Liikettä niveliin - eli Pilvin päivä osteopaatilla

Pilvi on melkoinen tyttö riekkumaan. Välillä hirvittää salamana sinkoilevan kissan juostessa asuntoa ympäriinsä, että mitä mahtaakaan kolmen jalan varassa oleva selkä tykätä moisesta.

Kolmijalkaisella kissalla liikeradat ja asennot ovat normaalista poikkeavat, jolloin lihakset ja tukiranka joutuvat työskentelemään rankemmin ja ajan kanssa kehoon voi tulla monenlaista jumia, jännitystilaa ja kipua, vaikka ei hurjia ralleja harrastaisikaan.


Päätimme siis kysellä aikaa eläinfysioterapeutti/-osteopaatti Leena Piiralta, jonka kuulimme lukeutuvan Suomen huippuihin alallaan. Asiakastyytyväisyys ainakin on ilmeisen hyvää, sillä ensimmäiset vapaat ajat hänen kalenterissaan olivat vasta seuraavalle vuodelle. Onneksemme saimme kuitenkin pian kuulla vapautuneesta peruutusajasta ja niinpä lähdimme tänä aamuna kohti Halikkoa Pilvi boksissaan makoillen.

Vaikkei mitään ilmiselvää Pilvin olemuksesta ole päälle päin huomannutkaan, löytyihän sieltä kuitenkin kipupisteitä. Kyllä kirpaisi itselläkin sydänalasta kun mietin, että olisi varmaan sittenkin pitänyt käydä tutkimassa tilanne jo aikaisemmin.

Hoitohuoneen koirahajut kiinnostivat Pilviä niin, että neiti ei meinannut malttaa pysytellä paikoillaan. Ymmärrettäväähän tuo - kukapa mieluummin seisoisi hievahtamatta paikallaan kipeitä paikkoja kaivatuttamassa kuin vapaasti liikkeellä jännän uuden tilan tuoksuja tutkimassa?! Osansa sai myös huoneessa ollut kaappi, jonka alle piti tietenkin tunkeutua nopealle tutkimusretkelle. Olihan kaappi sentään ainakin kahdeksan senttiä irti maasta.

Ensikertalaisen hoito tehtiin rauhallisesti, välillä taukoja pitäen. Osteopaatin työskennellessä, pidin (yritin ainakin) Pilviä paikallaan ja samalla tunsin käsissäni hyvin sen reaktiot. Joissain kohdissa pää painui kämmeneeni tai lihakset jännittyivät väristen selkää manipuloivien sormien osuessa kipeään kohtaan. Toisina hetkinä tuntui kuin koko kissa olisi rentoutunut kerralla aivan veteläksi.

Turvallisimmalta Pilvistä taisi tuntua, kun otsani oli pehmeästi sen otsaa vasten (pienikokoisen kissan seistessä lattialla, helpommin sanottu kuin tehty). Otsa otsaa vasten se rentoutui ja pysytteli hiljaa paikallaan. Aivan täydellisesti ei Pilvi vielä hoidolle antautunut, mutta näytti loppuvaiheessa jo rentoutuvan tunnustelemaan, mistä tässä nyt oikeastaan on kyse.

Vaikka syvissä lihaksissa jännittyneisyyttä löytyikin, osteopaatin mukaan Pilvin liikkuminen on joustavaa ja sujuvaa, sen pystyessä myös hyppäämään sulavasti ylös ja alas (todettiin käytännössä Pilvin ponkaistessa työpöydälle tavaroita tutkimaan).

Kotiin saimme käsittelyohjeet, joiden avulla voimme lisätä rintarangan liikkuvuutta ja selän syvien lihasten rentoutumista. Koska kissojen sietokyky pitkälliselle kipulääkehoidolle on huono, sovimme selkäkipuun homeopaattisen valmisteen käytön ja ongelmien ennaltaehkäisyyn seraquinin käytön aloittamisesta. Lisäksi osteopaatti suositteli lämpimien makuupaikkojen tarjoamista, josta saimmekin heti muutamia uusia ideoita (niistä lisää myöhemmin).

Näillä siis eteenpäin seuraavaa vapautuvaa aikaa odotellessa. Nyt kun saisimme tuon elohopean vielä kehittämään itselleen terveen itsesuojeluvaiston. :)

Muutamasta tiedustelusta johtuen tarkennetaan (tammikuu 2012):

Kävimme osteopaatilla kokeilemassa, josko siitä olisi Pilville ennaltaehkäiseväksi hoidoksi. Osteopaatti ei ehdottanut jatkokäyntejä. Pyysimme kuitenkin päästä jonotuslistalle mutta tarvetta uusintakäynnille ei ainakaan toistaiseksi ole ollut.

Jälkimmäinen kuva ei ole Pilvin tavallinen asento vaan se on joskus kesken venytyssession napattu otos. Selkä ei siis ole amputoiduilla kissoilla köyryssä muulloin kuin niiden venyttäessä itseään ylöspäin samalla tavalla kuin tavallisetkin kissat.