Ensimmäiset askeleet

Tänään on Pilvi ottanut ensimmäisiä askeleitaan kolmijalkaisena. Eilen siis poistettiin oikea etujalka ja lapaluu.

Melkoisella jännityksellä odotettiin tietoa leikkauksen sujumisesta paria päivää aikaisemman säikähdyksen kummitellessa yhä mielessä, mutta iloksemme saimme kuulla, että leikkaus oli sujunut hienosti ilman komplikaatioita. Huojentuneina jäimme odottelemaan Pilvin heräämistä, sillä lääkäri halusi pitää Pilvin vielä nukuksissa jonkin aikaa leikkauksen jälkeen.

Neljän aikoihin iltapäivällä saimme soiton sairaalalta ja lähdimme hakemaan pientä piiperöistämme kotiin. Tapasimme vielä lääkärin, joka kertoi Pilville tehdyistä toimenpiteistä sekä antoi selvät ja kattavat ohjeet Pilvin kotihoitoa varten (ihana lääkäri!!!).

Pilvi oli vielä melkolailla pilvessä kaikista saamistaan vahvoista lääkeaineista. Kotimatka sujui suurimmalta osalta rauhallisesti, mutta pientä alkavaa akrobatiaesitystä oli ajoittain havaittavissa boksissa matkustavalta potilaalta. Opimme myös 1001 käytännöllistä tapaa irroittaa päänympärystötterö sekunnissa tai alle.

Kuperkeikat ja voltit pääsivät täyteen vauhtiin kotosalla, missä tyttö ensitöikseen pisti takajaloillaan leikkaushaavan ympärille sidotun painesiteen sideharsot silpuksi alta aikayksikön. Pääsimme siis heti harjoittelemaan painesiteen laittoa huumehöyryissä olevalle luikertelijalle. Lopulta saimme riekaleisen siteen pois ja uuden ehomman tilalle (ainakin kunnes sekin sujautettiin muutaman tunnin kiemurtelun jälkeen pontevalla peräponnistuksella pään yli pois tötteröineen kaikkineen).

Yö sujui siis jouhevasti siteitä vaihtaessa, tötterön kiinnitysvirityksiä kehitellessä (leikkaushaavan sijainnin vuoksi valjaiden käyttö apuvälineenä on poissuljettu), boksissa riehuvaa pikku pyörremyrskyä rauhoitellessa sekä tietysti erilaisilla virityksillä varustettua tötteröä boksista kaivaessa ja potilaan päähän kerta toisensa jälkeen kiinnitellessä. Eipä siis aikaakaan, kun alkoi jo aamu sarastaa.

Aamun tullen alkoi siteensitomistekniikkamme jo kehittyä ja Pilvi hieman rauhoittua, joten "paita" on pysynyt tytöllä päivän päällä. Tötterötaistelun Pilvi voitti kirkkaasti n. 900 - 0 ja päädyimme siihen, että tötterö saa olla pois päästä jos Pilvi jättää siteensä rauhaan. Kipulääkelaastari, joka olisi nieltynä hengenvaarallinen irtosi lopullisesti neidin voimisteluharjoituksissa jo varhain yöllä, joten siltä suojaamiseen ei tötterö enää olisi tarpeen.

Onneksi osasimme jo ennalta odottaa leikkauksen jälkeisen yön käänteitä ja aineiden vaikutusta Pilviin. Varpaiden poistoleikkauksen jälkeen homma toimi saman kaavan kautta. Lääkeaineiden vielä vaikuttaessa Pilvi oli silloinkin sekava ja riehuva, mutta ruumiinkemian tasaannuttua tasaantuivat myös reaktiot ja normaali Pilvi tuli taas esiin.

Kivunlievitys oli yöllä leikkauksessa annettujen kipulääkkeiden varassa ja aamulla siirryttiin sitten suun kautta otettaviin lääkkeisiin. Pian lääkkeenannon jälkeen saapuikin jo nukkumatti Pilviä tervehtimään. Iltapäivä onkin mennyt rauhassa lepäillen ja välillä syömään ja juomaan nousten.

Selvitettyään päänsä huuruista, Pilvin liikkuminen on ollut yllättävänkin sujuvaa, joskin toki vielä tässä vaiheessa välillä hieman hapuilevaa. Pieneksi alkuavuksi haimme olohuoneen maton peittämään makuuhuoneen (Pilvin huoneen) lattiaa, jotta tassujen ote ei lipsuisi liukkaalla alustalla. Näin Pilvi saisi rauhassa ensin opetella uuden tasapainon löytymistä ja vasta sitten alkaa hioa "luistelutaitojaan" vaativammalla maastolla. Harjoittelua varten jätettiin kuitenkin osa makuuhuoneen lattiasta peittämättä, jotta tyttö saa halutessaan kokeilla taitojaan siinäkin.

Hiljalleen hetki hetkeltä siis edetään. Pilvi tuntuu pysyvän positiivisena, vaikkakin on toki väsynyt. Ruoka kuitenkin maistuu hyvin - ruokakupin näkeminen saa tytön juoksemaan iloisen malttamattomana sapuskaa hakemaan. Silitykset ja rapsutukset kelpaavat kuten ennenkin ja äiskän nenänpää on edelleen maailman suurinta herkkua :)

Nyt siis opettelemme yhdessä uudet elämän askeleet. Eiköhän tämä tästä.