Karvalapsilla on tällä kertaa äärimmäisen tärkeää asiaa, joka koskettaa henkilökohtaisesti jokaikistä Turun seudun eläintä ja ihmistä. Jännityksellä seuraamme, mikä lienee alueemme eläinten tulevaisuus.
Anja Eerikäisen aloittama ja Heidi Leyserin jatkama kallisarvoinen työ sekä Turun ja lähiseutujen eläinten hyvinvointi on vaakalaudalla, sillä Turun kaupunginvaltuuston hyväksymä eläinten hyvinvointikeskuksen rakennussunnitelma on laitettu jäihin jatkoselvitysten tekemistä varten. Rakennussuunnitelmien viivästyminen tai peruuntuminen johtaa vääjäämättä koko toiminnan lopettamiseen, sillä nykyiset tilat kaatuvat hyvinkin pian omaan mahdottomuuteensa eikä toimintaa ole mahdollista jatkaa viereisellä niityllä taivasalla.
Ensisijaiseksi syyksi päätöksen mahdolliselle perumiselle on ilmeisesti annettu kustannusarvion nouseminen odotettua suuremmaksi. Kustannusten nousu perustuu kuitenkin kaupungin viraston omaan arvioon - ei ymmärtääkseni esim. todellisen tarjouskilpailun tuloksiin, joten lienee perusteetonta kumota suunnitelmia kokonaisuudessaan pelkän "oletuksen" perusteella. Ja ainahan on olemassa myös se vaihtoehto, että todellisten tarjousten saamisen jälkeen muokataan rakennussunnitelmaa joiltain osin, jotta kustannukset pysyvät kurissa ja varsinainen työ saadaan aloitetuksi.
Mahdollisena vaihtoehtona hyvinvointikeskuksen rakentamiselle ja kunnalliselle eläinsuojelutyölle ehdotettu myös mm. löytöeläinten vastaanoton ja hoidon hankkimista ostopalveluina yrittäjäpohjaisilta tahoilta (joita ei tällä hetkellä alueella kuitenkaan riittävässä määrin ole edes olemassa). Tällöin kunta hoitaisi enää pelkästään todellakin löytöeläiminä saapuvat eläimet. Luonnonvaraiset loukkaantuneet eläimet sekä suoraan omistajiltaan eläinsuojelusyistä huostaanotetut eläimet lopetettaisiin heti. Tämä tarkoittaa sitä, että mm. Santtu-tyttömme kaltaiset kissat, jotka ovat olleet siinä onnellisessa asemassa, että saavat hylkäämisen sijaan nääntyä nälkäkuoleman partalle rakkaan omistajansa huomassa, saisivat jatkossa Turun kaupungilta pelastuksen kurjista oloista - ja samalla kuulan kalloon. Tämä ajatus on sietämätön.
"Jokaisella eläimellä on oikeus elämään ja hoitoon, vaikka se tulisikin kurjista oloista!" toteaa huostaanoton kautta uuden elämän saanut Santtu.
Kovasti kiinnostaisi tietää, kenen toimesta ja miten kaupunki aikoisi vastedes hoitaa löytöeläinten ja ostopalvelukenneleiden koordinoinnin. Soitteleeko kaupunginkanslian sentraalisantra 50:lle listalla olevalle pienyrittäjälle, josko tänään sattuisi jollain olemaan kuljetusmahdollisuus ja sijoituspaikka olohuoneensa nurkassa vastikään kaupungintalon portaille saapuneelle kahdelle kissaemolle kahdentoista pentunsa kera - tai vaikka eristystilat 15 aikuiselle kissalle, jotka huolestunut kuntalainen on ilmoittanut odottavan loukutusta ja noutoa jossain Pyhärannan tai Iniön perukoilla?
Siinäpä oivallinen idea kunnanisien virkistystoiminnan piristykseksi - viikon pituinen yöleiri täynnä monenlaista jännittävää viriketoimintaa: loukkujen tarkistamista, huonotuulisten kissojen ja koirien käsittelyä, eläinsuojelutarkistuksia väkivaltaisten ja häiriintyneiden ihmisten koteihin ja puolivillien eläinten kiinniottoharjoituksia "sekasortoinen rähjäkämppä"-radalla. Hiphurraa! Näitä toimintojahan ei se kaupungin "päivämaksu kertaa hoidokki"-tilitys kata, jolloin yrittäjän ei niitä kannata kaiken muun lisäksi tehdä.
