Voi jestas, että ovat pikkuiset kasvaneet viimenäkemästä!!! En meinannut tunnistaa potria poikia ja tomeria pikku tyttösiä samoiksi pikku kisuiksi. Mutta kyllä oli ilme ja meininki sentään sama - vaikkakin pikkuinen "Vinkuheinäksi" ristimämme neitokainen on muuttunut mitä tyytyväisimmäksi ja uskaltautuisinko sanomaan jopa vielä melko vienon hiljaiseksikin söpöliiniksi.
Pojat olivat yhä kuin identtiset kaksoset - paitsi äänenkäytöltään. Siinä missä "Tavis" ilmoitti suureen ääneen kaikki aatoksensa ja aikeensa, "Vihreepoika" aukoi pientä vaaleanpunaista suutaan vailla äänenhiventäkään. Loputtoman herttaista oli toisen "ääneen vaikeneminen" kun oli niin kovin paljon asiaa, vaan ei sitten kuitenkaan oikein tiennyt, miten sen nyt sanoisi :D
"Mustis" oli yhtä päättäväinen ja määrätietoinen kuin ennenkin. Tanakasti haparoiden se otti askelia nostaen jalan toisensa jälkeen oikein tarkasti korkealle ilmaan ja rojauttaen sitten taas tiukasti maan kamaralle. Melkein pystyi kuulemaan askellusten lomassa, kun pikkuneiti mielessään hoki: "Nyt minä nostan tassun korkealle ILMAAN. Ja nyt minä laitan sen TÄHÄN!"
Aivan tajuttoman suloisia olivat koko konkkaronkka pikkuisine pallomasuineen. Kuvia löytyy pentueen kuvagalleriasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti