21.1.12

Ihmisemoja ja reviirieläimiä

Karvalapset ovat melkoisen osallistuvaa ja tarkkaavaista sakkia. Tiedot reviirin kaikista maisemallisista yksityiskohdista ja tapahtumista pidetään ajankohtaisina, ja kaikkia muutoksia seurataan hetki hetkeltä ettei mitään jäisi huomaamatta. Alla olevassa kuvassa esimerkki Karvalasten Remonttitarkastuspalvelun toiminnasta uusien kattovalaisimien asennusprojektin parissa.


Ammattitaitoiset remonttitarkastajat huolehtivat mielellään tavanomaisen tarkistustoiminnan lisäksi niin pienien kuin suurienkin remonttitarvikkeiden, -työkalujen ja -materiaalien laaduntarkastuksesta.

Erityisesti Morris on erikoistunut istumaan ihmisiskän seurana olohuoneen lattialla hoitamassa kärsivällisesti esineiden nuuhkaisutehtävät kaikenlaisten nikkarointiprojektien aikana.

Pilvi ja Santtu tuuraavat välillä Morrista, mutta Pilvi kyllästyy yksitoikkoiseen istumatyöhön yleensä nopeasti ja juoksee touhuilemaan jotain vauhdikkaampaa. Santun vuorostaan yllättää useimmiten nälkä niin, ettei se useinkaan malta pysyä työmaalla kovin pitkään.

Morris ja ihmisiskä ovat kuitenkin hommassa melko löymätön tiimi. Morris istuu asemissa nenä valmiina ihmisiskän nikkaroidessa. Työn lomassa ihmisiskä ojentaa erilaisia esineitä Morrikselle. Morris nuuhkaisee niitä ja antaa katseellaan hyväksynnän niiden käyttökelpoisuudesta, jotta työtä voi taas jatkaa turvallisin mielin. Jos Morris huomaa tarkistustiheydessä huolestuttavia puutteita, se muistuttaa ammattilaisnenän olemassaolosta ojentelemalla kuonoaan ihmisiskää kohti tai kommentoimalla asiasta.


Joko Morris kokee kaiken tämän poikkeuksellisen viihdyttäväksi leikiksi - - tai se on vihdoin keksinyt ratkaisun peukalottomuuden aiheuttamaan, kaikkia keksijäkissoja piinaavaan ongelmaan: työkalujen käyttöesteellisyyteen - ja toimii todellisuudessa näin koko nikkarointiprojektin kaikkivaltiaana ohjailijana.

Reviirin tarkistukseen kuuluu meillä myös aamuin illoin tapahtuva pikkutarkka pihareviirintarkistusrutiini, jossa Karvalapset käyvät arvioimassa valtakuntansa piha-alueet eri suuntiin aukeavista ikkunoista. Viimeisenä tarkistusvuorossa on makuuhuoneen ikkuna, josta siirrytään yleensä lopuksi omien ihmisten turvaksi sänkyyn nukkumaan.


Vaikka tarkka tieto reviirin tilasta on kissaeläimille ymmärrettävästi tärkeää, mietin silti joskus, miten suuri osa kissojen osallistumista onkin silkkaa sosiaalista uteliaisuutta ja yhdessä olemisesta nauttimista?

Liittyykö siihen kenties myös tavoitteellista yhteyteen pyrkimistä tai jopa jossain muodossa oppimista / ymmärtämään pyrkimistä? Jotain samansuuntaista kuin pienten ihmislasten viehtymys tarkkailla ja matkia, mitä isi tai äiti tekee, vaikka lapsi ei itse tekemisestä tai tekemisen motiivista mitään ymmärtäisikään?

Erityisesti Morriksen suhteen tätä ei voi meillä olla pohtimatta. (Kaikki Morrikseen kunnolla tutustumaan päässeet tietävät taatusti, mitä tarkoitan) :)

Jotkut sanovat, että oma ihminen on kissan näkökulmasta sen emo. Karvalasten kodissa väite tuntuu tosiaan pitävän paikkansa monella tasolla. Entä teillä?

Kerro kommenteissa tai vaikkapa oman blogisi päivityksessä asioista, jotka ovat oman kissasi / kissojesi toiminnassa laittaneet sinut pohtimaan kissan aivoituksia tai suhdetta sinuun, omaan ihmiseensä.

6 kommenttia:

Viivi kirjoitti...

