Piikittelyä

Eilen käytiin Morriksen ja Pilvin kanssa tervehtimässä lääkäritätiä. Kaikenlaista pientä piti muistaa tehdä, joten mukaan lähti tavanomaisten papereiden lisäksi muistilappu, jotta mikään ei hätäkässä hössöttävältä "äipältä" unohtuisi.

Automatkalla eläinklinikalle todettiin jälleen, miten kivasti Morris rauhoittaa ja huolehtii "siskoista". Pikkuinen Pilvi makasi tyytyväisenä kopassa "isoveikan" kylkeen painautuneena, kun poika yritti kuikuilla kaula pitkänä boxissa pyrkiessään näkemään ohivilistävät maisemat. Morris suorastaan rakastaa autoilua ja on salamana boxissa heti, kun sellainen eteiseen ilmestyy. :)

Lääkärille päästyämme oli Pilvi ensimmäisenä vuorossa. Listassa seuraavaa: lemmikkipassi, rabies-rokotus, veriryhmä-määritys ja sirutarra passiin allekirjoituksen kera.

Homma aloitettiin perusterveystarkastuksen jälkeen verinäytteenotosta. "Äiskää" jänskätti sen verran, että "Iskä" otti ohjat käsiinsä ja piteli toimenpiteen ajan kiinni pikkuisesta näytteenantajasta. Äiskä yritti parhaansa mukaan avittaa harhauttamalla potilasta monimutkaisilla sormenpään liikkeillä ja hoopoiluilmeillä, jotta toinen ei niin huomaisi, mitä näkökentän periferiassa, etutassun tietämillä, tapahtuu.

Suurin vastustus kohdistui kiinnipitämiseen (olisi pitänyt päästä heti tutkimusretkelle) ja kiristimen sitomiseen jalan ympäri - ei niinkään enää itse piikitystapahtumaan. Itseasiassa piikkiä laitettaessa oli äipän heiluttelema sormi sen verran vankasti jo harhautuskohteen hampaistossa, että mahdollinen jännitys ja vastustelu olisi epäilemättä johtanut mahdollisuuteen saada veriryhmämääritys tehdyksi samalla myös harhauttajasta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan pikkuruisia raateluhampaita käytettiin tällä kertaa ainoastaan äipän sormen pehmeään järsintään.

Verinäytteen saatuaan, lääkäri tuikkasi vielä rokotteen Pilvin niskaan ilman ongelmia tai pitelijöitä, tarkisti mikrosirun ja täytti tarvittavat tiedot Pilvin rekisterikirjaan ja uunituoreeseen lemmikkipassiin.

Sen jälkeen olikin huvi ohi Pilvin osalta. Pilvi pääsi takaisin boxiin ja Morris boxista pöydälle. Lääkäri tutki Morriksen ja kehui kovasti pojan hampaiden ja suun kuntoa. Sanoisinpa, että lääkäri taisi vähän ihastua meidän Morris-poikaan. Rokotuksen annettuaan lääkäritäti nimittäin jäi piiiiitkäksi aikaa silittelemään pöydällä rauhallisesti istuskelevaa Morrista. Ihasteli sen turkin väriä ja kuntoa, kehui luonnetta jne. Oli kuulemma pojan turkki "miellyttävä silitettävä". Painoa tosin pojalle ei saisi tulla kovasti lisää ja sehän on totta, että talven aikana on taas kupua tullut, josta toivon mukaan päästään viimeistään säiden lämmetessä ja valjastelun lisääntyessä.

Morriksen rokottamisen ja tutkimisen aikana Pilvi huuteli kopassa vastalauseita siitä, että Morris saa olla pöydällä tutkittavana ja hänet suljetaan koppaan. Tavallistahan on, että Pilvi seuraa ja matkii Morris-veikkaa kaikessa, mitä tämä tekee - - eritoten kaikessa, mistä Morrista kielletäään - sellaista on aivan PAKKO päästä heti kokeilemaan.

Niinpä, kun boxin ovi avautui, jotta Morris pääsisi sisään, Pilvi käytti tilaisutta hyväkseen ja syöksähti innokkaana boxista vapauteen tervehtimään vielä kerran lääkäritätiä ja tarkastamaan, ettei varmasti jäänyt mistään paitsi. :D Eli ilmeisesti mitään ylitsepääsemättömiä traumoja ei pikkuiselle lääkärissäkäynnistä syntynyt.