"Ja kuka kokoomuksen valtuustoryhmästä huolehtii uutta elämää kantavista emoista ja niiden jälkeläisistä, joiden hoito vaatii enemmän kuin perushoidon ja nopean sijoituksen", kyselee Morris omaa löytökissa-emoaan ja lapsuuttaan muistellen.
Vai hoitaisiko yksittäinen yrittäjätaho kaikki löytöeläimet itse? Melkoinen oma rahapussi yrittäjällä saa olla - tai vaihtoehtoisesti löytöeläintenkin kohtalo kahden löytölähäkissä vietetyn viikon jälkeen olisi sama autuas kuula kalloon vailla suurtakaan toivoa uudesta paremmasta kodista. Tuon kahden viikon jälkeisestä hoidosta kaupunki ei maksa mitään, joten sen jälkeen kaikki kustannukset ovat yrittäjän omalla vastuulla. Tästä on Suomessa esimerkkejä - ihan lähiseudullakin - ja surullinen totuus on, että yrittäjä joutuu usein lopettamaan toiminnan, sillä oma talouskin päätyy umpikujaan nopeasti, jos eläimille yrittää todellakin löytää uudet sopivat kodit pelkän viivästetyn lopetuksen sijaan. Raakaa faktaa on, että ympäri Suomea lopetetaan paljon uudelleensijoitukseen sopivia kissoja silkasta rahanpuutteesta ja resurssipulasta, olipa toiminta yrittäjä-, kunta- tai yhdistyspohjaista.
Turun kaupungin päätökset asiassa vaikuttavat suoraan myös kymmenien ympäristökuntien eläinsuojelutoimintaan, sillä ympäristökunnat ostavat eläinsuojelu- ja löytöeläinpalvelut Turun kaupungilta. Hoitolan lopettaminen vie siis eläinhoitolan myös ympäristökunnilta ja kaupungeilta, jotka joutuisivat uudelleenjärjestämään omat eläinsuojelupalvelunsa. Minkäänlaisia neuvotteluita esim. rakennussuunnitelman osa-rahoituksesta ei käsitykseni mukaan ole kuitenkaan ympäristökuntien kanssa asiasta käyty. Millä oikeudella Turun kaupungin päättäjät kieltävät uuden elämän ja hoidon jokaiselta luonnonvaraiselta tai huostaanotetulta eläimeltä akselilla Uusikaupunki-Dragsfjärd?
Karvalapset: huostaanotettu Santtu - löytökissan pentuna maailmaan tullut Morris - ja pitempiaikaisen erityishoidon tarpeessa ollut Pilvi huutavat epätoivoisina yhteen ääneen: "MEILLÄ JOKAISELLA ON OIKEUS ELÄMÄÄN JA HUOLENPITOON!"
Hävetköön kokoomuksen valtuustoryhmä ja sen puheenjohtaja Petteri Orpo sekä muut Turun poliitikot, jotka tekevät päätöksiään arvomaailma häränpyllyä heittäen silkkaa haluttomuuttaan perehtyä siihen todellisuuteen, jonka kohtalosta on päätöksen tekijällä ikuinen vastuu!
Pyydämme, että jokainen tämän blogin lukija auttaisi kotiseutumme eläimiä ilmaisemalla tukensa Turun eläinhoitolan toiminnalle ja sen jatkamiselle asianmukaisissa puitteissa:
- Liity facebook-ryhmään (vaatii kirjautumisen facebook-palveluun):
Turun eläinhoitolaa ei saa lopettaa! (linkkejä, lisätietoa, keskustelua)
- Allekirjoita vetoomus:
Turun eläinhoitola säilytettävä- Kirjoita asiasta lehtien mielipidepalstalle:
Turun Sanomat,
Helsingin Sanomat (ohje sivun alaosassa)
- Kirjoita Turun päättäjille:
Kaupunginvaltuuston tiedot- JA kerro asiasta eteenpäin, jotta muutkin voivat omalta osaltaan vaikuttaa ja auttaa.
Anja Eerikäisen muistoa kunnioittaen sekä Heidi Leyserin ja muiden eläinsuojeluvalvojien arvokkaasta työstä kittäen,
Karvalapset Morris, Santtu ja Pilvi + karvalasten omat ihmiset
Aluksi ruoho tuntui hassulta varpaissa pitkästä aikaa, joten neiti viihtyi palvomassa aurinkoa takapihan pihakalusteilla.
Lopulta ruohoarkuus väheni ja Pilvi kävi tutustumassa kevään kukkiin ja haistelemassa rinteestä löytynyttä hiirenkoloa.
