Tässäpä siis haaste kissakavereille. Kouluttakaa ihmisenne naminjakeluautomaatiksi, jonka toimiminen ei vaadi muuta kuin jämäkän ja itsevarman istuma-asennon - ja avot! Nami valmiina nautittavaksi!
Koulutuksen alkuvaiheessa pitää varautua siihen, ettei ihminen heti ymmärrä, mitä häneltä vaaditaan. Onneksi suurin osa ihmisistä lukeutuu kiitettävän miellyttämishaluiseen joukkoon, joten oikean käyttäytymissarjan aikaansaaminen ei ole erityisen vaikeaa.
Kun ihminen alkaa hallita naminannon perusteet, voidaan ryhtyä hienosäätämään tarjoilutekniikkaa: Sopivaa naminpitelyotetta, josta namin saa helposti hampaidensa väliin; Oikeanlaista naminpitelyetäisyyttä ja -korkeutta; sekä tietysti riittävää namindispensiotiheyttä. Hellällä mutta varmalla otteella suoritettu virheiden korjaus ja oikean toiminnan palkitseminen vaikkapa lyhyellä kehräyksellä tai pehmeällä sormenpään nuolaisulla on toimivaksi todettu tapa vahvistaa toivottua toimintaa.
Alla Pilvi demonstroi virheellisen naminojennusasennon lempeää korjaamista.
"Riittävän harjoittelumäärän, kannustuksen ja motivoinnin avulla omasta ihmisestä saa koulutetuksi oivallisen namikoneen", vakuuttaa Pilvi, joka on ollut hyvin tyytyväinen omaan ihmisiskään, jonka namitarjoilutekniikka hipoo jo lähes täydellisyyttä.
4 kommenttia:
Hei, Raichu täällä! Hieno opas sinulla Pilvi! Minä olen yrittänyt kouluttaa noita meidän ihmisiä mutta ne ovat niin alkeellisella tasolla että niiltä alkaa herua nameja vasta kun oikein lujaa rääkäisee ja näyttää sitä laatikkoa missä kaikki herkut piilevät. Lisää oppaita vain, kiitos! (Vaikka mami yrittikin jo peittää silmiäni ja mumisi että sensuroida pitäisi tuollaiset ;) ) Ps. Upeita kuvia!
Kiitos, kiitos. Jätimme tassunjälkemme bloginne kommenttilootaan :)
Kasperi Katajamäeltä kiittää koulutusvinkeitä! Meillä emäntä on niin pöhkö, että ei muuten tajua, kuin että mäiskin sitä tassulla poskeen! Eikö se nyt vähemmälläkin menisi jakeluun...? Ja pitää sanoa, että olen kyllä sulle Pilvi niin kade, sun ei tarvii pestä varpaita kuin kolmesta tassusta!
Hei Kasperi!
Poskitassutushan on mitä ihanteellisin tapa kommunikoida oman ihmisen kanssa. Toimii sekä hellittelynä, ojennuksena että käskynä. ;)
Varpaiden pesu ei Pilviä oikeastaan haittaa - päinvastoin - se on aina suhtautunut tassuhygieniaan suorastaan ylimaallisella hartaudella.
Sen sijaan leikit ikävästi keskeyttäneet kynsien leikkaushetket ovat lyhentyneet Pilvin mielestä kiitettävästi. Lieneekö sitten kyse leikkauskohteiden määrän vähenemisestä vai ihmisten taitojen karttumisesta - se, että pedikyyri on hoidettu nips-naps, herättää neidissä syvää tyytyväisyyttä. ;D
Lähetä kommentti