23.1.07

Puuhastelua

Tilattiin tässä taannoin tyttären kissojen iloksi kiipeilypuu mutta kuinka ollakaan, perille saapuikin väärän värinen vempele. Uusi on tyttärelle tilauksessa ja yllätyslahjana saivat sitten meidän kattimukset ainakin väliaikaiskäyttöön tämän uuden kiipeily- ja loikoilurakennelman. Suunnitelmissa on rakentaa kissoille omatekoinen jumppakokonaisuus, mutta toimittakoon tämä nyt tehtävää toistaiseksi.


Eniten systeemistä on innostunut Morris, joka on ominut ylimmän loikoilutason lötkötysvaltakunnakseen. Santtu käy satunnaisesti alempaa härnäämässä yläilmoissa retkottavaa Morrista ja Pilvi vuorostaan pitää sitkeästi kiinni siitä, että lämpöpatteri on kodin paras loikoilupaikka. Harvinaisina hetkinä tosin pikkuinenkin innostuu piipertäessään kiipeämään telineeseen, mutta harvemmin kuitenkin.

Kiimailut ovat jääneet nuorella Pilvi-neidillä jo taakse ja nyt jännätään, millaisen tauon jälkeen alkaa uusi kierros. Ruokahalu on kiiman jälkeen ollut vähän heikohko - lienee osin hormonaalista ja osin ehkä vähän nirsoiluakin.

Uusinta uutta oli hauska höyrypesuripuuha, johon varsinkin Pilvi innokkaasti osallistui. Tarkasti piti nuuhkutella, että taatusti äippä pesi kaikki kohdat hyvin ja tietysti kosteaa lattiaa kuivattaessa oli huisin hauskaa metsästää huiskis haiskis sinne tänne heiluvaa pyyhkeen kulmaa. - - Puhumattakaan siitä, kuinka jännää oli istua pyyhkeen päällä, kun se viipotti liukasta lattiaa pitkin kuivausoperaation aikana.

13.1.07

On se niin tuskaa!


Pilvin kiimapäivä nro 2. Raukka parka anelee epätoivoissaan armoa Morris-kastraatilta ja Santtu-sisko seurailee tapahtumia taka-alalta. Kiltisti Morris pesee pienen Pilvin päätä, mutta apua varsinaiseen tuskaan ei (ainakaan vielä) ole siltä herunut. Ei ole kyllä toisaalta Morris-poika pikkuteinin ruikutukseenkaan vielä hermostunut. ;) Santtu-sisko sen sijaan yrittää välillä yllyttää pikkuista kurnuttajaa mukaan leikkiin ja tulee sitten harmistuneena kovaan ääneen selittämään meille ihmisille, kun ei kukaan leiki!

Melkoisen raskasta hommaa tuo kiimailu. Pikkuinen nukkuu paljon ja hereillä oloaika kuluu kaikki lihakset tärinään saakka jännittyneinä tapahtuvaan veturi-laulantaan. Ruoan maistuvuus on vähän niin ja näin, kun on niin kiire teputtaa lattiaa pienillä tassuilla. Onneksi sentään jotkut ruoat tekevät kauppansa pienen huokuttelun jälkeen. Mutta taatusti on jokusen päivän päästä kyllä kova nälkä ja uni.

12.1.07

Nyt se sitten alkoi

Eilen yöllä n. klo 3 paikkeilla meidän pienestä vauvasta tuli iso tyttö. Pilvillä alkoi siis ensimmäinen kiima ja pienen yhden kissan kuoron lempilauluksi näyttää muodostuneen: "Pienen pieni veturi, aamulla varhain..." säestettynä tietysti asianmukaisin massu maata viistävin elein.


Nuoren neitosen rakkaus huonekaluja kohtaan on myös yhtäkkiä lisääntynyt huomattavissa määrin :D Täällä siis on sydän rakkautta tulvillaan, vaan ei oikein ketään, joka tuohon rakkauteen vastaisi. Isoveikka ja -sisko ovat toistaiseksi lähinnä lievästi hämillään, mutta Morris-poika sentään lohduttaa toista tuskissa hellästi pikku-neitosen naamaa pesemällä. ("Tintti, oi Tintti! Missä olet, Tintti?")


