Odottelua

Nyt on Pilvillä asiaa! Pikkuinen Piipertäjämme on nimittäin odottava pikkuäiti. Massussa kasvaa kovaa vauhtia yksi tai useampi mini-piiperöinen. Vaikka kuvissa ei massua vielä pahasti näy, kotiväki on jo pannut merkille pientä pulleutta Pilvi-kisun kyljissä.

Norjalaista viikinkiverta ja supisuomalaista sisukkuutta kantavat masuasukit kasvavat ilmeisen mukavasti ja tänään pikkuäippäliinin paino oli noussut jo kolmeen kiloon. Äityli on voinut hyvin ja hellyttelyt ja leikit kuuluvat edelleen päiväjärjestykseen, mutta painileikeistä Pilvi pysyttelee jo visusti erossa. Santtu ja Morris vastaavat siis riehuntakiintiöstä ja Pilvi toimii tuomarina tarkkaillen painiharjoituksia. Hippaleikeistä Pilvi ei sentään ole vielä ainakaan malttanut jättäytyä pois, joten ihmismamma joutuu välillä kauhulla seuraamaan odottavan emon hurjia sivuliukuja ja höpöhyppyjä sydän kurkussa.

Hellyyttävimpiä raskauden myötä Pilville ilmestyneitä piirteitä ovat upouudet asennot, joissa pikkuinen äiti yrittää tehdän olonsa mukavaksi massunsa kanssa, vauvelit kun vievät ilmeisesti luvattoman paljon tilaa vatsanahan alta. Niinpä välillä pikku-Pilvi löytyy tuutimasta jos jonkinlaisissa asennoissa ja paikoissa...

On se vaan niin suloinen! *mussun mussun* :)

Syvä, piiiiitkä hiljaisuus

Viimeiset kuukaudet karvalasten blogi on jäänyt vaille uusia uutisia, koska jouduimme yllättäen evakkoreissulle kotoamme ja kissojemme pääsy internetiin on ollut vähintäänkin rajoitettua ja satunnaista.

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua tällä välin - lisää siitä sitten tulevissa teksteissä, mutta näin blogin henkiinpaluun kunniaksi suotakoon kaikille kimarallinen kuvasaastetta evakkoretkemme (lue: kissojemme kesälomailun) varrelta.

Aamuauringonpalvojat

Ensimmäinen etappimme oli vuokrahuone viehättävässä vanhassa kartano/huvila -rakennuksessa aivan meren rannan tuntumassa. Isosta ikkunasta oli mukava tarkkailla puutarhan lintupopulaation arkea ja illantullen saalistaa verkon läpi sisälle eksyviä pullukoita ja ilmeisen maukkaita yöperhosia.

Vuoristoleijona

Pieni Pilvi-piipertäjämme pääsi tutustumaan evakkokämpän ulkopuoliseen luontoon. Erityisen kiinnostavia olivat rannan männyt ja kuuset käpyineen. Salmella kulkevat veneet herättivät pelonsekaista ihmetystä, mutta äipän sylistä varovasti tarkkailtuna niidenkin pörinä tuli ajan myötä tutuksi ilmiöksi.

Rantaleijona(tar)

Suurensuuri loiskuva märkä - eli tuttavallisemmin meri - oli samalla kertaa lumoava ja äärimmäisen uhkaava. Rohkeana tyttönä Pilvi uskaltautui eräänä iltana näinkin lähelle omituista hengittävää vesimassahirviötä, mutta tässä leikissä ennätyspokaalin vei Morris, joka uskaltautui niin lähelle vedenrajaa, että onnistui kastelemaan tassuvarpaat.

