan sitä, mitä sivusilmän ensivilkaisulla voisi luulla.

Taannoin oli kissakuvahaasteessa aiheena sisustus, ja yölliseen aikaan tapahtuvat askartelumaailmaan tehtävät ihmisiskän yllätyshyökkäykset olisivat tuottaneet siihen jälleen varsin osuvaa materiaalia.

Tällä erää kyse ei ole kissojen hyötysisustuksesta vaan silkkaa visuaalista mielihyvää tuottavasta esteettisestä taide-elämyksestä.

Mikäs sen mukavampaa kuin vesikupilla piipahtaessa tarkkailla mielikuvituksen siivin kahden iloisen hiirulaisen touhuja. Niitä saalistamaan saakka ei sentään kukaan ole mielikuvitusmaailmaan sukeltanut, mutta kyllähän moiset täytyy varmuuden vuoksi käydä sentään nuuhkaisemassa.

Tervetuloa siis joukkoomme, pienet seinähiirulaiset. :)

Arvoitus

Heräsin aamulla Pilvin nälkään nääntyvän epätoivolla suorittamaan pohkeenjärsintään ja nousin ravitsemaan innokasta katrastamme, kun sivusilmällä havaitsin jotain outoa ja uutta olohuoneen kiipeilypuussa!


Mitä mystistä yön pimeinä tunteina onkaan tapahtunut?!

Onko Santtu saanut lopultakin tarpeekseen tylsäntyhjästä kiipeilypuun tasosta ja Morriksen kaikkivoivan ohjauksen avulla askarrellut itselleen ikioman loikoilupesän?

Vai onko pesä sittenkin yksinkertaisesti Morriksen käsialaa? Seurasihan se varsin tarkkaavaisesti eilen alkanutta ompeluprojektiamme ja onhan poika sen verran kekseliäs, että nikkaroisi taatusti itselleen vaikka kokonaisen kiipeilypuun, jos vain saisi jollain keinolla kasvatetuksi itselleen peukalot työkalujen pitelemiseksi.

Pilvi se ei ainakaan ole - sen verran hösötystä neidillä on aina kankaiden sun muiden seassa, että tyttö tuskin ehtii tai hoksaa sen kummemmin seurailla, mitä muut nillä kankailla oikeastaan tekee. Pääasia, että saa omasta mielestään olla kovasti avuksi kangaskasoja sortteeraamalla :D

Matkani jatkui siis kissakolmikon ohjaamana keittiöön, pohtiessani, mistä ja miten kummassa kiipeilypuun uusi pesä oli yön aikana materialisoitunut.

"Asiat tärkeysjärjestykseen", huusi Santtu ruokakaapin edessä malttamattomana. Niinpä avasin kaapin ja annoin kissukoille ruokaa - - mutta mitä silmäni kaapin hyllyllä näkivätkään!? - - Puolikas tahmapullapitko! Siis puolikas! Olen aivan satavarma, että pitko oli kokonainen vielä mennessämme nukkumaan.

Silloin alkoi raksuttaa. Pullapitkopussi oli avattu ja suljettu siististi, eikä pullassa näkynyt summamutikkaan tehtyjä närhimärouskumajälkiä siellä tällä, josta saattoi päätellä, että rakkaat kissamme eivät lienee syypäitä yölliseen hiipparointiin ja askartelutuokioon. Niinpä syyllisiä ei jää kuin yksi!

"Ihana iskä!" tuumaili Santtu, ja käpertyi upouuteen pesäänsä nukkumaan...

Uusi kiipeilypuu

Vanhan raapimapuun lähdettyä pentujen mukana uuteen kotiin, päätimme jokunen päivä sitten väkertää kissoille upouuden raapimisrallikeskuksen.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Huom: teeman mukainen työpaita :D :

Kuten aina "iskän" rakennellessa jotain,
Morris osallistui ahkerasti myös kiipeilypuun kokoamiseen.

Nuoriherra tarkkailemassa työmaa-aluetta ja hoitamassa tunnollisesti
kunnon kissa-avustajan yhtä keskeisimmistä tehtävistä:
asettumista juuri siihen kohtaan,
missä on kullakin hetkellä eniten tiellä.

Malttamaton testiryhmä tekemässä laaduntarkastusta
vielä keskeneräiseen rakennelmaan:

Hyvin kelpaa uusi kiipeilypuu
- joskin Pilvi tyytyi toistaiseksi viettämään aamiaislevot
vanhaan tuttuun tapaan makkarissa "iskän" viekussa kehräämässä.

Oi puuhapuu, oi puuhapuu...

Parisen päivää sitten alkanut uusi projekti on lähtenyt kivasti alkuun. Työn alla on siis karvakakruille uusi puuhailupuu - sanan varsinaisessa merkityksessä.

Alkuperäissuunnitelma oli tehdä jokin hauska ja simppeli pienoiskiipeilypuu, jossa Pilvin mahdollisten pentujen olisi aikanaan hauska temmeltää... mutta kuinkas sitten kävikään. Suunnitelmat paisuivat ja pienoispuu kasvoikin yllättäen kaksi ja puoli-metriseksi rakennelmaksi, jossa riittää askartelemista vielä jonkin aikaa. :) Toivottavasti valmis tekele saa vaativan testiryhmämme hyväksynnän.

Yllä olevassa kuvassa siis keskeneräinen puu ensimmäisellä paperimassakerroksella. Kerroksia tulee vielä paaaaaaaljon lisää. Lisää kuvia tulee projektin edetessä ja viimeistään sitten, kun kyhäelmä on valmis.

Tipu-tv

Karvalasten "iskän" kevätprojektina on viime päivinä ollut kissojen (ja ehkä vähän meidän ihmistenkin) ikioma tipu-tv eli kameralla varustettu linnunpönttö.

Työn jälki on käynyt läpi tiukan tarkastuksen, kuten alla olevassa kuvassa näkyy:


Tarkastuskierroksen jälkeen seurasi pöntön kiinnittäminen puuhun kissojen partsihuoneen näköpiiriin. Tässä hommassa olikin sitten kolme innokasta karvajalkaa parvekkeella huutelemassa ohjeita. Taisi joku vähän ilmaista hienoista huolestumistakin siitä, että iskä keikkui yllättäen pihapuussa ilman kunnollisia kiipeämiskynsiä tai kissamaista ketteryyttä (sori, kultsi!) :D

Lopulta pienten ongelmanratkaisutehtävien tuloksena, pönttö saatiin kiinni puuhun ja kameran piuhat vedettyä parvekkeelle ja siitä edelleen uskollisesti palvelevaan näköradioomme. Nyt sitten vaan odottelemaan tipusia pöntön asukeiksi...