Kuvakuulumisia

Pilvin toipuminen edistyy hitaasti mutta varmasti. Neiti ottaa rennosti ja nauttiin täysin siemauksin saamistaan hellyydenosoituksista ja yhteisistä hierontaharjoituksista. Äippäliini on siis aloittanut kissahierontaan tutustumisen, jotta pikkupotilaan lihakset ja olo pysyisivät kunnossa uuden kehonmallin tuomista haasteista huolimatta. Toistaiseksi palaute palvelusta on ollut hyvää, vaikka kovin on äipällä vielä oppimista ennen kuin voidaan puhua täydellistä hierontaosaamisesta.
Tässä muutama kuva tältä päivältä uuden suojapuvun kera:

Kissanpissa

Pilvin saga jatkuu... joulu on edennyt kissanpissan merkeissä - tai oikeastaan sen kaipuun. Jalan amputointileikkauksen jälkeiseen kivunlievitykseen Pilvillä on ollut opioidilääkitys. Valitettavasti lääkkeiden tavallisimpia sivuvaikutuksia ovat ulostamis- ja virtsaamisvaikeudet.

Niinpä tilanne eteni siihen, että Pilvi ei saanut enää virtsatuksi eikä sitten halunnut enää yrittääkään. Jouluaattoilta ja yö oli siis jännittynyttä odotusta, josko pissa vielä tulisi itsekseen, kun vaihdettiin lääkitys toiseen miedompaan. Pissaa ei vain kuulunut, joten soiteltiin päivystykseen ja saatiin aika joulupäivän aamuksi.

Päivystyksessä rakko punktoitiin, eli otettiin rakosta virtsa ruiskulla vatsanpeitteiden läpi lievässä rauhoituksessa. Kaikki meni hyvin ja palattiin takaisin kotiin odottelemaan, josko pissa lähtisi luonnollista tietä liikkeelle.

Näin ei kuitenkaan käynyt, joten tänä aamuna käytiin päivystyksessä uudelleen. Rakko ultrattiin uudelleen, mutta vaikka vatsa tuntuikin pinkeältä, rakko ei ollut kovinkaan suuri. Lääkäri kokeili punktoimista, mutta vailla tuloksia, joten saimme ohjeet jäädä odottamaan ja palata huomenaamulla takaisin, jos mitään ei vieläkään kuulu.

Päivystyslääkärin mukaan vatsan pinkeys johtuisi tällä kertaa suolen täyttymisestä, joten kehoitti tänään kokeilemaan mietoa peräruisketta Pilvin oloa helpottamaan jos ei ulostaminen muuten onnistu. Nyt siis taas odotellaan ja toivotaan, että hiekkiskeiju ripottelisi houkuttelevaa taikapulveria piipiäisen hiekkalaatikkoon.

Päivystyksestä kotiin saavuttuamme Pilvi söi ja joi oma-aloitteisesti, joka oli rohkaiseva näky, koska lääkkeet ovat tehneet viimeisen parin päivän aikana niin väsyneeksi, että ruoka ei ole tahtonut maistua ihan entiseen tapaan.

Hieman pirteämpää liikkumistakin pikkuisella on nyt ollut, kun vahvat lääkkeet alkavat pikkuhiljaa hävitä elimistöstä. Lisää kovia kipulääkkeitä ei siis enää anneta ennen kuin pissa ja kakka saapuvat tervehtimään ja jatketaan siis tavallisen tulehduskipulääkkeen voimin.

Tänään on myös se maaginen päivä, kun leikkaushaavaa peittävän painesiteen saa ottaa pois. Sitä odotellessa, yllä on kuva eiliseltä aamulta päivystyksestä palattuamme, kun pikkuinen nukahti syliin rakon tyhjentymisestä helpottuneena ja hieman ehkä rauhoitteenkin siivittämänä. :-¤

LISÄYS iltapäivällä:
Pilvin hoitava lääkäri oli (kuten mekin) sitä mieltä, että huomisaamuun virtsaamisen odottelu olisi liian pitkä aika, joten olimme juuri aikeissa varata vielä loppuiltapäiväksi päivystyskäynnin Espooseen - mutta yhtäkkiä Pilvi päätti vihdoinkin, että nyt pissattaa ja kävi hiekkalaatikolla tekemässä hyvän paakun meidän riemuksemme!

Enpä muista, milloin viimeksi olisi kissan virtsaaminen ollut yhtä suuri juhlan aihe, mutta kyllä oli hieno tunne, kun lopultakin tilanne laukesi ainakin nyt toistaiseksi. Toivotaan, että jatkossakin kissanpissa virtaa kodissamme valtoimenaan :D

Joululahja

On ihmeellistä, miten uskomattoman hienoja ihmisiä tämä maailma päällään kantaa. Lukemattomat määrät heitä on muistanut Pilviä ajatuksissaan meidän tietäen ja tietämättä.

Tänään, jouluaattona, olemme saaneet kohdata suorastaan mykistävää välittämistä ja lähimmäisenrakkautta. Yllä oleva kaunis kuva viesteineen (saa isommaksi klikkaamalla) saapui sähköpostiimme Pilville joululahjana.

Kyyneleet poskilla valuen, en löydä sanoja. "Kiitos" ei mitenkään riitä kuvailemaan tunteita. Emmehän edes tunne useita, jotka ovat näin ihmeellisellä ja odottamattomalla tavalla kertoneet välittävänsä pienestä Pilvistämme. Syvin toiveeni on, että joka ikinen teistä saisi ylitsepursuavalla mitalla paluulahjana kaiken sen rakkauden ja hyvän, jota olette pienokaisellemme osoittaneet.

Pilvin saaman lahjan laitamme erilleen talteen Pilvin ja pentujen mahdollisesti vastaan tulevia extra-tarpeita varten.

Siunattua ja onnellista joulunaikaa toivottaen: Pilvi & perhe

Ensimmäiset askeleet

Tänään on Pilvi ottanut ensimmäisiä askeleitaan kolmijalkaisena. Eilen siis poistettiin oikea etujalka ja lapaluu.

Melkoisella jännityksellä odotettiin tietoa leikkauksen sujumisesta paria päivää aikaisemman säikähdyksen kummitellessa yhä mielessä, mutta iloksemme saimme kuulla, että leikkaus oli sujunut hienosti ilman komplikaatioita. Huojentuneina jäimme odottelemaan Pilvin heräämistä, sillä lääkäri halusi pitää Pilvin vielä nukuksissa jonkin aikaa leikkauksen jälkeen.

Neljän aikoihin iltapäivällä saimme soiton sairaalalta ja lähdimme hakemaan pientä piiperöistämme kotiin. Tapasimme vielä lääkärin, joka kertoi Pilville tehdyistä toimenpiteistä sekä antoi selvät ja kattavat ohjeet Pilvin kotihoitoa varten (ihana lääkäri!!!).

Pilvi oli vielä melkolailla pilvessä kaikista saamistaan vahvoista lääkeaineista. Kotimatka sujui suurimmalta osalta rauhallisesti, mutta pientä alkavaa akrobatiaesitystä oli ajoittain havaittavissa boksissa matkustavalta potilaalta. Opimme myös 1001 käytännöllistä tapaa irroittaa päänympärystötterö sekunnissa tai alle.

Kuperkeikat ja voltit pääsivät täyteen vauhtiin kotosalla, missä tyttö ensitöikseen pisti takajaloillaan leikkaushaavan ympärille sidotun painesiteen sideharsot silpuksi alta aikayksikön. Pääsimme siis heti harjoittelemaan painesiteen laittoa huumehöyryissä olevalle luikertelijalle. Lopulta saimme riekaleisen siteen pois ja uuden ehomman tilalle (ainakin kunnes sekin sujautettiin muutaman tunnin kiemurtelun jälkeen pontevalla peräponnistuksella pään yli pois tötteröineen kaikkineen).

Yö sujui siis jouhevasti siteitä vaihtaessa, tötterön kiinnitysvirityksiä kehitellessä (leikkaushaavan sijainnin vuoksi valjaiden käyttö apuvälineenä on poissuljettu), boksissa riehuvaa pikku pyörremyrskyä rauhoitellessa sekä tietysti erilaisilla virityksillä varustettua tötteröä boksista kaivaessa ja potilaan päähän kerta toisensa jälkeen kiinnitellessä. Eipä siis aikaakaan, kun alkoi jo aamu sarastaa.

Aamun tullen alkoi siteensitomistekniikkamme jo kehittyä ja Pilvi hieman rauhoittua, joten "paita" on pysynyt tytöllä päivän päällä. Tötterötaistelun Pilvi voitti kirkkaasti n. 900 - 0 ja päädyimme siihen, että tötterö saa olla pois päästä jos Pilvi jättää siteensä rauhaan. Kipulääkelaastari, joka olisi nieltynä hengenvaarallinen irtosi lopullisesti neidin voimisteluharjoituksissa jo varhain yöllä, joten siltä suojaamiseen ei tötterö enää olisi tarpeen.