Minivuoristoleijonan vaanintapaikat

Ensimmäinen evakkopaikkamme ympärillä oli loistavat ulkoilumaastot. Ilmatkin suosivat, joten karvalapset saivat nauttia päivittäin jopa useiden tuntien ulkoilulenkeistä. Kissojen kannalta etenkin tämä osuus evakkoelämäämme olikin kai lähinnä verrattavissa unelmakesälomamatkaan. :)

Evakkokoti nro 2

Jossain vaiheessa siirryimme toiseen evakkokämppään aivan ensimmäisen lähistölle. Tännekin "iskä" näppäränä miehenä rakensi ikkunaan hienon kuikuiluverkotuksen, josta oli kattimuksille suuri ilo. Ylhäältä ikkunasta oli upea näkymä merelle ja alapuolella olleeseen omenapuutarhaan, jossa liikkui jos jonkinlaista lintua ja muuta mukavaa tarkkailtavaa.

Painiharjoitukset jatkuvat

Huojentuneina karvakakarat saivat huomata, että vaikka olimmekin poissa kotoa vieraassa paikassa, iskä ja äiskä olivat kuitenkin muistaneet pakata mukaan myös aurinkosumopainimaton! HipHurraa ja ei kun riehumaan ;D

Lean on me...

Iloisena yllätyksenä saimme todeta, että pikkuinen Santtu-tyttömmekin selvisi muutoista loistavasti. Uudet paikat otettiin aina rohkeasti omaksi pienen tutustumiskierroksen jälkeen. Näyttäisi siltä, että asiat ovat kunnossa pikkuisella erityistarvelapsellamme, kunhan karvakaverit, iskä (ja vähän ehkä äiskäkin) sekä omat rakkaat lelut ja kiipeilypuu ovat matkassa mukana.

Evakkokoti nro 3

Nyt olemme jo jonkin aikaa olleet kolmannessa ja toivottavasti viimeisessä evakkokodissamme aivan oman koti-kotimme lähistöllä. Ulkoilumahdollisuudet ovat täällä heikommat, mutta onneksi ympäristön tarkkailu onnistuu mainiosti myös ikkunoista ja verkotetusta takaovesta. Tämä viimeinen kuva on otettu pian Norjasta palaamisemme jälkeen - - mutta se onkin sitten jo toinen stoori ;)

Aurinko(sumo)paini

Kuvan saa suuremmaksi sitä klikkaamalla...

Viime päivinä kodissamme on aikaa vietetty urheilun merkeissä. Käynnissä on nimittäin aurinkopainin maailmanmestaruuskisat. Ylpeinä saamme todeta, että kaikki finaaleihin yltäneet osanottajat edustavat kotomaatamme, vaikka yksi finaalin vahvoista ennakkosuosikeista onkin varsinaiselta alkuperältään abessinialainen.

Kuten kaikki varmasti tiedämme, aurinkopaini muistuttaa häkellyttävästi ihmisten parissa varsinkin itäisissä maissa harrastettavaa sumopainia - sillä poikkeuksella, että painikehä on neliskulmainen. Perusperiaate on kutakuinkin sama - eli vastustaja pitää saada sallituin painiliikkein ulos kehästä. Kehän lattialle saa käydä halutessaan vaikka maate, mutta pureminen ja ihon rikki raapiminen on kiellettyä. Poikkeuksena tavallisesta sumopainista - aurinko(sumo)painissa voittaja saa jäädä painikehään päiväunille.

Ottelut käydään aina tiettyyn aikaan päivästä (koska kisa-ajan ulkopuolella painikehä hukkuu aina mystisesti johonkin?!) ja lajissa kisataan ainoastaan kauniina päivinä. (Muina päivinä ei ehdi, kun on kiire nukkua enemmän.)

Tämänhetkisen pistelaskutilanteen mukaan Morris johtaa kisaa karvan verran. Pilvi tulee hyvänä kakkosena ja saattaa jopa vielä ottaa Morriksen kiinni. Santtu on pudonnut aiemmasta tilanteestaan hieman, jäätyään pois muutamasta ottelustaan toisaalla järjestetyn leluhiirijahdin houkuttelemana.