Kunnon Redcheetah's-tytön tapaan Pilvi vältti ansiokkaasti suoraan kameraan katsomisen - neiti on hionut takaraivoposeerauksen taidon jopa niin tehokkaksi, että edes yritykset saada neiden naama kunnolla kuvaan kahdella kameralla vastakkaisista suunnista kuvaamalla ei tuottanut tulosta. Pikkuneidin pää tuntuu kiertävän ympyrää paremmin kuin pöllöillä. :)
(kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla)
Wilma
Milo
Pyry
Chili
Tänään vietetään ihanan lämpöisenleppoisaa ja aurinkoista viimeistä päivää pentujen seurassa. Aika on mennyt siivillä ja pikkuiset vaavat ovat kasvaneet ihaniksi nuoriksi kissoiksi. Huomenna alkaa uusi elämä ja uudet seikkailut ikiomissa kodeissa, joissa jo kovasti on odotettu pienokaisia saapuviksi.
"Tavis" eli Crash Test Dummy on viime päivien aikoina löytänyt lutukasta itsestään myös uhmakkaamman teinijätkän. Pikkuäijä kokeilee rajojaan isompien kanssa välillä turhankin rohkeasti. Pohjimmiltaan kiltti luonne kuitenkin hoksaa tilanteissa nopeasti, että nyt taisi mennä vähän yli ja lepyttää isommat kattimukset nopeasti pikaisella söpöttelyllään.
Vinkuheinä-vingutin - nykyisin jo oman nimen saanut Wilma (Cosmic Flare) - on sama surusilmäisen ihastuttava oma itsensä. Kavereitten kanssa riehuessa neitonen satutti tassunsa ja lääkäri määräsi tytölle lepoa ja ainakin osanaikaa häkkilepoa - helpommin sanottu kuin tehty varsinkin tämän ikiliikkujan kohdalla, kun pikkuviikari ei itse tunnu lainkaan huomanneen tassun venähdystä vaan painia ja viipottaa haluttaisiin siinä missä aina ennenkin.
Syntymäonnellinen Milokin (Cruise Missile) on isomman veljen touhuja tarkkaillessa ryhtynyt varovasti kokeilemaan taitojaan "ison miehen elkeissä". Santtu-keinoemon häntä kärsii kovasti, kun nuoriherra testailee, kuinka monta kertaa peräjälkeen voi toisen häntää purra ennen kuin toinen hermostuu... loppullinen yleispätevä lukumäärä ei vissiin ole vielä ihan selvinnyt, joten poika jatkaa virneessäsuin tutkimustaan. Lievästä teinittelystä huolimatta pojan kehruumoottorissa ei ole havaittu minkäänlaisia toimintahäiriöitä ;)
Pippurinen pikku Chili (Chaos Theory) töhöttää, keksii ja kehittää. Vaikka vauhtia riittää tuttuun tapaan, nyt pikkupippuri ehtii ja jaksaa välillä loikoilla pitkänä pötkylänä sylissäkin. Tomera nuori neiti ottaa myös vieraiden käydessä varsin ennakkoluulottomasti selvää käytännön kokeiluilla, kenen syli on se pötkötykseen parhaiten muotoutuva.
Karvalapsille parasta päivässä on yhteinen hetki lämpimässä auringonpaisteessa parhaan ystävän ja rakkaimman leikkikaverin kanssa. Meille ihmisille päivässä parasta on päästä seuraamaan tätä päivän parasta hetkeä. :)
Tänään sain taas muistutuksen siitä, mikä oikeastaan on tärkeää. Kaiken elämän pyörityksen keskellä sain kokea taianomaisen hetken, kun pieni Pilvi kiipesi syliini, käpertyi tuttuun tapaansa kainaloon ja ryhtyi suurella rakkaudella pusuttamaan pehmeästi nenänpäätäni ja tassuttamaan poskeani. Samalla havahduin taustalla televisiossa soivan kappaleen sanoihin: Osoita taas elämän tarkoitus, oon ehtinyt jo unohtaa sen.
Penskapoppoo viihtyy uudessa kylpylässään siinä määrin, että ihmisiskä päätti valmistaa niille ihkaoman hienon pehmopesän hyllyllä lekottelun mukavuusasteen parantamiseksi - - siitä sitten myöhemmin, kun yleillinen rentoutumispeti valmistuu :)
"Apuaaaah! Mä sulan!"
Puhtoset pikku varpaat
Tan-tan-taaaa!
Fin*Bastian's Cruise Missile
Fin*Bastian's Cosmic Flare
Fin*Bastian's Chaos Theory
Fin*Bastian's Crash Test Dummy