Onneksi osasimme jo ennalta odottaa leikkauksen jälkeisen yön käänteitä ja aineiden vaikutusta Pilviin. Varpaiden poistoleikkauksen jälkeen homma toimi saman kaavan kautta. Lääkeaineiden vielä vaikuttaessa Pilvi oli silloinkin sekava ja riehuva, mutta ruumiinkemian tasaannuttua tasaantuivat myös reaktiot ja normaali Pilvi tuli taas esiin.

Kivunlievitys oli yöllä leikkauksessa annettujen kipulääkkeiden varassa ja aamulla siirryttiin sitten suun kautta otettaviin lääkkeisiin. Pian lääkkeenannon jälkeen saapuikin jo nukkumatti Pilviä tervehtimään. Iltapäivä onkin mennyt rauhassa lepäillen ja välillä syömään ja juomaan nousten.

Selvitettyään päänsä huuruista, Pilvin liikkuminen on ollut yllättävänkin sujuvaa, joskin toki vielä tässä vaiheessa välillä hieman hapuilevaa. Pieneksi alkuavuksi haimme olohuoneen maton peittämään makuuhuoneen (Pilvin huoneen) lattiaa, jotta tassujen ote ei lipsuisi liukkaalla alustalla. Näin Pilvi saisi rauhassa ensin opetella uuden tasapainon löytymistä ja vasta sitten alkaa hioa "luistelutaitojaan" vaativammalla maastolla. Harjoittelua varten jätettiin kuitenkin osa makuuhuoneen lattiasta peittämättä, jotta tyttö saa halutessaan kokeilla taitojaan siinäkin.

Hiljalleen hetki hetkeltä siis edetään. Pilvi tuntuu pysyvän positiivisena, vaikkakin on toki väsynyt. Ruoka kuitenkin maistuu hyvin - ruokakupin näkeminen saa tytön juoksemaan iloisen malttamattomana sapuskaa hakemaan. Silitykset ja rapsutukset kelpaavat kuten ennenkin ja äiskän nenänpää on edelleen maailman suurinta herkkua :)

Nyt siis opettelemme yhdessä uudet elämän askeleet. Eiköhän tämä tästä.

Eikä vieläkään...

Kotiuduttu ollaan taas eläinlääkäriltä ja Pilvillä on edelleen 4 jalkaa tallella. Valitettavasti sekään ei tällä kertaa ole iloinen uutinen. :/

Lääkäriin päästyämme Pilville annettiin rauhoite - tällä kertaa se tavanomaisesti käytössä oleva, koska tassun verenkiertoa ei enää ole tarpeen erityisellä tarkkuudella suojella - jalkahan oltiin poistamassa. Aikaisempaa tassun varpaiden poistoa varten Pilvi sai harvemmin käytössä olevaa rauhoitetta, jolla on pienemmät riskit verenkierron heikentymisen suhteen, jotta tassun paranemiselle olisi parhaat mahdollisuudet.

Yllättäen kävi kuitenkin niin, että yleisesti käytettävä rauhoite aiheuttikin Pilville nopeasti kehittyneen keuhkoödeeman, eli Pilvin keuhkot olivat alkaneet täyttyä nesteellä rauhoiteen alkaessa vaikuttaa. Lääkäri onneksi huomasi tilanteen ennen kuin se pääsi kehittymään kohtalokkaaksi ja Pilvi sai pikaisesti rauhoitteen vasta-aineen, nesteenpoistolääkkeen ja happea. Sen suhteen selvittiin siis tavattoman suurella säikähdyksellä. Iso KIITOS tarkkaavaiselle ja asiantuntevalle lääkärille ja hoitohenkilökunnalle siitä, että tilanne saatiin nopeasti hallintaan.

Jalan leikkausta ei kuitenkaan voitaisi siis suorittaa tänään, koska Pilvin elimistö ja keuhkot tarvitsisivat aikaa palautua. Alunperin lääkäri arveli, että leikkaus jouduttaisiin siksi siirtämään ainakin joulupyhien tuolle puolen. Muutaman tunnin tarkkailussaolon aikana Pilvin keuhkojen tila kuitenkin parani niin, että lähdön yhteydessä lääkäri puhui jo mahdollisesta leikkausajasta huomiselle. Lopulta lääkärin ja hoitajien aikataulut onnistuttiin kuitenkin sovittamaan perjantaiselle leikkaukselle - eli jälleen odotamme "maagista ylihuomista".

Kotimatkaa varten vielä nesteenpoistolääke ja kortisonipistos. Matkalla todettiin käytännössä Pilvin keuhkojen toimivuus, kun nesteenpoistolääkkeen siivittämänä pikkuneidille tuli hurja pissahätä ja miukukarjuselostus aiheesta oli sen mukainen. Hiekkahotelli-helpotus onneksi rauhoitti tilanteen nopeasti.

Nyt olemme kotosalla. Pilvi nukkuu jalkojeni päällä - nukahti siihen tassutettuaan poskeni ja pestyään tarkasti nenänpääni. Katson pientä uinuvaa kissaamme ja kaikesta huolimatta, juuri tässä hetkessä - - - olen kiitollinen.

Pentuset kasvaa hurjaa vauhtia

Tänään kävimme taas tervehtimässä Pilvin pentuja sijaiskodissa Söpö-kissan luona Tiridoll's-kissalassa.


Voi jestas, että ovat pikkuiset kasvaneet viimenäkemästä!!! En meinannut tunnistaa potria poikia ja tomeria pikku tyttösiä samoiksi pikku kisuiksi. Mutta kyllä oli ilme ja meininki sentään sama - vaikkakin pikkuinen "Vinkuheinäksi" ristimämme neitokainen on muuttunut mitä tyytyväisimmäksi ja uskaltautuisinko sanomaan jopa vielä melko vienon hiljaiseksikin söpöliiniksi.

Pojat olivat yhä kuin identtiset kaksoset - paitsi äänenkäytöltään. Siinä missä "Tavis" ilmoitti suureen ääneen kaikki aatoksensa ja aikeensa, "Vihreepoika" aukoi pientä vaaleanpunaista suutaan vailla äänenhiventäkään. Loputtoman herttaista oli toisen "ääneen vaikeneminen" kun oli niin kovin paljon asiaa, vaan ei sitten kuitenkaan oikein tiennyt, miten sen nyt sanoisi :D

"Mustis" oli yhtä päättäväinen ja määrätietoinen kuin ennenkin. Tanakasti haparoiden se otti askelia nostaen jalan toisensa jälkeen oikein tarkasti korkealle ilmaan ja rojauttaen sitten taas tiukasti maan kamaralle. Melkein pystyi kuulemaan askellusten lomassa, kun pikkuneiti mielessään hoki: "Nyt minä nostan tassun korkealle ILMAAN. Ja nyt minä laitan sen TÄHÄN!"

Aivan tajuttoman suloisia olivat koko konkkaronkka pikkuisine pallomasuineen. Kuvia löytyy pentueen kuvagalleriasta.

Aina ei käy niin kuin toivoisi

Valitettavasti näyttää siltä, että Pilvin jäljellä oleva antura ei jaksa enää parantua.

Alussa tilanne näytti jo hieman valoisammalta, mutta tänään aamuvarhaisella jalan siteitä lääkärin luona avattaessa kävi ilmeiseksi, että ison anturan vauriot ovat kuitenkin olleet sen verran suuret, että uutta verisuonistoa ei kehity riittävästi ja vielä olemassa olevat suonet eivät jaksa ylläpitää elämää anturan keskellä. Myös iso antura alkaa siis hiljalleen kuolioitua.

Edessä on siis jalan amputointi, joka suoritetaan ylihuomenna. Sitä odotellessa aikeissa on antaa pienelle potilaalle runsaasti aikaa, huomiota ja hellyyttä.

Hyvä tyttö, reipas tyttö

Tänään kävimme lääkäritädin luona vaihtamassa siteen Pilvin tassuun ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen. Odotellessamme, kävi viimehetken tsemppejä toivottamassa lähistöllä asuva ystäväpariskunta. Myös Pilvin kasvattaja saapui tervehtimään pientä neitosta ja pyysimme häntä jäämään toimenpiteen ajaksi.

Lääkäri toivoi, että Pilviä ei tarvitsisi rauhoittaa siteen vaihtoa varten, jotta rauhoitusaine ei pääsisi heikentämään jalan verenkiertoa. Tähän saakka tyttö on selviytynyt kaikista hoidoista upeasti, joten päätimme kokeilla, millä tuulella tänään oltaisiin. Ja jälleen hoitohenkilökunnan ihmetykseksi, Pilvi käyttäytyi esimerkillisesti.

Hieman tuli tekstiä siitä, kun piti niin kovin kauan olla paikallaan sidettä laitettaessa. Neiti ottikin kunnon venyttelyt pöydällä heti uuden paketin jalkaansa saatuaan. Sidettä kiinni pitävän teipin irroittaminen taisi vähän nipistää, mutta muuten homma meni suhteellisen hyvässä yhteisymmärryksessä iskän silitellessä potilaan otsaa ja äipän kuiskutellessa rohkaisua neidin korvaan.

Tassu näytti lääkärin mukaan hyvältä ja jos paraneminen etenee samaa rataa, jalan tulevaisuus näyttäisi lupaavalta. Mitään takuuvarmaa tietysti ei vielä voi kuitenkaan sanoa. Tuntui kuitenkin rohkaisevalta, että ainakaan huonompaan suuntaan ei olla menossa.