Jännää on kyllä, jännää!

**Huomautettakoon vielä kisaajalle Pilvi-piiperöinen: "Kisa-alueella ja varsinkaan painikehässä makoilu otteluiden välillä ilman siihen oikeuttavaa ja sitä edeltävää voittoa, ei nosta kisaajan kisapisteitä, vaikka kuinka kisaaja niin toivoisi." (Pisteidenlaskujärjestelmää ei myöskään muuteta, vaikka kysyjä olisi kuinka pieni, söpö ja kehräävä tahansa.)

Nyt ollaan vaan ja hengaillaan...

Viime aikoina ei paljoja erikoisia ole sattunut, vaikka mukamas kauheesti ollaan kaikenlaista touhuttu. Pihalla on heinäsirkat saapuneet kiitettävän runsaana joukkona. Morris-pojalla kuluu siis tätänykyä ulkoiluhetket riemukkaasti hentoisten sirittäjien perässä loikkiessa.

Santtukin niistä on kovasti kiinnostunut, mutta harmikseen ei useimmiten onnistu niitä saaliiksi asti saamaan, joten suurimmaksi osaksi homma etenee toiveikkaana yrittämisenä, joka joskus silloin tällöin jopa pienellä herkkupalalla lopulta palkitaan.

Pilvi puolestaan on huomattavasti kiinnostuneempi muurahaisista. Holtittomasti ympäriinsä loikkivat sirkat jäävät siis vähemmälle huomiolle. Muurahaisten touhotusta sen sijaan Pilvi tarkkailee tiukasti milloin mistäkin kulmasta - välillä silmät kierossa mahallaan pitkin pituuttaan maahan painautuneena pieni nenä aivan muurahaisvaltatien reunamilla :D

Kovasti on kuitenkin Pilvillä sisäkissan identiteetti. Valjaiden esille otto kun herättää välillä piipertäjässämme vastustamattoman tarpeen pöydän ja tuolien alapuolisen maailman valloittamiseen. Pieni määrä raksuja yleensä helpottaa kummasti ja ulkona alkujännityksestä päästyään pikkuinen kiitää kuin hassunkurisen kaljuhäntäinen oravanpoika pitkin pihanurmea. Yleensä onneksi sentään tuo ulkoiluttajan oma-alotteisesti kotiovelle, kun on saanut valjastelusta tarpeekseen - mutta jos hetkeäkään aikaisemmin yrittää pikkuista sisätiloihin toimittaa, alkaa niin maan vimmattu ilmalaukka, että tuhatjalkaisetkin kalpenee rinnalla.

- - Ja, kuten kuvasta näkyy, joskus siellä pihalla on kiva ihan vaan olla ja hengailla äippäliinin sylissä maailman menoa katselemassa ja lomapäivistä nauttimassa. :)

Oi puuhapuu, oi puuhapuu...

Parisen päivää sitten alkanut uusi projekti on lähtenyt kivasti alkuun. Työn alla on siis karvakakruille uusi puuhailupuu - sanan varsinaisessa merkityksessä.

Alkuperäissuunnitelma oli tehdä jokin hauska ja simppeli pienoiskiipeilypuu, jossa Pilvin mahdollisten pentujen olisi aikanaan hauska temmeltää... mutta kuinkas sitten kävikään. Suunnitelmat paisuivat ja pienoispuu kasvoikin yllättäen kaksi ja puoli-metriseksi rakennelmaksi, jossa riittää askartelemista vielä jonkin aikaa. :) Toivottavasti valmis tekele saa vaativan testiryhmämme hyväksynnän.

Yllä olevassa kuvassa siis keskeneräinen puu ensimmäisellä paperimassakerroksella. Kerroksia tulee vielä paaaaaaaljon lisää. Lisää kuvia tulee projektin edetessä ja viimeistään sitten, kun kyhäelmä on valmis.