Tietysti, vaikka isoksi tytöksi on nyt tultukin, poikien ajattelun ei sentään sovi häiritä (ainakaan vielä) kaikkein tärkeimpiä asioita, kuten leikkiminen, syöminen ja lintujen bongaus. Niinpä kurahtelukuoron ja lattiapintojen puhtaanapidon lomassa joutaa onneksi vielä muihinkin puuhiin:


Terkut Pilviltä kaikille kivoille pojille - ja erityisesti komealle Tintti-ritarille! (Joko on valkea ratsu valjastettuna?) ;)

11.1.07

Leppoisia hetkiä Lohjalla

Pilvi piti abyjen lippua korkealla sunnuntaina Lohjalla järjestetyssä kissojen esittelynäyttelyssä. Uskollinen huoltojoukko porhalsi aamutuimaan pikkukatti kopassa paikalle sellaista kyytiä, että (uskomatonta kyllä!) Pilvi oli aivan ensimmäisten paikalle saapuneiden kissojen joukossa. Ja vieläpä eksymättä - tai noh, jos sitä yhtä pientä hapuilua ei lasketa.

Valittiin Pilville paikka ja pian häkissä oli sekä sisustus että tähti itse. Abessinialaisia ei saapunut paikalle muita, mutta onneksi sentään saatiin vierustoveriksi pari serkkurodun edustajaa, eli somalikissat Bella ja Sini.


Päivä etenikin sitten rattoisasti kissoja esitellen, yleisön kysymyksiin vastaillen sekä Bellan ja Sinin omistajan kanssa jutustellen. Jänskätysterapiaa tuli sopivissa määrin rotuesittelyissä, joissa siis noustaan yleisön eteen lavalle kissan kanssa samalla, kun tapahtuman juontaja kertoo kaikenlaista rodusta ja sen piirteistä.


Esittelyjen välisen ajan Pilvi vietti häkissään yleisöä uteliaana killittäen, nukkuen, siliteltävänä ja yleisesti ottaen ihailtavana ollen. Välillä käytiin istumassa yleisön joukossa ja kovasti olisi pienen piipertäjän tehnyt mieli lähteä ihan omille seikkailuilleen, mutta kurja, paha ja tottelematon palvelusväki ei siihen mahdollisuutta antanut.

Niinpä oli tyydyttävä lekottelemaan häkissä ja katselemaan välillä tungokseksi asti kertyvää, ohikulkevaa yleisöä. Varsin kätevästi se sujuikin omasta pikku pesästä käsin, mutta välillä, kun halusi hieman vaihtaa näkökulmaa, pikkuinen kiipesi "iskän" rakkaudella rakentaman upouuden häkkitason päälle.


Reipas pieni piiperöinen käyttäytyi kuten hieno neiti konsanaan - varsin mallikkaasti. Mitä pidemmälle päivä eteni, sitä rennommin Pilvi oli. Esittelyjen aikana tyttö nökötti kiltisti kannettavana. Toisen esittelykierroksen alkaessa pikkuinen oli juuri saanut unen päästä kiinni, joten pienen herättelynkin perään oli vielä sen verran unihiekkaa silmissä, että aivan heti ei tainnut tajuta olevansa taas lavalla.

Näyttelyasento sitten herätteli uneliaita lihaksia sen verran, että pikkuinen päätti yks kaks yllättäen venyttäytyä oooooiiiiikkkkkeeeeeeiiiinnnn pitkäksi pötkyläksi esittelyn aikana ja ojensi eturaajat suoraan eteenpäin ja takaraajat aivan tikkusuorana taaksepäin niin, että taisi jo yleisökin ihmetellä huvittuneena, mikä ihmeellinen näyttelyasento tuo tuollainen on!

Päivä sujui niin kivasti ja nopeasti, että kotiinlähdön aika tuli melkein ennen kuin tajusikaan. Kimpsut ja kampsut siis kokoon, kissa koppaan ja paluumatkalle. Matka sujuikin sitten nopeasti kaikkien paitsi kuskin nukkuessa tyytyväisinä koko reissun kotiin asti.

Kotona Morris ja Santtu tervehtivät Pilviä ja nuuhkivat taas tuttuun tapaan näyttelytavarat sekä erityisesti kassin siltä varalta, että sieltä löytyisi namiruokia. Sillä välin Pilvi juoksi asunnon läpi ja tarkisti, että kaikki on siellä, missä ennenkin. - - Sitten ei koko näyttelyä enää muistettukaan ja loppuilta kului rattoisasti hurjissa hippa- ja painileikeissä.

Seuraava näyttely onkin sitten toivon mukaan Jyväskylässä ensi kuussa. Tervetuloa siis sinne moikkaamaan pikkuista Pilvi-piipertäjäämme!

Tervetuloa 2007!

Niin! Hyvää uutta vuotta kaikille ja tervetuloa uuteen Karvalapset-blogiin. Uusi blogi on vielä kokeiluvaiheessa ja kaikki viime vuoden jutut löytyvät edelleen entisestä osoitteesta.

Santtu, Morris ja Pilvi tervehtivät tasapuolisesti kaikkia lukijoita tomeralla tassunnostolla!