Kipulaastari jouduttiin vaihtamaan, koska edellinen ei ollut pysynyt kunnolla kiinni. Tyttö ei sitä ole päässyt repimään, mutta osansa tekevät niin ihon luontainen rasva kuin neidin joustavan abymainen liikehdintä, joka vanuttelee nahkaa sen verran, että tarra-aine irtoilee. Toivotaan, että tällä kerralla laastari pysyy kunnolla kiinni - muussa tapauksessa siirrytään takaisin suun kautta otettaviin kipulääkkeisiin.

Ylihuomenna jälleen palaamme lääkäriin - siihen asti hoitona on ruoka, juoma ja lepo sekä mahdollisimman vähän rasitusta jalalle. Äippä onkin majoittunut Pilvin kanssa makuuhuoneen lattialle iskän huolehtiessa Morriksesta ja Santusta oven toisella puolella. Nyt kun vaan neiti malttaisi pysyä aloillaan ja levätä... ;)

Tötteröpää-potilas

Pieni Pilvi tötteröpää on ollut tänään tiiviisti unten mailla. Välillä herätään vähän ihmettelemään, syömään (hyvällä ruokahalulla!) ja hoitamaan hiekkisjuttuja. Mutta paljon muuta ei oikein jaksa tehdä - omalla lempiviltillä lepääminen on nyt paras juttu.

Eilen Pilvi kävi eläinsairaalassa tassuleikkauksessa. Ennen leikkausta keskustelimme eläinlääkärin kanssa eri hoitovaihtoehdoista. Tiukan pohdinnan tuloksena olimme päättäneet, että tassu pyrittäisiin säästämään, mikäli iso antura olisi pelastettavissa. Muussa tapauksessa siirryttäisiin suoraan raajan amputointiin.

Kolmantena vaihtoehtona olisi ollut ihonsiirrot, joissa olisi pyritty pelastamaan jalasta "tynkä" ja toivottu, että tyngän pääksi muodostettava tavallinen iho kestäisi aktiivisen kissan temmellyksen. Mikäli ei kestäisi, jouduttaisiin tynkä lopulta amputoimaan.

Ihonsiirtotekniikoissa olisi useita eri vaihtoehtoja. Muunmuassa kylkeen leikattava "tasku", johon ihoton jalka ommeltaisiin sisälle ja odotettaisiin, että se kasvaisi kyljen nahkaan kiinni. Sitten uudella nahalla varustettu tassu leikattaisiin vuorostaan irti kyljestä ja odoteltaisiin kyljen paranemista jne. Näiden onnistuminen eläimellä, jolle ei voi sanoa: "nyt pidä tassu liikkumatta siellä kyljessä 2 viikkoa", olisi kuitenkin melkoista arpapeliä. Tästä siis luovuimme, koska hoidot ja toimenpiteet olisivat niin laajat ja rankat - ja onnistuminen kovin epävarmaa. Totesimme, että Pilvin ei pitäisi joutua kärsimään rankkoja hoitoja vain siksi, että se on kiltti ja hoidot olisivat ehkä siksi tavallista helpommat tehdä. Lääkäri oli onneksi samaa mieltä.


Vastaanotolla Pilvi oli rauhallinen - kunhan sai pysytellä äipän kainalossa. Kipulaastarin ja kanyylin laitto sujuivat sieltä käsin ensiluokkaisesti ja äipän syli jäi Pilvin turvaksi vielä odottelemaan, kunnes Pilvin oli aika siirtyä leikkaussalin puolelle. Pienellä nenänpään nuolaisulla piiperöinen hyvästeli äipän ja lähti lempeän hoitajan matkaan.

Leikkauksen ja heräämisen ajan vietimme lähistöllä asuvien ystävien vieraina. Kiitos heille siitä! Tuntui helpottavalta saada olla välittävien ja kissarakkaiten ihmisten seurassa nuo huolen- ja pelonsekaiset tunnit.

Muutaman tunnin kuluttua lääkäri soitti ja ilmoitti, että leikkaus oli sujunut hyvin ja ilman komplikaatioita. Odotetusti, Pilvin varpaat olivat niin pahasti kuolioituneet, että niitä ei voitu pelastaa ja ne poistettiin. Ison anturan kohdalla lääkäri sanoi olevan vielä toivoa, joskin vain 50/50 todennäköisyydellä. Iso antura oli jätetty siis paikalleen siinä toivossa, että sen verenkierto elpyisi ja kudos pääsisi uusiutumaan.

Leikkauskohtaan lääkäri ompeli liuskan, jonka pitäisi edesauttaa ja nopeuttaa kudosten uusiutumista (Acell Vet). Toivomme siis, että lopputuloksena olisi toimintakykyinen jalka - vaikkakin vailla varpaita.

Jalkaa pidetään siteessä ja tassuun kiinnitetty liuska ei saa päästä kuivumaan. Kipulääkelaastarin vuoksi Pilvillä on myös kauluri, jota se vastusti varsin ponnekkaasti koko viime yön. Tänään kuitenkin lääkelaastarin alkaessa vaikuttaa, kiukku laantui ja pienelle tytölle on maistunut niin ruoka kuin unikin.

Huomenna suuntaamme jälleen lääkäritädin luo katsomaan, mitä siteen alta paljastuu.

Pieni taistelija

Niin kovin paljon on tapahtunut viime kirjauksen jälkeen. On ollut onnen, helpotuksen, epätoivon ja kauhun hetkiä. Monelle hetkelle ei löydy edes nimeä tai sanoja - ei yksinkertaisesti kaikkien tunteiden myrskyä määrittelevää ilmaisua.

Pilvin pentujen saapumista odotettiin ilolla ja hienoisella jännityksellä. Synnytys alkoi parahiksi, kun Pilvin omistaja saapui tuota tapahtumaa meille odottelemaan mukanaan monopoly ja sukkapuikot. Suunnitelmissa oli siis viettää leppoisaa yhdessäoloa kunnes vauvat alkaisivat koputella maailmaanpääsyä.

Synnytys käynnistyikin sitten samana yönä aamuyöstä. Kaikki näytti menevän hyvin ja melko pian ensimmäisen pennun sikiöpussi tuli näkyviin. Mutta siihen se sitten jäikin. Poltot jatkuivat, mutta alkoivat vähitellen hidastua ja heikentyä. Siinä samassa siis soitto eläinklinikalle, josta neuvottiin rikkomaan sikiöpussi ja odottelemaan pennun saapumista. Tämä tuntui hieman oudolta neuvolta, joten soitimme varmuuden vuoksi toiselle klinikalle. Sieltä vuorostaan neuvottiin lähtemään heti tulemaan lääkäriin, joten teimme työtä käskettyä.

Huolestuneina saavuimme klinikalle ja Pilvi vietiin tutkimuksiin. Tapahtumat ovat sumentuneet mielessä, mutta ultrauksen ja röntgenin jälkeen lääkäri suositteli keisarinleikkausta. Ensimmäinen pentu oli päättänyt saapua maailmaan häntäpää edellä ja vieläpä komeasti hieman poikittaisessa asennossa. Koska kyse oli Pilvin ensiraskaudesta, lääkäri ei halunnut ottaa riskiä siitä, että pentu ei kulkisikaan maailmaan riittävän nopeasti ja sen kolme vuoroaan odottavaa sisarusta eivät selviäisi odottelusta.

Niin Pilvi sitten lähti leikkaukseen. Päässä pyörivät kaikenlaiset kauhuskenaariot. Hyväksyisikö Pilvi pennut, joiden syntymästä se ei tietäisi mitään? Talloisiko ne hengiltä vai söisikö suihinsa? Selviäisivätkö ne edes hengissä emon näkemiseen saakka? Käynnistyisikö Pilvin maidoneritys normaalisti? Saisiko koko pentukatras eläinlääkärin vastaanotolta jonkin kohtalokkaan pöpön?

Lopulta heräämöön tuotiin neljä pienen pientä kissalasta. Kaksi isänsä väristä poikaa ja kaksi emonsa väristä tyttöä. Veti sanattomaksi - niin pieniä ja ihmeellisiä ne olivat. Täydellisiä.

Pelot Pilvin emonvaistojen suhteen osoittautuivat onneksi turhiksi, sillä heti hieman narkoosista herättyään Pilvi yritti tarjota nisiään pennuille - joskin hieman kömpelösti pää pyörällä kun oli. Emonvaistot olivat kuitenkin lähteneet käyntiin ja Pilvi oli hyväksynyt pennut omikseen.

Sen sijaan maidoneritykseen liittyvä huoli osui ainakin osittain oikeaan. Ensimmäisten päivien aikana pennut eivät saaneet emosta riittävästi emonmaitoa - joskin jokainen onnistui lypsämään maitoa jonkin verran. Tukiruokintana tarvitsivat jokainen kuitenkin myös kissojen emonmaidonkorviketta, jota sitkeät pikku abylaiset eivät ihan noin vain huolineetkaan - etenkään päästyään oikean emontissin makuun.

