Kissanpissa

Pilvin saga jatkuu... joulu on edennyt kissanpissan merkeissä - tai oikeastaan sen kaipuun. Jalan amputointileikkauksen jälkeiseen kivunlievitykseen Pilvillä on ollut opioidilääkitys. Valitettavasti lääkkeiden tavallisimpia sivuvaikutuksia ovat ulostamis- ja virtsaamisvaikeudet.

Niinpä tilanne eteni siihen, että Pilvi ei saanut enää virtsatuksi eikä sitten halunnut enää yrittääkään. Jouluaattoilta ja yö oli siis jännittynyttä odotusta, josko pissa vielä tulisi itsekseen, kun vaihdettiin lääkitys toiseen miedompaan. Pissaa ei vain kuulunut, joten soiteltiin päivystykseen ja saatiin aika joulupäivän aamuksi.

Päivystyksessä rakko punktoitiin, eli otettiin rakosta virtsa ruiskulla vatsanpeitteiden läpi lievässä rauhoituksessa. Kaikki meni hyvin ja palattiin takaisin kotiin odottelemaan, josko pissa lähtisi luonnollista tietä liikkeelle.

Näin ei kuitenkaan käynyt, joten tänä aamuna käytiin päivystyksessä uudelleen. Rakko ultrattiin uudelleen, mutta vaikka vatsa tuntuikin pinkeältä, rakko ei ollut kovinkaan suuri. Lääkäri kokeili punktoimista, mutta vailla tuloksia, joten saimme ohjeet jäädä odottamaan ja palata huomenaamulla takaisin, jos mitään ei vieläkään kuulu.

Päivystyslääkärin mukaan vatsan pinkeys johtuisi tällä kertaa suolen täyttymisestä, joten kehoitti tänään kokeilemaan mietoa peräruisketta Pilvin oloa helpottamaan jos ei ulostaminen muuten onnistu. Nyt siis taas odotellaan ja toivotaan, että hiekkiskeiju ripottelisi houkuttelevaa taikapulveria piipiäisen hiekkalaatikkoon.

Päivystyksestä kotiin saavuttuamme Pilvi söi ja joi oma-aloitteisesti, joka oli rohkaiseva näky, koska lääkkeet ovat tehneet viimeisen parin päivän aikana niin väsyneeksi, että ruoka ei ole tahtonut maistua ihan entiseen tapaan.

Hieman pirteämpää liikkumistakin pikkuisella on nyt ollut, kun vahvat lääkkeet alkavat pikkuhiljaa hävitä elimistöstä. Lisää kovia kipulääkkeitä ei siis enää anneta ennen kuin pissa ja kakka saapuvat tervehtimään ja jatketaan siis tavallisen tulehduskipulääkkeen voimin.

Tänään on myös se maaginen päivä, kun leikkaushaavaa peittävän painesiteen saa ottaa pois. Sitä odotellessa, yllä on kuva eiliseltä aamulta päivystyksestä palattuamme, kun pikkuinen nukahti syliin rakon tyhjentymisestä helpottuneena ja hieman ehkä rauhoitteenkin siivittämänä. :-¤

LISÄYS iltapäivällä:
Pilvin hoitava lääkäri oli (kuten mekin) sitä mieltä, että huomisaamuun virtsaamisen odottelu olisi liian pitkä aika, joten olimme juuri aikeissa varata vielä loppuiltapäiväksi päivystyskäynnin Espooseen - mutta yhtäkkiä Pilvi päätti vihdoinkin, että nyt pissattaa ja kävi hiekkalaatikolla tekemässä hyvän paakun meidän riemuksemme!

Enpä muista, milloin viimeksi olisi kissan virtsaaminen ollut yhtä suuri juhlan aihe, mutta kyllä oli hieno tunne, kun lopultakin tilanne laukesi ainakin nyt toistaiseksi. Toivotaan, että jatkossakin kissanpissa virtaa kodissamme valtoimenaan :D