Tämä postaus on niin kuin meilläkin on mietitty, monesti! Toinen on sitten se, mitä kissat kertoilevat toisilleen aina erilaisia ääniä päästäessään. Ja mitä ne mahtavat ajatella, kun niille höpöttelee ääneen milloin mitäkin...

Ekan kuvan ilmeet muuten kertovat paljon - tuleekohan tuosta mitään..? ;-)

ella kirjoitti...

Juuri tuo mielenkiinto puuhiani kohtaan herätti minussa alunperin toiveita Tuutin kesyyntymisestä. Olettaisin nimittäin, ettei täysin epäsosiaalinen ja toivoton tapaus hakeutuisi samaan tilaan ihmisten kanssa, pikemminkin päinvastoin. Unnalla oli pienestä pitäen olohuoneessa kurkistusrei'illä ja asiallisilla pakoreiteillä varustettu pahvilaatikko, josta pelkuriraukka teleskooppasi ihmisiä hurjan kiinnostuneena :)

Mallioppimisessakin kissat ovat todistetusti hyviä, joten tuskin opin hakeminenkaan on poissuljettua. Unna ainakin oppi pelaamaan Dog Turbolla vain katsottuaan vierestä, kun itse "pelasin" muutaman kierroksen :D Hyödylliset kokemukset varmasti lisäävät kissan halua pyöriä ihmisseurassa, jossa kuitenkin on sille tarjolla vähintään virikkeitä ja huomiota, vaikkei ruokapalkkioita aina heruisikaan.

ella kirjoitti...

Viivin kommentissa mainituista höpöttelyistä tuli mieleeni, että äänellinen kommunikaatio askarruttanut täälläkin. Unna nimittäin keskittää tietyn ääntelynsä aina ihmisseuraan, ja usein pyrkii "osallistumaan" keskusteluun. Etenkin kysymyslauseisiin, kuten "otatko kahvia?" saa lähes poikkeuksetta vastauksen kissaltakin :)

L-L kirjoitti...

Myös meillä kissat seuraavat päivittäin puuhiani. Ja Lulu esimerkiksi vaihtaa nukkumapaikkaansa sen mukaan missä olen päivän aikana. Tein kerran testin jossa suljin makuuhuoneen oven kaikessa hiljaisuudessa ja jätin rauhassa olohuoneessa olevat kissat toiselle puolelle. Lulu huomasi miltei heti että olen "poissa" ja 3 minuuttia testin alkamisen jälkeen se oli todennut että kun en avaa väliovea on se avattava itse. 4. minuutin jälkeen kissa makasi mulla vieressä lukemassa kirjaa kanssani.

Yksikään kissoistani ei ole mitenkään poikkeuksellisen äänekäs vaikka niitä perusääniä on mm. eri leikeille ja tapahtumille. Osa äänistä on sellaisia että kissa puuhaa itsekseen ja osa on taas niitä jotka vaativat minulta jotain reaktiota esim. leikitystä tai rapsuttamista.

Koska olen kissojen "ainoa" ihminen olen toki niille ykkössijalla ja esim. Lulu syö huonosti silloin kun se on tutussakin hoitopaikassa. Tosin napanuora on minunkin suuntaan aika tiukalla sillä kissat ovat varsin harvoin keskenään missään hoitopaikassa :D

Lyhyesti voisi sanoa että kissa on loputtoman kiehtova lemmikki.

Karvalapset kirjoitti...

:D Useamman kerran tuli naurahdettua kommentteja lukiessa, että kyllä! Just noin se menee! :)

Viivi > Noista äännähdyksistä pitäis oikeesti tehdä ihan oma postaus joskus. Santun sanavarasto on ehtymätön! Ja mikä siinä on, että Morris muodostaa mielestäni aivan selvästi kokonaisia lauseita ja tuntuu välillä jopa perustelevan argumenttejaan. :O

ella > Ihana tuo kuvauksesi pahvilaatikosta tiirailusta. On tosiaan taianomaista ja sydäntä riipaisevaa saada seurata, miten aran eläimen sisimmäistä vapautuu onnellinen ja riehakas pikkuinen kissa! <3

L-L > Viekkunukkuminen on ehdoton must! Ja tuo viimeinen lauseesi on niin totta!!!

L-L kirjoitti...

Hiljaisuutenne on jatkunut jo tarpeeksi, vauhditetaan uuta kirjoitusta pienellä kyselyllä :)