Muutama vuorokausi oli väsymyksen ja huolen täyttämää aikaa, kun yritimme saada vauvat ravittua ja samalla huolehtia emosta, jolla oli leikkauksen aikaisen tiputuskanyloinnin seurauksena toinen etutassu paisunut järkyttävän paksuksi - noin nelinkertaiseksi todella pahan näköiseksi elefantinjalaksi. Hoitavaan lääkäriin oltiin yhteydessä ongelman edetessä, mutta koko tilanne oli niin mystinen, ettei kukaan oikein tiennyt, mistä turvotus johtui tai mitä sille pitäisi tehdä.

Lopulta Pilvin maidoneritys paukahti kunnolla käyntiin ja karvaiset pienokaiset alkoivat keräämään itselleen painoa. Emon tassukin alkoi palata normaaliin kokoonsa ja huokaisimme hieman helpotuksesta. Jospa tämä tästä vielä iloksi kääntyisikin.

Pienistä ilon hetkistä saatiinkin nauttia, kun n. viikon iässä pentunelikon silmäkulmiin ilmestyi pientä rakoilua. Tuntui ihmeelliseltä katsoa pientä kissalasta silmiin, kun se yritti nostaa päätään ja siristellä, mikä ihme ja kumma jättiläinen sitä tuijottaa.

Sitten olikin taas takaiskun aika. Pilvin tassu, jonka luultiin jo olevan paranemaan päin, alkoi mustua. Kauheatakin kauheampi pelko nosti päätään ja taas lähdettiin lääkärille. Diagnoosi sai vatsan kääntymään ylösalaisin ja huoneen pyörimään villisti ympäri. Pilvin tassussa oli kuolio ja sitä jouduttaisiin amputoimaan.

Aika saatiin seuraavalle päivälle. Illan ja yön tassua hoidettiin ja sidottiin niin hyvin kuin taidettiin. Sitten taas suunta kohti eläinlääkärin vastaanottoa ja leikkauspöytää. Onneksi Pilvin omistaja on sitkeää ja periksiantamatonta laatua - ja leikkaukseen ei menty suorinta tietä. Lopulta lääkäri itsekin ehdotti, että olisi ehkä syytä yrittää selvittää hoitovaihtoehtoja samantyyppisistä tapauksista kokemusta omaavan lääkärin kanssa. Yliopistollinen eläinsairaala oli buukattu täyteen, joten sieltä ei ollut meille apua, mutta Espoon eläinsairaalasta kuulemma löytyisi lääkäri, jolla olisi kokemusta kuolioiden hoidosta. Eipä siis muuta kuin takaisin kotiin ja ekstra-aika seuraavalle päivälle Espooseen.

Yö oli jälleen pitkä ja sydän rikki huolesta Pilvin ja pentujen puolesta. Hoito ja mahdollinen leikkaus tietäisi sitä, että Pilvi ei saisi imettää pentuja ja pennut olisi siis erotettava emostaan. Kuin lahjana taivaasta tarjoutui pennuille sijaisemoja kaksin kappalein. Pilvin emolla on itsellään samanikäiset pennut ja Pilvin kasvattaja olisi ollut valmis vastaanottamaan pennut. Sijaiskodiksi tarjoutui myös eräs ragdoll-kasvattaja viereisestä kunnasta. Pitkällisen ja vaikean pohdinnan tuloksena päädyimme siirtämään pennut lähempänä asuvan sijaisemon luokse, joka onneksi otti pennut hyvin vastaan. Pennut ovat jokainen päässeet nisälle ja polkaisseet niistä käyntiinkin ilmeisesti kolme uutta nisää, joskin korviketta on myöskin annettu lisäravinnoksi niin pullosta kuin sitkeimmin pulloa vastustaneelle mustalle pikkutytölle letkulla.

Pentujen pois lähtö oli Pilville rankka paikka niin kuin meille muillekin. Vaikka itku kirvelee kurkkua, kun emo etsii omiaan tai itse yllättää itsensä hakemasta katseellaan pieniä nappisilmäisiä karvapalleroita pentupesästä, on pakko asettaa tunteet taka-alalle ja keskittyä hoitamaan Pilvi sellaiseen kuntoon, että pienokaiset pääsisivät takaisin. Salaa sisimmässä kuitenkin hiljaista ikävää itkien.

Espoon eläinsairaalassa käynti oli kuin mannaa sielulle. Vihdoinkin saimme jotain eväitä siihen, mitä tehdä ja miten tassua hoitaa. Lääkäri jaksoi vastata perusteellisesti kysymyksiimme ja perustella ymmärrettävästi suosituksensa ja hoito-ohjeensa. Tuntui, että vihdoinkin pilkottaa pientä valoa pitkän musta tunnelin päässä. Ehkä tästä vielä jotekin selvitään.

Tassu on edelleen tallella, joskin todennäköisesti enää ei puhuta siitä leikataanko, vaan ennemmin kuinka paljon. Teemme siis kaikkemme, että tassun toimintakyky säilyisi, eikä koko jalkaa tarvitsisi amputoida, mutta tällä hetkellä kaikki on vielä epävarmaa.

Pilvi saa nyt kahta vahvaa antibioottia, kahta särkylääkettä, tassua pestään ja hoidetaan vedellä kahdesti päivässä ja muulloin tassussa on side, jossa on sisällä sokeria puhdistamassa kuollutta kudosta ja poistamassa siitä erittyviä nesteitä. Toiveena on, että Pilvin elimistö jaksaisi rakentaa uusia pieniä verisuonia kuolioalueen reunalle, jotta mahdollinen amputaatio voitaisiin tehdä ainakin mahdollisimman säästävästi. Maanantaina suuntaamme taas Espooseen katsomaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Hiljaista kunnioitusta herätti se, miten luottavaisesti pieni kissa suostui tutkimuksiin ja toimenpiteisiin, joita sille jälleen kerran tehtiin. Jotain aivan ihmeellistä on siinä, miten kaikesta huolimatta eläin, joka ei ymmärrä miksi sille tehdään mitä tehdään - silti suostuu siihen ja vielä jaksaa sen jälkeen kiivetä "kiduttajansa" syliin lepäämään. Se menee yli ymmärrykseni ja pistää mielen ja sielun nöyrän hiljaiseksi. Kuinka turhista asioista sitä itse onkaan valmis valittamaan, kitisemään ja nostamaan metelin - olemaan armoton ja anteeksiantamaton. Mutta pieni kissa kestää hiljaa kaiken tämän kauheuden.

Pieni Pilvimme jatkaa siis taisteluaan. Me yritämme seistä tässä rinnalla vaihtelevalla menestyksellä pystyssä pysyen. Liekö sittenkin tuo pieni karvainen olento, joka tukee meitä kaiken tämän keskellä eikä päinvastoin?

Pieni Pilvi on piipertänyt tiensä moneen sydämeen. Kymmenet ja taas kymmenet ystävät ja tuntemattomatkin kantavat meitä eteenpäin avullaan, muistamisellaan, rukouksillaan ja ajatuksillaan. Valtava kiitos kuuluu siitä teille jokaiselle! Vielä tulee aika myös ilolle, uskon niin.

Potkuharjoituksia

Aika kiitää ja Pilvi paisuu. Tässä muutama kuva viime päiviltä:

Kyljet alkavat olla melkoisen ulkonevat ja maha sen verran iso, että kätilö-Santun ja ihmisäipän on pitänyt hieman avittaa perämoottorin putsauksissa, kun emoressu ei enää yllä ison mahan ohitse.

Pikkumammalla on nisänympärystätkin jo alkaneet pömpöttää varsin kiitettävällä tavalla. Pilvi valmistelee vaaveleille kunnon kattausta :)

Äippäliinin työnteosta ei tahdo tulla mitään, sillä nuori kissaemo kaipaa kovasti hellyyttä ja huolenpitoa - - ja lisäksi tietokoneen näppäimistö on mitä mainioin makuualusta. :)

Kovasti täällä jo odotellaan, milloin pentuset polkaisevat ensimmäiset viestinsä maailmaan emon maatessa näppäimistöllä. Aivan käsittämättömiä bileitä ei tämä poppoo massussa pidä, mutta tasaiseen kyllä tunkee töppöstä emo-Pilvin mahanahkaan.

Tätä kirjoittaessa Pilvi pötköttelee pitkin pituuttaan jalkojeni päällä ja täytyy sanoa, että melkoisen suloiselta tuntuvat pienokaisten hennot mutta päättäväisenoloiset liikkeet jalkojani vasten.

Mahan viereen nukkumaan

Pilvi havainnollistaa, miten raskaana ollessa pääsee helpommalla asettumalla mahansa viereen nukkumaan. Lapsosten järjestely sopiviksi sänkytyynyksi kun on turhan vaivalloista hommaa :D

Ärrinpurrin

Viime päivät ovat olleet täynnä kaikenlaista - niin iloista kuin vähän vähemmänkin iloista tapahtumaa.
Morris-poika veti kotiinmuutosta itselleen sellaisen stressin, että joutui lopulta lääkäritädin pakeille suolihuuhteluun ja samalla löytyi alkava pissitulehdus. Ikävin käänne oli kuitenkin se, että klinikalta poika toi tietämättään mukanaan outoja hajuja, jotka saivat odottavan äitimuorimme, Pilvin, pois tolaltaan. Siitäkös vasta soppa syntyi. Onneksi sotatilaa ei jatkunut kauan - kiitos useampihuoneisen asuntomme. Pallomassu-Pilvin kirpakkuus on kuitenkin tallella vaikkakaan ei enää yhtä räjähtävänä, joten tyttö on saanut vetäytyä välillä rauhassa lepäämään omaan pentuhuoneeseensa ja käydä sitten halutessaan välillä karvakamujaan tervehtimässä.
Sittemmin on käynyt ilmi, että ensimmäisen lisäksi esiintyneet kaksi muuta kiukunpuuskaa ovat hyvinkin saattaneet syntyä tilanteesta, jossa rakas puhtaanapitolaitos-kissamme Morris on pyrkinyt apajille Pilvin ruokakupille. Kenties emon vaistot sanovat, että kaikki ravinto on nyt tarpeen ja äkäpussi nostaa päätään, jos joku yrittää vetää välistä.
Viime päivinä on kuitenkin rauha jo laskeutunut maahan ajoittaista lievää ilmassa havaittavaa jännitystä lukuunottamatta. Ihmisäippää karvalapsukaiset kuitenkin pitävät jännityksessä vuorottelemalla sujuvasti keskenään hiljaisia kyräilytuijotuksia, iloisia leikkiinkutsuja ja helliä pesuhetkiä. :]
Jännittävää nähdä, miten kolmikon roolit muotoutuvat pentusien synnyttyä. Pääsevätkö "kummit" jossain vaiheessa kisulapsosia hoitamaan vai pitääkö Pilvi naarasleijonaharjoituksia pitkän kaavan kautta. Meitä ihmisolentoja se ainakin jänskättää kovasti. Mutta aika näyttää, mitä tapahtuu.

Muutoksia

Pilvi on lopultakin sisäistänyt odottavansa pentuja. Muutaman viime päivän ajan neiti on viettänyt runsaasti aikaa lepäillen ja syöden. Muutaman kerran päivässä toki innostutaan juoksemaan kavereitten kanssa kämpässä hyrskyn-myrskyn, mutta selvästi enenevissä määrin kuluu aikaa vatsaa kasvatellessa.
Suosituiksi kohteiksi on muodostunut olohuoneen patteri, jonka päälle asetutaan tätänykyä loikoilemaan vatsan viereen - ei päälle. Välillä tyttö vetäytyy koisimaan patterin vieressä olevaan isoon kuljetuskoppaan ja siitä sitten taas takaisin patterille. Aurinkoisina päivinä kolmas kohde, jossa Pilvi viihtyy vaihtelevia aikoja on parvekkeen kiipeilypuu. Mutta ilmat ovat alkaneet viiletä sellaisella vauhdilla, että piipahdukset parvekkeelle ovat nyt satunnaisia ja nopeita.
Esisupistukset ovat myös saapuneet. Ensimmäinen esisupistus selvisi kotiväelle, kun Pilvi kapusi ykskaks-yllättäen äipän syliin sangen hämmentyneen oloisena ja suoraan silmiin tapittaen. Äippä luuli, että tyttö kaipaa silittelyä ja ryhtyi toimeen huomatakseen kauhukseen, että pienen kissan kyljet ja vatsa olivat kivikovat ja pentupahkurat törröttivät huolestuttavan pitkällä esillä.
Onneksi äippäliini oli kuullut, että esisupistuksia saattaisi olla jo tulossa, joten muutaman sekunnin kestäneen paniikkiaallon tasoituttua äippä hihkui innoissaan ja kertoi iskälle, mitä oli tapahtunut.
Pieni Pilvi-tyttökin huokaisi helpotuksesta, kun ei sittenkään ollut kyse mistään kamalasta uhasta ja sittemmin neidille onkin riittänyt, että on saanut asettua supistuksen ajaksi äipän lähettyville tai saanut katsekontaktilla kertoa, että "nyt se taas hei tuntuu".

Odottelua

Nyt on Pilvillä asiaa! Pikkuinen Piipertäjämme on nimittäin odottava pikkuäiti. Massussa kasvaa kovaa vauhtia yksi tai useampi mini-piiperöinen. Vaikka kuvissa ei massua vielä pahasti näy, kotiväki on jo pannut merkille pientä pulleutta Pilvi-kisun kyljissä.

Norjalaista viikinkiverta ja supisuomalaista sisukkuutta kantavat masuasukit kasvavat ilmeisen mukavasti ja tänään pikkuäippäliinin paino oli noussut jo kolmeen kiloon. Äityli on voinut hyvin ja hellyttelyt ja leikit kuuluvat edelleen päiväjärjestykseen, mutta painileikeistä Pilvi pysyttelee jo visusti erossa. Santtu ja Morris vastaavat siis riehuntakiintiöstä ja Pilvi toimii tuomarina tarkkaillen painiharjoituksia. Hippaleikeistä Pilvi ei sentään ole vielä ainakaan malttanut jättäytyä pois, joten ihmismamma joutuu välillä kauhulla seuraamaan odottavan emon hurjia sivuliukuja ja höpöhyppyjä sydän kurkussa.

Hellyyttävimpiä raskauden myötä Pilville ilmestyneitä piirteitä ovat upouudet asennot, joissa pikkuinen äiti yrittää tehdän olonsa mukavaksi massunsa kanssa, vauvelit kun vievät ilmeisesti luvattoman paljon tilaa vatsanahan alta. Niinpä välillä pikku-Pilvi löytyy tuutimasta jos jonkinlaisissa asennoissa ja paikoissa...

On se vaan niin suloinen! *mussun mussun* :)

Syvä, piiiiitkä hiljaisuus

Viimeiset kuukaudet karvalasten blogi on jäänyt vaille uusia uutisia, koska jouduimme yllättäen evakkoreissulle kotoamme ja kissojemme pääsy internetiin on ollut vähintäänkin rajoitettua ja satunnaista.

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua tällä välin - lisää siitä sitten tulevissa teksteissä, mutta näin blogin henkiinpaluun kunniaksi suotakoon kaikille kimarallinen kuvasaastetta evakkoretkemme (lue: kissojemme kesälomailun) varrelta.

Aamuauringonpalvojat

Ensimmäinen etappimme oli vuokrahuone viehättävässä vanhassa kartano/huvila -rakennuksessa aivan meren rannan tuntumassa. Isosta ikkunasta oli mukava tarkkailla puutarhan lintupopulaation arkea ja illantullen saalistaa verkon läpi sisälle eksyviä pullukoita ja ilmeisen maukkaita yöperhosia.

Vuoristoleijona

Pieni Pilvi-piipertäjämme pääsi tutustumaan evakkokämpän ulkopuoliseen luontoon. Erityisen kiinnostavia olivat rannan männyt ja kuuset käpyineen. Salmella kulkevat veneet herättivät pelonsekaista ihmetystä, mutta äipän sylistä varovasti tarkkailtuna niidenkin pörinä tuli ajan myötä tutuksi ilmiöksi.

Rantaleijona(tar)

Suurensuuri loiskuva märkä - eli tuttavallisemmin meri - oli samalla kertaa lumoava ja äärimmäisen uhkaava. Rohkeana tyttönä Pilvi uskaltautui eräänä iltana näinkin lähelle omituista hengittävää vesimassahirviötä, mutta tässä leikissä ennätyspokaalin vei Morris, joka uskaltautui niin lähelle vedenrajaa, että onnistui kastelemaan tassuvarpaat.

Minivuoristoleijonan vaanintapaikat

Ensimmäinen evakkopaikkamme ympärillä oli loistavat ulkoilumaastot. Ilmatkin suosivat, joten karvalapset saivat nauttia päivittäin jopa useiden tuntien ulkoilulenkeistä. Kissojen kannalta etenkin tämä osuus evakkoelämäämme olikin kai lähinnä verrattavissa unelmakesälomamatkaan. :)

Evakkokoti nro 2

Jossain vaiheessa siirryimme toiseen evakkokämppään aivan ensimmäisen lähistölle. Tännekin "iskä" näppäränä miehenä rakensi ikkunaan hienon kuikuiluverkotuksen, josta oli kattimuksille suuri ilo. Ylhäältä ikkunasta oli upea näkymä merelle ja alapuolella olleeseen omenapuutarhaan, jossa liikkui jos jonkinlaista lintua ja muuta mukavaa tarkkailtavaa.

Painiharjoitukset jatkuvat

Huojentuneina karvakakarat saivat huomata, että vaikka olimmekin poissa kotoa vieraassa paikassa, iskä ja äiskä olivat kuitenkin muistaneet pakata mukaan myös aurinkosumopainimaton! HipHurraa ja ei kun riehumaan ;D

Lean on me...

Iloisena yllätyksenä saimme todeta, että pikkuinen Santtu-tyttömmekin selvisi muutoista loistavasti. Uudet paikat otettiin aina rohkeasti omaksi pienen tutustumiskierroksen jälkeen. Näyttäisi siltä, että asiat ovat kunnossa pikkuisella erityistarvelapsellamme, kunhan karvakaverit, iskä (ja vähän ehkä äiskäkin) sekä omat rakkaat lelut ja kiipeilypuu ovat matkassa mukana.

Evakkokoti nro 3

Nyt olemme jo jonkin aikaa olleet kolmannessa ja toivottavasti viimeisessä evakkokodissamme aivan oman koti-kotimme lähistöllä. Ulkoilumahdollisuudet ovat täällä heikommat, mutta onneksi ympäristön tarkkailu onnistuu mainiosti myös ikkunoista ja verkotetusta takaovesta. Tämä viimeinen kuva on otettu pian Norjasta palaamisemme jälkeen - - mutta se onkin sitten jo toinen stoori ;)

Aurinko(sumo)paini

Kuvan saa suuremmaksi sitä klikkaamalla...

Viime päivinä kodissamme on aikaa vietetty urheilun merkeissä. Käynnissä on nimittäin aurinkopainin maailmanmestaruuskisat. Ylpeinä saamme todeta, että kaikki finaaleihin yltäneet osanottajat edustavat kotomaatamme, vaikka yksi finaalin vahvoista ennakkosuosikeista onkin varsinaiselta alkuperältään abessinialainen.

Kuten kaikki varmasti tiedämme, aurinkopaini muistuttaa häkellyttävästi ihmisten parissa varsinkin itäisissä maissa harrastettavaa sumopainia - sillä poikkeuksella, että painikehä on neliskulmainen. Perusperiaate on kutakuinkin sama - eli vastustaja pitää saada sallituin painiliikkein ulos kehästä. Kehän lattialle saa käydä halutessaan vaikka maate, mutta pureminen ja ihon rikki raapiminen on kiellettyä. Poikkeuksena tavallisesta sumopainista - aurinko(sumo)painissa voittaja saa jäädä painikehään päiväunille.

Ottelut käydään aina tiettyyn aikaan päivästä (koska kisa-ajan ulkopuolella painikehä hukkuu aina mystisesti johonkin?!) ja lajissa kisataan ainoastaan kauniina päivinä. (Muina päivinä ei ehdi, kun on kiire nukkua enemmän.)

Tämänhetkisen pistelaskutilanteen mukaan Morris johtaa kisaa karvan verran. Pilvi tulee hyvänä kakkosena ja saattaa jopa vielä ottaa Morriksen kiinni. Santtu on pudonnut aiemmasta tilanteestaan hieman, jäätyään pois muutamasta ottelustaan toisaalla järjestetyn leluhiirijahdin houkuttelemana.

Jännää on kyllä, jännää!

**Huomautettakoon vielä kisaajalle Pilvi-piiperöinen: "Kisa-alueella ja varsinkaan painikehässä makoilu otteluiden välillä ilman siihen oikeuttavaa ja sitä edeltävää voittoa, ei nosta kisaajan kisapisteitä, vaikka kuinka kisaaja niin toivoisi." (Pisteidenlaskujärjestelmää ei myöskään muuteta, vaikka kysyjä olisi kuinka pieni, söpö ja kehräävä tahansa.)

Nyt ollaan vaan ja hengaillaan...

Viime aikoina ei paljoja erikoisia ole sattunut, vaikka mukamas kauheesti ollaan kaikenlaista touhuttu. Pihalla on heinäsirkat saapuneet kiitettävän runsaana joukkona. Morris-pojalla kuluu siis tätänykyä ulkoiluhetket riemukkaasti hentoisten sirittäjien perässä loikkiessa.

Santtukin niistä on kovasti kiinnostunut, mutta harmikseen ei useimmiten onnistu niitä saaliiksi asti saamaan, joten suurimmaksi osaksi homma etenee toiveikkaana yrittämisenä, joka joskus silloin tällöin jopa pienellä herkkupalalla lopulta palkitaan.

Pilvi puolestaan on huomattavasti kiinnostuneempi muurahaisista. Holtittomasti ympäriinsä loikkivat sirkat jäävät siis vähemmälle huomiolle. Muurahaisten touhotusta sen sijaan Pilvi tarkkailee tiukasti milloin mistäkin kulmasta - välillä silmät kierossa mahallaan pitkin pituuttaan maahan painautuneena pieni nenä aivan muurahaisvaltatien reunamilla :D

Kovasti on kuitenkin Pilvillä sisäkissan identiteetti. Valjaiden esille otto kun herättää välillä piipertäjässämme vastustamattoman tarpeen pöydän ja tuolien alapuolisen maailman valloittamiseen. Pieni määrä raksuja yleensä helpottaa kummasti ja ulkona alkujännityksestä päästyään pikkuinen kiitää kuin hassunkurisen kaljuhäntäinen oravanpoika pitkin pihanurmea. Yleensä onneksi sentään tuo ulkoiluttajan oma-alotteisesti kotiovelle, kun on saanut valjastelusta tarpeekseen - mutta jos hetkeäkään aikaisemmin yrittää pikkuista sisätiloihin toimittaa, alkaa niin maan vimmattu ilmalaukka, että tuhatjalkaisetkin kalpenee rinnalla.

- - Ja, kuten kuvasta näkyy, joskus siellä pihalla on kiva ihan vaan olla ja hengailla äippäliinin sylissä maailman menoa katselemassa ja lomapäivistä nauttimassa. :)

Oi puuhapuu, oi puuhapuu...

Parisen päivää sitten alkanut uusi projekti on lähtenyt kivasti alkuun. Työn alla on siis karvakakruille uusi puuhailupuu - sanan varsinaisessa merkityksessä.

Alkuperäissuunnitelma oli tehdä jokin hauska ja simppeli pienoiskiipeilypuu, jossa Pilvin mahdollisten pentujen olisi aikanaan hauska temmeltää... mutta kuinkas sitten kävikään. Suunnitelmat paisuivat ja pienoispuu kasvoikin yllättäen kaksi ja puoli-metriseksi rakennelmaksi, jossa riittää askartelemista vielä jonkin aikaa. :) Toivottavasti valmis tekele saa vaativan testiryhmämme hyväksynnän.

Yllä olevassa kuvassa siis keskeneräinen puu ensimmäisellä paperimassakerroksella. Kerroksia tulee vielä paaaaaaaljon lisää. Lisää kuvia tulee projektin edetessä ja viimeistään sitten, kun kyhäelmä on valmis.

Rentoja raatoja ja kissakäristystä

Helle on tehnyt tehtävänsä...

Leppoisia kesäpäiviä siis kaikille koko karvapoppoolta!

Äidin pikku apulaiset

Mennyt viikko on ollut työntäyteinen meille ihmisille ja karvalapset ovat toimineet ahkerasti äidin ja iskän pikku apureina, kun hiki hatussa ollaan väännetty kokoon jos jonkinmoista lavasteenosaa ja teatterinukkea .

(Ilmainen mainos: Hengentuotteitamme pääsee halutessaan "ihailemaan" VikingLinen laivojen muksulassa koko kesäkauden ajan.)

Kovasti ovat karvakersat kaikenlaista puuhaa keksineet kotiin ilmestyneitten kankaita, vaahtomuoveja ja jopa pakkausmateriaaleja hyödyntäen. Aina ei toiminta ole tietenkään ihmisten työskentelyn kannalta sitä kaikkein helpottavinta, mutta pysyypähän lähestyvän deadlinen aikaansaama hermostus poissa, kun kolme kaistapäätä koheltaa kilpaa tavaroiden seassa mitä mielikuvituksellisimmissa leikeissä.

Alla Morriksen taidonnäyte siitä, miten tekonurmikangaspaketin tyhjä kuori saadaan näpsäkän vaivattomasti muunnettua vallan mainioksi vaanintatunneliksi. Jännittävää!

Siskokset kuin puumakset

Viime viikonloppuna kävi Pilvi jälleen kissanäyttelyssä. Tällä kertaa Hyvinkäällä. Erityisplussaa näyttelypäivässä oli se, että näyttelyssä oli koko perheen naisväki koolla, eli mukana oli myös Pilvin emo, Geri, ja sisko, Viivi (o.s. Pouta).

Tuitukka nuori neitosemme ei kylläkään ihan hirmuisen kohteliaasti suhtautunut sukulaisiinsa. Siskonkin kanssa piti pikkuisen sihistellä - ikään kuin muodon vuoksi. Kehräyksiä lähettelee Pilvi kuitenkin nyt täältä ja terkkuja "sukukokouksesta" poissaolleille veljille, Paronille ja Pontukselle! :)

Päivä sujui nopeasti ja rattoisasti hyvässä seurassa (terkut vaan Viivin mamille ja Pilvin kasvattajalle!)

Arvostelupuolellakin tuli ihan odottamatonta ylläriä ja Pilvi sai elämänsä toisen sertin ja pääsi jopa paneeliin saakka. Edellisessä näyttelyssä tuli EX3, joten aikamoista arpapeliä siis, miten missäkin näyttelyssä sattuu kissalla minkäkin tuomarin kanssa menemään. Mutta hauskahan se on silti näyttelyissä käydä ja kuulla, mitä mieltä eri tuomarit kissasta ovat.

Pilville päivä oli täynnä touhua, koska riista-abyt olivat ns. rinnakkaisarvostelussa tuomarioppilaalla, joten tuomarointeja kertyi tuplamäärät tavalliseen päivään verrattuna. Mukavasti kuitenkin meni palvelusväen jänskätyksistä huolimatta - ja väliajat sujuivat rauhallisesti omassa "Pilvilinnassa" tuutien...

Hyvää äitienpäivää!

Onnittelut kaikille äideille!

- niin karvalasten kuin vähän karvattomampienkin lapsosten mammoille.

Meillä äitienpäivä alkoi karvalasten osalta "aamiainen sänkyyn" -tyyliin. Karvalapsosten äippäliini kun heräsi, oli tyynyn viereen tuotu aamiaiseksi maukas leluhiiri - yksi lapsosten lempileluista.


Leikin tiimellyksessä illalla/yöllä on varmaankin siihen päätynyt, mutta hauska löytöhän se oli näin äitienpäivän aamuna. Tiedäpä sitä sitten, kuka sankareista on sen siihen tuonut, mutta hymyllä lähti ainakin päivä alkuun. :)

(iiiiiiisot halitukset myös niille vähän karvattomammille lapsillemme ;D)

BBB (BirdBigBrother) ilmoittautuminen alkanut!

Televisiotaivaan menestyksekäs BigBrother-formaatti saa pian ennennäkemätöntä jatkoa uuden BBB (BirdBigBrother)-ohjelman lanseerauksen myötä. Oletko SINÄ seuraava BBB-tähti?

Etsimme ohjelmaamme mieluiten pienikokoisiin lajeihin kuuluvia, ennakkoluulottomia ja rohkeita lintupariskuntia. Osallistujien käytössä on koko kesän ajan kodikas yksiö, jonka voi sisustaa itse mielensä mukaan ja johon voi perustaa vaikka kevään kunniaksi oman perheen!

Katsojat seuraavat asukkaiden elämää asuntoon asennetujen kameroiden ja mikrofonien välityksellä. Asunnon ulkopuolella on myös katsomo, jossa liveyleisö voi käydä bongaamassa suosikkilintunsa 24/7. (Huom.: Turvallisuussyistä livekatsomo on eristetty lasiseinällä yli-innokkaiden fanien varalta.)

Ilmoittautumisia otetaan vastaan NYT! BBB-taloon tutustumista varten, asukasehdokkaille on toistaiseksi järjestetty tiloihin vapaa pääsy. Tule ja ihastu!

BBB-tiimi: Morris, Santtu & Pilvi

Tipu-tv

Karvalasten "iskän" kevätprojektina on viime päivinä ollut kissojen (ja ehkä vähän meidän ihmistenkin) ikioma tipu-tv eli kameralla varustettu linnunpönttö.

Työn jälki on käynyt läpi tiukan tarkastuksen, kuten alla olevassa kuvassa näkyy:


Tarkastuskierroksen jälkeen seurasi pöntön kiinnittäminen puuhun kissojen partsihuoneen näköpiiriin. Tässä hommassa olikin sitten kolme innokasta karvajalkaa parvekkeella huutelemassa ohjeita. Taisi joku vähän ilmaista hienoista huolestumistakin siitä, että iskä keikkui yllättäen pihapuussa ilman kunnollisia kiipeämiskynsiä tai kissamaista ketteryyttä (sori, kultsi!) :D

Lopulta pienten ongelmanratkaisutehtävien tuloksena, pönttö saatiin kiinni puuhun ja kameran piuhat vedettyä parvekkeelle ja siitä edelleen uskollisesti palvelevaan näköradioomme. Nyt sitten vaan odottelemaan tipusia pöntön asukeiksi...

Tuplasynttärit!

Tänään saamme juhlistaa perheemme karvakakaroiden tuplajuhlaa. Nimittäin Morris-pojan 3-vuotis ja Pilvi-neitosen 1-vuotissynttäreitä. :)

Onnittelut siis rakkaille kehruukoneillemme sekä samalla myös Pilvin sisaruksille: Viiville, Pontukselle ja Paronille merkkipäivästä!

Kissanminttukarkelot

Tässä varoittava esimerkki kissojemme huumausainesekoilujen seurauksista. Holtitonta sätkyntää, väkivaltaa ja hämmentyneitä, tyhjiä katseita.

Kissapuu

Monesta asiasta sanotaan, että "eipä niitä puussa kasva" - vaan meilläpä löytyykin parvekkeelta kissapuu, jossa kasvaa kolme maailman ihaninta kissaa!

Iloista ja aurinkoista pääsiäistä toivottelemme kaikille!

Sertejä ja sähellystä

Viikonloppuna oli taas kissanäyttelyiden aika. Ja aika moni "ensimmäinen" oli edessä. Pilvi oli ilmoitettu ensimmäistä kertaa näyttelyyn kahdeksi peräkkäiseksi päiväksi. Pilvi oli ensimmäistä kertaa "isojen tyttöjen" luokassa, eli aikuisten kissojen joukossa. Ja niinpä Pilvi oli myös ensimmäistä kertaa kilpailemassa ihka oikeasta sertistä.

Ensimmäisenä näyttelypäivänä pikkuinen oli vähän pöllämystynyt aamulla, mutta tuntui jo tietävän, mitä tuleman pitää. Näyttelypaikalla saatiin kaikki valmiiksi ja suunnattiin tuomarille, joka oli tällä kertaa miestuomari Italiasta.

Pilvi sai kuin saikin ensimmäisen sertinsä, vaikkakin ehkä turhan helposti, koska samaan luokkaan ilmoitettu toinen kissa olikin jostain syystä jäänyt näyttelystä pois. Eli Pilvi sai ensimmäisen sertinsä ilman kilpailua, mutta ainakin tuomari tuntui pitävän Pilviä hyvinkin sertinsä arvoisena, sillä arvosteluseteliin oli kirjoitettu kovasti kaikkea positiivista.

Seuraavana vuorossa ollut värin parhaan valinta olikin sitten jo jännä kisa. Tuomari pähkäili ja pähkäili. Otti kissoja käsittelyn, katseli ja tutki, tuumi ja pohti. Lopulta näytti siltä, että tuomari oli valintansa tehnyt ja alkoi luetella alhaalta ylöspäin kissojen järjestystä. Yllättäen sitten melkein kesken lauseen tuomari alkoi taas epäröimään, kun jäljellä oli Pilvi ja kaunis vihertäväsilmäinen ruotsalainen aby (valitettavasti en muista kissan nimeä). Tuomari oli jo sanomassa tulokset, kun hän aloittikin uudelleen pähkäilyn, tarkastelun ja tuumailun näiden kahden välillä.

Kerta toisensa jälkeen tuomari otti kissat käsittelyyn. Käänteli ja väänteli, katseli ja pohti ankarasti. Tuntui jo, ettei tuomari pääsisi ollenkaan päätökseensä. Pilvin osalta tuomari piti enemmän rakenteesta ja erityisesti Pilvin turkin laatu ja kuviointi sai paljon kehuja osakseen. Kasvoissa tuomari kehui Pilvin korvien asettumista ja silmien muotoa sekä leukaa. Kilpailijalla tuomari kertoi olevan parempi ilme ja kasvojen kokonaisuus.

Tuomarin miettiessä ja siirtyessä edestakaisin vuorotellen kissalta toiselle, ehdin jo pohtia, että ei tämä nyt niin vakavaa ole, kunhan päättäisi jo! :D Ja lopulta piiiiitkän pohdinnan ja selostuksen päätteeksi tuomari totesi, että Pilvin kilpailija oli tällä kertaa hänen mielestään valmiimpi kissa kokonaisuudessaan kuin Pilvi ja niinpä ruotsalainen aby siirtyi jatkoon ja Pilvi sai loppupäivän vapaata.

Tai ainakin melkein vapaata, sillä olihan paikalla myös agilitykisat. Niinpä kohtapian suunnattiin Pilvin kanssa agilityradalle lämmittelemään ja alkukarsintoihin. Viikonloppumme vahvistuvan teeman mukaisesti, olin tietysti unohtanut Pilvin herkut kotiin, joten houkuttimena ja motivointina rataa varten ei ollut muuta kuin huiska. Pari harjoituskierrosta meni Pilvin osalta yliajalle sen pysähdellessä haistelemaan esteissä olevia aikaisempien kisaajien hajuja. Lopulta saimme kuitenkin pikku piipertäjän innostumaan leikistä sen verran, että saimme jonkinlaisen karsinta-ajan paperille.

Siinä sitten harjoitellessa Pilvi päättikin, että kisapaikan taustalla oleva suljettu baarialue olisikin huomattavasti agilityrataa kiinnostavampi seikkailupuisto, joten ei ku sinne! Pikkuinen loikkasi pöydälle rakennetulta radalta baaritiskin yli. Järjestäjät totesivat huolettomina, että paikalla ei ollut mitään sellaista, mihin kissa pääsisi karkaamaan... vaan eivätpä tainneet tuntea abyja vielä kovinkaan hyvin. Sillä tunnetusti se, että tarjolla ei ole kissanmentäviä aukkoja, ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö aby onnistuisi itsensä johonkin koloon tunkemaan. :D

Ja eikös rodulleen uskollisena Pilvikin löytänyt baarialueen kaapiston sokkelista sopivan aukon, josta pääsi näppärästi viipeltämään kaapiston alustaan. Siinä sitten muiden jatkaessa agilitykarsintoja istuskelimme kymmenisen minuuttia leikkimässä Pilvin kanssa "hurjistunut tappajatassu hyökkää"-leikkiä heiluttelemalla huiskaa sokkelissa olevan aukon luona pikkuisen tassun heilahtaessa silloin tällöin huiskaa saalistamaan.

Kun Pilvi oli vihdoinkin saanut tästä leikistä tarpeekseen, se kävi vielä nuohoamassa kunniakierroksen verran sokkelirakenteissa ja ilmestyi sitten silmät loistaen ja turkki täynnä harmaata pölyä ulos luolastosta. Söpöläinen! Siinä sitten puisteltiin kissa ja kiikutettiin se takaisin omaan näyttelyhäkkiinsä, jossa sen loppupäivä kului suurelta osin unten mailla.

Agilityssa Pilvi ei finaaleihin asti päässyt, mutta aby-somppuja edustivat voitokkaasti somppu-Rita, joka voitti koko kisan sekä nuori abypoika, joka tuli hienosti kolmanneksi. Onnittelut molemmille!

Itse näyttelystä ei tällä kertaa ole kuvia, sillä ajattelin ensimmäisenä näyttelypäivänä, että keskityn kuvaamiseen sitten seuraavana päivänä. - - mutta kuinkas sitten kävikään - -

Seuraavana aamuna lähdimme liikkeelle myöhässä, kun emme olleet muistaneet, että kellot siirtyivät kesäaikaan. Niinpä pomppasimme lähes suoraan sängystä ovelle, kissa nopeasti koppaan, vaatteet niskaan ja menoksi.

Näyttelypaikalle saavuimme siis viimetingassa ja kiiruhdimme viemään Pilvin eläinlääkärin tarkastukseen. Mutta minä hyväkäshän olinkin onnettomasti unohtanut Pilvin rekisterikirjan kotiin, joten se siitä sitten! Vielä yritimme miettiä, miten voisimme tilanteen korjata, mutta aikaa ei enää ollut ja arvostelut olivat alkamaisillaan. Niinpä toinen näyttelypäivä jäikin Pilvin osalta kokematta ja palasimme takaisin kotiin. (SUURI kiitos kyyditsijälle!!!)

Erityisen harmillinen mokani oli siksi, että toisena päivänä Pilvin tuomarina olisi ollut ihkaoikea abykasvattaja Tanskasta, ja olisit tietenkin ollut enemmän kuin mielenkiintosta kuulla, mitä abessinialaisiin perehtyneellä ja niitä hyvin tuntevalla tuomarilla olisi ollut Pilvistä sanottavaa. Toivotaan siis, että pian sattuisi uudelleen tuo sama tuomari Pilville osumaan. :)

Näyttelypäivän mönkäänmeno oli pettymys meille ihmisille, mutta ilmeisen mieluisa yllätys pikkuiselle Pilvi-prinsessalle, joka kirmasi kotiin päästyään ilahtuneena suorinta tietä parvekkeelle päivää paistattelemaan. Täytyypä pitää huoli, että pikkuriiviöt eivät yksin tuumin keksi piilottaa koko rekisterikirja ennen seuraavaa näyttelyämme nyt, kun ovat oivaltaneet, miten näyttelyihin menon voi estää! ;)

Pennin muistolle

"Penni" Bastian's Behina Dalet
s.7.2.2007
R.I.P 15.3.2007

Pieni Bastian's-kissalan Penni-kissanpentu nukahti tänään ikiuneen. Sinnikkäästi taistellut pikkuinen sisupakkaus päätti lennähtää leikkimään pilviverhon tuolle puolen.

Meillä ollaan tänään hiljaa.

Ajatuksemme ovat Penni-pienokaisen perheen luona.

Hyvää yötä, pikkuinen. Kiitos kaikesta siitä ilosta, jota annoit ystävälleni auliisti ja kukkuraisin mitoin.

(Kuvat saa isommaksi klikkaamalla)

Piikittelyä

Eilen käytiin Morriksen ja Pilvin kanssa tervehtimässä lääkäritätiä. Kaikenlaista pientä piti muistaa tehdä, joten mukaan lähti tavanomaisten papereiden lisäksi muistilappu, jotta mikään ei hätäkässä hössöttävältä "äipältä" unohtuisi.

Automatkalla eläinklinikalle todettiin jälleen, miten kivasti Morris rauhoittaa ja huolehtii "siskoista". Pikkuinen Pilvi makasi tyytyväisenä kopassa "isoveikan" kylkeen painautuneena, kun poika yritti kuikuilla kaula pitkänä boxissa pyrkiessään näkemään ohivilistävät maisemat. Morris suorastaan rakastaa autoilua ja on salamana boxissa heti, kun sellainen eteiseen ilmestyy. :)

Lääkärille päästyämme oli Pilvi ensimmäisenä vuorossa. Listassa seuraavaa: lemmikkipassi, rabies-rokotus, veriryhmä-määritys ja sirutarra passiin allekirjoituksen kera.

Homma aloitettiin perusterveystarkastuksen jälkeen verinäytteenotosta. "Äiskää" jänskätti sen verran, että "Iskä" otti ohjat käsiinsä ja piteli toimenpiteen ajan kiinni pikkuisesta näytteenantajasta. Äiskä yritti parhaansa mukaan avittaa harhauttamalla potilasta monimutkaisilla sormenpään liikkeillä ja hoopoiluilmeillä, jotta toinen ei niin huomaisi, mitä näkökentän periferiassa, etutassun tietämillä, tapahtuu.

Suurin vastustus kohdistui kiinnipitämiseen (olisi pitänyt päästä heti tutkimusretkelle) ja kiristimen sitomiseen jalan ympäri - ei niinkään enää itse piikitystapahtumaan. Itseasiassa piikkiä laitettaessa oli äipän heiluttelema sormi sen verran vankasti jo harhautuskohteen hampaistossa, että mahdollinen jännitys ja vastustelu olisi epäilemättä johtanut mahdollisuuteen saada veriryhmämääritys tehdyksi samalla myös harhauttajasta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan pikkuruisia raateluhampaita käytettiin tällä kertaa ainoastaan äipän sormen pehmeään järsintään.

Verinäytteen saatuaan, lääkäri tuikkasi vielä rokotteen Pilvin niskaan ilman ongelmia tai pitelijöitä, tarkisti mikrosirun ja täytti tarvittavat tiedot Pilvin rekisterikirjaan ja uunituoreeseen lemmikkipassiin.

Sen jälkeen olikin huvi ohi Pilvin osalta. Pilvi pääsi takaisin boxiin ja Morris boxista pöydälle. Lääkäri tutki Morriksen ja kehui kovasti pojan hampaiden ja suun kuntoa. Sanoisinpa, että lääkäri taisi vähän ihastua meidän Morris-poikaan. Rokotuksen annettuaan lääkäritäti nimittäin jäi piiiiitkäksi aikaa silittelemään pöydällä rauhallisesti istuskelevaa Morrista. Ihasteli sen turkin väriä ja kuntoa, kehui luonnetta jne. Oli kuulemma pojan turkki "miellyttävä silitettävä". Painoa tosin pojalle ei saisi tulla kovasti lisää ja sehän on totta, että talven aikana on taas kupua tullut, josta toivon mukaan päästään viimeistään säiden lämmetessä ja valjastelun lisääntyessä.

Morriksen rokottamisen ja tutkimisen aikana Pilvi huuteli kopassa vastalauseita siitä, että Morris saa olla pöydällä tutkittavana ja hänet suljetaan koppaan. Tavallistahan on, että Pilvi seuraa ja matkii Morris-veikkaa kaikessa, mitä tämä tekee - - eritoten kaikessa, mistä Morrista kielletäään - sellaista on aivan PAKKO päästä heti kokeilemaan.

Niinpä, kun boxin ovi avautui, jotta Morris pääsisi sisään, Pilvi käytti tilaisutta hyväkseen ja syöksähti innokkaana boxista vapauteen tervehtimään vielä kerran lääkäritätiä ja tarkastamaan, ettei varmasti jäänyt mistään paitsi. :D Eli ilmeisesti mitään ylitsepääsemättömiä traumoja ei pikkuiselle lääkärissäkäynnistä syntynyt.

Rakkautta & Anarkiaa

"Iskä" askarteli huopaisten sydämien kanssa. Siitäkös Pilvi innostui ja kävi anastamassa itselleen sydämen leikkikaluksi. Pikkuinen piipersi keskittyneenä sydänsaaliinsa kimpussa, kunnes "äiskä" tuli häiritsemään toimenpidettä harmittavan salamalaitteen ja kameran kanssa.

Sen verran alkoi teinittää ja ottaa pattiin, että oli ihan pakko näyttää vähän kieltä. Kilttinä ja kohteliaana pikku riiviönä, Pilvi-neitonen peitteli kuitenkin tuhman kielen näyttämisaikeensa kekseliäästi näytökseen siitä, miten taitavasti pienet kissat osaavat koskettaa kielellään omaa nenänpäätään. :D